30. elokuuta 2014

Ensimmäiset fiilikset Hingunniemestä

Moi kaikki! Olen tässä miettinyt ja pohtinut, että mitenkä teille nyt kertoisin tästä koulusta. Mitään ihmeellistä ei ole käynyt, mutta suurinosa tapahtumista sekä käänteistä ovat olleen positiivisia. Asun tällähetkellä siis 8 hengen solussa koulun asuntolassa ja tämä porukka mihinkä olen kuluneiden päivien aikana tutustunut on aivan mahtava!
Luulin, että kun tulen tänne minä istun yksikseni nurkassa ja angstaan omiani kun kaikki muut ovat kiinnostuneita aivan erilaisista asioista, mutta kaikki olikin toisin. Täällä on kasa ihania, omitakeisia ihmisiä.
Opinnot alkoivat siis 11.8 täällä Hingunniemessä ja ensimmäisenä koulupäivänä tietty jokaista pelottaa/jännittää, että mitä tuleman pitää. Täällä olen ollut kuitenkin kuin kotonani. Ensimmäinen viikko oli melkeimpä 80% luokissa istumista ja kävimme läpi asioita jotka moni jo tiesi niin hevosten käsittelystä kuin tallihommsita, mutta hyvähän ne on aina kuitenkin käydä läpi uusien oppilaiden kanssa. Tylsäähän se oli, pakko myöntää.
Keskiviikkona pääsimme vanhempien oppilaiden kanssa käymään tallin puolella ja kävimme läpi passi hevosen hoidon. Minä olen siis HPT(hevos palveluiden tuottaja) puolen opiskelija ja saan passihevosen hoidettavakseni opiskeluideni ajaksi. Vastaan siis hevosen terveydestä, varusteista ja tietty kaikesta muusta mikä hoitohevosen pitäjälle kuuluukin.
Osa meidän luokkalaisitamme pääsi seuraamaan ravihevosten uittoa ja käytimme siis muutaman hevosen pulikoimassa veneen voimin. Me uudet oppilaat tietty jäimme rantaan ja katsoimme kun vanhemmat veivät hevoset pienelle uinti reissulle.
Ensimmäiseen viikkoon mahtui kaikkea muutakin kuten aidan maalausta, jäätelön syömistä, nauruamista, hevosia ja tietysti niitäkin juttuja mitä en nyt muista tähän listata.

Seuraavaa viikkoa odoteltiin innolla, koska silloin ne kunnon hommat vasta alkoivat. Pääsimme enemmän tekemään tallissa hommia eli siivosimme karsinoita ja lakaisimme käytäviä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan mönkijällä! Huippua kun hevoskouluissa pääsee ajamaan kaikenmaailman vekottimilla ja tietty puuhailemaan hevosten kanssa.
Tiistaina meillä oli aamusta ratsastusta. Kävimme ensin ratsastuksenohjaajan kanssa hieman tautsojamme läpi ja lähdimme hakemaan sitten hevosia tarhasta. Meidän HPT ryhmä on senverran iso, että ratsastimme pareittain eli minulla oli kaveri hevosta hoitaessa ja varustaessa. Pareittain ratsastus tarkoitti kuitenkin lyhyempää ratsastusaikaa kuin maanantaina ratsastaneille RAOH(ratsastuksen ohjaaja) puolen oppilaille. Minua ei lyhyt ratsastus sinäänsä edes haitannut, olihan tämä kuitenkin sellainen 'tarkistus', että opettaja näkee mitä osaamme ja mitenkä istumme yms. Minä sain ratsukseni ihanan rautiaan tamman nimeltä Pretty Woman III ''Diiva''. Kauhuissani istuin satulassa yrittäen muistaa perus ratsastuksen oppeja ja ratsastaa tammaa eteenpäin, olla sahaamatta ja kenottamatta eteenpäin niinkuin silloin tällöin Santulla ratsastaessa.
Tykkäsin tamman askellajeista todellapaljon ja sain sen kulkemaan ajoittain varmaan aika hyvinkin, mutta minua hävetti maneesin katsomossa katselevat toiset oman ryhmämme oppilaat jotka odottelivat omaa ratsastusvuoroansa. Tähän 'toljotukseen' täytynee taas opetella pikkuhiljaa kun ei ole ratsastuskouluilla käynyt muutamaan vuoteen aktiivisesti ja tarkkailevat silmäparit häiritsevät hieman omaa keskittymistäni.
15minuutin ratsastus oli ohi onneksi nopeasti ja pääsin miettimään katsomon puolelle suoritustani ja että mitä olisin voinut tehdä ehkä toisin. Katselimme vielä toisen puoliskon ratsastuksen jonka jälkeen marssimme hevosten kanssa talliin ja ne hoidettuamme menimme lounaalle. Täytyyhän sitä syödäkkin välillä.

Ruoan jälkeen pääsimme päivän toiseen kohokohtaan nimittäin varustehuoltoon! Olen odottanut tätä varusteiden korjaamista sekä tekemistä innolla aina siitä asti kun kuulin sen olevan osana opintojamme. Olen aina tykännyt ompelemisesta sekä kaikenlaisista tekstiilitöistä. Ensimmäiset tunnit ovat kuitenkin aina hieman tysiä, kun aloitamme uutta asiaa ja opettajien täytyy kertoa perusteellisesti, että mihinkä sitä ollaan ryhtymässä. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsimme kokeilemaan nahan kanssa työskentelyä kuitenin jo kättelyssä. Aloitimme tekemään avaimenperiä pienistä nahkanpalasista.

Loppuviikosta en ollutkaan koulussa sillä kävin kotona Santun raspauksen takia, mutta siitä te olettekin jo saaneet postauksen ''Yllätys visiitti kotona''. Sunnuntaina missasin bussini omaa hölmöyttäni ja maanantaina lähdin sitten taas Hingunniemeä kohti.
Toisella viikolla tunnit olivat samoista aiheista, mutta tietysti erilaisia. Ratsastus oli taas tiistai aamuna ja ratsastimme pareittain. Sain taaskin ratsastaa Diivalla mistä en kyllä ollut yhtään harmissani. Tälläkertaa menimme muutamia puomi tehtäviä mistä sai taas kauhistua, että osaanko minä enää! Hyvinhän ne sitten loppujenlopuksi menivät ja sain Diivan kulkemaan entistä paremmin. Nyt se jopa myötäsi ja kuunteli apujani paremmin kuin edellisellä kerralla mistä olin mielissäni. Viimeisten laukan nostojen jälkeen tamma kuumui niin että sen ravi oli nopeaa ja keskittyminen oli hieman kadoksissa, mutta hyvinhän tuo rauhoittui taas avuille ja kulki nätisti loppu ajan.
Harmittaa hieman kun ei ole kuvia vielä näistä ratsastuksista, mutta ehkäpä jossain vaiheessa tyrkkään kameran jollekkin käteen ja pyydän nätisti avustusta.
 r. Tyson ''Taisto'' s. 1999, Suomenhevonen
Keskiviikkona meillä oli kokopäviä tunteja niin ratsu- kuin ravitallissa. Aamusta meillä oli hevosen tunnistamista ja terveydestä huolehtimista. Ensimmäinen tehtävä oli keksiä asioita mistä tunnistaa terveen hevosen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja saimme n.15min aikaa miettiä tätä hyvinkin tärkeää kysymystä. Hyvin tuloksin siirryimme seuraavaan tehtävään jossa kävimme läpi hevosen hyvinvointia pareittain mm. yleiskunto(karvan kiilto, paino), sukuelimet, iho, jalat, limakalvot sekä kaikkea muuta. Kuuntelimme myöskin stetoskoopilla hevosen pulssia ja mahaääniä.
o. Markkeri ''Make'' s. 1995, Suomenhevonen
 Loppupäivästä päästiin ajamaan ravihevosia ja ajoimme pareittain(yllätys?). Ensin jaettiin hevoset ja minä sekä ajoparini saimme oripojan nimeltä Make joka oli jykevä suomiputte. Siinäpä perus valjastamiset, kärryt perään ja eikun menoksi! Oli mukavaa körrötellä suomiputella kaverin kanssa, sillä ei tullut ainakaan tylsää. Kävimme harjoitusradalla ravaamassa ja sitten vielä pitkällä suoralla. Ajoparini ohjasti meitä raviradalle ja siellä muutaman kierroksen ravissa ympäri jonka jälkeen minä sain ohjat käteeni ja opettajamme ohjauksella lähdimme vielä ravaamaan pitkälle suoralle missä minä sain ohjastaa tätä mukavaa orhi poikaa. Make oli todella kevyt ja mukava ajaa, mutta loppua kohden se alkoi painamaan hieman ohjalle ja oli todella raskas, mutta en kyllä voi sanoa mitään huonoa tästä ajosta. Mukavaa oli. Kelloa en katsellut kauanko ajoimme, mutta 3h oli meillä kirjoitettu tunteja näissä hommissa mikä täsmäsi loppua kohti.

Näin on täälläpäin lähtenyt opiskelut käyntiin.
Aivan mahtava fiilis ja toivonmukaan se pysyy vielä pitkään!

22. elokuuta 2014

Rakas ystäväni

Jokaisella meillä on elämässään kohokohtia. Minun parhain hetkeni oli, kun sain sinut omakseni.
Ja tässä on meidän tarinamme
Olen tuntenut sinut pienestä pitäen, kasvoin sinuun kiinni ja olet aina ollut elämäni hevonen. Muistan ne ihanat mökkireissut jolloinka aina juoksin pellon läpi luoksesi heti kun hyppäsin autostamme ulos. Ensimmäinen asiani oli aina tulla tervehtimään sinua sähkölanka aitauksen viereen tarjoten sinulle ruohontupsua.
Ihanasti aina höristen ravasit tai köpöttelit luokseni korvat hörössä, kevyesti ja erittäin varovasti napaten ruohotupsun kämmeneltäni. Olit nuori niinkuin minäkin, mutta emme tainneet silloin vielä ymmärtää maailmasta mitään muuta kuin elämän rutiinit.
Muistan aina ne ihanat kärrylenkit joille sain tulla kyytiisi ja joskus kokeilla jopa sinua ohjastaa. Autoin aina hoitamisessasi ja valjastuksessa. Tiesin joka kerta aina enemmmän ja enemmän siitä miten pitäisi toimia kanssasi ja vartuin rinnallasi oppien niin paljon sinulta.
Iloitsin aina hetkistä kanssasi joten aina kun oli aika lähteä takaisin kaupunkiin tulin hyvästelemään sinut kyynel poskellani. Silittelin samettisen pehmeää turpaasi kertoen, että tulen vielä takaisin. Joskus katsoit minua hörähtäen isoilla, ruskeilla ja kauniilla silmilläsi ihankuin tietäen että tulen aina takaisin.

Ehkä tämä kaikki oli vain omaa mielikuvitustani, olinhan pieni lapsi. Mutta nyt kun mietin asioita ja sitä mitä meillä oli silloin on vaikea usko sitä harhaksi.

Nyt rakas ystäväni, olet vihdoin minun. Olet ollut aina se jota halusin pidellä käsissäni ja sanoa, että olet minun. Vaikka kyse on niinkin hassusta asiasta kun omistamisesta, minulle se on paljon enemmän.

Muistan vielä kun ainainen haave kesän lähestyttä oli saada kesähevonen hoidettavaksi joten tutkailin hevospalstoja ja laitoin kyselyitä eteenpäin. Ikinä ei onni osunut kohdalleni ja aloin etsiä halvempia projekti hevosia myynti sivustoilta. Silmääni iski 10vuotias lämminveri tamma lapista jonka halusin. Soitimme ja sovimme, että haemme hevosen puolestavälin matkaa ja kun aloitin kysellä kyytejä, kukaan ei halunnut lähteä niin pitkälle matkalle joten viimeinen vaihtoehto oli mökkimme vieressä asuva ravi mies joka oli äitini eno, Heikki. Soitin Heikille kysyen josko hän lähtisi kaverikseni noutamaan lämppäri tammaa minulle projektiksi. Sovimme asiat ja suljin luurin kunnes Heikki soitti minulle n. 10min päästä takaisin kysyen Santusta.
''Etkö sie haluaisi mielummin Santtua ottaa? Se ei enää raviradalle halua mennä ja teuraaksi joutuu jos ei sitä nyt kukaan ota''
Sydän pomppasi kurkkuuni kun tajusin, että kyseessä oli elämäni hevonen. Peruin kaupat tamman omistajan kanssa ja harmittelin tapahtunutta, asiat selvisivät hyvin ja soitin taas Heikille hetken puhuttuani äitini kanssa asiasta.
 Seuraavana viikonloppuna Heikki toi sinut kotikunnalleni valkoisessa trailerissa erään huoltoaseman pihaan jossa kirjoitimme omistajanvaihdos paperit. Huoltoasemalta ajoimme yksityistallille jonnekka olin saanut meille pihatto paikan.
Olin todella innoissani enkä meinannut pysyä housuissani kun avasin trailerin etuluukun ja tulin sinua katsomaan. Silittelin silmät kyynelissä päätäsi sekä pehmeää turpaasi ensimmäistä kertaa kun olit omani. Talutin sinut trailerista ulos ja vein sinut uuteen tarhaasi tutustumaan paikkoihin.
Olit laiha ja rimppakinttuinen vanha ravuri suoraan radalta, mutta en välittänyt ulkomuodostasi tippaakaan. Tiesin, että sitouduin isoon vastuuseen ja elävään eläimeen 100%'sti. Sinussa oli tekemistä niin ruummiillisesti ja koulutuksellisesti.

Toit minulle paljon iloa, tekemistä sekä myöskin surua ja sen kautta kokemusta. Kanssasi olin elossa ja oma itseni. Ensimmäisinä kuukausina ratsastaminen oli hankalaa sillä sopivaa satulaa ei meinannut löytyä ja varusteemme olivat muutenkin huonot. Vanhat sekä kovat suitset perus nivelellä ja satulan tilalla oli vaaleansininen horzen huopa. Tämä riitti meille kuitenkin täydellisesti, että pääsimme alkuun. Siteemme kasvoi entisestään ja aloit luottaa minuun entistä enemmän. Saatoit kävellä vierelläni minne vain eikä minun pitänyt pitää sinusta edes kiinni.
Ihka ensimmäistä kertaa selässäsi






Kun olit tottunut jo ajatukseen, että nousen selkääsi saimme käyttöömme laina satulan talliltamme joka oli aina yhtä ihmetystä. Satulaa piti aina nuuhkia kaula pyöreänä ja hieman steppailla kun sen selkääsi laitoin. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin totuit, mutta selkään nouseminen oli taas suurin ongelmistamme. Jouduin aina sitomaan sinut tolppaan aidan viereen, nousta selkään ja nopeasti napsauttaa meidät irti, ettemme vedä puomia mukanamme. Kaikki meni aina kuitenkin hyvin ja rauhallisesti kun olit säännöllisellä liikunnalla. Pian satulan saamisen jälkeen kokeilimme hypätä pieniä esteitä ja huomasin heti että tykkäsit siitä kunhan ymmärsit hypätä etkä vain juosta esteen ylitse. Ensimmäinen laukkapätkämme tapahtui esteharjoituksissamme. Edessämme oli suorassa linjassa pieni pysty(n.30cm) ja isompi okseri(n.60cm) jonka jälkeen nostit ensimmäistä kertaa laukkasi. Harmiksemme kenttä oli niin pieni isoille askelillesi, että laukka jäi lyhyeen, mutta laukka alkoi nousta enemmän myös maastossa tämän jälkeen.

Elimme maastoillen ja iloiten elämästä, kunnes tapahtui yksi suurista takapakeista. Lähes jokainen hevosenomistaja haaveilee joskus elämänsä aikana omistavansa hevosen ja hoitavan sitä omassa pihassaan sekä tallissaan. Muutin poikaystäväni sekä äitini kanssa 10km kaupungista maaseudulle missä oli hevosen pito mahdollisuus. Riemuissani tein tallia sekä aitaa sinulle ja ehkä tulevalle ystävällesi tietämättömänä asiasta, että tämä ei ollut paras vaihtoehto loppujenlopuksi.
Perheeni ja minä olimme tietysti todella onnellisia, että tallille meno kustannukset vähenivät, mutta hevosen kustannus sekä vastuu nousi. Aluksi kaikki meni todella hyvin ja olin onnellinen kanssasi, mutta muutaman kuukauden päästä mikään ei mennyt niinkuin piti. Olin niin väsynyt sinun temppuiluihisi, että minun oli pakko huutaa itselleni ettet olisi enää minun ongelmani.
Laitoin sinut myyntiin.


Luulin tämän olevan viimeinen ratsastuksemme
Sinun myymisesi oli elämäni suurin virhe. Vaikka jäitkin vielä luokseni sekä hoidettavakseni muutamaksi kuukaudeksi ennen lähtöäsi luulin tekeväni oikein niin itseni kuin sinunkin kannaltasi. Viimeisinä kuukausinasi luonani sait tutustua toiseen rotusi edustajaan Dustyyn joka oli ylläpito hevoseni alku kevääseen saakka. Kun Dusty lähti, sinäkin muutit.


Vaikka et muuttanut pitkälle en silti kuullut sinusta yhtään mitään koko kesänä ja minun tuli ikävä sinua. Havahduin aktiivisemmaksi kun kuulin epäilyttäviä huhuja. Soitin silloiselle omistajallesi ja sovimme tapaamisen. Kun näin sinut monen, monen kuukauden jälkeen olit surkean näköinen ja apean oloinen. Vaikka sinulla oli kaltaistasi seuraa, sinusta näki kuinka olit silti huomiota vailla. Katsoit minua kauniilla ruskeilla silmilläsi kuin kysyen ''Miksi jätit minut''. Painoit pääsi syliini kun tulin sanomaan sinulle terveiseni ja ratkesin itkuun. Olit yltäpäältä mudassa, harjasi oli takussa sekä kaviosi hoitamattomat. Sinusta ei oltu huolehdittu niinkuin oli sovittu. Elit kurjissa oloissa ystäväsi kanssa ja monien selvittelyiden ja tapausten jälkeen olit taas minun ja vein sinut turvaan.



En tiennyt mitä olit kokenut, mutta olit kontrolloimaton, kuin pieni varsa. Luottamuksemme rakentaminen uudelleen oli alkanut. Testailit sekä kokeilit minua ja etsit rajojasi jotka teimme nopeasti selväksi, mutta luottamus oli vielä tipotiessään. Onneksi pikkuhiljaa aloit taas luottamaan minuun. Jouduin opettamaan sinulle kaiken alusta alkaen, muistit osan asioista todella mallikkaasti mutta jotkut asiat, kuten satula oli melkein vieras käsite niinkuin selkään nouseminen. Pikkuhiljaa rakensimme yhteistä tulevaisuutta uudestaan, aivan niinkuin silloin ensimmäisen kerran. Etenimme pienin askelin, sinun ehdoillasi.









Yhteistyömme alkoi mennä niinkuin sen pitikin. Oli tietysti vaikeitakin aikoja sillä eihän tämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Sait uusia ystäviä niinkuin minäkin ja kehityit nopeammin mitä kuvittelin. Tämän uusi alkumme toi itsevarmuutta minulle ja varmaan sinullekkin. Teimme töitä aina tosissamme ja sinä yritit kaikkesi.
Tiellemme tuli kuitenkin taas takapakkia, mutta niistäkin olemme jo selvinneet. Selkäkipuja sekä taas uusi tallipaikka pörräsivät päissämme. Selkäsi parani levolla sekä hoidolla ja uudessa paikassa aloit keksiä ilkikurisia karkaus temppuja. Kokeilit taas rajojasi ja olit tietysti hämmentynyt suurista muutoksista, mutta toivon, että ymmärrät miksi tämän kaiken teen.
Kaikesta olemme selvinneet yhdessä ja sen me jatkossakin teemme. Siitä olen varma.


Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä kanssasi, olivat ne hyvä tai pahoja. Toivon vain, että saamme kokea vähintäänkin yhtäpaljon kaikkea ihanaa tulevaisuudessa. Me emme luovuta vaikka kuinka vaikeaksi päivät saattavatkaan mennä.

Se video..

Tässä tulee nyt vihdoin sen edellisen yömaasto postauksen video! Jos se siis jotakin vielä kiinnostaa senverran, että tuon haluaa pällistellä. En saanut postausta julkaistessani videota valmiiksi sillä halusin, että saisin musiikkia puheen taustalle joissain kohdissa, mutta muokkaus ohjelmani ei silloin totellut minua niinkuin piti. Nyt ohjelma taas toimii jotenkuten ja sain kuin sainkin videosta melkein haluamanlaisen. Tässä se nyt olisi kaikessa kamaluudessaan. :P
Lisään videon myöhemmin myös alkuperäiseen postaukseen.

21. elokuuta 2014

'Yllätys' visiitti kotona

Ihan olan takaa yllätti itseänikin kun olin bussissa menossa kotiinpäin keskellä kouluviikkoa. Lähdin keskiviikkona siis asuntolasta suoraan kotiin käymättä koulussa, koska Santulla oli eläinlääkäri aika seuraavana päivänä klo: 10:30 ja tarvitsin muutenkin kouluun lämpimämpää vaatetta plus joudun vielä huomenna viemään asioita eteenpäin täällä Outokummussa. Mukaan tulee siis toinen iso kassillinen tavaraa kouluun, mitkä ovat syys- sekä hieman talvivaatteita.

Palaillaampa nyt sitten tähän päivään. Aamulla oli aikainen herätys sillä Sonja(tallinpitäjämme) tuli hakemaan minut tallille tuntia aikaisemmin, ennen kuin eläinlääkäri sanoi saapuvansa raspaamaan herran purukaluston. Ensimmäinen asia oli sitten napata matkaan turvalta avattavat päitset ja viedä Santtu ponien tarhaan, lähemmäs pihaa ja ponien aitaus oli parempi operaatiopaikka, ettei Santtu pääse syömään operaation aikana eikä hetkeen vielä sen jälkeenkään. Käytössämme oli miedän uusimmat punaiset päitset mitkä oikeastaan hankin juuri tätä operaatiota varten ja sitten tietty myöhempään käyttöön. Päitsien mukana sain halvalla myöskin muutaman pehmusteen ja tietysti laitoin päitsiin niskapehmusteen ettei Santun herkästi narhiintuva niska vahingoitu operaatiossa.

Santtu sai hetken napostella pihasta vihreää ennen tarhaan menemistä ja eläinlääkärin saapumista. kun eläinlääkäri sitten vihdoin saapui alkoi minua jännittämään, että mitenkä kaikki menee. Santtu oli pakko rauhoittaa ensin sillä herraa ei ole minun kuullen ikinä raspattu ennen. Mietin mitenkä herra reagoi rauhoittavaan aineeseen. Kaikki meni kuitenkin todella mallikkaasti kuin vanhalta tekijältä. Kun tämä iso eläin alkoi pienesti väsyä ja nuukahdella aineen vaikutuksesta oli aika laittaa suun avaaja(elevaattori) paikalleen.


 Santtu oli aluksi rauhallinen ja oli puoliksi nukuksissa kun suu huuhdeltiin ja eläinlääkäri alkoi raspata hampaita. Hetken kaikki meni hyvin kunnes Santtu alkoi heiluttamaan päätään sekä askeltamaan eteenpäin. Rauhoittava ei siis tepsinyt tarpeeksi pitkään joten oli toisen annoksen vuoro. Odottelimme hetkisen kunnes kokeilimme raspausta taas uudestaan. Nyt Santtu oli enemmän rauhallisempi ja pää oli rentona maata kohti ja jouduin pitämään sen päätä ylhäällä aluksi kunnes Santtu alkoi taas astelemaan eteenpäin ja heiluttelemaan päätään niin paljon että oli pakko antaa vielä kolmas annos rauhoittavaa, ettei käy hassusti.
Onneksi operaatio oli nopeasti loppujenlopuksi nopeasti ohi ja väsynyt Santtu pääsi toipumaan rauhoituksesta. 3annoksen rauhoitus taisi tehdä tepposensa herraan sillä kun katselin sen huojumista pelästyin monesti, että se olisi kaatunut siihen paikkaan.


Onneksi selvisimme tästä 'humala tilasta' naarmuitta ja turvallisesti herra köpötteli perässäni hetken huilailun jälkeen takaisin tarhaansa jossa se heräsi nopeammin rauhoituksesta tähän päivään. Jäin tarhaan vielä hetkeksi herran seuraksi ja katsoin, että se osaa toimia itse hyvin ja ettei kävely ole kompuroivaa, mutaisella alueella kun liukastuisi helposti.

 Lukijoillekkin nyt tiedoksi, että olen kotona viikonlopun ja palaan opintojen pariin sunnuntaina iltapäivällä. Sään salliessa touhuan Santun kanssa mahdollisimman paljon nyt kun tulin käymään sen luona. On ollut aivan hirvitön ikävä tätä hassua aasia <3
Kuulumis postaus koulusta jäi nyt siis myöhempään ajankohtaan tämän loman takia, sillä en kerennyt käydä eilen kyselemässä opettajilta lupa-asioita näihin blogi postauksiin. Kysymyshän kuuluisi siis, että mitä saa kuvata, julkaista ja mitä saa kertoa ja mitä ei, mutta eiköhän ne asiat selviä sitten ensiviikolla. :)

16. elokuuta 2014

Innokkaita bannerin tekijöitä?

 http://i.imgur.com/ALgkUSh.jpg


Moi vaan kaikki! Minä en saa mieleeni ideaa uuteen banneriin ja tuo nykyinen on mielestäni jotenkin liian 'pieni' tai liian tiivis. En saa suomenkielistä sanaa päähäni mikä merkitsisi sitä mitä nykyisestä bannerista ajattelen. Joten kaipailisin teidän ihanien taitureiden apua! Tämä ei ole mikään kisa, mutta parhaat bannerit pääsevät kukoistamaan blogissani uusien ulkoasujen kanssa. Ns. voittajalle saatan myös lähettää jonkinlaisen pikku palkinnon hienosta työstä. :)
Arvostelen myöskin suurimman osan bannereista uusissa postauksissa.

Banneri voi olla minkälainen tahansa mikä sopisi ehkä blogin nimeen. Tunteikasta taikka räiskyvää. Bannerin leveys pitäisi olla mieluusti 1000-1300px ja korkeudella ei ole niinkään väliä. Värit ovat mieleeni, mutteivat pakolliset. Värimaailmasta ehdoton ei on pinkki sillä en siitä väristä niinkään välitä. Pääosin bannerissa pitäisi lukea Varjossa Kasvanu tai/ja minun(Jessie) sekä Santun nimi. Voitte keksiä myöskin jonkinlaisia iskulauseita sun muuta ihanaa sekä ihmeellistä mitä mieleenne juolahtaakaan! :)
Huomioikaa myös, että blogi kaartuu nyt hieman myös koulupostausten puolelle, eli Santtu ei ole enää niin aktiivisesti postausten aiheena vaan koulu arki Hingunniemessä opiskelijan näkökulmasta.

Kuvia voi selailla blogista, facebook sivuiltamme sekä flickr.com sivuilta minne ole blogin kuvia lataillut pidemmän aikaa. Alla muutamia kuvia mistä itse pidän, mutta niitä ei tarvitse käyttää tekosissanne ja isompia versioita voi pyytää s-postin kautta; Kuurasusi@hotmail.fi
Voit myös kysyä tietynlaista kuvaa ja tarkistan löytyykö sellaista varastostamme. :)

PS. Blogin logon saa minulta .png muodossa s-postin kautta jos sen haluaa liittää banneriin!