Hei hei mitä kuuluu?

Miksi blogista on tullut niin hiljainen?
Tähän on muutama syy joista ajattelin teille nyt hieman avautua ja kertoa mitä tuleman pitää.

Varjossa Kasvanu -blogi on ollut minulle viime talvesta minulle se tärkein 'ylimääräinen' asia johon olen yrittänyt panostaa mahdollisimma paljon ja hyvin. Nyt kuitenkin kun pääsin opiskelemaan haluamaani alaa Hingunniemeen on blogi jäänyt vähäisemmälle huomiolle minkä moni teistä varmaan ymmärtääkin.
Loin tämän blogin oikeastaan vaan itselleni hevospäiväkirjaksi ja te ihanat lukijat ja kommentoijat olette olleet ns. plussa voitto kovasta työstä joten te ansaitsette hieman selitystä hiljaiselolle. Vaikka pyrin tekemään postauksia vähintään kerran viikkoon, tuntuu se itsestäni todella vähäiselle määrälle ja se hieman ehkä masentaakin minua tietyllä lailla.
Joskus vaikka olisikin aikaa kirjoittaa uutta postausta julkaistavaksi taikka sitten varastoon myöhemmälle käytölle tulee aina jokin vastaan. Olen joko liian väsynyt tai vihdoinkin viikonloppua viettämässä kotona poikaystäväni veiressä enkä haluaisi ajan hukkaantuvan blogin kirjoitteluun. Joskus taas iskee kamala seinä vastaan jonka takia ajatukset eivät kulje enkä osaa aloittaa postauksen kirjoittamista.

Yksi suurimmista syistä miksi blogi on tippunut hiljalleen epäaktiiviseksi on Santtu joka majailee nyt kasvattajansa luona Leppävirralla. Minä en siis ole herran kanssa tekemisissä nyt niin paljoa, että saisin kirjoitettua hyvää tekstiä, joten sentakia on tullut vain kuulumis postauksia puhelinkuvilla varustettuna. Pääsen Santun luokse vain harvoina viikonloppuina jolloin en pääse käymään ollenkaan kotona moikkaamassa poikaystävää taikka kissojani. Pattitilanne on aina perjantaisin bussiin hypätessä, että minnekkäpäin sitä sitten aina lähtisi, joko kotiin tai mökille Santun luokse. Päätös on ollut aina vaikea ja olen päätynyt vuorotellen molempiin paikkoihin mikä raastaa hermojani, mutta tähänkin on tulossa hyvä muutos. Minä ja poikaystäväni olemme muuttamassa vuodenvaihteessa lähemmäksi Santtua ja juna asema löytyy myös kyseiseltä paikkakunnalta joten pääsen viikonloppuisin niin kotiin kuin Santunkin luokse. Hip hei! Tästä saa olla iloinen, mutta onhan tässä vielä asunnon etsiminen ja muuttokuorma edessä jotka täytyy hoitaa asiallisesti.

Ja vielä yksi asia mistä haluan informoida näin 'vakavasti', liittyy kouluun. Minä en opiskele koulussa tällähetkellä 'normaalisti' vaan opiskelen oppisopimuksella koulun tallilla eli hoidan tallia ja hevosia tallityöviikoilla(''päikkä'') työskentelevien opiskelijoiden kanssa, mutta minä käyn kuitenkin normaalit ajo- ja ratsastustunnit muiden luokkalaisteni kanssa. Kirjallisista aineista minun ei tarvitse nyt siis huolehtia vaan teen ne tässä sivussa miten jaksan ja kerkeän. Viikonloput ovat kuitenkin normaalisti vapaita jolloin pääsen huilaamaan kotiin tai Santun luokse.

Mitäpä sitten tuleman pitää? Siinäpä vasta pulmallinen kysymys. Postaustahti jatkuu varmasti vielä jonkinaikaa 1postaus per. viikko, mutta kuvien laatu saattaa parantua ensiviikon jälkeen sillä hain itselleni uuden puhelimen(Nokia Lumia 635) jonka takaan olevan parempi kuin edellinen ja kulahtanut Nokia E7!

PS. Yhden pienen asian olen keksinyt miten ehkä pidän blogin elossa ja siitä voisi tulla Varjossa Kasvanu blogin sellainen pieni oma juttunsa. Tätä pientä asiaa en vielä paljasta sen enempää, joten saatte pähkäillä sitä itseksenne. :)

Positiivisellä asenteella etiäppäin

Kas kun aika on mennyt taas niin nopeasti, oikein hurahtanut silmien edestä! Hingunniemessä on ollut mukavaa vaikka aika paljon onkin puuhasteltu tuttuja juttuja pitkin päiviä, mutta itse ainakin haluan ottaa tästä mahdollisimman paljon irti ja olla positiivisella mielellä liikkeellä vaikkei nämä aamuheräämiset tai asuntolassa asumiset olekkaan niitä minun juttujani.

 Maanantaina 1.9 olikin aika vilkas päivä niin koulussa kuin sen jälkeenkin. Aamulla siivosimme lapioin, haravion ja kottikärryin nimittäin tallin pihoja ja ympäristöjä pienissä ryhmissä. Minä ja muutama ystäväni kävimme siivoamassa vierastallin sekä maneesin ympäristön ja olimme niin ahkeria ja nopeita, että pääsimme auttamaan toista ryhmää ratsutallin puolella. Hommat jatkuivat muutamien työkärryjen siirtämisellä sekä putsauksella jonka jälkeen aika osoittikin jo ruoan puoleen.
 Päivällisen jälkeen meillä olikin sitten hevosen ruokinnan perusteita luokassa ja aloitimme tekemään pienimuotoisia esitelmiä joista en kerro sitten sen enempää ettei tämä mene tylsäksi.
Näiden opintojen jälkeen olikin aika lähteä bussilla asuntolalle, mutta sain kutsun opiskelija tovereiltani, että lähtisinkö heidän mukaansa tallille ja tottakai olin mukana sillä koulussa päivä oli ollut lyhyt ja asuntolalla istuminen loppupäivänä kuulosti tylsälle joten, miksipä ei?
Tulimme bussilla asuntolalle ja kävin vaihtamassa ratsastushousut jalkaani nopeasti ja menin ulos odottamaan Emmiä, Anskua sekä Pinjaa jotka kutsuivat minut tallille mukaan. Kyytimme oli jo odottamassa ja matka meni nopeasti jutellen kaikenlaista. Oli jännää nähdä uusi talli ja tutustua tietty uusiin kauramoottoreihin joten matka kävi hymyssä suin ja kun olimme perillä kävimme hakemassa hepat tarhoistaan ja aloitimme harjailla näitä ystävyksiä kaikessa rauhassa. Siinä heppoja harjatessamme sitten sainkin tietää että saisin ensin ratsukseni Mikki ponin jota siinä jo harjailinkin ja ponilla mentäisiin ilman satulaa. Mikki oli musta, suloinen shetlanninponi ja todella pieni.
Pikemmittä puheitta lähdimme kolmen karvakorvan kanssa kentälle jonne oli lyhyt kävely matka tallista. Kentällä hyppäsin ponin selkään mikä ei osoittautunutkaan niin helpoksi kuin luulin. Poni oli pieni, mutta pyöreä mikä oli aika hauskaa sillä kun yritin hypätä sen slekään pyörähdin alas sillä en ponnistanut tarpeeksi kovaa ja pienen ponin maha tuli eteen. Nauroin epäonnistumistani ja kokeilin uudelleen milloinka pääsin selkään ilman suurempia ongelmia. Taas hieman hymyilytti kun lähdimme ponin kanssa alkuverkkaamaan pitkin kenttää isomman ponin ja hevosen kanssa. Mikin askeleet olivat niin pienet ja pompottavat ja kaula mitätön että oli vain pakko nauraa. Selässä pysyminen ei ollut kuitenkaan ongelma joka oikeastaan ihmetytti, kaipa tasapainoni on kehittynyt johonkin suuntaan. Tein ponin kanssa käynti-ravi siirtymisiä, ravi ympyröitä ja kokeilimme hieman pohkeenväistöäkin mistä se oli hieman erimieltä mutta minulle riitti kun sain edes muutaman askeleen sitäkin irti.

Poni toi hymyn huulille!

Sain kokeilla myös Pinjan ponia Tellaa joka oli aivan ihastuttava. Tämä pieni cremellon värinen eestinponi oli niin kaunis ja suloinen, etten voinut vastustaa tarjousta. Tellan kanssa menin myös ilman satulaa ravi-käynti siirtymisiä ja ravi ympyröitä. Pienen laukkapätkänkin menimme kumpaiseenkin suuntaan ja ei voi muuta sano kuin, että WAU. Tällä ponilla on mielettömän ihanat askellajit ja selässä ei ollut vaikea pysyä.

Pääsin lopuksi vielä ihanan Jupen selkään. Jupe on n 5-10cm korkeampi kuin Santtu, mutta hui, että se oli korkea! Sai pelätä tippuvansakkin jo suuremman kerran, noh eipä sieltä kuitenkaan alas tultu. Työstin Jupea niin ravissa kuin laukassa näin vaihteeksi poneilla menemiselle. Tällä herralla oli isot ja eteenpäinpyrkivät liikkeet ja unohdin jopa välillä ratsastaakkin kun yritin pysyä kyydissä. Ravi oli omaan mieleeni hieman pompottavaa ja vaikeaa istua, mutta empä minä ole kuin Santun peitsi/ravissa istunut ja nyt muutamaan otteeseen Hinkulan hevosilla joten tämä taito on ruosteessa. Päätin sitten vain kevennellä ja laukannostoissa istua satulaan niinkuin kuuluukin. Teimme muutamat laukanvaihdot ja kun ei enää ristilaukkaa osunut kohdalle ja tuli kunnollinen vaihdos lopetimme siihen ja otimme kevyet loppuravit ja lähdimme takaisin talliin hoitamaan ponimukset pois.

Ihana Tella poni

Jupe

Kun pääsimme takaisin asuntolalle olin ihan puhki, mutta kävin vielä muutamaan otteeseen kaupungissa ja kun viimein pääsin rauhoittumaan menin suoraan nukkumaan.

Tiistaina meillä olikin sitten aamusta ratsastusta ja menimme taas pareittain. Tälläkertaa sain alleni puoliverisen ruunan nimeltä Ovaliant ''Vallu''. Tämä vanhempi herra oli mukava hoitaa, mutta mielestäni todella rasittava ratsastaa sillä se painoi tajuttomasti kädelle. Kädelle painaminen saattoi johtua omasta ratsastuksestanikin ja luultavasti johtuikin, mutta toivon vain, että seuraavan kerran kun ratsastan tällä herralla se ei painaisi niin paljon.
Ratsastimme taas sileällä ja teimme siirtymisiä sekä kävimme läpi suunnan vaihdoksia. Vaikka ratsastus ei sinäänsä ollut rasittava, mutta käteni tärisivät ja vapisivat kun nousin ratsailta ja autoin toisen ratsastajan selkään. Minä en vain tykkää eteenpäin ''potkittavista'' hevosista tai varsinkaan sellaisista jotka painavat kädelle. Jospa ensikerralla menisi paremmin, riippuu tietty minkälaisen hevosen silläkertaa saan sillä menemme VIHDOIN esteitä!

Ensimmäiset fiilikset Hingunniemestä

Moi kaikki! Olen tässä miettinyt ja pohtinut, että mitenkä teille nyt kertoisin tästä koulusta. Mitään ihmeellistä ei ole käynyt, mutta suurinosa tapahtumista sekä käänteistä ovat olleen positiivisia. Asun tällähetkellä siis 8 hengen solussa koulun asuntolassa ja tämä porukka mihinkä olen kuluneiden päivien aikana tutustunut on aivan mahtava!
Luulin, että kun tulen tänne minä istun yksikseni nurkassa ja angstaan omiani kun kaikki muut ovat kiinnostuneita aivan erilaisista asioista, mutta kaikki olikin toisin. Täällä on kasa ihania, omitakeisia ihmisiä.
Opinnot alkoivat siis 11.8 täällä Hingunniemessä ja ensimmäisenä koulupäivänä tietty jokaista pelottaa/jännittää, että mitä tuleman pitää. Täällä olen ollut kuitenkin kuin kotonani. Ensimmäinen viikko oli melkeimpä 80% luokissa istumista ja kävimme läpi asioita jotka moni jo tiesi niin hevosten käsittelystä kuin tallihommsita, mutta hyvähän ne on aina kuitenkin käydä läpi uusien oppilaiden kanssa. Tylsäähän se oli, pakko myöntää.
Keskiviikkona pääsimme vanhempien oppilaiden kanssa käymään tallin puolella ja kävimme läpi passi hevosen hoidon. Minä olen siis HPT(hevos palveluiden tuottaja) puolen opiskelija ja saan passihevosen hoidettavakseni opiskeluideni ajaksi. Vastaan siis hevosen terveydestä, varusteista ja tietty kaikesta muusta mikä hoitohevosen pitäjälle kuuluukin.
Osa meidän luokkalaisitamme pääsi seuraamaan ravihevosten uittoa ja käytimme siis muutaman hevosen pulikoimassa veneen voimin. Me uudet oppilaat tietty jäimme rantaan ja katsoimme kun vanhemmat veivät hevoset pienelle uinti reissulle.
Ensimmäiseen viikkoon mahtui kaikkea muutakin kuten aidan maalausta, jäätelön syömistä, nauruamista, hevosia ja tietysti niitäkin juttuja mitä en nyt muista tähän listata.

Seuraavaa viikkoa odoteltiin innolla, koska silloin ne kunnon hommat vasta alkoivat. Pääsimme enemmän tekemään tallissa hommia eli siivosimme karsinoita ja lakaisimme käytäviä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan mönkijällä! Huippua kun hevoskouluissa pääsee ajamaan kaikenmaailman vekottimilla ja tietty puuhailemaan hevosten kanssa.
Tiistaina meillä oli aamusta ratsastusta. Kävimme ensin ratsastuksenohjaajan kanssa hieman tautsojamme läpi ja lähdimme hakemaan sitten hevosia tarhasta. Meidän HPT ryhmä on senverran iso, että ratsastimme pareittain eli minulla oli kaveri hevosta hoitaessa ja varustaessa. Pareittain ratsastus tarkoitti kuitenkin lyhyempää ratsastusaikaa kuin maanantaina ratsastaneille RAOH(ratsastuksen ohjaaja) puolen oppilaille. Minua ei lyhyt ratsastus sinäänsä edes haitannut, olihan tämä kuitenkin sellainen 'tarkistus', että opettaja näkee mitä osaamme ja mitenkä istumme yms. Minä sain ratsukseni ihanan rautiaan tamman nimeltä Pretty Woman III ''Diiva''. Kauhuissani istuin satulassa yrittäen muistaa perus ratsastuksen oppeja ja ratsastaa tammaa eteenpäin, olla sahaamatta ja kenottamatta eteenpäin niinkuin silloin tällöin Santulla ratsastaessa.
Tykkäsin tamman askellajeista todellapaljon ja sain sen kulkemaan ajoittain varmaan aika hyvinkin, mutta minua hävetti maneesin katsomossa katselevat toiset oman ryhmämme oppilaat jotka odottelivat omaa ratsastusvuoroansa. Tähän 'toljotukseen' täytynee taas opetella pikkuhiljaa kun ei ole ratsastuskouluilla käynyt muutamaan vuoteen aktiivisesti ja tarkkailevat silmäparit häiritsevät hieman omaa keskittymistäni.
15minuutin ratsastus oli ohi onneksi nopeasti ja pääsin miettimään katsomon puolelle suoritustani ja että mitä olisin voinut tehdä ehkä toisin. Katselimme vielä toisen puoliskon ratsastuksen jonka jälkeen marssimme hevosten kanssa talliin ja ne hoidettuamme menimme lounaalle. Täytyyhän sitä syödäkkin välillä.

Ruoan jälkeen pääsimme päivän toiseen kohokohtaan nimittäin varustehuoltoon! Olen odottanut tätä varusteiden korjaamista sekä tekemistä innolla aina siitä asti kun kuulin sen olevan osana opintojamme. Olen aina tykännyt ompelemisesta sekä kaikenlaisista tekstiilitöistä. Ensimmäiset tunnit ovat kuitenkin aina hieman tysiä, kun aloitamme uutta asiaa ja opettajien täytyy kertoa perusteellisesti, että mihinkä sitä ollaan ryhtymässä. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsimme kokeilemaan nahan kanssa työskentelyä kuitenin jo kättelyssä. Aloitimme tekemään avaimenperiä pienistä nahkanpalasista.

Loppuviikosta en ollutkaan koulussa sillä kävin kotona Santun raspauksen takia, mutta siitä te olettekin jo saaneet postauksen ''Yllätys visiitti kotona''. Sunnuntaina missasin bussini omaa hölmöyttäni ja maanantaina lähdin sitten taas Hingunniemeä kohti.
Toisella viikolla tunnit olivat samoista aiheista, mutta tietysti erilaisia. Ratsastus oli taas tiistai aamuna ja ratsastimme pareittain. Sain taaskin ratsastaa Diivalla mistä en kyllä ollut yhtään harmissani. Tälläkertaa menimme muutamia puomi tehtäviä mistä sai taas kauhistua, että osaanko minä enää! Hyvinhän ne sitten loppujenlopuksi menivät ja sain Diivan kulkemaan entistä paremmin. Nyt se jopa myötäsi ja kuunteli apujani paremmin kuin edellisellä kerralla mistä olin mielissäni. Viimeisten laukan nostojen jälkeen tamma kuumui niin että sen ravi oli nopeaa ja keskittyminen oli hieman kadoksissa, mutta hyvinhän tuo rauhoittui taas avuille ja kulki nätisti loppu ajan.
Harmittaa hieman kun ei ole kuvia vielä näistä ratsastuksista, mutta ehkäpä jossain vaiheessa tyrkkään kameran jollekkin käteen ja pyydän nätisti avustusta.

 r. Tyson ''Taisto'' s. 1999, Suomenhevonen

Keskiviikkona meillä oli kokopäviä tunteja niin ratsu- kuin ravitallissa. Aamusta meillä oli hevosen tunnistamista ja terveydestä huolehtimista. Ensimmäinen tehtävä oli keksiä asioita mistä tunnistaa terveen hevosen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja saimme n.15min aikaa miettiä tätä hyvinkin tärkeää kysymystä. Hyvin tuloksin siirryimme seuraavaan tehtävään jossa kävimme läpi hevosen hyvinvointia pareittain mm. yleiskunto(karvan kiilto, paino), sukuelimet, iho, jalat, limakalvot sekä kaikkea muuta. Kuuntelimme myöskin stetoskoopilla hevosen pulssia ja mahaääniä.

o. Markkeri ''Make'' s. 1995, Suomenhevonen

 Loppupäivästä päästiin ajamaan ravihevosia ja ajoimme pareittain(yllätys?). Ensin jaettiin hevoset ja minä sekä ajoparini saimme oripojan nimeltä Make joka oli jykevä suomiputte. Siinäpä perus valjastamiset, kärryt perään ja eikun menoksi! Oli mukavaa körrötellä suomiputella kaverin kanssa, sillä ei tullut ainakaan tylsää. Kävimme harjoitusradalla ravaamassa ja sitten vielä pitkällä suoralla. Ajoparini ohjasti meitä raviradalle ja siellä muutaman kierroksen ravissa ympäri jonka jälkeen minä sain ohjat käteeni ja opettajamme ohjauksella lähdimme vielä ravaamaan pitkälle suoralle missä minä sain ohjastaa tätä mukavaa orhi poikaa. Make oli todella kevyt ja mukava ajaa, mutta loppua kohden se alkoi painamaan hieman ohjalle ja oli todella raskas, mutta en kyllä voi sanoa mitään huonoa tästä ajosta. Mukavaa oli. Kelloa en katsellut kauanko ajoimme, mutta 3h oli meillä kirjoitettu tunteja näissä hommissa mikä täsmäsi loppua kohti.

Näin on täälläpäin lähtenyt opiskelut käyntiin.

Aivan mahtava fiilis ja toivonmukaan se pysyy vielä pitkään!

Innokkaita bannerin tekijöitä?

 

Moi vaan kaikki! Minä en saa mieleeni ideaa uuteen banneriin ja tuo nykyinen on mielestäni jotenkin liian 'pieni' tai liian tiivis. En saa suomenkielistä sanaa päähäni mikä merkitsisi sitä mitä nykyisestä bannerista ajattelen. Joten kaipailisin teidän ihanien taitureiden apua! Tämä ei ole mikään kisa, mutta parhaat bannerit pääsevät kukoistamaan blogissani uusien ulkoasujen kanssa. Ns. voittajalle saatan myös lähettää jonkinlaisen pikku palkinnon hienosta työstä. :)
Arvostelen myöskin suurimman osan bannereista uusissa postauksissa.

Banneri voi olla minkälainen tahansa mikä sopisi ehkä blogin nimeen. Tunteikasta taikka räiskyvää. Bannerin leveys pitäisi olla mieluusti 1000-1300px ja korkeudella ei ole niinkään väliä. Värit ovat mieleeni, mutteivat pakolliset. Värimaailmasta ehdoton ei on pinkki sillä en siitä väristä niinkään välitä. Pääosin bannerissa pitäisi lukea Varjossa Kasvanu tai/ja minun(Jessie) sekä Santun nimi. Voitte keksiä myöskin jonkinlaisia iskulauseita sun muuta ihanaa sekä ihmeellistä mitä mieleenne juolahtaakaan! :)
Huomioikaa myös, että blogi kaartuu nyt hieman myös koulupostausten puolelle, eli Santtu ei ole enää niin aktiivisesti postausten aiheena vaan koulu arki Hingunniemessä opiskelijan näkökulmasta.

Kuvia voi selailla blogista, facebook sivuiltamme sekä flickr.com sivuilta minne ole blogin kuvia lataillut pidemmän aikaa. Alla muutamia kuvia mistä itse pidän, mutta niitä ei tarvitse käyttää tekosissanne ja isompia versioita voi pyytää s-postin kautta; Kuurasusi@hotmail.fi
Voit myös kysyä tietynlaista kuvaa ja tarkistan löytyykö sellaista varastostamme. :)

PS. Blogin logon saa minulta .png muodossa s-postin kautta jos sen haluaa liittää banneriin!