Lentävä lohikäärme

Lohikäärmeen kesytys jatkui eräänä viileämpänä päivänä, suunnitelmissa ylittää muutama niinsanottu este. Alkulämmittelyssä tapahtui kummia, lohikäärme vain puhkui ja puhisi. Hän halusi vain juosta villinä ja vapaana, mutta kun pilotti uskaliaasti lähti taistoon tämän hurjan olennon kanssa, se leppyi.
Hetki mentiin hiljaa, hissuksiin ja kyseltiin toisilta, että jospa laitettaisiin liikettä niveliin. Lohikäärme tyytyi kohtaloonsa ja kiikutti pilottia hyvinkin nätisti sinne minne pyydettiin.

Tuli pomppujen vuoro, pilotti kaarsi lohikäärmeensä hiljalleen kohti estettä ja pyysi eteenpäin. Lohikäärme kavahti edessä olevaa hökötystä ihmeissään, mutta päättikin ponnistaa. Pilotti kehui tulen syöksijää taputuksin ja hetken mietinnän jälkeen he ylittivät esteen keta toisensa jälkeen, kunnes pahamainen avustaja korotti puomeja..

''Ei onnistu! En mene.'' Lohikäärme puhisi ja yritti kiertää taivasta hipovan esteen, toivoen, että pilotti hyppäisi esteen aivan yksinään. Keskustelua käytiin tovin, he pysyivät vahvoina, keräsivät lohikäärmeelle itseluottamusta..

Ja sitten he lensivät! Nyt heitä ei pysäyttäisi enää mikään.
Paitsi pilotin väärään suuntaan kurottavat varpaat ja lohikäärmeen laahaava takamus. Päivä oli kuitenkin tapahtumarikas ja he pääsivät vaikeuksien kautta voittoon. Ehkä neljä kymmenestä ylityksestä onnistuivat ilman kolinaa.

Näin koulutat lohikäärmeesi, osa 1738

Maastoilua

Ruunat ovat siirtyneet laitumelle jo aikapäiviä sitten ja kalunneet, jo nykyisen alueensa matalaksi. Pian pojat pääsevät mahdollisesti ranta laitumelle lehmien kaveriksi, jos he eivät pelkäisi kuollakseen pihapiirin ammuja. Siedätyshoito on aloitettu.

Kävimme Rassen, Maken ja hevosten omistajan, Jonnan kanssa maastossa tässä yksi kaunis, lämmin kesä ilta. Suunnitelmana mennä rauhallisesti harjun pidemmälle ja loivemmalle mäelle ottamaan rennot laukka pätkät ja kävellä takaisin tallille.
Meillä oli kypäräkamera mukana mihin saimme talteen meno matkan päämääräämme, mutta kortin täytyttyä emme saaneet laukka pyrähdyksiä videoitua. Kuinka ollakkaan videot hävisivät tästä kyseisestä kamerasta, emmekä saa ihastella päivää jälkeenpäin. Edellisenä päivänä ennen koneelle siirto suunnitelmaani, videot olivat vielä kamerassa, koska suoratoistin ne kameran näytöltä. Eivät vain enää koneeseen liittämisen jälkeen löytyneet.

Maastoilimme Pälkäneen harjulla ja meno suunta oli rauhallista ja maisemat vaihtuivat asfaltti tiestä kauniiseen sammal metsään pururadan ja polkujen saattelemana.
Olin sopinut oman isäntäni kanssa, että hän tulisi napsimaan laukka kuvia ja videon pätkän, joten hän saapui sovittuun paikkaan ja hammasta purren ajoi auton pikku pöpelikköön ja tallusti otolliselle paikalle räpsimään kuvia. Ilme oli taas mitä mahtavin. Onneksi tämä kultainen mies olento oli niinkin ihana, että toi neideille juotavaa, koska sää oli todella paahtava.
Hevosten liikutus jäi minimaaliseksi, eli muutamaksi laukka pätkäksi ja kävelimme paikanpäältä takaisin laitumelle pienen ravi jäähdyttelyn saattelemana. Hevoset ja me olimme aivan loppuja ja kyllä hiki virtasi. Hevoset saivat ennen laitumelle menoa vilvoittavan kylvyn.

(linkki videoon)

Heppajengimme löysi myös näköalatornilta mageen graffitin, jonka edessä oli pakko ottaa yhteis kuva. Isännän hermoja koeteltiin ja hevoset keskustelivat kanssamme, että voiko noin värikkään sienän viereen mennä, ettei kohtalon luuta kalkuta. Isäntä selvisi minuutin sarjakuvauksella ja hevoset melkein nukahtivat pystyyn. Päivä oli mitä hienoin.

(Mielestäni postauksen kirjoitustyyli on hyvin erilainen edellisiin, onko?
Ja jos se on, niin onko se hyvä vai huono, jatkoon vai ei?)

Lohikäärme on kesytetty

Onneksi huonoa fiilistä parantaa ihana päivä ihanan hevosen kanssa. Rasse, ihanan työmoraalin ja kultaisen luonteen kautta tämä punaturkkinen olento on valloittanut sydämeni. Vaikka hän on tempperamenttinen sekä välillä hyvinkin arvaamaton, taidan olla rakastunut.

Hän tulee aina vastaan, painaa pään syliin. Takajalka vipattaa kun mahasta rapsuttaa. Varustaessa seisoo suurimmalta osin nätisti paikallaan. Askellajit niin tasaiset, laukka aivan upea. Pienellä treenillä siitä tulisi vaikka mitä.

Kävin ratsastamassa Rassella pitkästä aikaa, tälläkertaa ilman satulaa mikä oli hyvin positiivinen kokemus vaikka aluksi herra nousikin pystyyn kolmesti peräkkäin kun ei napannut kävellä pihatietä edes-takaisin. Vaikka ruunalla oli pidempääkin pidempi loma, oli hän hyvin rauhallinen alku kiukuttelun jälkeen. Teimme väistöjä sekä muutamat ravi siirtymiset.
Edellisistä postauksista Rasse on hyvin tuttu lentävän peränsä kanssa ja sitä esiintyy varsinkin laukkaa nostaessa hyvin paljon. Tuona päivänä tutustuin aivan uudenlaiseen ruunaan. Suurena yllätyksenä tämä ruuna löntysti rennon letkeästi eteenpäin ravissa, sekä vasen laukka nousi käynnistä. Alla video laukannostosta, ensimmäinen pätkä on noston yritys mutten saanut ruunaa hyvin avuille joten se meni juoksemiseksi. Viimeisessä videon pätkässä näkyy toinen laukannosto, mutta Rasse ei jaksanut ylläpitää laukkaa. Kävelimme hetken ja kokeilimme uudestaan saaden hieman pidemmän pätkän, kuvaajamme kyllä hävisi sillä välin.

(linkki videoon)

Punaruunikon perä aiheutti nostalgiaa

Näin melkein kuukauden myöhässä on hyvä julkaista materiaalia, mutta minkäs teet jos video tiedostot ovat virheellisiä ja yrität saada niitä toimimaan. Tuo minun action kamera on varmaankin viallinen, kun melkein jokainen tiedosto on täynnä pixeli puuroa, sekä äänitiedostot ovat pelkää vika-ääntä eli korviin koskevaa ultarääni piipitystä.

Kävimme Rassen kanssa kärri ajelulla 30. kesäkuuta, joka oli ensimmäinen kerta minulle ajaa tätä ruunaa. Hieman jännityksellä hyppäsin kärryihin ja lähdimme, minulle tuntemattomille reiteille, mutta selvisimme ehjin nahoin ja ajelusta jäi hyvä fiilis.
Viimeksi olen tainnut ajaa Superilla muutama vuosi sitten, ja Rassen kanssa tuli todella kotoinen olo vaikka hän olikin paljon, paljon rauhallisempi ajaa kun tuo edellinen punaruunikko.

(linkki videoon)

Pukki nappula -OFF

 Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.

Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.

(linkki videoon)

Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!

Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.

Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.

Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.

Pukittaja

Royal Explosion ''Rasse'' on lämminverinen ruuna ja todella nimensä veroinen. Ensi kuulemani mukaan hän on vaikeampi tapaus käsitellä, koska kunnioitus ihmiseen on kadonnut kivisen tiensä takia. Omistaja kertoi että hevonen on myös hankala ratsastaa pukittelun takia.
Pukittelu johtuu yleisesti kivusta joka juontaa epäsopivista varusteista. BSN horsesin Taru kävi sovittamassa kolmelle hevoselle satuloita ja Rasse oli yksi näistä. Selkään istuva satula löytyi ja pääsin kokeilemaan tätä ruunaa ensimmäistä kertaa ja hän oli käynnissä todella mukava. Hyvin rauhallinen ja työhaluinen. Ruuna haki todella kivasti eteen ja alas heti pienillä pidätteillä ja kuunteli pohkeita. Raviin siirryttäessä ilmeni pukki esityksiä oikein olan takaa.
Kiukuttelu ei voinut johtua kivusta vaan opitusta tavasta, sillä hevosta on ratsastanut viimeksi omistajan lisäksi muutama ostaja ehdokas ja heti pukittelusta tippumisen jälkeen hevosen selkään ei olla enää menty.
Ruuna on siis oppinut, että jos hän pudottaa ratsastajan, työt loppuvat siihen.
Tiesin että hevonen saattaa pukittaa ja olin valmistautunut siihen. En tippunut, mutta se oli lähellä muutamaan otteeseen.
Kun Rasse pukitti, pyysin sitä vain eteenpäin ja heti kun hän ravasi, kiitin ja taputin kaulalle kunnes pukittelu loppui. Välillä hän yritti myös juosta pohkeista läpi ja lähti kulkemaan sivuttain, onneksi olimme pellolla ja tilaa oli kertoa mielipide satulasta.
Hevosella ei oltu ratsastettu pitkään aikaan ja se on kokenut paljon traumoja, mm. jäänyt auton alle jonka takia hevonen on todella vino. Onneksi nämä ovat korjattavissa pitkällä kuntoutuksella, mutta nyt uuden satulan johdosta ruuna pääsee tekemään taas töitä, ilman kipuja.

(linkki videoon)

Tämä oli toinen kerta herran selässä ja kyseessä ensimmäiset ravi pyynnöt jossa jouduin taas pukkien uhriksi, mutta niistäkin selvittiin kiukuttelun jälkeen ja ravi alkoi pyörimään. Ennen ravia taivuttelin ja menimme suoria pätkiä käynnissä kunnes sain ruunan kulkemaan runkonsa läpi hetkittäin. En vaatinut paljoa, heti kun tämä tekee töitä oikein edes hetken, kiitin ja annoin hengähtää.
Videolla kuuluu minuakin huvittavat lausahdukset ''Etsä muista kuka mä oon?'' joilla taisin tilanteessa viitata siihen, että viime kerralla kun olin ruunan selässä en antanut periksi sen kiukuttelulle ja laitoin sen töihin.

Kamera täyttyi juuri kun ravi alkoi sujumaan, mutta ehkäpä joskus toisten saadaan hänestä pidempi video missä näkyy herran parempi puoli pienen työstön jälkeen. Kävimme vielä pellolla ravaamassa sekä laukkaamassa ravi ympyröiden jälkeen jotta ruuna saisi kulkea suoraan ja myös isommalla ympyrällä mikä teki liikkumisesta helpompaa. Pellolla sain myös pukkirodeota laukannostojen yhteydessä ja menimme myös pukkeja laukan tahtiin pidemmän matkaa kunnes hän rauhoittui kulkemaan takajalat maassa. Hänellä on todella ihana laukka, oikea keinuhevonen! Rasse sai peltoilun jälkeen suuret kiitokset todella hyvästä työmielestä.
Taidan olla rakastunut tähän punaruunikkoon.

Nämä eivät ole hyvästit

Olen siis muuttanut takaisin Kuopioon ja tämä ihana uljas musta jäi Jyväskylään. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että nämä eivät olleet hyvästit. Menemme käymään Jyväskylässä aika-ajoin, tai niin ainakin sovimme avopuolisoni kanssa. Meillä on tuttuja sekä harrastuksia vielä siellä, minulle tärkein on kuitenkin tuo ihana jättiläinen.

Kuopio ei ole täysin uusi kaupunki mikä helpottaa muutto stressiä, asuimmehan me vuosi sitten täällä. Kuopioon muutto oli ehdoton avopuolisoni koulun takia, aivan kuin muutto Jyväskylään vuosi sitten mitä vastustin kynsin ja hampain. Luulin että muutimme vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta toisin kävi. Ala ei kuitenkaan ollut herran mieleen ja hän päätti(päätimme yhdessä) muuttaa takaisin tuttuun ympäristöön. Jyväskylä antoi minulle paljon ja löysin oman paikkani yhdyskunnassa. Osasin sanoa tuota 'inhottavaa' kaupunkia kodikseni ja sen taakse jättäminen koski.

Credit oli toinen hevonen minkä selkään pystyin nousemaan Superin poismenon jälkeen. Kävin läpi hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kun kirjoitin nettiin lämminveristen ryhmään etsiväni liikutushevosta. Eniten minua ehkä satutti se, että suurella todennäköisyydellä vuokrahevonen tulisi olemaan lämminverinen, mutta olisiko se väärin Superia kohtaan.
Voin sanoa, että itkin samalla kun kirjoittelin Creditin omistajan kanssa ennen hevosen tapaamista. Koe ratsastuksessa itkin sisäisesti, sellainen Superi olisi voinut olla. Pääsin tämän hevosen kautta oman rakkaan kauraturpani poismenosta yli. Elämä jatkuu, hyvien sekä huonojen muistojen kanssa.

Credit opetti sekä muistutti minua. Aloin ruunaa ratsastaessa muistamaan mitä joskus osasin. Löysin itseni taas tämän rakkaan harrastuksen parista josta luulin jo luopuvani.

Tämän ruunan kanssa tuli koettua naurua, itkua, onnistumisia ja löysin itseni muutamaan otteeseen myös tekemässä tuttavuuksia ruohonjuuritasolla. Kehityin ja pääsin taas kisaamisen makuun, sain olla tämän ruunan pilotti sen ensimmäisissä kisoissa.
Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin todella ihana perhe hevosen takana. Sain ihania ystäviä joita lähden vaikka jalan tapaamaan. Kaunis vuosi takana, eteenpäin mennään rikkaampana kuin koskaan.
Nähdään taas pian, ystäväni Mr Credit.

Postauksen kuvat © Antti Saarimaa
Muokkaukset on tehnyt minä, Jessie

Polvi irti satulasta

Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.

Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.

Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.

Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.

Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.

Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.

Kisat lähestyy

Niin, lukijakansa joka ei meitä vielä facebookissa seuraa, olemme Ceen kanssa ilmoittautuneet kisoihin. Lähdemme hevosen ensimmäiseen kukkahattutäti koitokseen sunnuntaina 30.7. ratana Helppo D:3 2013. Itse olen nuorempana kisannut tietty jonkun verran, mutta kyllä itseänikin jännittä monen vuoden tauon jälkeen.

Vaikka Credit on kisannut nuorempana raveissa sekä montessa, ei ilmapiiri ole sama. Saamme jännityksellä nähdä mitä ruuna on mieltä moisesta tilanteesta. Emme odota mitään suurempia kenguruloikkia mutta mitä vain voi kuitenkin tietty käydä.
Olemme yrittäneet urheasti rataa treenata, mutta sää on tullut vastaan. Kista käydään tallilla missä on ulkokenttä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kenttä oli aivan liejua satisen sään takia, joten emme voineet muuta tehdä kuin kävellä sekä ihmetellä paikkoja. Kuvaajaa ei ollut mukana ja napsin selästä muutaman videon pätkän kun herra C yllätti ja leikki vesilammikossa! Kävimme kenttään tutustumisen jälkeen sitten lyhyen maastolenkin.

Viimekerralla, torstaina pääsimme tekemään rataa ja herättelemään laidunlomalaista horroksesta. Yö laitumella oli tehnyt tehtävänsä ja ruuna oli aivan unessa. Kokeilimme tällä kertaa myös kannuksia ja ruuna ei välittänyt niistä tipan vertaa. Hieman herkempi se oli kun teimme loppupuolella väistöjä, mutta moottori oli muuten sammunut. Sain oikeaan suuntaan laukankin nostettua hieman ensin painostettuani hevosta. Laukan jälkeen pääsimme tekemään radan ravissa ilman hyytymisiä.
Ruunan heikkouksia radassa tulee olemaan pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen, sekä suoraan taakse peruuttaminen, mutta eiköhän me pärjätä. Ensimmäiset kisat, hermojen kireyttä sekä jännitystä luvassa, mutta mennään vaikka henki menisi.

''Käynti väistöjä torstailta''

Lähden lauantaina Laukaaseen ja katsotaan mitä teemme vielä ennen sunnuntaita jos teemme mitään. Sunnuntaina kisat alkavat klo: 11:00 ja onneksi kys. talli on aivan vieressä, hyvän alkuverryttelyn päässä kosken toisella puolella. Luokassamme on 7 ratsukkoa ja olemme neljänsinä, haastavia vastustajia luvassa, mutta kokeilemaanhan me vain lähdemme, eikös niin? Mitään suurempia itse en odota, terv. rönöttävä kuski joka ei osaa istua. Katsotaan miten verryttelyssä menee niin tietää sitten enemmän. Kisapäivästä, ainakin radasta teille uskallan luvata videota!

Se puhkui ja puhisi

Nyt on sateinen keskikesän juhla taputeltu ja elämä vie kohti uusia tuulia. Suomen kesä on lyhyt ja vähä sateinen, Jouluunkin on enää 6 kuukautta!

Pääsimme Creditin kanssa nauttimaan lämpimästä säästä ennen juhannusta kun kävin kevyesti herraa liikuttamassa. Tallille lähti tuttuun tapaan mukaan mies kameran kanssa ja koira, sekä myös saippuakuplia. Matkalla mietin, että jos ratsastaisin taas pitkästä aikaa hackamorella kun kyseessä oli kevyt palautus liikunta ja pidän muutenkin ehkä enemmän tuosta ruunasta kuolaimettomilla, se pääsee liikkumaan rennommin.

Alussa muistelimme taas miten hackamore toimii, joten teimme paljon pysähdyksiä sekä voltteja käynnissä. Raviin siirtyminen oli laiskanpulskeaa joten otin pohkeet enemmän käyttöön jotta saisin ratsastettua Credittiä eteen. Etupainoinen oli päivän suurin pulma joka korjaantui siirtymisillä sekä elävällä kädellä. C taipui todella mukavasti molempiin suuntiin mutta oli oikeaan suuntaan vähän tahmea liikkumaan. Sisäpohje on ollut meillä melkoinen ongelma alusta asti mutta nyt ruuna tuntui toimivan todella hyvin. Nappasimme muutamat onnistuneet raviväistötkin pitkille sivuille vaikka meno oli rauhallista ja jopa laiskaa.

Ravityöskentelyssä meillä meni kymmenen minuuttia kunnes otimme välikäynnin ja käynnissä taas muutamat pysähdykset, hieman ehkä unisen hevosen kanssa.
Kävelimme muutaman kierroksen josta lähdin valmistelemaan ravin kautta laukkaa pääty-ympyrälle. Ensimmäiset nostot olivat melko kammottavat ja ne näette videolla mikä löytyy alempaa. Laukka oli todella rauhallista. Creditin laukka ei aina ole mitään rauhallista, mutta nyt se malttoi laukata rauhallisemmin kuin yleisesti. Viimeksi hackamoren kanssa laukkaamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä tila meinasi loppua kesken. Tuolloin oli aivan eri virsi, mutta C oli muutenkin todella laiskalla päällä.

Muutamien laukannostojen jälkeen ruuna piristyi ja näytti upean puolensa. Laukan jälkeen Creditin ravi on jotain uskomatonta jos sen vain saa pidettyä tuntumalla sekä liikkeessä. Potentiaalisuus loistaa jos vaan osaisi ratsastaa. Alan ehkä kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään tuota hevosta ja saan sen hetkittäin kantamaan istensä rungon läpi eikä vain laahustamaan. Harvinaista herkkua ja siitä pitää nauttia aina kun mahdollista. Otimme pitkille sivuille muutamat ravilisäykset vielä loppuun ennen kuin siirryimme pellolle napsimaan muutamat saippuakupla kuvat.

(linkki videoon)

Saippuakuplat eivät herra Ceetä innostaneet aluksi yhtään, ei pennin vertaa. Se olisi vain halunnut syödä vihreää. Otimme muutamat kuvat myös selästä, mutta hevosen ilme oli jotain muuta kuin kiinnostunut, joten kuvat jäivät postauksesta pois. Credit ei tainnut ensin edes nähdä kuplia, onhan raukka kuitenkin puolisokea jonka tajuttuani siirryin hevosen eteen näyttämään sille, että mitä me tässä vaan tönötettiin.
Kiinnostuskiikarit löytyivät. Ruuna puhkui ja puhisi paikallaan ihmetellen, että mistä nuo oudot ilmiöt oikein tulivatkaan ja mihin ne sitten hävisivät. Korvat hörössä ja sieraimet levällään käsiteltiin uutta asiaa jonkun aikaa kunnes minä itse en jaksanut puhaltaa enää kuplia ja olin saanut kutiavaa saippuavettä käsilleni.

''Ei kinosta, saanko syyä''