Joulukalenterin luukku 14.

Tässä luukussa on puhelinkuvia joita on vain muutama kertynyt Superin poismenon jälkeen, mutta eiköhän teille tämmöinenkin luukku kelpaa. Olin viikonlopun koiramessuilla joten luukkujen teko jäi hyvin vähäiselle. Tästä eteenpäin ei ole valmiita luukkuja, mutta toivottavasti saisin huomiselle yhden valmiiksi ettei jäisi kalenteri vajaaksi. Ideatkin loppuvat jo kesken.
Noh, tässä luukussa on paljon ainakin herra Ceetä!

1. Kuva Santun hoitovihon takakannesta minne joskus piirsin herran kuvan. Sekä medaljonki jonka teetätin herran suitsiin missä lukee Santtu. Medaljonki pääsi avaimenperäkseni, mutta avaimeni katosivat Syyskuussa ja ovat vielä teillä tietämättömillä.
2. Pitkästä aikaa heppailemassa, Kuopion Rauhalahden ratsastuskoululla. Rommi oli uljaan ratsuni nimi!
3. Herra Ceen kanssa, toisella ratsastus kerralla, pellolla ihastelemassa loppukesää ja hellettä.
4. Motivoitunut ferrari.

1. Vielä lisää motivoitunutta ferraria. Credit meinaa aina nukahtaa satulan laiton jälkeen ja joskus sitä pitää käydä tökkimässä, ettei se kaadu. 2. Porkkana kerjuri! 3. Maastossa toista kertaa, tuolloin yksin. Jännittävä silta kosken ylitse! 4. Maneesiin lähdössä herrasen kanssa, keltaisiin pukeutuneena.

1. Kaunis nenäeläin
2. Matkalla maneesista kotitalliin 3. Pirteä papparainen joka toimi hienosti kuolaimettomilla pellolla! 4. Ilta-jumppa treenin jälkeen oli mukava saada lämmin loimi päälle

Muistetaan toisiamme hyvällä ja ei unohdeta mitä yhdessä koettiin

Tämä postaus on hankala aloittaa järkevästi ja niin että se olisi viimeisen päälle hyvä.. Kyseessä on  raskasta ajateltavaa.

Elämäntilanteeni on muuttunut nyt niin radikaalisti että minun on pakko ajatella omaa- sekä hevosten parasta. Täten joudun sanomaan elämäni hevosille sen, mitä raskain sydämin ja itkuisin silmin voi vaan sanoa...

Turo lähti takaisin omistajalleen 05.11. ja se päivä oli haikea. Aamulla talliin mentäessä hevoset käyttäytyivät normaalisti ja ihmettelivät kun hypin niiden vieressä kokoajan tuoden niille herkkuja ja heinää tarhaan.
Kunnon hörinä-pörinä ja juoksu show alkoi kun traileri kurvautti pihaan ja pojat tajusivat että nyt on jotain tapahtumassa. Turo valmisteltiin lähtöön ja lastattiin koppiin. Superi jäi vinkumaan aitaan kaverin perään ennen kuin sen oma kyyti tulisi sen hakemaan.

Mietin vielä muutama viikko ennen hevosten lähtöä todella raskaita päätöksiä Supermiehen suhteen. En halua elämäni hevosta myydä ettei se joudu kiertoon tai huonoon paikkaan. Haluan olla tietoinen kuka tekee ja mitä tekee herran kanssa, Superi lähtee jo tutun ihmisen luokse ja tähän ihmiseen minä luotan täysin. Herra lähtee Sonjan perheen luokse missä se oli hoidossa aiemmin, vaikka perhe on muuttanut tulee Santtu viihtymään hyvissä käsissä ja hienossa paikassa hevoskavereineen.
Kyytiä pojalle oli mahdoton saada, kukaan ei lainaa autojaan tai lähde ajamaan edes korvausta vastaan ja kunnon kuljetus olisi maksanut oman elämiseni verran joten täytyi alkaa miettiä jo jokaisen kiven alta.
Onneksi äitini sai ihmeen kaupalla kyydin pojalle ja matkapäivänä toimi 12.11. En saanut unta kun vasta aamuyöllä, sillä unirytmini on täysin sekaisin. Nukuin muutaman tunnin kunnes oli aika nousta ja lähteä pakkaamaan hevonen traileriin. Superi hirnui laitumella trailerin ajaessa pihaan, pakattiin tavarat autoon ja hain sitten pojan tarhasta, vaihdoin märän loimen kuivaan sillä ilma oli sateinen ja kostea. Harjauksen kautta loimi selkään, pumpulit korviin ja suojat jalkaan, viimeiset rapsutukset ja syleilyt ja koppiin kävely. Huoh..

Supermies käveli koppiin hyvin niinkuin se on aina tehnytkin ja takapuomi lysähti kiinni, laitoin rakkaan ystäväni kiinni trailerin naruun ja kyynel silmässä sille sanoin ja lupasin, että tavataan taas pian. Se katsoi minua kauniilla ruskeilla silmillänsä levollisesti, ihankuin tietäen että tämä on sille nyt parasta. Suljin trailerin katsoen hevostani silmiin, toivottaen sille hyvää matkaa.

Blogi ei lopeta ja sitä ei poisteta. Tulen vielä jatkamaan ratsastusta vaikkakin en varmaan hetkeen. Alan käymään luultavimmin taas tunneilla kunhan saan raha-asiani sille mallille ja kaikki riippuu nyt täysin siitä kun hevoset lähtivät on minulla maailma avoinna. Aion muuttaa Kuopioon nyt ainakin hetkeksi kun sieltä kämpän saan ja katsoa miten asiat kehittyy. Kun käyn tervehtimässä Superia, hevostelen ja teille on informointia löydätte minut täältä ja facebook sivuiltamme. Blogin nimi ei vaihdu, mutta sisältö kyllä. Pikkuhiljaa muokkaantuu omanlaiseksensa mutta veikkaan että blogin pääteemana onkin sitten vain kehittyä ratsastajana ja harrastaa aina kun voi. Supermiestä unohtamatta joka on lähellä minua ja jota pääsen katsomaan kun haluan. :)

Näkyillään taas!