29. lokakuuta 2017

Haastellista elämää

Olen pidätellyt tätä postausta jo liiankin pitkään. Vaikkakin kyseessä on päivitys uudesta ystävästäni, on kirjoittaminen jokseenkin hankalaa.
Olen ratsastanut lämminverisiä viimeiset 4-5 vuotta ja siinä välissä yhden kesän Turo ruunalla joka oli suomenhevonen, miksi tämä uusikin tuttava luokitellaan. Hetkeen en kuitenkaan ole näin haastavalla hevosella ratsastanut, mikä on tuottanut päänraapimista ja spekulointia. Tämä kyseinen ruuna on Hingunniemestä tuttu aamutalli hommista, elikkä ulos taluttamisesta. En sen enempää kuitenkaan ole hevoseen tutustunut ennen vuokrauksen aloitusta. Hän on I.P. Teema, suomenhevos ruuna vuosimallia 02.

Koeratsastuksessa koin, että en pärjää hevosen kanssa ollenkaan, ikinä. Omistajan mielestä pärjään ja sovittiin että käyn ainakin kahdesti viikossa hevosta liikuttamassa.
On tullut muutaman kuukauden tutustumisessa huomattua miten kiva ruuna tämä onkaan vaikka ensimmäisellä kerralla oli kamala olo ja hirveä itsetuntemus kriisi. Ruuna jännittää uusia ratsastajia ja sen huomasi, hevonen oli muutaman seuraavan ratsastuskerran aikana todella jäykkä eikä se malttanut rentoutua. Myönnettäkööt että itsekkin olin varovainen enkä oikein uskaltanut ratsastaa. Kun sain itseni rentoutumaan, pääsimme eteenpäin.
Löysimme yhteisen sävelen ja vaikka itse olen välillä todella lapanen hukassa, hevonen muistuttaa, että täytyy ratsastaa eikä matkustaa. Jos vähänkään jään miettimään ja keskittymiseni herpaantuu saan hevoselta kommenttia asiasta joko lapa edellä kulmista rynnimisellä taikka tunnen koko hevosen painon käsissäni.


Suurin muutos on tapahtunut ratsastuksen alku ja loppupäässä, rento hevonen. Alussa selkään noustessani saimme kävellä rauhassa, mutta jos koskin ohjiin sen enempää alkoi ravi ja steppailu kunnes rauhoituttiin taas kävelemään, tuntumalla. Lopussa kun annoin pitkät ohjat, ruuna lähti taas ravaamaan, joskus rauhoittui taikka lähti kovempaan kiitoon ennen kuin nakkasin jalustimet jalastani ja hevonen pysähtyi siihen. Kävelimme(yritimme) aina siihen asti kun Teema rauhoittui ja lopetimme aina hyvään fiilikseen.

Nykyään aloitamme Teeman kanssa joko taluttelulla ja maastakäsittely puuhilla taikka löysin ohjin kävelyllä josta otamme rennompia ravi pätkiä sekä pysähdyksiä ennen kuin otamme tuntuman ja lähdemme töihin. Hän malttaa kävellä lopussakin rauhallisemmin heti pitkät ohjat saatuaan, venyttää kaulaa ja pörisee. Vaikka hevonen ei kuljekkaan vielä peräänannossa kuin hetkittäin, olen tyytyväinen siihen että saamme harrastaa rennossa ilmapiirissä. Kunhan itse löydän uuden, oikean istunnan kautta lihakset, treenaan ja uskon itseeni, pääsemme vieläkin paremmille apajille.


Postauksen kuvat ovat syyskuulta kun olin ratsastanut ruunalla vain muutaman kerran. Yläkuvassa Teema on jännittynyt, en saanut tuolloin sitä vielä kuin hetkittäin yhteisymmärrykseen kanssani ja istuntani oli kammottava. Omistaja kehotti lyhentämään jalustimia ja ratsastamaan estesatulalla jotta saisin pohkeen kiinni kunnolla ja oikeaan kohtaan. Toimi. Nykyään mennään koulusatulalla, pohje melko oikeassa kohdassa, sekä hevonen ei juokse alta peläten milloin pohje koskettaa kylkeä.

Suomenhevoset ovat rakenteeltaan leveämpiä kuin lämmiveriset mihin olen myös joutunut totuttelemaan tämän herran kanssa. Ilman satulaa rastastus on ehkä mukavampaa mitä massavampi hevonen on alla. Keskiviikkona 25.10 menimme ensimmäisen kerran jo ilman satulaa.
Nappulat ovat vielä kuitenkin kadoksissa tässä hommassa minkä huomaa yllä olevasta videosta, hieman ehkä hävettää kyseinen video teille julkaista, mutta ehkä minä kestän siitä tulevan kritiikin. Torstaina huomasi, että ilman satulaa ratsastus on palkitsevaa, tuuppaus treeni meni todella hyvin vaikka kenttä olikin koppurainen ja paikoittain jäässä.

Pyrin etsimään itselleni ''hovikuvaajan'', pakkasten saapuessa kamerani akku ei kestä jalustan nokassa. Heti kun saan materiaalia, kirjoittelen kuulumisia ja lisää Teemasta. Haluan saada hevosta ratsastettua pohkeen ja ohjan väliin, mikä ei onnistu ilman sitä kunnon työmoraalia tai ymmärrystä tähän uuteen tuttavuuteen.

14. syyskuuta 2017

Nämä eivät ole hyvästit


Olen siis muuttanut takaisin Kuopioon ja tämä ihana uljas musta jäi Jyväskylään. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että nämä eivät olleet hyvästit. Menemme käymään Jyväskylässä aika-ajoin, tai niin ainakin sovimme avopuolisoni kanssa. Meillä on tuttuja sekä harrastuksia vielä siellä, minulle tärkein on kuitenkin tuo ihana jättiläinen.

Kuopio ei ole täysin uusi kaupunki mikä helpottaa muutto stressiä, asuimmehan me vuosi sitten täällä. Kuopioon muutto oli ehdoton avopuolisoni koulun takia, aivan kuin muutto Jyväskylään vuosi sitten mitä vastustin kynsin ja hampain. Luulin että muutimme vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta toisin kävi. Ala ei kuitenkaan ollut herran mieleen ja hän päätti(päätimme yhdessä) muuttaa takaisin tuttuun ympäristöön. Jyväskylä antoi minulle paljon ja löysin oman paikkani yhdyskunnassa. Osasin sanoa tuota 'inhottavaa' kaupunkia kodikseni ja sen taakse jättäminen koski.



Credit oli toinen hevonen minkä selkään pystyin nousemaan Superin poismenon jälkeen. Kävin läpi hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kun kirjoitin nettiin lämminveristen ryhmään etsiväni liikutushevosta. Eniten minua ehkä satutti se, että suurella todennäköisyydellä vuokrahevonen tulisi olemaan lämminverinen, mutta olisiko se väärin Superia kohtaan.
Voin sanoa, että itkin samalla kun kirjoittelin Creditin omistajan kanssa ennen hevosen tapaamista. Koe ratsastuksessa itkin sisäisesti, sellainen Superi olisi voinut olla. Pääsin tämän hevosen kautta oman rakkaan kauraturpani poismenosta yli. Elämä jatkuu, hyvien sekä huonojen muistojen kanssa.

Credit opetti sekä muistutti minua. Aloin ruunaa ratsastaessa muistamaan mitä joskus osasin. Löysin itseni taas tämän rakkaan harrastuksen parista josta luulin jo luopuvani.

Tämän ruunan kanssa tuli koettua naurua, itkua, onnistumisia ja löysin itseni muutamaan otteeseen myös tekemässä tuttavuuksia ruohonjuuritasolla. Kehityin ja pääsin taas kisaamisen makuun, sain olla tämän ruunan pilotti sen ensimmäisissä kisoissa.
Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin todella ihana perhe hevosen takana. Sain ihania ystäviä joita lähden vaikka jalan tapaamaan. Kaunis vuosi takana, eteenpäin mennään rikkaampana kuin koskaan.
Nähdään taas pian, ystäväni Mr Credit.



Postauksen kuvat © Antti Saarimaa
Muokkaukset on tehnyt minä, Jessie


7. syyskuuta 2017

Polvi irti satulasta


Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.

Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.

Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.



Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.

Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.




Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.


22. elokuuta 2017

Muuton keskellä on hyvä rauhoittua


Muutto on käynnissä, harmittaa myöntää että muutamme ensi viikonloppuna Kuopioon. Muuton takia postaukset ovat vähäisiä ja nytkin ei oikein ole intoa kirjoittaa, mutta ajattelin päivittää tilannetta. Olen pyrkinyt viettämään Creditin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista ja sekin on ollut hyvin vähäistä. On riittänyt pakkaamista, reissaamista sekä muuta hommaa mitkä estävät tallilla käymisen. Olen kuitenkin päässyt tuulettamaan päätä tuon hienon ruunan kanssa. Meillä kävi kuvaajakin napsimassa meistä ihania kuvia viikko sitten.

5. päivä elokuuta kävimme maneesilla märkien olosuhteiden takia, pelto oli litimärkä ja maastot liukkaat. Pääsimme tekemään hommia juuri huolletulle, koskemattomalle maneesin pohjalle. Paljoa emme tehneet ja en jaksanut pyytää hevoselta paljoa, olin herännyt aikaisin ja edellinen yö oli huonosti nukuttu. Teimme kuitenkin väistöjä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Virtaa herralla oli vapaapäivien johdosta, laukkaa hän ei suostunut kunnolla pyörittämään ja nosto oli vaikeaa. Melko mukava ratsastettava, ei painanut kädelle, jonkun verran nyppi ohjista mutta sekin oli todella vähäistä.

Takaisin tallille menimme ilman satulaa kun omistaja nappasi satulan autoonsa. Yleisesti Credit on atuotietä ylittäessä steppaillut, mutta nyt oli hyvin maltillinen kotimatka. Minun onnekseni.



Olemme Creditin kanssa harjoitelleet vesileikkejä. Aina kun eteen tulee vesilammikko, me menemme sen läpi, emme yli tai ohi. Herra ei kuullemma mene uimaan, noh sain sen ensi yrittämällä kastamaan etukavionsa järvessä. Se olisi pompannut perässäni veteen jos olisin uskaltanut pyytää. Olisipa ollut pidemmät ohjat tai liina niin olisin ehkä uskaltanut. Etukavioiden kastaminen oli askel, ehkä se joskus menee veteen itsekkin. Isommissa vesilätäköissä polskitaan jo etukaviolla ja veden pintaa tutkitaan turvalla.

Olemme käyneet pari kertaa myös maastossa tässä välissä ja pakko sanoa, että Credit on paras päänselvittäjä mitä voi olla. Vaikka välillä meillä onkin tahdista erimielisyyksiä,  sen kanssa tulee todella hyvä olo, joskus jopa alkaa laulattamaan.

Creditkin muutti tallia sunnuntaina. Tallinvaihdos sattui melko sopivalle ajankohdalle kun olimme ajamassa Kuopiosta Jyväskylään, omistajalta tuli pyyntö että voisinko auttaa muutossa ja ratsastaa ruunan uuteen paikkaan. Olimme juuri risteyksessä mistä pääsimme suoraan tallille ilman, että olisimme joutuneet kiertämään Jyväskylän keskustan kautta.

Avopuoliso pudotti minut tallille ja lähdin hoitamaan Creditin valmiiksi siirtoa varten. Sain kypärän ja hanskat lainaan omistajalta ja lähdimme matkaan. Vaikka minulla ei ollut ratsastus varusteita mukana, meni matka hyvin. Herra muutti nyt tallille missä kävimme valmennuksessa ja irtohypyttämässä sitä, eli nyt on paremmat treeni mahdollisuudet ja Ceellä enemmän kavereita.



Oma muutto pukkaa päälle, mutta onneksi tulemme käymään Jyväskylässä silloin tällöin niin pääsen nauttimaan vielä tämän herran seurasta. Pyrin käymään vielä ennen viikonloppua herran luona, mutta lauantaina pääsen viimeistään katsomaan miten herra on asettunut uuteen paikkaan. Avopuoliso käy viimeistä kertaa narraamassa koskella taimenia niin minä käyn nauttimassa hevosista.

1. elokuuta 2017

Päivä jota en hetkeen unohda

Sunnuntai 30.07.2017 oli Kulmalan hevospalvelun järjestämät kouluratsastuksen harjoituskilpailut joihin olimme Creditin kanssa ilmoittauduttu omistajan johdosta. Ratana Helppo D:3 2013 eli raviohjelma. Credit ei ole koskaan ennen ollut ratsastuskisoissa sitten nuoruuden ravi ja  monté ratojen jälkeen. Jännitys oli suuri ja odotukset olivat niillä main, että jospa pysymme kouluaitojen sisäpuolella.
Olin itse Laukaassa jo lauantai illalla, juoksutin ruunan ja taivuttelin käynnissä sitä vielä selästä käsin omistajan kanssa. Mitään suurempia treenejä ei tehty ettei C olisi sitten väsynyt seuraavana päivänä. Tuolloinkin oli uninen meininki kun pojat olivat olleet yön laitumella. Jätimme ne nyt tarhaan yöksi ja heti aamulla kahdeksan aikaan kävelin tallille, otin Creditin karsinaan syömään aamuheiniä samalla kun harjasin ja tein herralle sykeröt.

Onnea oli kun kisat järjestettiin Varjolassa, naapuritallilla kävelymatkan päässä, ei tarvinnut koppia taikka häslätä muutenkaan hevosen siirron kanssa kun sinne pystyi kävellä siistin ja valmiiksi laitetun hevosen kanssa.
Olimme varjolan tallilla 10:40 ja ensimmäinen luokka, Helppo D:3 2013 starttasi vähän yli 11. Kerkesimme verkata vähän, mutta sopivasti, ravasimme ja teimme pysähdyksiä. Creditin moottori oli melkein sammuneessa tilassa, se vaati jatkuvaa pohjetta. Verkassa minulla ei ollut kannuksia taikka alussa raippaa kunnes omistaja saapui paikalle ja antoi meille raipan jotta sain ruunaan vähän poweria. Kerkesimme nostaa oikean laukankin mikä nostatti energiatason taivaisiin ja kävimme rauhoittumassa metsäpolulla.

Olimme lähtölistan mukaan viidensiä, mutta jälki-ilmoittautunut ratsukko ilmaantui ensimmäiseksi suorittamaan rataa. Täten olimme kuudensia radalla. Odottelu oli piinaavaa ja täynnä adrenaliini ryöppyjä. Sain itse melkein paniikki kohtauksen hetki ennen omaa suoritustamme kun yritin saada kannuksia jalkaani ja tajusin että olemme oikeasti täällä, tässä tilanteessa. Rauhoituin kuitenkin kun videokuvasin välissä toisen hevosen radan omistajalleen ja juttelin vieressä olevan naisen kanssa sitä sun tätä.


Kun kuulutettiin, että meidän pitäisi mennä valmistautumaan Creditin kanssa, iski taas pieni paniikki ja etsin Ceen ja omistajan käsihevos alueelta, kipusin uljaan mustan selkään ja menimme kävelemään odottelu alueelle. Hevosessa ei ollut virtaa. Jouduin todella ronskisti antamaan pohjetta jotta se liikkuisi edes himpun verran eteenpäin. Sinäänsä parempi laiska kuin käsistä lähtevä hevonen, mutta oli hermoja raastavaa radallakin potkia ruunaa eteenpäin. Se liikkui kuitenkin rennosti eikä ottanut pultteja oikein mistään, kun menimme suoritus alueelle ruuna pomppasi kevyesti tuomarin auton kohdalla, luultavasti pelästyi kyykyssä olevaa kuvaajaa kun mokoma oli hevosen sokealla puolella.

Kun tuomari vihelsi pilliin, jotta voisimme aloittaa suorituksemme en ensin meinannut saada Credittiä ravaamaan alkuunsakkaan. Maiskuttelin ja pyysin, kopautin keyesti kannuksilla mutta ei mitään, kunnes kuiskasin hevoselle, laukka. Ihmeellinen ja maaginen sana sai hevoseen eloa niin että pääsimme aloittamaan radan.
Etenimme radalla todella matelevasti ja tuomarin kommentissakin luki että suurena ongelmana oli rytmin säilyminen. Muutama askel rikko tuli käynnille kun en mokoma osannut pyytää ruunaa eteen. Pohkeet olivat kiinni ja ohja melkein jopa roikkui löysänä, ruuna oli väsynyt, mutta sen suoritus oli hieno. Itse hyvin itsekriitikkona meinasin hävetä silmät päästäni ratavideon nähtyäni, mutta tehty mikä tehty ja ei oikeasti onnellisempi voi olla.



Ratamme jälkeen kun nousin ruunan selästä alas, jalkani olivat spagettia ja meinasin tipahtaa maahan. Onneksi Creditin omistaja tuli nopeasti paikalle, antoi vesipullon ja nappasi ruunan käsistäni. Olin hermoromahduksen puolella ja sitä ei yhtään auttanut kuulutus missä kerrottiin meidän johtavan. Tipahdin istumaan nurmikolle ja itkin. Tuli todella surkea olo, koska olemme muuttamassa pois ja täällä olen ollut todella onnellinen ja löysin tämän hevosen, nämä ihmiset. Onneksi mieltä piristi se, että pääsen täällä käymään ja tämä kokemus oli jotain aivan mahtavaa! Saan vain kiittää Creditin omistajaa että sain tutustua näin upeaan lämminveriseen ja tietysti koko perheeseen.

Ratamme jälkeen oli vielä muutama ratsukko mistä viimeiset kaksi nousivat meidän edellemme todella, todella upein suorituksin. Viimeinen radan suorittaja loksautti suun ammolleen, Suomenhevoset ovat kyllä aivan upeita jos niistä pitää huolta, varsinkin oriit.
Mutta hei, olihan siinä hymyssä pidättelemistä kun kävelimme palkintojen jakoon kahden suomenhevosen kanssa. Tulimme kolmanneksi prostentein 54,2% ja pisteitä saimme 103.

Super Credit!
Kunniakierroksella

Palkintojen jaossa oli kyllä aivan huikea fiilis. Credit otti ruusukkeen vastaan rauhallisesti ja tuttuun tapaan tuomarin kättelyn jälkeen pääsimme kunniakierrokselle. Omistaja kirkui jostain takaamme onnessaan ja se aiheutti naurua, minulle ainakin. Edessämme laukkaava suokki ei onneksi aiheuttanut pultteja Creditille, me päätimme ravata ja napata sitä radalla kaivattua lisättyä ravia pitkille sivuille. Huikeaa! Kiitokset ja taputukset super hienolle papalle, oli aika siirtyä estraadilta puiden sekaan ja hävitä varjoihin.

Kävin vielä ennen lähtöä hakemassa palkintomme sekä arvostelut jotka auttavat sitten seuraavaa koitosta. Kaikki mitä paperiin oli kirjattu oli hyvin samanlaista mitä radan jälkeen sanoin ja selitin itselleni sekä Ceen omistajalle. Se ei liikkunut, tahtirikkoja sekä pari mutkittelevaa tietä. Lopputervehdys oli täysin oma vika, oli kiire päästä pois ja en edes odottanut että hevonen oli täysin pysähtynyt. Mutta ei oikeasti paremmin olisi voinut näillä eväillä mennä. Ollaan super tyytyväisiä, varsinkin tuohon ihanaan ruunaan.


Kikkara prinssi sykeröiden purkauksen jälkeen
Meinasin radasta tehtä ääniraidallisen, että kerron vähän mitä virheitä tein ja mitä pisteitä saimme mistäkin, millä kommenteilla mutta en vain ole jaksanut tai viitsinyt. Olen vieläkin vähän täpinöissäni hienosta päivästä. Jos sellaista joku haluaa niin voisin vielä yrittää tehdä.
Videosta kuuluu, että paikanpäällä oli kuvaaja jonka kuvia odottelemme innolla. Meinasin odotella kuvat vielä tähän postaukseen, mutta enhän minä malttanut. Seuraavia kisoja odotellen, vai mitä?

28. heinäkuuta 2017

Kisat lähestyy


Niin, lukijakansa joka ei meitä vielä facebookissa seuraa, olemme Ceen kanssa ilmoittautuneet kisoihin. Lähdemme hevosen ensimmäiseen kukkahattutäti koitokseen sunnuntaina 30.7. ratana Helppo D:3 2013. Itse olen nuorempana kisannut tietty jonkun verran, mutta kyllä itseänikin jännittä monen vuoden tauon jälkeen.

Vaikka Credit on kisannut nuorempana raveissa sekä montessa, ei ilmapiiri ole sama. Saamme jännityksellä nähdä mitä ruuna on mieltä moisesta tilanteesta. Emme odota mitään suurempia kenguruloikkia mutta mitä vain voi kuitenkin tietty käydä.
Olemme yrittäneet urheasti rataa treenata, mutta sää on tullut vastaan. Kista käydään tallilla missä on ulkokenttä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kenttä oli aivan liejua satisen sään takia, joten emme voineet muuta tehdä kuin kävellä sekä ihmetellä paikkoja. Kuvaajaa ei ollut mukana ja napsin selästä muutaman videon pätkän kun herra C yllätti ja leikki vesilammikossa! Kävimme kenttään tutustumisen jälkeen sitten lyhyen maastolenkin.

Viimekerralla, torstaina pääsimme tekemään rataa ja herättelemään laidunlomalaista horroksesta. Yö laitumella oli tehnyt tehtävänsä ja ruuna oli aivan unessa. Kokeilimme tällä kertaa myös kannuksia ja ruuna ei välittänyt niistä tipan vertaa. Hieman herkempi se oli kun teimme loppupuolella väistöjä, mutta moottori oli muuten sammunut. Sain oikeaan suuntaan laukankin nostettua hieman ensin painostettuani hevosta. Laukan jälkeen pääsimme tekemään radan ravissa ilman hyytymisiä.
Ruunan heikkouksia radassa tulee olemaan pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen, sekä suoraan taakse peruuttaminen, mutta eiköhän me pärjätä. Ensimmäiset kisat, hermojen kireyttä sekä jännitystä luvassa, mutta mennään vaikka henki menisi.

''Käynti väistöjä torstailta''
Lähden lauantaina Laukaaseen ja katsotaan mitä teemme vielä ennen sunnuntaita jos teemme mitään. Sunnuntaina kisat alkavat klo: 11:00 ja onneksi kys. talli on aivan vieressä, hyvän alkuverryttelyn päässä kosken toisella puolella. Luokassamme on 7 ratsukkoa ja olemme neljänsinä, haastavia vastustajia luvassa, mutta kokeilemaanhan me vain lähdemme, eikös niin? Mitään suurempia itse en odota, terv. rönöttävä kuski joka ei osaa istua. Katsotaan miten verryttelyssä menee niin tietää sitten enemmän. Kisapäivästä, ainakin radasta teille uskallan luvata videota!

11. heinäkuuta 2017

Hyvän mielen päivä


Sellainen olento lähti lauantaina mukaani laitumelta kaverinsa kanssa kohti tallia ja päivän puuhia. Tallilla missä kävimme Kati Hiiliahon tunnilla oli irtohypytys kuja ja olimme sopineet Creditin omistajan kanssa, että lähdemme virkistämään ruuna herran mieltä pienillä pompuilla.
Isäntä lähti kalastamaan ja minä pääsin sitten koko päiväksi talleilemaan. Oli pitkästä aikaa todella mukava, hevosen tuoksuinen päivä. Ennen tallille menoa kuvasin parit polttari kuvat pyynnöstä. Polttari porukka laski kosken ja halusivat siitä muistoja, tottakai.

Ruunapojat lähtivät hyvillä mielin matkaani talliin, nakkasin Ceen karsinaansa hoidettavaksi ja kaverin tarhaan. Ruunan peitti todella hieno pöly mikä ei meinannut irrota ei sitten millään, joten päätin kostealla rätillä pyyhkiä hevosen kauttaaltaan. Onneksi niinkin yksinkertainen kikka toimii.
Selvitin herran hännän missä meni suurin osa ajasta, mutta onneksi mihinkään ei ollut kiire. Kampasin myös herran harjan joka ei ollut niin pahassa takussa kuin häntä ja onneksi pihka oli kulunut pois. Credit tykkää hinkata itseään ihanimpiin pihka puihin jonka takia herran kaulakin on ollut järkyttävässä kunnossa, mutta onneksi se on kulunut hienosti pois.


Minun oli määrä ratsastaa C tallille maastoja pitkin mikä ei ollut ongelma. Varustuksena meillä oli hackamore sekä ratsastusvyö jalustimien kera. Satula jäi talliin, sillä ajattelin että on parempi kulkea kevyemmällä varustuksella edes' takas, satulan laitto kun on herran mielestä inhottavaa ja kentällä se olisi jouduttu ottamaan pois. Näin oli helpompi. Credit taisi arvostaa kevyttä varustusta kun se meinasi nukahtaa talliin muutamaankin kertaa. Hännän selvittelyssäkin herra kuorsasi, sitä taisi vähän väsyttää ''rankka'' yö laitumella.

Matka taittui leppoisissa merkeissä, paahtavassa auringossa. Alkumatkasta oli vain todella jännitävä törmätä ihmisiin ja tutun sillan yli ei vain voitu kävellä ennen kuin nousin ratsailta ja talutin hevosen kosken yli, muutaman ihmisen ohitse. Huono päivä?
Myös metsäpolulla täytyi pysähtyä pälyilemään pyöräilijöitä, jotka ystävällisesti pysähtyivät ja siirtyivät sivuun huudellen, että voisimme mennä ohitse, mutta jouduin heille toteamaan, että heidän oli mentävä ohitse sillä hevonen ei tästä liiku. Seisoimme siinä viitisen minuuttia koska herra C ei vain halunnut liikkua, en halunnut nousta ratsailta toistamiseen, sillä ratsastusvyön takia selkään oli vaikea nousta takaisin satuttamatta hevosen selkää. Ärähdin ja hieman ronskimmin annoin pohjetta, todella etanamaisesti ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Kehuin sitä heti taputtamalla kaulaan ja tahti nopeutui. Pääsimme ehjänä perille 45 minuutin matkan jälkeen.

Creditin omistaja odotteli meitä tyttärensä ja Ruusu-koirani kanssa tallilla. Ravailin kevyesti ilman ratsastusvyötä vielä herran kanssa lämmittelyksi ennen hypytystä. Kenttä pölisi jonkun verran, muttei aivan tuhottomasti. Menimme kerran kujan läpi kun siinä oli maapuomit ja sitten päästimme Ceen vapaaksi kentälle.
Ruuna näytti koreat askeleensa ja ravaili kaula kaarella ympäri kenttää. Harmikseni en kamalasti hyviä kuvia saanut, sillä juoksin myös hevosen perässä, kenttä oli iso ja kulmissa heinää jota herra päätti mennä syömään.





''Hihhihhii mäpä oikasin!''

Ensin kuja mentiin tietty vain maapuomeina ja siitä pikkuhiljaa nostimme muutamat esteet joista ruuna vain juoksi ylitse eikä tajunnut nostaa jalkojaan. Muutama hyvä ponnistus hyppy sieltä tuli mutta melkoista puomien kolistelua tämä reissu oli, mutta hevosesta huomasi että se tykkäsi vaihtelusta. Innostus alkoi ensimmäisen kunnon hypyn jälkeen ja herra liisi pitkin kenttää ylpeän näköisenä. Kuumuuden puolesta se väsähti nopeasti mikä on ymmärrettävää sillä itselläkin oli tolkuttoman kuuma. Kärvähdin olkapäistä, rintakehästä ja niskasta josta kärsin vieläkin, koskee, punoittaa sekä kutittaa! Mutta olipahan meillä kiva päivä.


Herra C pääsi viilentävään suihkuun ennen takaisin kotiin lähtöä. Tumma hikivesi valui hevosen kylkiä pitkin kun suihkutin vettä sen selkään. Helpottuneen näköinen hevonen nautti viilennyksestä hikisen liikutuksen jälkeen.
Kuvasin vielä toisen hevosen muutamat kujan suoritukset Creditin pesun jälkeen ja täksi ajaksi C pääsi kentän vieressä olevaan hiekkatarhaan missä se käyskenteli tyytyväisenä ja piehtaroikin jossain välissä, sillä kun olimme lähdössä kotiin ja laitoin ratsastusvyötä huomasin, että herra oli hiekan peittämä.

Kotimatka suijui paremmin kuin menomatka, nyt ei pelätty ihmisiä, mutta jukra miten paljon paarmoja ja minkä kokoisia ne olivat. Hyi, sanonko mikä. Kesä on sitten ihanaa.
Kotitallilla kylmäsimme vielä Creditin koivet jonka jälkeen se pääsi tahraan seepra huppunsa kanssa syömään kuivahienää. Liikutin vielä herran suomiputte tallikaverin maastakäsin ja menin hyvin kevyesti ilman satulaa pelkkien narupäitsien kanssa askellajit läpi.

IMG_1786
Komistus!

2. heinäkuuta 2017

Rento sunnuntai


Creditin kanssa vietettiin rento päivä maastakäsittelyllä ja ratsastuksella. En ole pitkään, pitkään aikaan maastakäsitellyt hevosta ja olin todella hukassa. En jotenkin osannut oikein pyytää mitään ja kaikki tuntui siltä kun olisin ekaa kertaa hommissa. Tosin maastakäsittely jäi lyhyeksi, sillä ötököitä oli kiusaksi asti joten päätin nousta herran selkään vaikka lääkäri sanoi muuta.
Pääsimme liikkumaan öttiäisiä karkuun ja tekemään rentoa hömppä jumppaa. Itseäni hieman ehkä jännitti uusi tilanne hevosen kanssa, mutta on otettava kaikki tästä ruunasta irti minkä vain voi. Syksyllä on muutto takaisin Kuopioon, siitä myöhemmin sitten lisää.

Credit otti kaiken rennosti vaikka ötökät kiusasivatkin melkolailla ja se näkyy myös videolla. Ruuna oli muutenkin melko väsynyt joten se ei jaksanut ravatakkaan sen enempää kuin minäkään. Teimme voltteja, muutaman pysähdyksen käynnistä ja menimme ravia molempiin suuntiin pienet pätkät.

Tämä on aivan mahtava hevonen!

26. kesäkuuta 2017

Se puhkui ja puhisi


Nyt on sateinen keskikesän juhla taputeltu ja elämä vie kohti uusia tuulia. Suomen kesä on lyhyt ja vähä sateinen, Jouluunkin on enää 6 kuukautta!

Pääsimme Creditin kanssa nauttimaan lämpimästä säästä ennen juhannusta kun kävin kevyesti herraa liikuttamassa. Tallille lähti tuttuun tapaan mukaan mies kameran kanssa ja koira, sekä myös saippuakuplia. Matkalla mietin, että jos ratsastaisin taas pitkästä aikaa hackamorella kun kyseessä oli kevyt palautus liikunta ja pidän muutenkin ehkä enemmän tuosta ruunasta kuolaimettomilla, se pääsee liikkumaan rennommin.

Alussa muistelimme taas miten hackamore toimii, joten teimme paljon pysähdyksiä sekä voltteja käynnissä. Raviin siirtyminen oli laiskanpulskeaa joten otin pohkeet enemmän käyttöön jotta saisin ratsastettua Credittiä eteen. Etupainoinen oli päivän suurin pulma joka korjaantui siirtymisillä sekä elävällä kädellä. C taipui todella mukavasti molempiin suuntiin mutta oli oikeaan suuntaan vähän tahmea liikkumaan. Sisäpohje on ollut meillä melkoinen ongelma alusta asti mutta nyt ruuna tuntui toimivan todella hyvin. Nappasimme muutamat onnistuneet raviväistötkin pitkille sivuille vaikka meno oli rauhallista ja jopa laiskaa.



Ravityöskentelyssä meillä meni kymmenen minuuttia kunnes otimme välikäynnin ja käynnissä taas muutamat pysähdykset, hieman ehkä unisen hevosen kanssa.
Kävelimme muutaman kierroksen josta lähdin valmistelemaan ravin kautta laukkaa pääty-ympyrälle. Ensimmäiset nostot olivat melko kammottavat ja ne näette videolla mikä löytyy alempaa. Laukka oli todella rauhallista. Creditin laukka ei aina ole mitään rauhallista, mutta nyt se malttoi laukata rauhallisemmin kuin yleisesti. Viimeksi hackamoren kanssa laukkaamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä tila meinasi loppua kesken. Tuolloin oli aivan eri virsi, mutta C oli muutenkin todella laiskalla päällä.

Muutamien laukannostojen jälkeen ruuna piristyi ja näytti upean puolensa. Laukan jälkeen Creditin ravi on jotain uskomatonta jos sen vain saa pidettyä tuntumalla sekä liikkeessä. Potentiaalisuus loistaa jos vaan osaisi ratsastaa. Alan ehkä kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään tuota hevosta ja saan sen hetkittäin kantamaan istensä rungon läpi eikä vain laahustamaan. Harvinaista herkkua ja siitä pitää nauttia aina kun mahdollista. Otimme pitkille sivuille muutamat ravilisäykset vielä loppuun ennen kuin siirryimme pellolle napsimaan muutamat saippuakupla kuvat.



Saippuakuplat eivät herra Ceetä innostaneet aluksi yhtään, ei pennin vertaa. Se olisi vain halunnut syödä vihreää. Otimme muutamat kuvat myös selästä, mutta hevosen ilme oli jotain muuta kuin kiinnostunut, joten kuvat jäivät postauksesta pois. Credit ei tainnut ensin edes nähdä kuplia, onhan raukka kuitenkin puolisokea jonka tajuttuani siirryin hevosen eteen näyttämään sille, että mitä me tässä vaan tönötettiin.
Kiinnostuskiikarit löytyivät. Ruuna puhkui ja puhisi paikallaan ihmetellen, että mistä nuo oudot ilmiöt oikein tulivatkaan ja mihin ne sitten hävisivät. Korvat hörössä ja sieraimet levällään käsiteltiin uutta asiaa jonkun aikaa kunnes minä itse en jaksanut puhaltaa enää kuplia ja olin saanut kutiavaa saippuavettä käsilleni.

''Ei kinosta, saanko syyä''