Jalkapotilas

Potilaamme Santtu tervehtyy pikkuhiljaa ja koipi on tukevampi jokapäivä. Pääsi vuokraajakin jo herran selkään ottamaan muutaman kierroksen kävelyä kentällä juoksutus tuokion jälkeen jonka päämääränä oli katsoa Superin liikkeet ja todeta ne puhtaiksi. Sokerina pohjalla oli vuokraajan ja Santun join-up juoksutuksen yhteydessä!

Olemme Santun kanssa harrastaneet nyt maastakäsittelyä paljon mikä meinaa kentällä vapaana hölkkäämistä, venyttelyä, temppuja sekä join-up harjoituksia. Punaturkki on saanut myös bemer hoitoa isommalla teholla mikä on virkistänyt hevosta paljon ja energiaa riittäisi vaikka muille jakaa.
Täytynee myös alkaa kohta lisäämään rehuja kuppiin, sillä ruunan rupsukka meinaa hieman laihtua vaikkei sen enempää nyt liikukkaan. Laidunkauden aikana Superi on syönyt vain mineral plussaa ja biotiini jauhetta.

Heinää täytyy ostaa lisää ja kengittäjä kutsua vuolemaan herrojen kaviot sekä katsomaan Superin hampaat. Ennen jalan kipeytymistä herra nimittäin ei suosinut kuolaintuntumaa ollenkaan ja syö toisepuoleisesti joten ehkäpä herralla on piikkejä. Edellinen raspaus ei onnistunut kamalan hyvin, ainakaan ei näyttänyt siltä kun ell. sijainen vähän vain hipsutteli hampaita raspilla.

Tästä uuteen nousuun ja toivonmukaan Superi pääsee tekemään vielä normitreeniä.

Superin pilotit matkan varrelta

Nyt on aika kerätä varapilottien mielipiteitä Superista kasaan ja vaikka herran selässä taikka kärrien kyydissä ei montaa ihmistä ole käynyt on silti hyvä kuulla mitä muut ovat siitä mieltä. Minun lisäkseni tämän otuksen selässä on käynyt melkein kymmenisen ihmistä, jotkut lyhyemmän ajan ja jotkut taas jopa useamman kerran. Joidenkin mielipiteet jäivät tästä postauksesta pois.

Eniten minun lisäkseni Superin selässä on ollut Janette ja hän oli myöskin ensimmäisiä 'vieraita' henkilöitä joka herran selkään kapusi. Janette on joillekkin tuttu aiemmista postauksista, hän on ollut Santun niinsanottu hoitaja alusta asti kun herra minun nimiini pomppasi. Herra nimittäin asui yksityistallilla pihatossa Janeten perheen pihassa ja myöhemmin Santun muutettua oman pihani kautta lähemmäksi taas Janettea, kävi hän ratsastamassa herralla silloinkin ja sai kokea herran ensimmäisiä laukka askelia kentällä. Viime kesänä Janette oli myöskin Santun hoitaja sekä liikuttaja joten hän taitaa tuntea hevosen melkein yhtä hyvin kuin minä, joten aloitetaampa hänen mielipiteestään?
VIDEOISSA --- Laukkaa --- 28.07.2014 --- Yömaasto

''Santtu on mielestäni aivan ihastuttava herrasmies ja todella mukava hoitaa silloin kun se päättää olla nätisti :D Herra on aika helppo käsitelvä, mutta kun sille päälle sattuu osaa kyllä myös oikutella. Superi on todella ihana ratsastaa ja tykkää hurjasta menosta. Helposti sanottuna ihana rakkauspakkaus <3 '' 

Mira on tietty myöskin blogista jo tuttu henkilö ja varsinkin viime kesältä. Hän ilmoittautui meille kuvaajaksi ja annoin 'palkaksi' sitten ratsastaa Santulla aina kun oli tallilla samaan aikaan kuin minä. Ihana ihminen kaikinpuolin ja tämä parivaljakko tuli hyvin toimeen valvovan silmäni alla ja olisivat varmasti pärjänneet ilman minuakin, mutta leikki loppui lyhyeen Santun muuton takia. Mira sai kuitenkin kokea monet ratsastuskerrat herran kanssa jotka pitivät sisällään niin rauhallista treeniä kuin hurjaa peltolaukkaa ilman satulaa.
VIDEOISSA --- Laukkailua ilman satulaa --- On Top Of The World

''Santtu on oiken mukava ratsastaa ja se kuuntelee hyvin ratsastajan apuja. Santtu on aika reipas joka on vaa kivaa ja santtu on söpö hoitaessa! Ei äksyile kummempii ja se on myös mukava käsitellä. Rauhalinen ja kiva. Santussa on hyvää kiltteys ja se, että se yrittää kaikkensa aina silloin kun jaksaa keskittyy. Hehe huonoo sinää ei oo!

Ps. Santtu on paras ;) ''

Chris, tutummin blogissa esiintyvä nimityksellä poikaystävä/avopuoliso joka on laiska sohvaperuna ja häntä ei kauheammin hevoset kiinnosta, mutta kun herra on Santun selkään muutamaan otteeseen päässyt on hymyssä ollut pidättelemistä! Kärrylenkeilläkin tämä kyseinen ''En jaksa tulla kun sovin poikien kanssa että tänään pelataan'', ''Et sitten aiemmin voinut kysyä?'', ''No en nyt jaksa ja siellä on kylmä/tylsää!'' henkilö on ollut niin pirteää seuraa ja nauruakin olen kuullut joten en taida uskoa, etteikö hän Superista edes hiukkasen välittäisi. Santtu on ainakin ihan rakastunut Chrisiin ja sen huomaa kun ovat aina sylikkäin ja otus leikkii pikkuista orivarsaa kun Chris on tallilla mukanani. Vaikka tämä mieheni ei osaakkaan kovinhyvin ratsastaa, toimii hän Superin kanssa mallikkaasti ja homma hoituu vaikka otus on välillä täysin ihmeissään, että mitä se herra siellä selässä oikein pyytääkään tekemään.
VIDEOISSA --- Kynnetyllä pellolla
''Se on hevonen...''

Tiia, Santun niinsanottu ''hoitaja'' ja yksi liikuttajista ja tietty minun ystäväni. Tiia on tuttu blogista niin kuvaajana ja tietty ratsastajana ja ravilenkki seurana. Hän kiinnostui herrasta kun etsin sille liikuttajaa ja pomppasi sitten Superin selkään ja kokeili tätä ratsastaen ja taisi jopa ihastua. Tiia liikutteli Santtua ratsastaen alussa ja sitten myöhemmin kävimme yhdessä kärrylenkeillä kunnes hän alko hieman nössöilemään papparaisen vauhdista kärryjen edessä, en tuomitse sillä itseänikin hieman pelotti välillä kun hevonen veti tuhatta ja sataa ylämäkeen jossa kärrit olisivat voineet kaatua. Olemme Tiian kanssa melkein löytäneet itsemme ojasta tämän herran kanssa, mutta tallille pääsimme aina ehjin nahoin. Tämä ihminen on kunnon hölösuu, mutta todella mukava sellaisenaan ja mahtava persoona. Olen iloinen kun sain tutustua Tiiaan ja Santtukin taitaa olla tyytyväinen uuteen tuttavuuteen. Tiiasta kuullaan vielä tulevaisuudessakin täällä blogissa, ainakin toivottavasti! :)


''Santtu on ihana teräspappa jolla on pilkettä silmäkulmassa. Hoitaessa oikein mukava ja fiksu kun ei ole "örmytuulella" jolloin vähä leikkii kovista :) Ratsastaessa melko herkkä ja tylsistyy helposti jos jankkaa samaa tehtävää. Vauhtia herrasta löytyy jokusen verran mutta jarrut löytyy melko nopeasti yleensä. :) Ajaessa Santtu on minun mielestäni parhaimmillaan ja se tietää sen itsekkin, vauhtia löytyy mutta silti on niin unelma tässä hommassa. Santtu on siis kaikinpuolin ihana pappa joka kehittyy koko ajan eteenpäin ja sitä ei voi muutaku rakastaa <3''

Netta tuli kuvioihin kun muutimme Superin kanssa Leppävirralle kasvattajan tykö ja etsin herralle liikuttajaa/vuokraajaa pitkään, kunnes Netta ilmoitti itsestään ja mikäpä siinä kun hevosta kokeilemaan. Olin muutamia kertoja katsomassa miten ratsastukset menivät ja kun en ollut paikalla niin luinkin sitten Santun vihosta mitä he olivat tehneet. Reipas ja todella mukava persoona johon oli ilo tutustua. Pakko sanoa että en olisi parempaa liikutusapua varmaan kyllä saanut mistään muualta. Paljon kiitoksia sinulle Netta kun jakosit tätä hölmöä aasin takapuolta!

''No... muistan kun tulin ekaa kertaa Santtua testaamaan ja ihmettelin että se oli niin älyttömän pieni :D
 Ravia en osannu keventää puhumattakaan, että sitä istuisi perus istunnassa koska ravi oli niin iso ja lennokas :D Sinäänsä Santulla on älyttömän helppo ratsastaa, mutta  toisinaan se oli varmaan vaikein hevonen kellä oon ikinä ratsastanu :D En tiiä miks mutta tykästyin Santtuun heti :)
 Ei liian helppo muttei kuitenkaan liian vaikeekaan. Ihastuin siihen heti myös sen söpöyden takia , ja se oli myös syy siihen että vaikka se olis kuinka rasittava ollu ratsastaa niin sille ei vaan voinu olla ikinä ''suuttunut'' :D
 En oo myöskään menny ikinä niin kovaa  kun aina välillä kun herra päätti repästä ohjat käsistä ja lähtee vetämään. :D
 Oli myös kiva kun vaikka oltais tehty ihan normi juttuja niin Santtu keksi aina jotain ja en ikinä ollut Santun kanssa ilman, että en olis nauranu sen hölmöille tempauksille ja ikinä ei voinut tietää mitä Santtu päätti keksiä  seuraavaks :D Mutta koska oppi tuntemaan sen, niin sillä pysty tekemään niin paljon kaikkia eri juttuja :)
 Oli ihana tutustua Santtuun vaikka jäikin näin lyhyeks <3
 . En kadu että lähetin viestiä ja tulin testaamaan!''

Tyytyväisyys, tätäkö se on?

Palasin Supermiehen luokse kahden viikon jälkeen ja rinnassani riipi ikävä oman, rakkaan hevoseni luokse joka varmasti odottaisi myös minua. On ollut kamalaa vain olla kotona miettien, että mitä Superille kuuluu ja miten se voi, kuunnellen vain toisten sanoista:
''Hyvin se on pärjännyt''
Kävellessäni talliin koirien saattamana tiirailin Santun pihattoon ja kun näin herran se katseli kaukaisuuteen kunnes korva kääntyi suuntaani ja pian iloinen katse kohtasi omani, hevonen kierähti ympäri hörähtäen ja ravaten luokseni aitauksen laidalle maiskutellen suutaan. Silittelin herraa ja kerroin sille miksi en ollut käynyt sen luona hetkeen, tämä on joko minun outo tapani, mutta se on jotenkin ihanaa kertoa hörisevälle hevoselle asioita mitä se ei ehkä ymmärtäisikään. Hymy nousi kasvoilleni kun juttelin Santulle ja menin sen luokse aitaukseen ja halasin sitä taputellen sen lämmintä kaulaa. Onnea on oma hevonen!

Super hevosen selässä hymyilyttää ketävaan

Seuraavana päivänä päätin nousta Superin selkään jos se asian hyväksyisi ottamatta hernettä nenäänsä. Tiia oli taas sopivasti paikanpäällä ja auttoi minut selkään ja ladosta ulos. Luin herran vuokraajan kirjoituksen vihosta ja siellä luki että he olivat kiitolaukalla lähteneet ladosta viimeksi joten en haunnut ottaa sitä riskiä ja pyysin Tiian taluttamaan meidät ulos. Kaikki meni hyvin ja lähdimme köpöttelemään tallin ympäri vievää n.1km pituista lenkkiä.
Ratsastin tunnin, nostin ravit, laukat ja loppuun otimme vielä kiitolaukkaa herran mieliksi kun se oli käyttäytynyt niin hienosti eikä lähtenyt viemään minua vaikka olikin takana parin viikon lomapäivät ja odotin kunnollista tykkilaukkaa ja ravia muttei sellaisesta ollut tietoakaan.

Viimeisen ratsastuksen myötä korkkasimme uuden sivun heti seuraavalle päivälle tarinassamme, nimittäin Superi vihdoin muuti Suonenjoelle, lähelle minua. Santtu köpötteli jotenkin innoissaan traileriin ja hörisi kokoajan kun valmistelimme traileria tallin edessä lähtökuntoon. Ehkä Santtu tiesi pääsevänsä uuteen paikkaan?
Matka meni hyvin ja Santtu oli innoissaan kun avasin matkan päätteeksi trailerin etuluukun ja herra pääsi tiirailemaan uutta kotiaan höristen kyselevästi korvat tiukasti törröttäen eteenpäin. Oli aika ottaa hevonen ulos ja viedä tarhaan tutkiskelemaan paikkoja ja haistelemaan uusia hajuja mitä tuuli toi tullessaan. Talutin hevosen tallin katokseen ja otin kuljetussuojat pois ja kerroin Santun olevan kotona johon se hörähti ja maiskutteli suutaan. Nappasin herran irti ja vein sen laitumelleen jonne se meni innoissaan ja käveli ympäriinsä välillä maistellen vihreää.

Sillävälin kun Santtu totutteli uusiin maisemiin purin tavaramme trailerista, kiitin kyydistä ja aloin järjestelemään tavaroitamme varustehuoneeseen ja saamamme 10pikkupaalia heinää vein talliin maitokärrien voimin. Välillä katselin ulos ovesta kuullessani Santun ravailevan kun pelkäsin sen tulevan aidoista läpi mitä se harrasti viime kesänä. Onneksi herra pysyi aidoissa vaikka välillä urkkikin uhkailevasti aitojen ylitse.
Kun olin asetellut tavaramme mielestäni(näin aluksi) hyvin menin Santun luokse aitaan ja nappasin kameran tietysti mukaani jotta saadaan muistoja kasaan. Olen kertonut aiemmin, että tallin vierestä kulkee junarata mikä on mietityttänyt Santun sopeutumista talliin. Superi kun on stressaavaa tyyppiä ja aikamoinen pelkuri joissain asioissa pelkäsin, että sillä menisi puput pöksyyn ja juoksisi aidoista läpi tai hyppäisi ylitse, ihan mitä vain mutta kauhuissani ajattelin että kohta juoksen irti olevan pelokkaan hevosen perässä.
Kaksi junaa meni tallin ohitse ja ensimmäisen kerran Santtu nosti päänsä, kuunteli tarkkaan ja tiiraili puiden taakse odottaen mitä kamalaa sieltä tulisi. Yllätykseksi hevonen vain hieman säpsähti kun juna tuli esiin ja otti muutaman raviaskeleen. Toisen junan lähestyessä Santtu vain söi rauhassa hieman ehkä hermostuneen näköisenä korvat osoittaen sivuun silmät välillä muljahtaen junan suuntaan, mutta kaikki meni aika hyvin.

Olen tyytyväinen!

Kun junia ei tullut hetkeen Santtu sai hengähtää ja ottaa aurinkoa rauhassa aitauksen nurkassa kunnes se alkoi näyttämään lennokkaita liikkeitään ja vinkui innosta kun sillä oli niin paljon liikkumatilaa. Onneton raukka on joutunut olemaan pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa aina välillä päästen isompaan aitaan, mutta nyt se pääsee juoksemaan vapaasti isommassa aidassa jokapäivä sekä nauttimaan auringosta ja vihreästä heinästä. Santulta puuttuu vielä kaviokas ystävä joka toivottavasti ilmaantuu jonkun ilmoituksen myötä luoksemme mahdollisimman nopeasti.

Näyttääkö Santtu tyytyväiseltä?
Haluatteko tallin esittelypostauksen kuvina vai videona?

Selkärangatonta menoa

Olen aina ollut etukenoinen ratsastaja ja saanut siitä palautetta ratsastusta seuraavilta opettajilta tai muilta katsojilta. Aloitin tämän harrastuksen 5vuotiaana ja silloin istuin etukenossa koska käteni olivat satulan etukaaressa, pikkuhiljaa aloin oppia istumaan ilman käsieni tukea ja istuin takapuoleni päällä.
Hartiani tuottivat kuitenkin ongelmia ja löysin itseni aina etukenosta kun vauhti kiihtyi käynnistä raviin tai laukkaan. Tutuin lausahdus kaikilta ratsastuksenopettajiltani taisi olla tämä:
''Ja Jessika muistaa taas hartiat pyöräyttää sinne taakse''
Monivuotinen ongelma oli hartiat ja kun ratsastus jäi vähäisemmälle taloudellisen tilanteen vuoksi unohdin melkein kaiken kun pääsin sillointällöinen hevosen selkään. Hartiani olivat edessä, selkä pyöreä ja istuntani muutenkin kammottava, aivankuin minulla ei olisi ollut selkärankaa ja olisin vain löllynyt hyytelönä hevosen selässä.

Kammotus vuosien takaa. Kuvassa Suomenhevos tamma Papina

Pikkuhiljaa opin kuitenkin pitämään istuntani kurissa ratsastusten myötä kun sain hienoja vinkkejä mitä käytän edelleen.
Käännä pääsi ja katso hevosen häntää 2-3sekuntia ja anna selkäsi venyä suoraksi ja käännä sitten pääsi eteen ja pidä asento. Tätä ehdotan teillekkin joilla on sama ongelma kuin minulla eli etukenoinen istunta, sillä mulla on toiminut aivan mahtavan hyvin ja hartiat muistaa pyöräyttää aina taakse samalla. Minulla meni monta vuotta saada hyvä istunta ja sitten ratsastustauon vuoksi se lysähti taas alkupisteisiin. Laukassa istun kevyessä istunnassa eli etukenossa tai jos pitää pitää pylly penkissä olen selkä kumarassa ja se on kamalaa nähtävää!
Olin 1-2vuotta ratsastamatta kunnes aloin etsiä sitä omaa hevosta ja kävin ratsastamassa muutamaa eri hevosta. Juuri siloin sitä oikeaa ei löytynyt joten aloitin taas käymään epäsäännöllisesti ratsastustunneilla.

Toinen suuri ongelma minulla on sitten vinous joka tuli Santun mukana kun hevonenkin on vino. Aiemminkin olin vino aina menevämmillä hevosilla kun jouduin etsiä hevoselta oikeat napit ratsastukseen jotta saisin sen pelittämään.
Kun ratsastin koulun hevosilla, Hingunniemessä istuntani oli mielestäni hyvä ja sain siitä kehujakin ja en ollut ollenkaan vino joten luulen että vinouteni johtuu jännityksestä kun en keskity istuntaan vaan nimenomaan siihen jännittämiseen. Suurimmiten vinous tulee esiin uusien hevostuttavuuksien kanssa ja jos hevonen on itsestäänkin vino ja kaipaa apuja siihen.

Vinous. Kuvassa lämminverinen tamma Netta

Nykyään istuntani vaihtelee ihan ratsastuskertojen määrästä ja siitä miten jaksan keskittyä siihen, varmaan ihan ymmärrettävää. Jos olen ollut hetken ilman hevosta jalkojeni alla on istuntani etukenoinen ja kammottava hevosenkin mielestä. Santtu ilmoittaa heti jos nojaan liikaa eteen lisäämällä vauhtia tai nostamlla niskansa ylös. Laukassa olen huomanut että Santtu liikkuu paremmin kun olen kevyessä istunnassa, mutta joskus laukkaamme kyllä pylly penkissäkin. Santun ravissa on jotenkin hankala ratsastaa selkä suorassa koska se on niin vino ja kevennyts tuntuu joskus mahdottomalta, mutta kun sitä on pyöritelty tarpeeksi voimme rentoutua hiljaisempaan raviin ja itsekkin pääsen suoristamaan selkäni.

Yrittäkää kestää

Ohjausta olemme saaneet hyvin vähän ja olen ajatellut että nyt olisi hyvä hankkia meille kunnon treenari joka teettää töitä hikeen asti. Haluan saada istuntani kuntoon ja hevosen suoraksi sekä rennoksi. Ratsuttajahan on Santulla käynyt ratsastamassa kerran jonka jälkeen ratsastettavuus oli parempi hänen ohjeita noudatettuna, mutta oma istuntani taitaa olle meille molemmille se suuri este tähän kehittymiseen. Santtu kulkee paremmin kun ratsastaja on rento ja tietää mitä tekee ja ratsastan herralla paremmin ilman satulaa, mutten ole päässyt harrastamaan satulatonta rallittelua juurikin herran liikkumattomuuden takia koska en aina ole sen luona vaan kotona ja minua hirvittää nousta energiapaukun selkään. Onneksi herran liikunta asia paranee kunhan se siirtyy kotikunnalleni ja lähemmäs minua joten pääsen touhuamaan senkanssa päivittäin.

Saa heittää vinkkejä miten saan virheet korjattua, istuntani paremmaksi ja hevosen suoraksi

Piikittelyä

Santtu käytiin rokottamassa 20. päivä eli maanantaina ja rokotuksen hoiti todella mukava sijais eläinlääkäri. Pyysin lääkäriä tutkimaan myös hieman herran jalkoja kun takasissa on ollut nestettä jonkin aikaa. Eihän hänellä röntgen katsetta tietysti ole, mutta oli sitämieltä että ei syytä huoleen jos hevonen ei onnu ja neste katoaa liikutuksen mukana.
Herraa jännitti selvästi uusi ja oudolle haiseva ihminen joka tuli heti iholle tutkimaan mitä herralle kuuluu. Eläinlääkäri taputteli hevosta ja kun hän asetteli stetoskoopin punaturkin kylkeen alkoi kova pärinä ja järkytys iski. Pieniä hevosia syövä stetoskooppi-syndrooma iski ruunaan ja se oli melkein kuolla järkytyksestä kunnes menin sen nokan eteen ja kerroin, ettei ole hätää. Superi rauhoittui siltäseisomalta ja lääkäri naurahti kun hevosen sydän pomppi tuhatta ja sataa mutta rauhoittui minun mennessä hevosen luokse.
Santtua siten vähän jännitti myös kuumeen mittaus ja meinattiin jopa potkiakkin ja sitten peruutettiinkin seinään ja lääkäri päätti, ettei edes kokeilla sen enempää kun hevonen jäykistyi ja meni pakettiin. Lekuri totesi että hermoilustahan se kuumeen meille nostattaa jo valmiiksi ettei tällä ole nyt niin isoa väliä.
Tässäpä sitten se hauskin osuus koko operaatiosta, nimittäin itse rokote!
Santtu katseli epäilyttävästi lekuria joka kipitti laukullensa ja veteli omituisia vehkeitä käsiinsä jotka yht'äkkiä katosivat ja hän seisoi hevosen kaulan vieressä tätä tapuellen ja jutellen jotakin. Itse seisoin hieman kauempana tälläkertaa kun tutkin Santun passia, mutta silmä tarkkana olin kuitenkin ajantasalla tilanteesta.
Piikin pistettyään hevoseen eläinlääkäri ihmetteli kun kaikki muut asiat olivat aivan kamalan järkyttäviä ei Santtu edes piikkiä huomannut vaikka se oli juuri se mikä saattoi jopa nipistää. Itsekkin hieman ihmettelin, mutta on herra aiemminkin ollut piikin saadessaan hyvin rauhallinen ja tuskin sen laittoa edes tajunnut.
On se vaan hassu ruuna!

Tehtiin Supermiehen kanssa maastakäsittelyä herkku porkkanoiden avustuksella sitten muutama tunti rokotuksen jälkeen kun treenit kiellettiin pariksi päiväksi ja otin siitä videotakin. Harmittelen kun en ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kameranjalkaa kun sammakkoperspektiivistä kuvattu video ei ole oikein mukavaa katsottavaa omasta mielestäni. En sitten tiedä mitä muut ajattelevat asiasta.

Linkki Videoon

Tuleepas nyt videontäyteinen kirjoitus, mutta tässä vielä video herran ilakoinnista kun se pääsi vielä illemmasta isoon tarhaan verryttelemään raajojaan ja maistelemaan hieman kasvanutta vihreää. Superia ihmetytti hirveästi kun ei päässyt minun luokseni kun istuin kivikasan päällä ja se niin kovasti halusti tulla lähemmäs.

Linkki videoon

Tallipaikka

 Kerroin teille jonkin aika sitten, että meidän on vaihdettava tallipaikkaa ja jos et ole vielä tietoinen miksi, käy lukemassa tämä postaus.

Olemme löytäneet siis tallin joka sijaitsee 4km Suonenjoen keskustasta maalaismaisemiin. Minulle tulee tallille matkaa siis n.6-7km ja kyytipelinä pyörä joka on vielä hankkimatta. Tulevalla tallilla on paljon peltoa missä herra saa laiduntaa, tilava talli jossa 2karsinapaikkaa ja lisää saa tehtyä myös. Uittopaikka on lähellä ja kuullemma hyvät maastot! Kaveri on vielä tallille etsinnässä, mutta ehkä sekin löytyy pian. Parempi kyllä olisi, sillä muutto on vähän yli viikon päästä eli ensikuun alussa. Yksin en haluaisi Santtua jättää ja nyt kun herran joutuu siirtämään ei minulla ole varaa ostaa sille kaveria mikä harmittaa, sillä tämän kesän haaveena oli hankkia kesäponi.

Tallipaikan vaihdosta on kuitenkin tullut hyviä ajatuksia vaikka ensin taisin jopa kirota koko asian läpikotaisin ja päässäni suhisi. 

 Hyviä puolia voisin luetella tässä muutaman jos teitä kiinnostaa;
+Santtu saa isomman laitumen kuin nykyisellä tallilla jossa se joutui olla pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa ja pääsi joskus hetkeksi isoon aitaan
+Tilavampi talli, karsinahan Santulla on ollut aina iso ja hyvä, mutta nyt on käytävätkin leveämmät ja talli paljon kotoisampi
+Pesupaikka löytyy jossa saamme kylmättyä jalat ja pestyä koko hepan
+Saamme aidata tallin pellolle kentän jossa ratsastaa ja pääsemme harjoittelemaan sitten koulukiemuroita taas paremmin
+Lämmin varustehuone

Sitten jokaiselta talliltahan löytyy aina miinuksia ja tässä tapauksessa niitä on tällähetkellä vain muutama;
-Junarata aiva tallin vieressä
-Asfalttinen autotie pitää ylittää jotta pääsee maastoreiteille

Saas nähdä mitä Santtu tykkää uudesta paikasta. Hetken se ainakin stressaa, tai odotan stressaavan niinkuin aina. Hermostunutta hevosta ei kannattaisi niin usein muuttaa paikasta toiseen kuin ollaan nyt herran kanssa muutettu, mutta on herra asettunut sitten muutaman mietintäpäivän jälkeen. Nyt vaan jännittää tuo junarata, että ottaako herra paniikit siitä vai sopeutuuko se kauheaan kolinaan joka junasta sitten irtoaa.

Tässä muuten meidän lemppari huopamme jonka löysin Hööksistä jokin aika sitten

Tämän tallipaikan kuluihin menee laskujeni mukaan n. 250€ per kuukausi joten ei paha ollenkaan. Karsinavuokra hoidolla on 150€ mutta itse täytyy ostaa purut, heinät ja rehut.
Edellinen tallipaikka oli ilmainen joka oli ns. täysihoito paitsi näin loppupuolella. Itse ostin hevoselle kuitenkin heinät ja rehut eli kuukaudessa meillä meni n.56€ sinne talliin. Kulut nousevat nyt, mutta se ei minua haittaa sillä saan rakkaan ystäväni lähemmäs minua ja parempaan hoitoon kuin se nyt on. Pääsen jopa useammin Superin kanssa touhuamaan joten kaikki on hyvin.

Katkennutta nahkaa

Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.

Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.

Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.

Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.

Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.

Puffe leikki linssiludetta

Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota''
Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.

Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja

Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.

Herra punaturkki studiokuvauksissa

Blogimaailman muoti villitys on ollut hetkenaikaa nämä ns. studiokuvat joita meidänkin oli pakko vaan kokeilla. Tiian kanssa olimme suunnitelleet tätä kuvauspäivää jo pitkään, mutta jostainsyystä se aina vaan venyi ja venyi pidemmälle. Nyt otimme kuitenkin härkää sarvista ja samaisena päivänä kun otimme rakennekuvia Superista kävimme myös auringon paistaessa nämä kuvat toteuttamassa. Rakennekuvat löydätte edellisestä postauksesta, mutta sinne pääsette myös tästä.
Studiokuvaamiseen löydät hyvän ohjeen Tuulian blogista josta itsekkin saimme hyviä vinkkejä.

Menimme Superin kanssa pihaton ovelle jonne paistoi hyvin aurinko, vaikkei täysin kohtisuoraan vaan hieman vinossa, mikä toi kyllä kivaa varjostusta näihin. Harmiksemme ovenkarmista tulikin osaan kuvista karvapeitteeseen ruma suora raja, mutta olen kyllä todella tyytyväinen, että saimme Santun edes höristämään korviaan, sillä sitä yritimme suorittaa kolmen ihmisen kanssa. Rapistelimme pussia, heiluttelimme oksaa ja minä jopa uhrasin niskani ja heiluttelin heinätuppoa pääni yläpuolella josta saatatte arvata seuraukset.
Tässä kuitenkin parhaimmat otokset:

1. Vähän ramasee, oisko pakko?

2. Hei mikä rapisi? Missä?

3. Missä rapisi?

4. Hö, te vaan leikitte mun kanssa..

5. Oon paljon ylempänä teitä. Ettäs teidätte!

6.

7.

8.

Jalat mahansa alla

1.

 Lauantaina 21.Maaliskuuta päätimme Tiian kanssa ottaa Superista kuvia kun aamulla sää oli kaunis vaikkakin hyinen ja hieman pilvinen. Illemmasta sitten tartuimme toimeen kun minulla oli aiemmin menoja joten emme kerenneet ehkä siihen parhaimpaan 'aurinkokylpyyn'.
Kuvissa huomaatte Santulla testissä D-kuolaimet, jotka olivat liian pitkät, mutten suitsien pukemisen jälkeen malttanut niitä sitten enää vaihdella kun pelkäsin auringon menettämistä joka meni juuri pilveen kun astuimme tallista ulos. Hetken siinä tuumailimme paikkaa, missä kuvata ja päädyimmekin aika lähelle, nimittäin tallin risteykseen ja jäimme odottamaan aurinkoa, mutta kun se ei meinannut tulla esiin aloitimme kuvaukset etukäteen toivoen, että aurinko pilkistäisi edes jossainvälissä pilven takaa meitä moikaten.

2. Missä se aurinko on?

3.

4.

5.

6.

7.

8.

 Alkukuvat ja seisomisharjoitukset otimme pienessä mäessä josta siirryimme sitten itse tielle, hieman tasaisemmalle alustalle ja Superi alkoi heti protestoida asiaa ilmeilemällä ja katselemalla kavereihin päin sekä kävelemällä kokoajan kohti minua. Malttoi se sitten seistäkkin, vaikkakin tosi rumasti ja sitäpä jouduin korjailemaan niin peruutuksilla, eteenpäin astumisella ja omilla käsillä kävin herran jalkoja asettelemassa.

9. Mua lapsettas nyt ihan hirveesti

10. Miitä sää mamma teet??

11. En ymmärrä. Mähän seisoin äskenkin hyvin

12. Jospa mää tässä hetken sulle poseeraan sit et päästään syömään

13.

 Hetken levähdys ja taas auringon odottelua onnistuneiden rakennekuvien jälkeen. Santulle annoin välilä muutaman (pienen) porkkananpalasen jonka se pystyi popsimaan vaikka kuolain olikin suussa. Turparemmithän meillä ei olleet kireällä joten ne eivät haitanneet herkkujen etenemistä huulilta vatsaan.
Kun aurinko tuli VIHDOIN esiin, iloitsimme ja asettelin heti Santun seisomaan, jossa meni hetki aikaa että sain sen seisomaan edes hieman edustavammin kuin normaalisti, takajalat mahan alla.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

 Kun olimme pyörittäneet Santtua rakennekuvien parissa ja viereisessä tarhassa olevat kaverit oli viety talliin, menimme mekin tallin puolelle ja kokeilimme studio kuvailua, mutta kerron siitä seuraavassa postauksessa lisää

Löysitkö kuvan mikä on selvästi suosikkisi? Kerro se meille :)