29. lokakuuta 2014

Mitä tapahtuu kun..

..entinen ravihevonen muuttaa takaisin kasvattajalleen missä se on oppinut juoksemaan kilpaa ja nykyinen elämäntyö on ratsu? Muistaako hevonen kahden vuoden takaiset ravilenkit näillä teillä, joissa sen piti juosta ravia ja hiitata pitkillä suorilla vai onko hevosen kalloon porautunut nykyinen, hieman rauhallisempi elämäntarkoitus. Mitä käy kun lähdetään maastoon ensimmäisen kerran, hevosellekkin tutuille reiteille, mutta etenemis vauhti ei olekkaan niin nopea kun ennen.


Santtu on nyt asunut tallissa, missä se varttui hyvinkin komeaksi herraksi jo melkein viikon ja meillä on mennyt todella hyvin. Herra matkusti mallikkaasti 2h matkan tutussa tarilerissa varmasti ihmetellen, että minnekkäs sitä nyt joudutaan.
Tuttuakin tutumpi tallipiha oli kuitenkin varmasti miellyttävä näky sillä kun herra asteli trailerista ulos se jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen ja sitten herra päästi ilmoille erittäin tyytyväisen ja lämpimän hörähdyksen aivankuin se olisi sanonut;
''Nyt minä olen kotona''
Santtu pääsi heti tuttuun karsinaansa popsimaan heinää ja ihmettelemään myöhemmin sisälle tulevia, uusia naapureitaan. Kova keskustelu heillä ainakin oli käynnissä kun kaikki olivat tallissa ja näkivät toisensa ensimmäistä kertaa. Toinen hevosista oli Santun tarhakaveri ennen minulle tuloaan, mutta näytti siltä etteivät ne ainakaan vielä tunnistaneet toisiaan muutaman vuoden takaa.

Aamulla Superi pääsi tutuille laidunmaille ja herrasta näki mitenkä onnellinen hevonen voikaan olla. Heti kun riimunnaru napsahti irti päitsistä herra lähti pinkomaan isolle laitumelle pukkilaukan merkeissä innoissaan hirnuen ja höristen. Olisi ollut niin herkullinen tapahtuma jos kamera olisi ollut mukanani, mutta minkäs sille mahtaa ettei se silloin eksynyt mukaan ja puhelimenikin jäi talliin. Tämä päivä oli ansaittu lomapäivä meille molemille 'rankasta' muutosta. Kun herra laidunti tyytyväisenä vihreää, minä kokosin tavaroitamme pienemmälle alueelle ja otin enemmän talvivarusteita laatikoista esille, sillä eihän sitä tiedä kuinka yllättäen talvi iskee. Kun varusteemme olivat suht. hyvin paikoillaan menin rasvaamaan pikalukkosilat joita saamme Santunkin kanssa käyttää kun lähdemme kärryttelemään. Tunti vierähti yksien silojen rasvaamisessa, mutta hyvää ja säihkyvää jälkeä tuli, vaikka itse sanonkin!

Seuraavana aamuna olikin rutiini toisenlainen. Valjastin Hummeri ruunan ajolle ja kun tämä oli tallipihasta poistunut otin nuoremman yksilön ladonpuolelle kiinni, sillä olin saanut 'käskyn' katsoa mitä olisi nuoriherra satulasta mieltä. Ensin harjasin tietty hevosta hieman ja esittelin satulaa käsissäni jo hieman hörisevälle ja mietteliäälle herralle. Herran nimi on muuten Lassi! Lassi asettui hetken ihmetyksen jälkeen ja laitoin satulan varovasti selkään ja annoin pojan miettiä hetken ennen muuta tuumailua. Otin satulan sitten pois hetkeksi ja esittelin taas tätä omituista vehjettä hevoselle. Taas oli kauhea ihmetys joka meni ohi hetkessä ja sain taas laitettua satulan selkään, tälläkertaa kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Asia ei ollut enää kauhean ihmeellistä, melkein sama homma kun siloissa. Hetkein keinuttelin kevyesti satulaa Lassin selässä mikä sai muutaman steppailu askeleen ja ihmetys hörinän aikaan, mutta asia ei ollut mikään ihmeellinen loppujenlopuksi. Otin sitten satulan pois ja vein hienon herran laitumelle loppupäiväksi.
Kun tämä oma herrani oli lusinut muutaman lomapäivän ja tutustunut paikkoihin päätin lähteä katsomaan mitä tapahtuu kun lähdemme maastoon. Santtu osasi olla nomaali sekä rauhallinen itsensä harjauksesta varustukseen ja siitä ensimmäiseen ravipätkään asti kunnes se taisi muistaa menneet. Superi oli kuin juuri räjähtämäisillään oleva atomipommi, heti kun pohkeeni hipaisikaan herran kylkeä niin sitten mentiin eikä meinattu. Vauhti oli välillä huimaa ja askellajina löytyi 'hurja' ravurin ravi. Siinä ei ollut mitään pahaa sillä tiestin, että herralla oli pakkautunutta energiaa ja nyt kun se on saanut kaurojakin hieman aina iltaruoan kanssa on energiaa enemmän. Hätä ei siis ollut tämännäköinen vaan otin ihan iisisti, sillä teisin ettei herra tahallaan lähtenyt kiitämään vaan se oli niin intoa täynnä. Tuntumalla se pysyi kokoajan eikä todellakaan ryöstänyt vaan intopinkeenä vaan vähän päästeli menemään.
Tallillepäin kääntyessämme herra teki kyllä sellaisen tempun mistä en tykännyt tippaakaan. Käännyimme ison alamäen jälkeisessä tienristeyksessä ympäri ja ympärillämme oli puupinoja sillä metsää oli kaadettu tajuttomasti teiden viereltä ja Santtu yllätys, yllätys pelkää tämmöisiä korkeita pinoja jotka olivat kaksi kertaa meitä krokeampia. Hyvin pääsimme pinojen ohi muutamalla ohjan vetäisyllä kun herra yritti ryöstää ohjat kädestäni. Teisin ettei tästä hyvää seuraa, mutta päätin antaa herran kuitenkin tuulettaa mieltään laukkapätkällä, sillä edessämme oli vielä puolet ylämäkeä ja montasataa metriä hyväpohjaista tietä muutamalla mutkalla. Annoin herralle muutaman pidätteen ja kevyet laukkapohkeet josta herra syöksyi isolla loikalla kiitolaukkaan, onneksi ilman ilopukkeja sillä en olisi varmasti pysynyt kyydissä. Annoin Santun laukata hetken oaa tahtiaan kunnes aloin ottamaan pikkuhiljaa sitä kiinni, mutta mitä herra tekee? Ottaa kuolaimen hampaidensa väliin ja harppoo isompia askeleita eteenpäin!
En tästä ollut kovin ihmeissäni sillä osasin tätä odottaa joten rauhallisesti päätin yrittää kääntää sen tienviereen ja pysäyttää herran. Pienen kilpavedon ja murahduksen jälkeen Santtu hidasti hienosti raville ja siitä käyntiin pärskien. Taputin ja kiitin hidastamisesta ja annoin hieman kevyemmän ohjan kiitokseksi. Hetken käveltyämme menimme naapurimme lehmätilan ohi jossa oli traktori pihassa josta herra veti herneen nenäänsä ja nosti temmon kevyelle mutta eteenpäin puskevalle ravihölkälle jolla tulimme sitten tallipihaan sillä herra ei tahtonut hidastaa edes käynnille.
Vauhdikkaan lenkin jälkeen Santtu oli pienellä pintahiellä ja oikein tyytyväisen näköinen kun sai minua hieman viedä mielensä mukaan. Annoin kuitenkin kiitokseksi kevyen mellasankon ja vein herran karsinaansa ja menin auttamaan Lassi pojan kengityksessä ennen iltatallin tekoa.


Lassi oli siis saanut kengät jalkaansa joten se lähti aamusella kärrylenkille ja minäpä herrasen valjastin työvalmiiksi kunnes se sitten lähti töihin. Palauttelu lenkki ei kestänyt pitkään ja oli lyhyen puoleinen joten olin pian purkamassa kärryjä ruunalta pois ja vein sen sitten laitumelle kaverinsa luokse. Santunkin vein vihreälle laitumelle sillä sille oli teidossa päivemmällä hommaa. Nimittäin Superia tuli kokeilemaan eräs tyttö joka käy nyt liikuttamassa herraa kun kerkeää. Itse olen koulussa ja suurinosa ajastani menee siellä vaikka yritän aina Santun luokse päästä kun on mahdollista.
Blogi taitaa nyt jäädä pienelle hiljaiselolle millä se nyt on jo ollutkin vähänaikaa. Keräilen ja yritän keksiä postaus ideoita tässä jos saisin edes muutaman tehtyä kuukauteen. Koulustakin tulee välillä postausta riippuen jaksanko viikoilla kirjoitella ja saanko hyvää materiaalia niin tekstin kuin kuvienkin puolelta kasaan.

Tammikuu 2013

Kiitos & kuittaus. Nähdään pian! :)

22. lokakuuta 2014

Kevyttä työskentelyä (kuvia+video)

Ihanan virkistävä pikkupakkanen ja lunta!
Muutaman päivän kävelyt takana ja menimme taas hiekkamontuille kevyen treenin merkeissä. Teimme myös muutamat ympyrät ravia, ettei Superi ala närkästyä pelkkään kävelyyn, sillä edellisellä kerralla herra riehui ja heitteli päätään. Jäykkää ja epäpuhdasta ravia tuli ajoittain, mutta muuten meni aika hyvin. Alussa tehtiin pysäytyksiä ja peruutuksiakin. Jousto chambonit/piuhat olivat meillä käytössä että saisin Santtua ratsastettua pyöreämmäksi.

Tästä postauksesta löytyy nyt parempia kuviakin kun sain poikaystäväni meitä kuvaamaan ja plussana video. Video on aika tylsä, menimmehän käyntiä suurimman osan ratsastuksesta. Muutenkin loppuosa on kuvattu kännykälläni jonka takia se on huonolaatuista.
Hain Santusta esiin herkkyyttä, tahdikkuutta, hieman pyöreyttä ja takapäätä mukaan työskentelyyn, että se tekisi käynnissä enemmän hommia. Chambonista oli paljon meille hyötyä, koska se auttoi Santtua miettimään eteen ja alas hieman pyöreämmin.

Ratsastuksen lopuksi keimailimme vielä kameran edessä muutaman yhteiskuvan verran joidenka jälkeen oli aika palata takaisin tallille. Santtu sai omppumehulla terästettyä vettä kun vein sen aitaukseensa ja koko sankollinen meni herran kurkusta alas mistä olin todella iloinen. Ilo katsella kun se on alkanut pikkuhiljaa juomaan enemmän, mutta ikenet ovat vielä aika kalpeat mikä saattaa johtua siitäkin kun lopetimme myslin eikä herra saa vitamiineja yms. nyt mistään. Uuden ruokinnan miettiminen vie muutaman päivän ja muutamat 'rakennelmat' olen laatinut mutta heittänyt ne pois. Sen kuitenkin tiedän, että palaamme takaisin racing prixiin ja lisänä herra saa sitten pellavaista ja psyllium kuureja ainakin syksyllä ja keväällä hiekansyönnin takia.

Tahdikasta käyntiä
Asetusta ja takapään käyttöä


Oh we'll steal love songs tonight; it's only you and I
Our hearts are picking pockets out, My darling don't you turn back now
Hienoin & komein <3

21. lokakuuta 2014

Terve hevonen, iloinen omistaja!



Postauksen kuvat otettu kännykällä joten laatu on senmukainen, eikä näissä ole blogin vesileimaakaan, laiska minä
Hei, rakkaat lukijamme! Haluan ilmoittaa, että Santtu sai supermiesvoimansa takaisin ja on taas terve sekä pirteä itsensä. Viikossa on kerennyt tapahtua paljon, kun viimeksi julkaisin postauksen odotimme seuraavan aamun tilannetta. Seuraavana aamuna eläinlääkäri kävi taas nesteyttämässä Santtua nenäletkun kanssa ja sama rutiini toistui seuraavinakin aamuina aina 5 päivän ajan jos laskin oikein. Päivät sekä aika 'sulivat' yhteen joten on hankala erottaa yötä päivästä. Välillä Superi oli jo parempi kunnes se taas romahti. Lisäsimme hoidon tehoja viimeisinä päivinä vielä tiputuksella nenäletkun lisäksi, eläinlääkäri iski herran kaulaan siis kanyylin ja kontin yläkulmassa olevaan koukkuun kiinnitettiin 5l pussi joka tippui hevosen suoneen pikkuhiljaa herraa nesteyttäen. Tiputus kohensi Santun tilaa todella paljon, siitä tuli pirteämpi sekä aktiivisempi, vaikka kivut olivatkin vielä tallella.


Välillä itketti hevosen puolesta ja välillä taas laskua miettiessä alkoi otsa rypistyä. Tämä ei tullut yhtään hyvään saumaan ainakaan rahatilanteeni takia. Toinen harmiteltava asia on että Santun muutto siirtyi nyt myöhemmäksi, mutta se ei ollut niin suuri menetys. Parasta on, että hevonen on nyt kunnossa ja alamme palauttelemaan Superia treeniin kävelyttäen selästä käsin, pikkuhiljaa lisäten kävelytyksen pituutta.


Nyt olemme käyneet pariin kertaan kävelemässä soramontulla ratsastusvyön kanssa ja fleece loimi on ollut Santun pyllyn päällä kylmän sään vuoksi. Tänään kun kävimme montulla kävelemässä otimme hieman kevyttä hölkkääkin, sillä Santtu alkoi heittää päätään ja repimään ohjia kädestäni kun ei saanut edetä kovempaa tahtia, joten kun herra kulki nätisti käyntiä, sai se sitten hieman hölkätä. Meillä oli tänään käytössä pitkästäaikaa omppu kolmipala ja herra kulki todella nätisti.


Nyt herralla on sitten molemmilla puolella kaulaa pienet klipatut alueet kanyylin takia, mutta onneksi on karvanlähtö aika niin karva kasvaa nopeasti takaisin(näkyy kuvassa)
''Niin siis MITÄ sä sanoit?''
Voi olla, että herra muuttaa loppuviikosta Leppävirran puolelle ja kevyt treeni jatkuu siellä ainakin kärryjen vetämisellä, juoksutuksella tai sitten jos hyvin käy niin löydän herralle liikuttajan ja voin palata hyvin mielin takaisin koulunpenkille. Toinen syy miksi en ole ollut koulussa on rahatilanne(ei ole rahaa matkata bussilla Kiuruvedelle) mitä itsekkin harmittelen ja mietitään nyt, että miten saan matka- sekä viikkorahaa kasaan että voin asuntolalle palata.


13. lokakuuta 2014

Imppari ei ollutkaan imppari

Santun imppari ei sitten ollutkaan imppari vaan kovat tukkijalat viittasivatkin pidemmältä kehosta löytyvään kipuun. Vielä ei tiedetä mistä on kyse, mutta eläinlääkäri kävi meitä auttamassa nenäletkun sekä kipulääkkeen kanssa. Santtu ei ollut juonut koko päivänä yhtään mitään ja sitä aiempina päivinä juominen on ollut todella vähäistä. Ikenet olivat lumivalkeat ja hevonen nytkähti kun kokeili painella mahasta ja takajalat alkoivat potkia maata. Huomasi heti että nyt ei ole kaikki hyvin. Hetken kun mahaa paineli ja herraa käytin kävelemässä huomasi, että nyt alkoi tapahtua mahassa jotakin kun herra steppaili ja oli tuskaisen näköinen. Ristiriitaiset oireet viittasivat niin ähkyyn kun toisiinkin tapauksiin joten soitettiin eläinlääkäri paikalle.
Ensimmäisenä lääkäri tutki mahaäänet sekä pulssin. Mittasimme kuumeen sekä pällistelimme ikeniä jonka jälkeen kokeilimme laittaa letkun nenän kautta herran mahaan mistä ei tullut mitään ja sitten herra rauhoitettiin ensimmäisen yrityksen jälkeen kevyesti. Hetken odotettuamme letkun 'asennus' sitten onnistui ja saimme herran nesteytettyä. Lääkäri antoi Santulle vielä suoneen kipulääkettä varmuudenvuoksi ennen lähtöään ja kehotti seuraamaan tapausta yön yli ja jos asiat pahenevat on aamulla soitettava takaisin.
5-7h hytisin kylmässä syyssäässä Santun tukena ja sen kyllä tunnen luissani, sillä tärisen vieläkin kylmissäni viltin alla. Huomenna tiedetään enemmän, että joudutaanko soittamaan eläinlääkäri uudestaan paikalle, lähdetäänkö klinikalle vai saadaanko huokaista helpotuksesta.

Tälläkertaa tämmöinen pieni 'välipostaus' alla olevan videon turvin.
Tämä ei ole kauhean hieno tai hyvä, mutta sopivan pieni piristys tämmöisenään.

11. lokakuuta 2014

Informaatiota sekä huolia

Mökkimme ihana enoni rakentama kota minne suunnittelen seinämaalauksia!
Nyt on tapahtunut jos toisenkinlaista juttua ja asioita on selvitelty. Facebookissa ilmoitin että olin käynyt mökillä ja asia selviäisi myöhemmin. Nyt onkin sitten sen selvittämisen aika joten eiköhän mennä asiaan. Aiemmin jossain postauksessa(en itsekkään enää muista) kerroin, että on tapahtumassa isoja muutoksia liittyen itseeni sekä Santtuun. Isommat muutokset liittyvät nyt Superiin ja ensiviikolla herra kokeekin tämän muutoksen.
Tässähän on nyt kyseessä tallipaikan vaihto. Ei kuitenkaan minnekkään uudelle vaan tutulle ja turvalliselle tallille, sillä Superi lähtee viettämään talvea kasvattajansa tykö. Tämä päätös tehtiin nyt mökillä ollessani kun kävin hörppimässä kahvit Heikin luona joka on siis Santu kasvattaja ja oikein mukava ravimies. Hän oli huomannut tallin etsimis ilmoitukseni torilla ja oli käynyt äitini puheilla joka sitten ilmoitti minulle, että tämmöinen vaihtoehto olisi tarjolla. Ja miksi sitten vien Superin niin kauas on tälläkertaa sellainen, että meillä on rahahuolia ja vaikka nykyinenkin tallivuokra on halpa ja hyvä omalle kukkarolleni niin on ilmainen paikka tietty parempi. Minun ei tarvitse siis maksaa tallipaikasta mitään, mutta tietty ostan Superille rehut yms. tarvittavat.
Eräs hieman huono puoli tässä tallssa on taas se ettei ole kenttää, mutta mitäpä sitä ravitallilta odottaisi. Hyvin olemme nytkin pärjänneet Superin kanssa ilman kenttää ja varmasti saamme aidattua kentän kokoisen pläntin talveksi jostain kohti peltoa jos sellaiselle on tarve.

Hummeri laiduntamassa omassa pihatossaan minne Santtukin ehkä sitten pääsee
Pahinta tässä kuitenkin on se, että en pääse herraa näkemään niin paljon kuin nyt. Nykyinenkin tilanne on sellainen mistä en tykkää, mutta tässäkin on hyvät puolensa sillä herra saa liikuntaa enemmän kuin nyt. Santtu pääsee vetämään kärryjä taas perässään ja jospa Leppävirran puolelta löytyisi muutama vuokraajakin niin sepä olisi vielä parempi. Käyn itse paikanpäällä tietty niin monesti kuin pystyn, mutta kotonakin täytyy käydä katsomassa kissoja ja poikaystävää tietty.
Toinen, itselleni oma muutos on myöskin muutto rumba. Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa myöskin muualle  täältä Outokummusta heti kun vaan on rahaa takuuvuokraan sun muuhun.

Puffe tarkkailee vaihtikoira virassaan mökkitietä hätkähtämättä
Toinen iso MUTTA on koulunkäyntini. Kouluvuosi alkoi huonosti ja olen ollut monta tuntia/viikkoa poissa opinnoista joista saan syyttää vain itseäni ja jaksamistani. Näihinkin on joillekkin poissaoloille hyvät syyt kuten sairastaminen ja muut isommat asiat. Meinasin jo ottaa koulusta lopputilin sillä tuntuu ettei se vaan onnistu nyt. Kävin äitini kanssa koulussa puhumassa muutamalle opettajalle ja päätimme, että kokeilen vielä pystynkö jatkamaan koulua, sillä koulutus olisi nyt minun hyvä vihdoin  ja viimein saada. Puhuttelussa tuli esille sekin, että mitenkä vaikea minun olisi saada toista koulutusta enää tämän jälkeen jos nyt lopettaisin. Kukaan ei minua varmana enää ottaisikaan sillä olisin lopettanut kaksi koulua jo kesken ja se ei näyttäisi hyvältä papereissa. Olin kokoajan räjähtämispisteessä sinä päivänä sillä itse vihaan kaikkea tuommoista vääntämäistä ja ohjaamista vaikka sitäpä minä tarvitsisin nähtävästi enemmän kuin ajattelinkaan. Mutta nyt on SYYSLOMA joten jospa otettaisiin viikko ihan rauhassa ja rennosti, ja senjälkeen katsotaan taas uudestaan sitä koulua

Tämä herra juoksee kyllä vastaan jos joku tuntematon tulee pihaan
Tämä rento syysloma ei alkanutkaan ihan niinkuin piti, sillä Superilla on imusuonen tulehdus eli ''imppari'' takajalassaan. Ihmettelimme Sonjan kanssa tätä ihmeellistä takajalkaa joka oli turvonnut sekä kova, mutta mitään haavaa ei löytynyt mistä imppari olisi voinut saada alkunsa. Kylmäsimme jalkaa letkulla ja pesimme molemmat takaset hyvin ja tutkimme ne mahdollisimman hyvin, mutta mitään haavaa ei vaan löytynyt. Kylmääminen laski turvotusta ja käytin Santtua vielä pienellä kävelyllä hiekkamontuilla. Mira oli tallilla ja hän pääsikin herran selkään ratsuvyön turvin matkustamaan. Kuullemma impparia hoidettaessa on hyvä tehdä töitä kovalla alustalla, mutta Santulla on takakvioissa pientä ongelmaa jo muutenkin, että siinä mielessä ei olisi hyvä olla kovalla alustalla. Takakaviot eivät siis kasva oikeaan suuntaan ja oikeastaan eivät kasva ollenkaan.
Santun takakaviot ovat niin lyhyet ettei niihin välttämättä saa laitettua kenkiä, mutta kengät olisivat hyvät ettei kavioon tule enempää ongelmia. Herran kavio kun ei kasva niinkuin sen pitäisi. Säde ja päkiäinen on jatkuvasti maata vasten mikä aiheuttaa kipua ja pientä ontumista varsinkin kovalla alustalla.

Hummeri kuuntelee minkälainen auto siellä tiellä nyt päristelee
Erikoiskengitys on ollut mielessä, mutta kengittäjää ei tietysti silloin saa paikalle kun olisi tosi kyseessä. Imppari saattaa hyvinkin johtua tästäkin ongelmasta kun kavio ei kasva oikein ja päkiäinen on maata vasten. Takajalka on selvästi tulehtunut ja yritämme sitä nyt ainakin maanantaihin asti hoitaa kotikonstein betadinellä ja kylmäämisellä. Jos turvotus ei laske ja jalka näyttää samalta kuin nyt on syytä soittaa eläinlääkärille ja kysyä apuja. Olisi hyvä saada jalka kuntoon ennen herran muuttoa, sillä ei ole mukavaa liikuttaa ''kipeää'' hevosta trailerissa paikasta toiseen.

Tämänhetkinen rakenne. Pahoittelen puhki palanutt maata ja kavioita. Santtukaan ei ollut kuvauksellinen
Mökillä käydessäni kävimme Kuopion matkuksessa tiirailemassa Hööksin liiketilaa ja ihania tuotteita. Harmillisesti ei ollut tilipäivä joten en voinut sieltä mitään kivaa ostella vaikka silmään pisti monet huovat, suojat, loimet ja ratsastustamineet. Ostin kuitenkin vähissä varoissani Santulle herkkuja sillä olihan sieltä nyt pakko ostaa jotakin kun kerrankin pääsin siellä käymään. Vielä en ole kerennyt kokeilla, että tykkääkö Santtu niistä, mutta niistähän voisi tehdä vaikkapa mielipide videon jota Santtu itse tähdittää. :)


Mitä olette mieltä tulevista muutoksista? / Onko teillä jo alkanut syysloma?

4. lokakuuta 2014

Omituisia polkuja


Ihmiseni tuli taas katsomaan minua ja antoi paljon huomiota. Hänellä oli mukanaan pitkästäaikaa taas miespuolinen rotunsa edustaja joka on aina niin mukava minulle. Taidan olla hieman liikaakin tykästynyt häneen, tai niin ainakin ihmiseni sanoo. Kuullemma muutun villivarsaksi hänen ollessa lähellä. En vain tykkää olla nolattavana hänen läsnäollessaan eikä ihmiseni vain ymmärrä sitä.
Siis voitteko kuvitella, että ihmiseni tunkee jalkoihini ylimääräisiä läpysköjä jotka ovat niin noloja että hävettää olla näkösällä. Siispä satulan nähdessäni juoksin aitaukseni toiseen päähän puun taakse piiloon ettei minun tarvitsisi olla naurun kohteena, ihmiseni hieman ärähti minulle kun juoksin häntä pystyssä karkuun satulaa. Katselin nolona puun takaa miten tilanne kehittyisi ja kun tuo mukava miespuolinen henkilö nosti tyhjästä ison ja ihanasti rapisevan porkkana pussin, kuola vierähti kielelleni ja korvat hörössä tepsuttelin takaisin heidän luokseen ja nappasin miehen kädestä hellästi porkkanan.

Ja ennenkuin tajusinkaan minulla oli varusteet ylläni ja olimme lähdössä töihin. Oli mukavaa kun ihmiseni ei laittanut suuhuni mitään tälläkertaa, mutta onhan nämä rautaiset vivutkin aika inhottavat mutta mielestäni paljon paremmat kuin suuhun tungettavat raudat. Osaan kulkea paljon rennommin ilman mitään kipua suussani ja olen paljon tyytyväisempi näihin vekottimiin kuin normaaleihin vermeisiimme.


Iso pelto alue jossa aiemmin olimme päässeet juoksemaan oli muutettu aivan ihmeelliseksi, luulempa että tähän liittyy jotenkin ne kovat äänet ja se pelottava kone mikä aiemmin liikkui niillä tienoilla. Pohja jossa jouduin nyt kävellä oli epätasainen ja minua ihmetytti tähä touhu kovasti, mutta kun tajusin että pohja oli todella pehmeä ja siinä oli mukava kävellä päätin antaa ihmiselleni hieman yllättävää kyytiä ja hyppäsin vauhtiin pienen ilopukin kera. Ihmiseni taisi hieman pelästyä tätä riemukasta ilmaisua sillä hän nappasi ohjista kiinni inhottavan nopeasti ja varoittamatta, mutta ymmärsin heti missä oli vika. En mennyt tarpeeksi kovaa!
Ampaisin sitten vielä vauhdikkaammin matkaan, pellolla oli hankalaa edetä pehmeän pohjan takia, mutta siinä oli oikeastaan todella mukava ainakin juosta kun kavioihini ei sattunut ja yritin ehkäpä hieman saada ihmiseenikin hieman eloa ettei me vain käveltäisi kokoaikaa miltä tämä vaikutti ensin.
Sain sitten haluamani läpi ja ihmiseni antoi minulle jaloillaan käskyn juosta ja siitä minä tykkäsin. Sain juosta vielä muutaman metrin ja sitten ihminen pyysi minua hidastamaan ja minä tietysti nöyränä herrasmiehenä tottelin.


Tykkäsin juosta rentona ja ottaa ihan iisistikkin välillä. Näin pehmeällä pohjalla emme olekkaan päässeet tekemään töitä ja minä tykkäsin siitä todella paljon ja osoitin sen kuuliaisuutena ja rentoina askelina. Kuljimme omituisen näköisiä polkuja pitkin ja halusin välillä mennä omia polkujani, mutta se osoittautui vaikeaksi sillä upposin maahan ainakin korviin asti ja tuli ikävä hyppiä taas oudolle polulle. Oli mukavaa kun ihmiseni oli rentona selässäni eikä hosuillut tai pyytänyt ihmeempiä, sain pitää päätänikin kokoajan rentona ja niinkuin halusin.


Minua ihmetytti sitten kun jouduin seisomaan hetken keskellä pellon outoa polkua ja ihmiseni nousi alas ja höpisi jotakin tuolle mukavalle miespuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä sain selville mistä tuosta höpinässä oli kyse sillä tuo miespuolinen hyppäsi selkääni aivan yllättäen. Pelästyin hieman kun hän tipahti selkääni niin ilkeän kovaa ja se sai minut hieman närkästyneeksi, mutta onneksi ihmiseni oli vieressäni silittelemässä kaulaani jotta rauhoittuisin ja keskittyisin häneen hetken kun tuo miespuolinen heilui selässäni epämukavasti. Pian hän pyysi minua eteenpäin potkien jaloillaan minun kylkiäni, mutta ihmiseni opetti häntä oikeille tavoille miten minua, Kuningasta oikein kohdellaan!


Omituisesti miespuolinen istui selässäni eikä antanut minulle omaa tilaa liikkua vaan roikkui ohjissa kunnes ihmiseni sanoi hänelle jotakin ja inhottavan kireä tuntuma hävisi ja sain liikkua melkein normaalisti. Tunsin kuinka miespuolinen oli hieman jännittynyt tilanteesta, mutta annoin sen hänelle anteeksi, olihan tämä kuitenkin toinen kerta kun hän on selässäni käynyt. Olin kiitollinen kun sain häneltä huomiota ja jokseenkin oikeanlaisia apuja miten toimia. Ihmiseni oli vierelläni aluksi kokoajan kunnes pikkuhiljaa irtaantui meistä ja antoi meidän mennä kahdestaan ympäri pellon omituisia polkuja pitkin. Sain välillä ristiriitaisia ohjeita, mutta selviydyimme niistä yhdessä kun miespuolinen osasi vain oikein pyytää ja ihmiseni opasti häntä äänellään.


Minulla oli aika mukavan rento päivä muutamasta vastoinkäymisestä riippumatta. Olen tyytyväinen ja toivonmukaan niin myös ihmisenikin on tyytyväinen minuun. Niin minä ainakin luulen sillä sain pussillisen porkkanoita palkinnoksi ja paljon huomiota myös töidenkin jälkeen. Jouduin kylläkin vielä jalkojen pesulle mikä ihmetytti ja inhotti ku vesi oli niin kylmää, mutta ihmiset ymmärtääkseni tukivat jalkojani jostain kumman syystä, en tuomitse heitä sillä minulla on hieman ongelmia kasvattaa takakavioitani oikein ja toivottavasti he auttaisivat minua tässä ongelmassa. Odotan myöskin sitä milloinka saan vahvikkeet jalkoihini, että saan viedä ihmistäni maastossa taas 100-0!

Tossa alhaalla extrana vielä lyhyt videon pätkänen!

3. lokakuuta 2014

Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.



Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.


Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.


Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei
Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.


Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen