28. tammikuuta 2015

Lämminveristen ryhmäajo JOENSUU

Heipparallaa!
Kävin Joensuun raveissa apurina Heikille ja huolehdin hänen hienosta ruunasta reissun ajan.
Lassi on lämminverinen ravihevonen joka on syntynyt 1.6.2010. Tämä ruuna omaa aivan ihastuttavan luonteen ja on helppo käsitellä ja toivonmukaan tätäkin poikaa näkyy joskus sillointällöin blogissa enemmän ja varmaan näkyykin.

Päivä 23.1.2015 oli varattu kokonaan raviurheiluun ja niinhän siellä menikin kokopäivä vaikka nämä päiväravit olivatkin ja meidän lähtömme oli ensimmäinen.
1. lähtö - klo: 12:01 - Lämminveristen ryhmäajo - 2140m
Aamulla menin tallille kahdeksan aikaan hoitamaan Lassin lähtökuntoon eli perusteellinen harjaus, loimitus ja kuljetussuojien laitto ennen koppiin kävelemistä. Lassi seisoi nätisti tallin käytävällä valmiina lähtöön, kuitenkin hieman jännittyneenä kun avasimme trailerin takaluukun ja Heikki toi purua kopin pohjalle. Minä sillävälin täytin säkin heinällä matkaa varten ja vein sen koppiin.
Seuraavana olikin sitten hepotin vuoro ja kävin Lassin nappaamassa käytävältä ja se käveli pöristen perässäni ja juuri kun olimme astumassa koppiin herra päätti laittaa jarrut pohjaan ja katsella ympärilleen hölmistyneenä. Hetken siinä se pällisteli ja yritti ampaista trailerin ohitse, mutta onneksi tallin ovi oli edessä eikä se päässyt karkuun. Päätimme sitten kääntyä pois ja yrittää uudelleen keskemmältä ramppia ja siitä Lassi käveli nätisti koppiin.
Matka menikin Leppävirralta Joensuuhun hyvin, mutta kauhistukseksemme raviradalla huomasimme, että trailerin yläluukku oli auennut matkan aikana ja lunta oli päässyt traileriin. Lassin selänpäällä oli n.10cm lumikerros, trailerin sisäseinät olivat lumiset ja Lassi raukka oli aivan luminen. Trailerin yläluukku oli jossain töyssyssä pamahtanut auki emmekä me pysähtyneet missään tarkistamaan asiaa. Onneksi Lassi ei näyttänyt olevan kylmissään ja otimme hevosen trailerista ja minä lähdin kävelyttämään sitä raviradan viereen. Kävelimme reipasta tahtia ainakin 15minuuttia kun kurvasimme valjastuskatokseen ja aloimme laittaa poikaa valmiiksi lämmittelyyn.
ruuna - Trillion Tricks ''Lassi'' - om. Heikki Kauhanen
Lassi odotteli katoksessa ohjastajaa joka tuli pian nappaamaan ruunan ja katosi raviradalle lämmittelemään hevosta. Minä laitoin ravikypärän päähäni ja jäin Heikin kanssa odottelemaan portille kunnes kaksikko marssi tyylikkäästi radalta ulos ja minä hyppäsin kärryn kyytiin ja kävin kävelyttämässä Lassia raviradan vieressä ja huomasi heti että tämä taitaa olla hyväpäivä kun herra ei malttanut edes kävellä vaan hölkkäsi kun yritin pyytää sitä hidastamaan. Välillä se kävelikin hyvin, mutta innoissaan aina nosti raville, mutta pääsimme turvallisesti katokselle odottelemaan lähtöämme. Heitimme herralle loimet päälle ja odotimme kuulutuksia sekä taas ohjastajaa joka oli muuten Pekka Vehviläinen.

Kun hevosia pyydettiin radalle saapui ohjastajamme juurikin sopivasti paikalle ja nappasi Lassin taas radalle mukaansa. Lassi oli intoa täynnä ja siitä näki, että se oli valmis juoksemaan. Kävelimme Heikin kanssa taas radan viereen ja minulla oli kypärä valmiina päässä sillä tehtäväni oli taas kävelyttää hevonen radalta tullessaan. Naureskelimme Heikin kanssa siinä, että nyt se juoksee ainakin palkinnoille asti kun se oli niin vireä lämmittelyssä ja tuntui muutenkin ohjastajasta hyvälle.

Kun lähtöön oli aikaa 10sekuntia ja laskenta alkoi on minun kyllä pakko sanoa, että jännitti ainakin vähän jos ei jopa paljoa. Siellä pienessä kohmeessa pakkasesta hytisten katselin kun Lassi juoksi todella hienosti ja se pysyi hyvin kolmen parhaan joukossa suurimman osan matkasta, hieman hiipuen jonka jälkeen kuin tilauksesta se lähti kiihdyttämään ja oli toisena hyvin pitkään. Loppumetreillä Lassi tippui kolmoseksi, mutta siitä saa kyllä olla todella tytyväinen sillä se juoksi todella hyvin siihen nähden, ettei se vielä taida edes tajuta mistä tässä onkaan kyse.

Kun Lassi tuli radalta hyppäsin taas kyytiin ja tälläkertaa se sitten käveli nätisti ja ymmärtäähän sen kun on juuri juossut kovaa ja niin hienosti. Kevyin ohjin köpöttelimme radan vieressä ja menimme sitten taas katokseen. Taputuksien jälkeen purimme kamat ruunan päältä ja nakkasimme loimet päälle nopeaan tahtiin sillä pakkasta oli melkein -20astetta ja sen huomasi. Sormet jäätyivät ravivarusteita avatessa ja itse kärritkin olivat jäätyneet pikalukoista niin että lukkoja joutui hieman sulattelemaan ennenkuin ne aukesivat ja saimme kärrit pojan perästä pois. Kuljetussuojat koipiin ja herra koppiin popsimaan heinää.
Ennekuin lähdimme liikenteeseen katsoimme loput lämminveristen lähdöt ja laitoimme yläluukun niin tiukkaan kiinni, ettei se varmasti aukeaisi matkanvarrella. Hevonen oli hikinen joten ei olisi yhtään hyvä jos luukku aukeaisi taas ja pyryttäisi lunta sisään.
Onneksi tallille päästessämme luukku oli pysynyt kiinni ja Lassi ei joutunut kärsimään enää lumipyrystä ja saapui tallille kuivana ja pääsi loimen vaihdon sekä perus hoitojen kautta omaan karsinaansa syömään heiniä.

Mielestäni Lassi juoksi todella hyvin vaikken vielä kauhean perillä olekkaan näistä ravihommista. Osaan vain valjastaa ja ajaa, mutta ehkäpä pitäisi opetella hieman enemmän näitä hommia että tietää kuka juoksee hyvin tai huonosti. Täytyy opetella myös ravimaailman termit!
Lassi on siitä hassu kun se hölköttelee omaa tahtiansa radalla, kyllä siis vauhtia löytyy ja liikettä senverran, että vauhtiakin voi kaivaa vielä lisää esille. Treenillä ja radoillahan sitä saadaan, joskus lähdetäänkin niin harjoitusradalle että laitetaan Lassi ja Santtu traikkuun ja lähdetään vähän hippasille ;)

Tästä linkistä pääset katsomaan lähdön tulokset ja vaikka tuulettelemaan videon parissa jos haluat!


Ylläoleva paketti kertookin mitä tein ravireissun jälkeen. Ajattelin käydä Santun kanssa vielä maastossa otsalampun turvin vaikka olikin jo aika pimeää, mutta suunnitelmat kaatuivat isoon hokinpolkemaan joka sijaitsi vasemmassa etujalassa. Harmillisesti minulla ei ole kuvaa itse haavasta ilman pakettia mutta voin sanoa että haava oli senverran iso, että minun oli pakko laittaa se pakettiin puhdistuksen jälkeen. Kävin kävelyttämässä pienen lenkin tallin ympäri poikaa, että näkisin, ontuisiko se ja onnekseni niin pahasti eivät asiat olleet. Kerkesin jo pelätä, että seuraavana päivänä sovittu koeratsastus ei olisikaan mahdollinen, mutta onneksi minun ei tarvinnut perua sitä.

Kuva © Tiia Paananen
Seuraavana päivänä(24.1) olikin sitten Santulle jännä päivä mistä olenkin jo aiemmin kertonut. Kyseessä oli siis päivä jona herrasta kiinnostunut tyttö kävi ratsastamassa ja katsomassa josko hän alkaisi Santtua liikuttamaan muutaman kerran viikossa. En siis ole Superia myymässä tai antamassa pois, siitä ei ole pelkoa!
Mitenkäs ratsastus sitten meni? Kaikki meni omasta, katsojan näkökulmasta hyvin. Katselin siis kun tyttö ratsasti ja hoiti Superin ja tietysti huikkailin ohjeita sekä olin tukena. Tyttö ratsasti hyvin ja sai herran kulkemaan tosi hyvin vaikka se ensin taisi hieman testaillakkin että onko pakko jos ei tahdo. Näin se herra tekee kyllä kaikille jotka ovat sen selkään nouseet, mutta minulle ei ole mitään lisättävää eikä moitittavaa päivästä ja luulempa, että muutaman yhteisen päivän jälkeen homma alkaa toimia paremmin.

13. tammikuuta 2015

Pakkaspäivä ja punaturkkinen otus


Nyt hypätään vähän ajassa taaksepäin ja palataan päivään, jolloin pakkaslukemat hipoivat -20astetta. Tuonapäivänä pakkauduin itse monen, monen, monen, monen vaatekerroksen alle ja hipsin pellon poikki talliin katsomaan rakasta karvakorvaani. Kyseinen karvakorva oli tallissa popsimassa viimeisiä korsia aamuheinistään kunnes nappasin sen ladon puolelle hoidettavaksi. Tarkistin ensin ystäväni jalat ja totesin takasissa olevan taas nestettä joka on ilmeisesti oire kauran saannista, sillä neste ''poistuu'' liikutuksessa.
Hetkenpäästä saimme seuraamme Tiian joka oli tullut meidän menoa kuvaamaan. Rupattelimme niitä ja näitä samalla kun hoidin karvaista otusta kuntoon. Otus ei ollut kovin kiinnostunut töihin lähdöstä ja osoitte mieltään kauhomalla välillä etujalkojaan ilmassa. Pienen ärähdyksen myötä hölmöily loppui ja kun karvakorva oli saanut työvälineet päällensä lähdimme pellolle päin.


Menimme alkukäynnit keskenämme herran kanssa, sillä kuvaajamme kävi toisaalla ja kun Tiia tuli takaisin olimme kerenneet mennä muutaman pätkän jo ravissa. Energinen otus köpötteli välillä rauhallisesti ja välillä taas niska pilvissä, menohalu päällä, mutta osasi käyttäytyä herrasmiesmäisesti heti hieman muistuteltuani sille, ettei se ole pellolla yksin tekemässä päivän duunia.
Kun käynti alkoi pikkuhiljaa toimimaan paremmin ja Santtu oli kuulolla niin pohkeista kuten ohjista oli aika siirtyä ravityöskentelyyn joka oli pätkittäistä lumen, sekä hevosen mielipiteestä, että missä mennään. Vaihtoehtoina oli lumipenkka taikka kelkan tekemät urat ja arvaatte varmaan missä herra halusi kulkea?
Sieltä missä aita on matalin oli tietysti otuksen mieleen kulkea, mutta teimme voltteja ja työskentelimme myöskin paljon umpihangessam vaikkakin hankeen kääntyminen oli aina tahmeaa ja välillä jopa pysähdyimme kun herra tiedusteli, että onko sinne hankeen oikeasti pakko mennä. Pohkeella eteenpäin ja homma alkoi sujua. Välillä hankeen kääntyessämme ravissa Santtu varmaan luuli, että hanki syö sen koivet, sillä jalka nousi aika korkealle. Tai sitten se luuli olevansa hieno kouluhevonen.


Ravi tuntui välillä todella hyvälle ja tahdikkaalle mistä saa olla iloinen, mutta on hieman vaikeaa saada välillä kontaktia herraan kun se viilettää niska pilvissä. Jotenkin täytyy keksiä, että miten saisin sen tajuamaan, että pää voi olla myös alhaalla, vaikka mennäänkin astetta kovempaa askellajia kuin käynti.
Aina kun Santtu meni hyvää, lyhyttä ja tahdikasta ravia hyvän pätkän annoin sen sitten kaahottaakkin välillä ja varsinkin pitkällä pellon suoralla josta se välillä innostui liikaakin eikä meinannut pysähtyä, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin eikä laastareita tarvittu.

Jaffat tulloo~!
En muuten varmana pysähdy!
Kun ravailut oli ravailtu rauhoituimme hieman käynnissä ja haimme taipuvaa runkoa. Teimme voltteja hangessa ja kävelimme hetken myöskin pitkin ohjin. Karvainen otus käveli rentona kaula pitkällä, pärski ja maiskutteli suutaan. Teimme muutaman pysähdyksenkin, mutta en hakenut niiltä enempää kuin sen pysähdyksen ja paikallaan seisomisen. Samalla kun pysähtelimme rupattelin kuvaajamme kanssa ja Santtu kuunteli meitä tarkasti. Otus varmaan ihmetteli, että mille ihmeelle nauroimme ja mistä puhuimme, välillä se halusi lähteä omine nokkinensa liikkeelle, mutta pysähtyi taas kun pyysin.



Levähdystauon jälkeen kokosin taas ohjat ja teimme käynnissä muutamia kontrolli tarkastuksia jonka jälkeen lähdimme taas ravaamaan. Ja vaikka ajattelin, että me vain ravailisimme nosti Santtu laukan aina tietystä kurvista ja annoin sen sitten laukata kun intoa vielä oli. Aiemminkin ravaillessamme se tarjosi laukkaa muutamiin kurveihin ja paikkoihin, mutta pyrin pysymään ravissa. Nyt oli loppuviilennyksen aika ja päätin antaa herran laukata ja otimme ihan laukannostotkin molempiin suuntiin muutamaan otteeseen niin, että nosto oli hyvä ja laukka rullasi hyvin.


Taisi olla viimeisiä laukkapätkiä jonka otimme kun tämä punaruskea herra otti ja lähti pellon kaukaisimmalta nurkalta, kurvissa tallille päin. Pieni inahdus vain kuului ja takapuolikin taisi lentää, tai siltä se ainakin selässä tuntui. Kesti hetken tajuta mitä oli tapahtunut kunnes hoksasin, että hei, mehän mennään ja aika kovaa. Taisin huutaakkin jotain epämääräistä tämän laukkaavan otuksen selästä kun me kaahotime kohti pellon reunaa ja viimehetkellä tajusin laittaa jarrut toimintaan. Kertaakaan ei ollut ongelmana, että olisin tippunut sillä automaattisesti nousin kevyeeseen istuntaan ja nappasin herran harjasta tukea. Taisin vain vähän pelästyä, että kerkeämmekö me hidastaa ennen aitaan törmäämistä ja kääntää portista pois ettemme kohta löytäisi itseämme tallin pihasta. Hyvin herra vastasi jarruihin vaikkakin kääntyminen oli aika tahmeaa, mutta pääsimme ehjin nahoin kääntymään ja hidastamaan ravin kautta käyntiin. Tämä pätkä taitaa olla ikuistettuna videolle, mutten ole sitä vielä Tiialta saanut, mutta ehkäpä myöhemmissä postauksissa laitan videon näkyviin, sillä tapaus oli varmasti aika hauskan näköistä!



Laukkailut oli sitten laukkailtu ja treenit treenattu. Santtu herrakin oli kevyessä pintahiessä lopetettuamme hankitreenimme. Pakkasenkaan puolesta emme olisi voineet enempää tehdä vaikka kummallakaan ei tainnut kylmä olla, mutta ajattelen herran hengitysteitä ja kovemmat treenit saadaan hoitaa lämpimämmällä säällä. Köpöttelimme hetken taas pellolla uria pitkin kunnes lähdimme kurvaamaan tallin pihaan. Pysähdyimme tallin taakse ottamaan vielä loppukuvia hyvästä treenistä, ihanassa auringon valossa.

Hyvästä treenistä? Mulla oli aikeina heittää sut hankeen, mutta epäonnistuin..

Löysitkö suosikkikuvan tästä postauksesta?
Mikset kertoisi mikä ja miksi juuri kyseinen kuva?

Kaikki tämän postauksen kuvat © Tiia Paananen

10. tammikuuta 2015

Ensimmäinen

Tämäpä onkin vuoden 2015 ensimmäinen postaus ja se ei jää viimeiseksi vaikka mietin kovasti blogin pistämistä sivummalle taikka yksityiseksi vielä viikko sitten. Onneksi olen vielä tässä, pakko sanoa itsekkin, sillä blogin pitäminen ja tänne kirjoittaminen on suuri osa minua nykypäivänä. En tiedä mitä tekisin ajalla, joka jäisi niinsanotusti ylimääräiseksi kun en pohtisi tätä blogia.

Tämä blogi alkoi kantaa hedelmäänsä vuoden 2012 loppupuolella jolloin Santtu muutti meidän omaan pihaamme kun saimme omakotitalon syrjemmältä missä oli melko hyvä paikka hevosen pitoon.
Nyt blogi on ollut kaikkien näkyvillä yli 2 vuotta ja välissä on ollut aktiivisia aikoja sekä epäaktiivisia, mutta maasta se sienikin ponnistaa, vai mitä?
Yksi aivan uskomattomista asioista on se, että blogilla on kasassa jo yli 110 lukijaa! Joidenkin mielestä voi kuitenkin olla, että 100 lukijaa on vähän, mutta minulle se on todella iso ja ihana juttu. Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen ajattelin, että lukijamäärät jäisivät vain hevos tuttaviini, mutta toisin kävi. Haluan kiittää myöskin teitä jotka olette kommentoineet niin risuja kuin ruusuja blogista ja antaneet myöskin hyviä vinkkejä. Toivoisin kuitenkin hieman aktiivisempaa kommentointia jos suinkin mahdollista, koska on mukava kuulla teidän lukijoidenkin mielipiteitä asioista olivatpa ne sitten hyviä taikka huonoja. Ja jokaisen kommentin myötä saamme tästä blogista remontoitua paremman.

Ensimmäinen postaus, joten ehkä annamme kunnian vielä kiertää ja avaamme blogin uuden 'sarjan' mitä pyrin julkaisemaan kerran kuussa, mutta älkää suuttuko jos jokunen kerta tämä sarja ei ilmestykkään täysin ajallaan. Tämä postaus sarja on sitten nimenomaan sellainen, että tarvitsen siinä paljon teidän apua ja ideoitanne jotta se toimisi sillä ei minunkaan pääni ole pohjaton kaivo.





Sarja alkoi nyt pidemmällä pätkällä, mutta suurimmaksi osaksi ne tulevat olemaan lyhyempiä ja paremmin toteutettuja. Hahmotkin saattavat välillä vaihdella, mutta Santtu on kuitenkin tämän sarjan seikkailija joka joutuu niin arkisiin kuin ihmeellisempiin kommeluksiin. Ideat ovat lähtöisin omista kokemuksista tai mielikuvituksesta. Jos joku teistä lukijoista keksii jonkun hassunhauskan idean ja haluatte nähdä sen sarjassa, laittakaa kommenttia tai sähköpostia(Kuurasusi@hotmail.fi) niin toteutetaan parhaat ideanne!


Oliko postaus mieleesi? Kannattaako sarjakuvaa jatkaa?

kommentoi niin autat minua parantamaan blogia