Back on business

Nyt on taas hieman asiaa pölistävänä!
Tarvitsen jo kaksi kättä laskeakseni ratsastus kerrat polvi onnettomuuden jälkeen. Kaikkeen en pysty ortoosin takia ja nyt kun ortoosi on jätettävä pois, olen ratsastanut yhden kerran käyntiä ja muutaman kierroksen ravia ilman sitä ja voin sanoa, että tuntui vapauttavalta kun sain jalkani hevosen ympäri tasaisesti! Kipeää se teki, mutta tästä alkaa jalan kuntoutus.
Kontrolli käynnillä ortopedi oli sitä mieltä, että lähdemme suoraan leikkaukseen, koska polvi on jäänyt löysäksi ja huomasin eron itsekkin kun ortopedi näperöi polviani ja katsoi liikeratoja. Tietysti leikkaus auttaisi, mutta pitkä paranemis aika pelotaa ja itse leikkaus hirvittää niin paljon, että pyysin vielä lisä aikaa. Saan kuntouttaa jalkaa vielä kaksi kuukautta, ilman ortoosia joka on syönyt jalkalihaksiani huomattavasti. Olen kiristänyt ortoosin ylintä remmiä noin kymmenellä senttimetrillä tämän 6viikon aikana mikä on todella paljon. Reiteni ovat kutistuneet ja sääriluuni päällä möllöttää kraaterit ortoosin remmien kohdilla. Ehkä ihan hyvä jättää ortoosi nyt pois ja keskittyä kävelemään oikein.
Sain myös kuulla, että reisi- ja sääriluuni ovat kieroon kasvaneet. Tätä olen arvuutellut pitkään mutta nyt siihen tuli selko. Minulla on siis vasemmassa jalassani sisään astunta ollut pienestä pitäen. Oikea jalka kuntoutui nuorempana, mutta vasen kasvoi kieroon. Prosentuaalisesti luiden kierto ei ole iso, mutta huomattava. Tämä tietysti estää minua ratsastamasta täydellisesti ellen löydä kultaista keskitietä.

Hooli on ymmärtänyt mielestäni super hyvin, että minulla ei ole kaikki ok. Hän on ollut rauhallinen ja jopa seisonut paikallaan kun könyän selkään jakkaran päältä. Ruunalle on välillä hankalaa seisoa selkään noustessa, mutta sekin tilanne on rauhoittunut huimasti mitä se aluksi oli.
Ruuna on päässyt liikkumaan, se ei ole vain seissyt ja sitä on työstetty muutaman apukäden kautta. Tallinpitäjä Satu on ratsuttanut Hoolia ja liikuttaja Jenna on myös humputellut menemään. Itse olen keskittynyt maastakäsittelyyn enemmän tai ratsastanut Jennan jälkeen hetken.

Tmi Satu Kaunisto

Olemme harrastaneet melko monipuolisesti maastakäsin ja kentällä. Kävimme myös pellolla hangessa tekemässä hikitreeniä mikä oli huisin kivaa, kaikkien mielestä.
Viimeiset kaksi viikkoa Hooli on kuitenkin ollut levossa ja maastakäsittelykin on ollut rauhallista. Liike on ollut ravissa epäpuhdas ja syytä pohdittiin jonkun aikaa.
Kengittäjän käynnin kautta löytyi syy, luultavimmin koko epäpuhtauteen vaikka tilanne ei ole vielä täysin ohitse.
Hoolille oli edellinen kengittäjä laittanut kolmen nollan kengät eli todella, todella pienet. Ihmettelin tuolloinkin että miten kavio näyttää niin suppealle. Nyt kengitysvälin aikana H oli kasvattanut kavionsa hieman kieroon pienten kenkien takia ja vuollessa etukaviot verestivät.
Kengät vaihdettiin yhden nollan popoihin ja kaikki näyttikin paljon järkevämmälle. Naulaus vaihtui takajalkoihin hieman erilaiseksi koska seinämä oli niin ohut. Onneksi hevonen on ollut normaali eikä kuumeillut ja etukengät ovat pysyneet jalassa vaikka isommat kengät paistavat kavion takaa.

Hoolin liike on parantunut puolessa viikossa täysin, juoksuttaessa huomaa todella, todella pienen epäpuhtauden aika-ajoin, mutta parempaan päin mennään kokoajan.
Olemme siirtyneet nyt selästä käsin työskentlyyn käynnissä ja ravia seurailemme vielä maasta kunnes se on puhdas.
Ruunan oikea kylki on herkkä, pohjetta ei voi antaa ilman takajalan nostoja tai hännän huisketta. Tätä tutkimme vielä, ennen se teki tätä kun työsti todella hevosta läpi, nyt se huiskii pienestä hipaisusta. Ryntäät sekä satulavyön alue on herkkä ja sieltä nykiminen aiheuttaa pään heiluttamista ja hampaan vilauttelua. Luulen, että tämä johtuu taas kavioista jotka ovat olleet kipeät varmasti pidempään ja kipu siirtynyt jaloissa ylös. Hooli on myös lihasköyhempi oikealta puoleltaan mikä täytyy ottaa työstäessä huomioon.

Joulukalenterin luukku 15.

Silloin oli pimeää. Pilkkopimeää, hieman valoa soi kuu sekä lamppu.

Ehkä vähän auton valotkin...

Joulukalenterin luukku 13

Parasta talvessa on...

PAKKANEN

 

LUONTO

Kuvaajan lupa käyttää kuvaa löytyy

HANKI TREENIT

JÄÄRATA

JOULU & VERMEET

Pakkaspäivä ja punaturkkinen otus

Nyt hypätään vähän ajassa taaksepäin ja palataan päivään, jolloin pakkaslukemat hipoivat -20astetta. Tuonapäivänä pakkauduin itse monen, monen, monen, monen vaatekerroksen alle ja hipsin pellon poikki talliin katsomaan rakasta karvakorvaani. Kyseinen karvakorva oli tallissa popsimassa viimeisiä korsia aamuheinistään kunnes nappasin sen ladon puolelle hoidettavaksi. Tarkistin ensin ystäväni jalat ja totesin takasissa olevan taas nestettä joka on ilmeisesti oire kauran saannista, sillä neste ''poistuu'' liikutuksessa.
Hetkenpäästä saimme seuraamme Tiian joka oli tullut meidän menoa kuvaamaan. Rupattelimme niitä ja näitä samalla kun hoidin karvaista otusta kuntoon. Otus ei ollut kovin kiinnostunut töihin lähdöstä ja osoitte mieltään kauhomalla välillä etujalkojaan ilmassa. Pienen ärähdyksen myötä hölmöily loppui ja kun karvakorva oli saanut työvälineet päällensä lähdimme pellolle päin.

Menimme alkukäynnit keskenämme herran kanssa, sillä kuvaajamme kävi toisaalla ja kun Tiia tuli takaisin olimme kerenneet mennä muutaman pätkän jo ravissa. Energinen otus köpötteli välillä rauhallisesti ja välillä taas niska pilvissä, menohalu päällä, mutta osasi käyttäytyä herrasmiesmäisesti heti hieman muistuteltuani sille, ettei se ole pellolla yksin tekemässä päivän duunia.
Kun käynti alkoi pikkuhiljaa toimimaan paremmin ja Santtu oli kuulolla niin pohkeista kuten ohjista oli aika siirtyä ravityöskentelyyn joka oli pätkittäistä lumen, sekä hevosen mielipiteestä, että missä mennään. Vaihtoehtoina oli lumipenkka taikka kelkan tekemät urat ja arvaatte varmaan missä herra halusi kulkea?
Sieltä missä aita on matalin oli tietysti otuksen mieleen kulkea, mutta teimme voltteja ja työskentelimme myöskin paljon umpihangessam vaikkakin hankeen kääntyminen oli aina tahmeaa ja välillä jopa pysähdyimme kun herra tiedusteli, että onko sinne hankeen oikeasti pakko mennä. Pohkeella eteenpäin ja homma alkoi sujua. Välillä hankeen kääntyessämme ravissa Santtu varmaan luuli, että hanki syö sen koivet, sillä jalka nousi aika korkealle. Tai sitten se luuli olevansa hieno kouluhevonen.

Ravi tuntui välillä todella hyvälle ja tahdikkaalle mistä saa olla iloinen, mutta on hieman vaikeaa saada välillä kontaktia herraan kun se viilettää niska pilvissä. Jotenkin täytyy keksiä, että miten saisin sen tajuamaan, että pää voi olla myös alhaalla, vaikka mennäänkin astetta kovempaa askellajia kuin käynti.
Aina kun Santtu meni hyvää, lyhyttä ja tahdikasta ravia hyvän pätkän annoin sen sitten kaahottaakkin välillä ja varsinkin pitkällä pellon suoralla josta se välillä innostui liikaakin eikä meinannut pysähtyä, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin eikä laastareita tarvittu.

Jaffat tulloo~!

En muuten varmana pysähdy!

Kun ravailut oli ravailtu rauhoituimme hieman käynnissä ja haimme taipuvaa runkoa. Teimme voltteja hangessa ja kävelimme hetken myöskin pitkin ohjin. Karvainen otus käveli rentona kaula pitkällä, pärski ja maiskutteli suutaan. Teimme muutaman pysähdyksenkin, mutta en hakenut niiltä enempää kuin sen pysähdyksen ja paikallaan seisomisen. Samalla kun pysähtelimme rupattelin kuvaajamme kanssa ja Santtu kuunteli meitä tarkasti. Otus varmaan ihmetteli, että mille ihmeelle nauroimme ja mistä puhuimme, välillä se halusi lähteä omine nokkinensa liikkeelle, mutta pysähtyi taas kun pyysin.

Levähdystauon jälkeen kokosin taas ohjat ja teimme käynnissä muutamia kontrolli tarkastuksia jonka jälkeen lähdimme taas ravaamaan. Ja vaikka ajattelin, että me vain ravailisimme nosti Santtu laukan aina tietystä kurvista ja annoin sen sitten laukata kun intoa vielä oli. Aiemminkin ravaillessamme se tarjosi laukkaa muutamiin kurveihin ja paikkoihin, mutta pyrin pysymään ravissa. Nyt oli loppuviilennyksen aika ja päätin antaa herran laukata ja otimme ihan laukannostotkin molempiin suuntiin muutamaan otteeseen niin, että nosto oli hyvä ja laukka rullasi hyvin.

Taisi olla viimeisiä laukkapätkiä jonka otimme kun tämä punaruskea herra otti ja lähti pellon kaukaisimmalta nurkalta, kurvissa tallille päin. Pieni inahdus vain kuului ja takapuolikin taisi lentää, tai siltä se ainakin selässä tuntui. Kesti hetken tajuta mitä oli tapahtunut kunnes hoksasin, että hei, mehän mennään ja aika kovaa. Taisin huutaakkin jotain epämääräistä tämän laukkaavan otuksen selästä kun me kaahotime kohti pellon reunaa ja viimehetkellä tajusin laittaa jarrut toimintaan. Kertaakaan ei ollut ongelmana, että olisin tippunut sillä automaattisesti nousin kevyeeseen istuntaan ja nappasin herran harjasta tukea. Taisin vain vähän pelästyä, että kerkeämmekö me hidastaa ennen aitaan törmäämistä ja kääntää portista pois ettemme kohta löytäisi itseämme tallin pihasta. Hyvin herra vastasi jarruihin vaikkakin kääntyminen oli aika tahmeaa, mutta pääsimme ehjin nahoin kääntymään ja hidastamaan ravin kautta käyntiin. Tämä pätkä taitaa olla ikuistettuna videolle, mutten ole sitä vielä Tiialta saanut, mutta ehkäpä myöhemmissä postauksissa laitan videon näkyviin, sillä tapaus oli varmasti aika hauskan näköistä!

Laukkailut oli sitten laukkailtu ja treenit treenattu. Santtu herrakin oli kevyessä pintahiessä lopetettuamme hankitreenimme. Pakkasenkaan puolesta emme olisi voineet enempää tehdä vaikka kummallakaan ei tainnut kylmä olla, mutta ajattelen herran hengitysteitä ja kovemmat treenit saadaan hoitaa lämpimämmällä säällä. Köpöttelimme hetken taas pellolla uria pitkin kunnes lähdimme kurvaamaan tallin pihaan. Pysähdyimme tallin taakse ottamaan vielä loppukuvia hyvästä treenistä, ihanassa auringon valossa.

Hyvästä treenistä? Mulla oli aikeina heittää sut hankeen, mutta epäonnistuin..

Löysitkö suosikkikuvan tästä postauksesta?
Mikset kertoisi mikä ja miksi juuri kyseinen kuva?
Kaikki tämän postauksen kuvat © Tiia Paananen

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Superin riemukas aamu

Terveppäterve taas. Hiljaiselo alkaa jo pänniä minuakin kun ei vain ole mitään mitä julkaista ja mistä kirjoittaa. Päätin sitten että jospa olisi aika taas näyttää teille surkealaatuista videota joten sen sitten teen. Allaolevassa videosta löytyy Santun ilakointia kun pääsi taas pitkästäaikaa isompaan tarhaan jaloittelemaan. Tallipiha on ollut niin ankkajäässä että herraa on pidetty pihatossa, tai niin minä ainakin äidiltäni kuulin ja kyllä riemu oli niin katossa, että huomaa herran olleen muutaman extra päivän pienemmässä aidassa. :)
Jos joku ei pidä videon musiikista missä esiintyy mm. muutama kirosana(englanniksi) voi laittaa äänet pois ja vaikka muualta laittaa musiikkia taustalle soimaan.

(linkki videoon)

Seuraavassa postauksessa yritän kertoa hieman pidemmin mitenkä meidän viimekertainen ratsastus meni. Silloin yritin saada herraa taipuisammaksi, epäonnistuen ja laukannostojakin harjoiteltiin mikä ei sekään sujunut niin hyvin, mutta annettakoon anteeksi väsyneelle kuskille sekä ylienergiselle kauramoottorille. :)

Kyllä vielä puhtia löytyy tästäkin herrasta!

1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 

Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.

Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.

Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.

Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta

Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!

Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)

Super viikko tiedossa

Nyt kun lumet ovat taitaneet jäädä pysyväksi oli aika vaihtaa ulkoasuakin hieman talvisemmaksi ja vihdoin tuli inspiraatiokin esiin. Tein taas ulkoasun itse vaikka olisin halunnut jonkun toisen tekemän, mutta kun olen muutamalta taholta pyydellyt bannereita eivät he ole loppujenlopuksi saaneet mitään aikaan tai sitten heistä ei vain ole kuulunut mitään. Mutta toivottavasti teille käy tämmöinen hetkenaikaa. Kuva tulee luultavimmin vaihtumaan jos saan paremmin käsiini.

Olen huomenna matkaamassa taas Leppävirralle ja tietty koulu/työ asioiden puolella. Menen hoitamaan Santtua ja muita tallin hevosia viikoksi sillä omistaja lähtee lomailemaan ja pyysi minut avuksi. Matkustan kouluun taas seuraavana viikonloppuna ja palaan sovittuihin tallihommiin.

Tämä viikko tietää siis paljon aikaa tallilla ja tietty hevosten kanssa, mutta työt on hoidettava ensin ja sitten jälkeenpäin vasta huvit Superin kanssa. Luvassa kärryilyä, ratsastusta, maastakäsittelyä ja toivottavasti KUVIA, sillä poikaystäväni tulee kissojemme kanssa mukaan viettämään mökki viikkoa. :)

Voitte seuraavaa postausta odotellessa vaikka kommentoida tätä ulkoasua ja kertoa onko korjattavaa, poistettavaa tai lisättävää.

Kevyttä työskentelyä (kuvia+video)

Ihanan virkistävä pikkupakkanen ja lunta!

Muutaman päivän kävelyt takana ja menimme taas hiekkamontuille kevyen treenin merkeissä. Teimme myös muutamat ympyrät ravia, ettei Superi ala närkästyä pelkkään kävelyyn, sillä edellisellä kerralla herra riehui ja heitteli päätään. Jäykkää ja epäpuhdasta ravia tuli ajoittain, mutta muuten meni aika hyvin. Alussa tehtiin pysäytyksiä ja peruutuksiakin. Jousto chambonit/piuhat olivat meillä käytössä että saisin Santtua ratsastettua pyöreämmäksi.

Tästä postauksesta löytyy nyt parempia kuviakin kun sain poikaystäväni meitä kuvaamaan ja plussana video. Video on aika tylsä, menimmehän käyntiä suurimman osan ratsastuksesta. Muutenkin loppuosa on kuvattu kännykälläni jonka takia se on huonolaatuista.
Hain Santusta esiin herkkyyttä, tahdikkuutta, hieman pyöreyttä ja takapäätä mukaan työskentelyyn, että se tekisi käynnissä enemmän hommia. Chambonista oli paljon meille hyötyä, koska se auttoi Santtua miettimään eteen ja alas hieman pyöreämmin.

Ratsastuksen lopuksi keimailimme vielä kameran edessä muutaman yhteiskuvan verran joidenka jälkeen oli aika palata takaisin tallille. Santtu sai omppumehulla terästettyä vettä kun vein sen aitaukseensa ja koko sankollinen meni herran kurkusta alas mistä olin todella iloinen. Ilo katsella kun se on alkanut pikkuhiljaa juomaan enemmän, mutta ikenet ovat vielä aika kalpeat mikä saattaa johtua siitäkin kun lopetimme myslin eikä herra saa vitamiineja yms. nyt mistään. Uuden ruokinnan miettiminen vie muutaman päivän ja muutamat 'rakennelmat' olen laatinut mutta heittänyt ne pois. Sen kuitenkin tiedän, että palaamme takaisin racing prixiin ja lisänä herra saa sitten pellavaista ja psyllium kuureja ainakin syksyllä ja keväällä hiekansyönnin takia.

Tahdikasta käyntiä

Asetusta ja takapään käyttöä

Oh we'll steal love songs tonight; it's only you and I

Our hearts are picking pockets out, My darling don't you turn back now

Hienoin & komein <3