31. joulukuuta 2014

Kiitos & kumarrus 2014

Tammikuu
Santtu asusteli Outokummussa hienossa yksityistallissa missä pyöröaitaus oli päivittäisessä käytössämme ja herra alkoi oppia enemmän ratsun alkeita ja etsimme kadonnutta luottamusta toisiimme.
Sairastelin itse myös parvorokon tyylikkäästi alkuvuodesta!



Helmikuu
Ensimmäinen join-up sekä ilonkyynelten kuukausi. Pääsimme nauttimaan mieheni kanssa myös Apassionatan kauniista esityksestä Helsingin hartwall areenalle.



Maaliskuu
Hiphei, kirjoittaja täytti 18-vuotta ja koko kuukausi oli yhtä riemua. Hackamoret osoittautuivat meidän vermeiksi, ensimmäinen puomi treeni ja yllättävästi ensimmäiset kunnon laukat kentällä, voi sitä reimun määrää!


Huhtikuu

Kutitellaas hieman sua höyhenellä. Ensimmäinen BEMER hoito oli kutitteleva kokemus Santulle. Puhuttiin blogissa myös sosiaalisen median ärsykkeistä mm. arkikuvahaasteesta jonka minäkin sain haasteeksi tehdä. Kävimme myöskin possujunalla, kolmen könkässä maastoilemassa ja päästelemässä harjoitusradalla. Santtu köpötteli tyytyväisenä kahden tamman välissä! :D


Toukokuu
Hieman takapakkeja, mutta loppa kohti se sitten paranikin. Pomppasimme ensimmäisen, oikeilla puomeilla varustetun ristikkomme hienossa ja kesäisessä säässä. Katselimme myöskin vuosien varrelta löytyneitä 'hauskoja' kieli kuvia Santusta. Viimeisiä treenejä ennen toiselle tallille muuttoa.

Kesäkuu
Kokeilimme cross-under kuolaimettomia joka taisi olla viimeinen ratsastus sillä tallilla. Muutimme uuteen talliin missä Superi pääsi vihreälle laitumelle kesäksi. Hellettä, syöpöttelyä ja pientä treeniä. Lihastulehdus kiusasi Superia loppukuusta jonkatakia se oli lomalla jonkin aikaa.

Heinäkuu
Uusi tuttavuus kameran takana ja Superin selässä, hiljainen blogikuukausi, kavio huolia sekä mietintää erikoiskengityksestä ja pellolla päästelyä. Tutumpi varapilottikin alkoi käymään Superin luona sitä ratsastelemassa mikä helpotti tilannetta.


Elokuu
Santtu ei syönyt kunnolla heiniään joten soitimme eläinlääkärin raspaamaan hammaskaluston. Raspauksen jälkeen kaikki sujui paremmin syöpöttelystä ratsastukseen. Rakkauden täyttämä kuukausi sillä 22. päivä oli meidän vuosipäivämme ja 2vuotta kavioliittoa olikin jo takana!



Syyskuu
Pääsin puksuttamaan osaavammilla hevosilla poneilla koulupäivän päätteeksi ystävän luokse. Bloginpito huolia koulun takia, pellolla päästelyä ja työskentelyä chambonien kanssa ja ihana varapilotti taas Superin selässä.

 
Lokakuu
Kas kummaa, kun mies pomppasi Superin selkään! Surullisia päiviä jouduimme viettämään sillä rakas ystäväni sairastui ja viisi päivää oli täyttä kaaosta ja eläinlääkärin voimin autettiin ruunan rupsukka kuntoon. Täyttä totuutta sairastumisestä ei tiedetä, mutta hiekkaähkyn tavoin hoidettiin otus kuntoon. Tervehdyttyään ja sairasloman jälkeen kevyttä maastoilua sekä soramontuilla ratsastelua. Loppukuusta Santtu muutti kasvattajalleen ja olipas siinä ihmetystä kun oli taas tutussa paikassa missä se oli varttunut komeaksi kilpajuoksijaksi.



Marraskuu
Ensimmäienn kärrylenkki 2vuoteen ja hevonen oli todella innoissaan ja jälkeenpäin tyytyväisen näköinen. Kevyttä ratsastusta pellolla sekä maastossa niin kuolaimen ja hackamoren kanssa. Ensimmäinen maastolenkki tutuilla ravireiteillä oli niin kivaa, että Superi antoi kylmää kyytiä ja vetäisi sellaiset ilolaukat kotiinpäin ettei sitä meinannut saada millään pysähtymään <3



Joulukuu
Joululahjatoiveita, laulettiin joululauluja koristeltiin kuusta ja paketoitiin lahjoja. Joululomalla harrastettiin kärryilyä ja hankilaukkoja kun lumi satoi maahan. Joulupäivänä minä ja Santtu komeilimme kameran edessä joulukuvia varten ja kuvien jälkeen kävimme rentouttavan sekä vauhdikkaan maastolenkin selästäkäsin ja nautime toistemme seurasta. Jouluaattona olikin vapaapäivä ja senjälkeen kinkunsulattelua niin kärryiltä kuin selästäkäsin.


Varokaa vaan, kohta paukkuu raketit ja vuoden 2015 ensimmäinen päivä alkaa!


27. joulukuuta 2014

Uusinta uutta ja hieman muutakin


Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.


Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.


Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?
Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!


Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa
Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen
En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?
Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?



Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.


Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!

24. joulukuuta 2014

Hyvää sekä ihanaa joulua!

Nyt on taas se aika kun lauletaan yli-imeliä lauluja ja herkutellaan sekä syödään itsensä niin täyteen, ettei sitä sitten voi liikkua illalla mihinkään päin.
Itse en ole koskaan ollut talvi ihmisiä, mutta kyllä se joulu ja uusi vuosi on sitä ihanaa aikaa. Paljon hyvää ruokaa eikä tarvitse miettiä mitä sitä laittaisi suuhunsa ''Kaikki vaan lautaselle!''
Puhumattakaan niistä ihanista LAHJOISTA! ''Ihania, ihania lahjoja!'' 
1.
Joulukortteja ei keretty tänävuonna lähetellä, enkä kyllä muutenkaan jaksanut aloittaa korttirumbaa, mutta ehkä ensivuonna olisin ahkerampi. Joulukortteihin on kiva somistella itse kaikkea kivaa ja tietty ihan sillä omalla kuvalla saa parhaat tulokset ja kivalla muokkauksella.
Ehkäpä en jaksanut sentakia lähetellä joulukortteja kun ei keretty ottaa kortti kuvauksia missään vaiheessa kun ei luntakaan näkynyt ja oli itsellänikin ainan niin kiirus paikasta toiseen, ettei se ollut mahdollista tai sitten oli kamera jossain muualla menossa.

2.
Nyt vihdoin päästiin Superin kanssa keimailemaan kameran eteen kun lunta oli satanut melkein viikon päivät ja kamerakin pääsi Leppävirran reissulle mukaan. Tämä postaus onkin 'täynnä' eilen otettuja kuvia mitkä saatiin napsittua, varmaankin 30min kuvaus sessiolla kasaan. Äitini oli kameran takana ja pakko sanoa, että KIITOS. Kivoja kuvia ja Santtukaan ei ollut kokoaikaa korvat luimussa niin saatiin kasaan tämmöinen läjä kivoja, talvisi ja jouluisia kuvia. :)
3.
Facebook sivumme puolelle ilmestyi jo eilen meidän joulutoivotuksemme video muodossa minkä voi käydä katsomassa jos olet rekisteröitynyt facebookkiin ja kannattaa tykätä myöskin meidän sivuista jos haluatte pysyä ajantasalla!

4.
5.
6.
7.
Kiitos kaikille tästä ihanasta vuodesta
Mikä oli suosikki kuvasi? :)

18. joulukuuta 2014

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.


Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

12. joulukuuta 2014

Superin riemukas aamu

Terveppäterve taas. Hiljaiselo alkaa jo pänniä minuakin kun ei vain ole mitään mitä julkaista ja mistä kirjoittaa. Päätin sitten että jospa olisi aika taas näyttää teille surkealaatuista videota joten sen sitten teen. Allaolevassa videosta löytyy Santun ilakointia kun pääsi taas pitkästäaikaa isompaan tarhaan jaloittelemaan. Tallipiha on ollut niin ankkajäässä että herraa on pidetty pihatossa, tai niin minä ainakin äidiltäni kuulin ja kyllä riemu oli niin katossa, että huomaa herran olleen muutaman extra päivän pienemmässä aidassa. :)
Jos joku ei pidä videon musiikista missä esiintyy mm. muutama kirosana(englanniksi) voi laittaa äänet pois ja vaikka muualta laittaa musiikkia taustalle soimaan.



Seuraavassa postauksessa yritän kertoa hieman pidemmin mitenkä meidän viimekertainen ratsastus meni. Silloin yritin saada herraa taipuisammaksi, epäonnistuen ja laukannostojakin harjoiteltiin mikä ei sekään sujunut niin hyvin, mutta annettakoon anteeksi väsyneelle kuskille sekä ylienergiselle kauramoottorille. :)

Kyllä vielä puhtia löytyy tästäkin herrasta!

4. joulukuuta 2014

Joululahjatoiveita?

Joululahjalista on yksi yleisimmistä postaukista blogeissa. Minäkin sorruin nyt siihen joten joudutte katselemaan erilaisia kuvia ja lahjatoiveitani Santulle sekä itselleni. Ja ettei lista olisi tolkuttoman pitkä, päätin että listaan vain ne jotka ihan oikeasti ovat tärkeitä. Tuotekuvat ovat lainattu Hööks.fi & Horze.fi nettisivuilta.

Santulle

Jännesuojat Back on Track®

Yleissatula

Satulavyö Equi-Guard®

Loimivyö






Minulle

Ratsastushousut Kokopaikat Virginia CRW®

Ratsastuskäsineet

Jodhpurit

Minichapsit




Muuta pientä molemmille

Riimu Claridge House®

Back On Track Royal vuohissuojat

Ulkoloimi kaulakappaleella Kodiak Horsepower®

Putseja

Nameja

Ratsastuskypärä

Pharma Arnika(Linimentti)

Pharma Mane & Tail(yms. takunpoistaja)





Tässä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan lahja/hankinta toiveita monen euron edestä ja hinnoista enne sen enempää puhukkaan. Tässä olikin vain hevosaiheista tavaraa ihan sentakia koska tämä on hevosblogi ja en halua ärsyttää teitä muulla hömpällä, mutta yhden toiveeni voisin teille kertoa mikä liittyy niin hevosiin kuin 'normaaliin' elämääni. Suurimpia toiveita on tietystu Santun hyvinvointi ja sentakia tälläkin listalla on hinnakkaampaa ja parempaa tavaraa, mutta yksi pieni musta möhkylä on ollut korvan takana jo pitkään, nimittäin järjestelmäkamera.
On ollut todella lähellä jo sellainen ostaakkin, mutta rahat loppuvat aina kesken joten tilaisuutta ei vielä ole tullut eteen. Muutamia tarjouksiakin olen saanut eteeni missä saisi hyvän paketin pilkkahintaan mutta kun rahasta on aina pulaa on joskus jätettävä yksi haave vielä nojaamaan pölyistä kaapin seinustaa vasten ja ottaa se hevosellekkin parempi vaihtoehto kuten uusi satula tai eläinlääkärille soitto.

30. marraskuuta 2014

1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 
Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.



Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.


Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.





Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta
Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!
Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)

23. marraskuuta 2014

Super viikko tiedossa

Nyt kun lumet ovat taitaneet jäädä pysyväksi oli aika vaihtaa ulkoasuakin hieman talvisemmaksi ja vihdoin tuli inspiraatiokin esiin. Tein taas ulkoasun itse vaikka olisin halunnut jonkun toisen tekemän, mutta kun olen muutamalta taholta pyydellyt bannereita eivät he ole loppujenlopuksi saaneet mitään aikaan tai sitten heistä ei vain ole kuulunut mitään. Mutta toivottavasti teille käy tämmöinen hetkenaikaa. Kuva tulee luultavimmin vaihtumaan jos saan paremmin käsiini.



Olen huomenna matkaamassa taas Leppävirralle ja tietty koulu/työ asioiden puolella. Menen hoitamaan Santtua ja muita tallin hevosia viikoksi sillä omistaja lähtee lomailemaan ja pyysi minut avuksi. Matkustan kouluun taas seuraavana viikonloppuna ja palaan sovittuihin tallihommiin.
Tämä viikko tietää siis paljon aikaa tallilla ja tietty hevosten kanssa, mutta työt on hoidettava ensin ja sitten jälkeenpäin vasta huvit Superin kanssa. Luvassa kärryilyä, ratsastusta, maastakäsittelyä ja toivottavasti KUVIA, sillä poikaystäväni tulee kissojemme kanssa mukaan viettämään mökki viikkoa. :)


Voitte seuraavaa postausta odotellessa vaikka kommentoida tätä ulkoasua ja kertoa onko korjattavaa, poistettavaa tai lisättävää.

19. marraskuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu?

Miksi blogista on tullut niin hiljainen?
Tähän on muutama syy joista ajattelin teille nyt hieman avautua ja kertoa mitä tuleman pitää.


Varjossa Kasvanu
-blogi on ollut minulle viime talvesta minulle se tärkein 'ylimääräinen' asia johon olen yrittänyt panostaa mahdollisimma paljon ja hyvin. Nyt kuitenkin kun pääsin opiskelemaan haluamaani alaa Hingunniemeen on blogi jäänyt vähäisemmälle huomiolle minkä moni teistä varmaan ymmärtääkin.
Loin tämän blogin oikeastaan vaan itselleni hevospäiväkirjaksi ja te ihanat lukijat ja kommentoijat olette olleet ns. plussa voitto kovasta työstä joten te ansaitsette hieman selitystä hiljaiselolle. Vaikka pyrin tekemään postauksia vähintään kerran viikkoon, tuntuu se itsestäni todella vähäiselle määrälle ja se hieman ehkä masentaakin minua tietyllä lailla.
Joskus vaikka olisikin aikaa kirjoittaa uutta postausta julkaistavaksi taikka sitten varastoon myöhemmälle käytölle tulee aina jokin vastaan. Olen joko liian väsynyt tai vihdoinkin viikonloppua viettämässä kotona poikaystäväni veiressä enkä haluaisi ajan hukkaantuvan blogin kirjoitteluun. Joskus taas iskee kamala seinä vastaan jonka takia ajatukset eivät kulje enkä osaa aloittaa postauksen kirjoittamista.

Yksi suurimmista syistä miksi blogi on tippunut hiljalleen epäaktiiviseksi on Santtu joka majailee nyt kasvattajansa luona Leppävirralla. Minä en siis ole herran kanssa tekemisissä nyt niin paljoa, että saisin kirjoitettua hyvää tekstiä, joten sentakia on tullut vain kuulumis postauksia puhelinkuvilla varustettuna. Pääsen Santun luokse vain harvoina viikonloppuina jolloin en pääse käymään ollenkaan kotona moikkaamassa poikaystävää taikka kissojani. Pattitilanne on aina perjantaisin bussiin hypätessä, että minnekkäpäin sitä sitten aina lähtisi, joko kotiin tai mökille Santun luokse. Päätös on ollut aina vaikea ja olen päätynyt vuorotellen molempiin paikkoihin mikä raastaa hermojani, mutta tähänkin on tulossa hyvä muutos. Minä ja poikaystäväni olemme muuttamassa vuodenvaihteessa lähemmäksi Santtua ja juna asema löytyy myös kyseiseltä paikkakunnalta joten pääsen viikonloppuisin niin kotiin kuin Santunkin luokse. Hip hei! Tästä saa olla iloinen, mutta onhan tässä vielä asunnon etsiminen ja muuttokuorma edessä jotka täytyy hoitaa asiallisesti.


Ja vielä yksi asia mistä haluan informoida näin 'vakavasti', liittyy kouluun. Minä en opiskele koulussa tällähetkellä 'normaalisti' vaan opiskelen oppisopimuksella koulun tallilla eli hoidan tallia ja hevosia tallityöviikoilla(''päikkä'') työskentelevien opiskelijoiden kanssa, mutta minä käyn kuitenkin normaalit ajo- ja ratsastustunnit muiden luokkalaisteni kanssa. Kirjallisista aineista minun ei tarvitse nyt siis huolehtia vaan teen ne tässä sivussa miten jaksan ja kerkeän. Viikonloput ovat kuitenkin normaalisti vapaita jolloin pääsen huilaamaan kotiin tai Santun luokse.

Mitäpä sitten tuleman pitää? Siinäpä vasta pulmallinen kysymys. Postaustahti jatkuu varmasti vielä jonkinaikaa 1postaus per. viikko, mutta kuvien laatu saattaa parantua ensiviikon jälkeen sillä hain itselleni uuden puhelimen(Nokia Lumia 635) jonka takaan olevan parempi kuin edellinen ja kulahtanut Nokia E7!

PS. Yhden pienen asian olen keksinyt miten ehkä pidän blogin elossa ja siitä voisi tulla Varjossa Kasvanu blogin sellainen pieni oma juttunsa. Tätä pientä asiaa en vielä paljasta sen enempää, joten saatte pähkäillä sitä itseksenne. :)