Pääsiäinen täynnä hienoja poneja

Pääsiäisenä olin hoitamassa herra Ceetä ja tallikaveriaan perjantaista lauantai iltaan eli pääsin tekemään ihania perus hevos hommia mitä olen kaivannut aivan tolkuttomasti. Saimme yöpyä tallin omistajan talossa joka lähti perheineen viettämään pääsiäistä toisaalle ja siitä pihan poikki olikin helppo lähteä lauantai aamuna tekemään seitsemän aikaan aamutallia. Ihania hommia!

Perjantaina kun saavuimme tallille päiväs aikaan kerkesin ratsastamaan Creditin tallitoverin. Kyseessä on super symppis suomenhevos ruuna, joka on myös entinen ravihevonen. Ratsastin todella kevyesti ja kokeilu mielessä tämän ruunan, tutustuen sen liikkeisiin ja temppuihin. Ruuna oli helposti peitsille tippuva, joten ensimmäiset ravi yritykset menivät ensin peitsillä kunnes aloin painelemaan oikeita nappuloita ja sain hevosesta raviakin esiin.
Oli jotenkin todella omituista kun jalkojen välissä oli massavampi hevonen, mutta kaula loppui yhtäkkiä kesken. Naureskelin ensimmäiset kymmenen minuuttia kun hevonen vaan loppuu kuin seinään.
Sain muutaman kuvan muistoksi tästä herrasta ennen kuin poikaystäväni kyllästyi ja lähti koiran kanssa käveylle. Käynti ja laukkakuva mitkä näette alla ovat ainoat tarkat kuvat joista voisin sanoa muutaman ärräpään omaan ratsastukseeni liittyen, mutta katsotaan mielummin tuota suloista suomi puttea mikä kovasti yritti miellyttää ja tehdä hommia.

Lauantaina olin kokopäivän liikkeessä. Aamulla heräsin aamutalliin jonka jälkeen rauhoituin syömään aamupalaa ehkä tunniksi kunnes menin talliin siivoamaan karsinat jonka jälkeen lähdin koiran kanssa katsomaan miten isäntä pärjäsi kalassa. Ostimme hänelle kalastusluvan Kuusan koskelle jotta hänen päivänsä ei menisi sisällä kökötellessä ja että olisi mukavaa puuhaa, hän on melko kova kalamies nimittäin. Nappasin muutaman kuvan miehestä kalassa ja suuntasimme koiran kanssa takaisin tallille missä Creditin omistaja oli lisäämässä päiväheiniä hevosille.
Tallilta lähdin sitten omistajan luokse kahville missä Ruusu koira sai paljon huomiota ja hellyyttä lapsilta joista nuorempi taisi kovasti rakastua neitiin kun hän konttasi ja seurasi Ruusua joka paikkaan.

Seuraava etappi oli taas tallilla kun lähdin ratsastamaan herra Credittiä. Ennen ratsastusta kävin syömässä muutaman leivän etten pökerry ja lähdin sitten harjailemaan mustaa ruunaa joka oli pihkannut molemmat puolet kaulastaan.
Ratsastin taas hackamorella kevyin fiiliksin, mielessä vähän taivutus ja siirtymis jumppaa. Credit oli alkuun hyvin erimieltä asiasta kun lähdinkin pyytämään siltä enemmän kuin viimeksi. Takajalka nousi ja välillä öristiin oikein olan takaa, mutta kuitenkin loppuunsa saimme ruunan kanssa yhteisen sävelen ja pääsimme tekemään melko hyvin taivutuksia, väistöjä ja siirtymisiä pellolla. Alkuverryttely tapahtui isolla ympyrällä ja siitä löytyy video minkä laitoin kokoon kun poikaystäväni malttoi napata pari pätkää ennen kuin lähti taas kalaan vieden koiran mukanaan. Aidatulla alueella oli edelliseltä päivältä jääneet puomit mitkä hyödynsin mukaan alku humppailuun. Videolta näkee myös herra Ceen känkkäränkkä mielipiteen kun pyysin sitä eteenpäin.

(linkki videoon)

Kerkesin ratsastaa herraa vähän reilu puoli tuntia kunnes lähdimme takaisin talliin kylmäämään jalkoja ja siinä samalla selvitin myös ruunan hännän ajankuluksi. Nakaksin loimet ruunan selkään ja päästin sen tarhaan ystävänsä luokse joka pörisi portilla.
Parikymmentä minuuttia kerkesin levähtää kunnes olin taas menossa. Lähdin kuvaamaan Creditin omistajan tytön ratsastustuntia lähitallille. Tyttö pääsi ratsastamaan mitä söpöimmällä ponilla mitä olen hetkeen nähnyt ja ilomielin laitoin kameran tulille.

Voin kyllä sanoa, että tuosta tytöstä kasvaa taitava ratsastaja.

Tytön ratsastustunnin jälkeen palasin tallille ja nappasimme poikaystävän kanssa tavaramme autoon ja lähdimme kotia kohti kun kello oli about ilta kahdeksan. Koko päivän olin siis liikkeessä ja kyllä voin kertoa, että tämä oli parhain päivä pitkään aikaan aina iltaan saakka kun painoin pääni tyynyyn.

Piikittelyä

Santtu käytiin rokottamassa 20. päivä eli maanantaina ja rokotuksen hoiti todella mukava sijais eläinlääkäri. Pyysin lääkäriä tutkimaan myös hieman herran jalkoja kun takasissa on ollut nestettä jonkin aikaa. Eihän hänellä röntgen katsetta tietysti ole, mutta oli sitämieltä että ei syytä huoleen jos hevonen ei onnu ja neste katoaa liikutuksen mukana.
Herraa jännitti selvästi uusi ja oudolle haiseva ihminen joka tuli heti iholle tutkimaan mitä herralle kuuluu. Eläinlääkäri taputteli hevosta ja kun hän asetteli stetoskoopin punaturkin kylkeen alkoi kova pärinä ja järkytys iski. Pieniä hevosia syövä stetoskooppi-syndrooma iski ruunaan ja se oli melkein kuolla järkytyksestä kunnes menin sen nokan eteen ja kerroin, ettei ole hätää. Superi rauhoittui siltäseisomalta ja lääkäri naurahti kun hevosen sydän pomppi tuhatta ja sataa mutta rauhoittui minun mennessä hevosen luokse.
Santtua siten vähän jännitti myös kuumeen mittaus ja meinattiin jopa potkiakkin ja sitten peruutettiinkin seinään ja lääkäri päätti, ettei edes kokeilla sen enempää kun hevonen jäykistyi ja meni pakettiin. Lekuri totesi että hermoilustahan se kuumeen meille nostattaa jo valmiiksi ettei tällä ole nyt niin isoa väliä.
Tässäpä sitten se hauskin osuus koko operaatiosta, nimittäin itse rokote!
Santtu katseli epäilyttävästi lekuria joka kipitti laukullensa ja veteli omituisia vehkeitä käsiinsä jotka yht'äkkiä katosivat ja hän seisoi hevosen kaulan vieressä tätä tapuellen ja jutellen jotakin. Itse seisoin hieman kauempana tälläkertaa kun tutkin Santun passia, mutta silmä tarkkana olin kuitenkin ajantasalla tilanteesta.
Piikin pistettyään hevoseen eläinlääkäri ihmetteli kun kaikki muut asiat olivat aivan kamalan järkyttäviä ei Santtu edes piikkiä huomannut vaikka se oli juuri se mikä saattoi jopa nipistää. Itsekkin hieman ihmettelin, mutta on herra aiemminkin ollut piikin saadessaan hyvin rauhallinen ja tuskin sen laittoa edes tajunnut.
On se vaan hassu ruuna!

Tehtiin Supermiehen kanssa maastakäsittelyä herkku porkkanoiden avustuksella sitten muutama tunti rokotuksen jälkeen kun treenit kiellettiin pariksi päiväksi ja otin siitä videotakin. Harmittelen kun en ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kameranjalkaa kun sammakkoperspektiivistä kuvattu video ei ole oikein mukavaa katsottavaa omasta mielestäni. En sitten tiedä mitä muut ajattelevat asiasta.

Linkki Videoon

Tuleepas nyt videontäyteinen kirjoitus, mutta tässä vielä video herran ilakoinnista kun se pääsi vielä illemmasta isoon tarhaan verryttelemään raajojaan ja maistelemaan hieman kasvanutta vihreää. Superia ihmetytti hirveästi kun ei päässyt minun luokseni kun istuin kivikasan päällä ja se niin kovasti halusti tulla lähemmäs.

Linkki videoon

Tallipaikka

 Kerroin teille jonkin aika sitten, että meidän on vaihdettava tallipaikkaa ja jos et ole vielä tietoinen miksi, käy lukemassa tämä postaus.

Olemme löytäneet siis tallin joka sijaitsee 4km Suonenjoen keskustasta maalaismaisemiin. Minulle tulee tallille matkaa siis n.6-7km ja kyytipelinä pyörä joka on vielä hankkimatta. Tulevalla tallilla on paljon peltoa missä herra saa laiduntaa, tilava talli jossa 2karsinapaikkaa ja lisää saa tehtyä myös. Uittopaikka on lähellä ja kuullemma hyvät maastot! Kaveri on vielä tallille etsinnässä, mutta ehkä sekin löytyy pian. Parempi kyllä olisi, sillä muutto on vähän yli viikon päästä eli ensikuun alussa. Yksin en haluaisi Santtua jättää ja nyt kun herran joutuu siirtämään ei minulla ole varaa ostaa sille kaveria mikä harmittaa, sillä tämän kesän haaveena oli hankkia kesäponi.

Tallipaikan vaihdosta on kuitenkin tullut hyviä ajatuksia vaikka ensin taisin jopa kirota koko asian läpikotaisin ja päässäni suhisi. 

 Hyviä puolia voisin luetella tässä muutaman jos teitä kiinnostaa;
+Santtu saa isomman laitumen kuin nykyisellä tallilla jossa se joutui olla pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa ja pääsi joskus hetkeksi isoon aitaan
+Tilavampi talli, karsinahan Santulla on ollut aina iso ja hyvä, mutta nyt on käytävätkin leveämmät ja talli paljon kotoisampi
+Pesupaikka löytyy jossa saamme kylmättyä jalat ja pestyä koko hepan
+Saamme aidata tallin pellolle kentän jossa ratsastaa ja pääsemme harjoittelemaan sitten koulukiemuroita taas paremmin
+Lämmin varustehuone

Sitten jokaiselta talliltahan löytyy aina miinuksia ja tässä tapauksessa niitä on tällähetkellä vain muutama;
-Junarata aiva tallin vieressä
-Asfalttinen autotie pitää ylittää jotta pääsee maastoreiteille

Saas nähdä mitä Santtu tykkää uudesta paikasta. Hetken se ainakin stressaa, tai odotan stressaavan niinkuin aina. Hermostunutta hevosta ei kannattaisi niin usein muuttaa paikasta toiseen kuin ollaan nyt herran kanssa muutettu, mutta on herra asettunut sitten muutaman mietintäpäivän jälkeen. Nyt vaan jännittää tuo junarata, että ottaako herra paniikit siitä vai sopeutuuko se kauheaan kolinaan joka junasta sitten irtoaa.

Tässä muuten meidän lemppari huopamme jonka löysin Hööksistä jokin aika sitten

Tämän tallipaikan kuluihin menee laskujeni mukaan n. 250€ per kuukausi joten ei paha ollenkaan. Karsinavuokra hoidolla on 150€ mutta itse täytyy ostaa purut, heinät ja rehut.
Edellinen tallipaikka oli ilmainen joka oli ns. täysihoito paitsi näin loppupuolella. Itse ostin hevoselle kuitenkin heinät ja rehut eli kuukaudessa meillä meni n.56€ sinne talliin. Kulut nousevat nyt, mutta se ei minua haittaa sillä saan rakkaan ystäväni lähemmäs minua ja parempaan hoitoon kuin se nyt on. Pääsen jopa useammin Superin kanssa touhuamaan joten kaikki on hyvin.

Katkennutta nahkaa

Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.

Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.

Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.

Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.

Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.

Puffe leikki linssiludetta

Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota''
Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.

Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja

Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.

Ankaraa infoa

Heissulivei, en ole tehnyt pitkään aikaan mitään kuulumis postauksia omaan tai meidän tilanteeseen liittyen, joten tässä tätä olisi. Haluaisin kertoa teille nyt, tässä ja heti aivan kaiken, mutta syystä tai toisesta jätän suuriakin asioita kertomatta mutta tässä tulisi ensimmäisenä suurin ongelmamme tällähetkellä..
Haluan infota teitä hieman muutto asioissa. Minähän siis muutin helmikuussa Suonenjoelle ja Santtu jäi Leppävirralle koska luulin, että se saa olla siellä pitempään, mutta toisin kävi. Meillä on Superin kasvattajan kanssa sukset niinsanotusti ristissä ja emme tule toimeen. Vanhan ajan ravimies kun on niin antaa mielensä mukaan ohjeita ja hänen mukaansa pitäisi hoitaa hevosta josta minä en tykkää ja hän ei ymmärrä miten hevostenhoito on kehittynyt ja uusi vempaimia on keksitty. Olen saanut itkua ja hammastenkiristystä siitä kun en halua, että Santulle annetaan kauraa ja käytämme sillointällöin joustochamboneja(piuhoja), ymmärrän tietysti hänen pointtinsa ja otan hyviä ohjeitakin korvan taakse, mutta minä en kestä kuunnella kun hän haukkuu hevosen maanrakoon ja käskee tappamaan sen.

Paripäivää sitten, kun tulin kotiin sain äidiltäni soiton, että kasvattaja oli käynyt jutustelemassa äidilleni tulevasta ja kertoi ettei jaksa hoitaa kolmatta hevosta. Ymmärrän tietysti ettei vanhempi mies jaksa hoitaa liikaa hevosia ja sentaki Santun minulle myikin aikoinaan. Mutta tässä menee taas ymmärrys, että hän ei minulle voinut sanoa suoraan tätä asiaa vaan se piti käydä heittämässä äitini hartioille heti seuraavana päivänä kun olin lähtenyt kotiin.
Noh, jokainen tekee tavallaan. Meillä on nyt sitten kiire löytää herralle uusi tallipaikka tai jos sellaista ei löydy ajoissa on keksittävä jokin väliaikainen ratkaisu tähän hommaan. Myymään tätä rakasta eläintä en ala, sillä mielummin laitan sen vihreimmille laitumille kun annan tuntemattomien ihmisten käsiin, mutta ylläpito on korvantakana.
Toivon ettette tuomitse minua ja toivottavasti edes osa teistä pitää pukkuja ylhäällä meidän puolesta.

Haluan pysyä nyt positiivisena ja sentakia kyselenkin teiltä apuja toisenlaisessa asiassa. Olen miettinyt jo pitkään clippaavani Santun jollain tavalla, mutta oman 'taiteellisen' näkemyksei takaa tietysti. Supermiesmerkkihän herralta jo löytyy joten clippaus täytyy olla sellainen, ettei merkki mene pilalle. Tässä kolme omaa näkemystäni mitä olen suunnitellut.

1. Perus 'trace' klippi hieman erilaisilla linjoilla takamuksessa

2. Tähtiä lapojen päällä kenties?

3. SIIVET omnom

Siinä ovat 'hienot' ajatukseni Superin klippaamisesta. Päätin kohdistaa kaikki ''trace'' tyyliseen klippiin koska Santtu ei liiku paljoa. Kesähän tässä on tulossa joten klippausta ei välttämättä tarvitsisi edes tehdä, mutta haluampahan kokeilla. Oma hevosenihan se on ja jos se menee pilalle vedetää koko poika nakupukuun! Tietysti näillä kevään ja alkukesän viileillä keleillä kevyt loimi on tietty paikallaan jos aletaan nakuilemaan. Onneksi sellaisia löytyy jos punaturkkia viluttaa.

HUOM. Nämä eivät ole siis täysin valmiita suunnitelmia joten antakaas muutoksille tilaa. Viimeiseen silaukseen, eli hevoseen tehdään tietysti jotakin eritavalla kuin näihin. Voi tietysti olla etten klippaile herraa ollenkaan, paitsi parantelen tuota takapuolimerkkiä sillä karvan kasvu on vienyt sitä hieman vinoon ja yksi kohta on kasvanut jo umpeen.

Olen myös laatinut Santun ruokinnan uuteen uskoon, sillä heinän kulutus on aivan järkyttävä. Päätin lisätä ruokaa ja vähentää pikkuhiljaa heinää. Saa nähdä mitä herkkävatsainen otus tähän sanoo. Tämä uusi ruoka on maistunut kuitenkin hyvin, että hyvään suuntaan ollaan menossa! Saattaa olla että lisään vielä ruokintaan AE-vitamiinia ja ruusunmarjaa, mutta se vielä tosiaan mietinnässä.

Entinen menu:
2dl - Pellavainen
4dl - Racing Prix
2mittaa - Biotiini
+muutama porkkana

Uusi menu:
2dl - Pellavainen
2dl - Mineral Plus
0,5-1l - Peacemaker
2mittaa - Biotiini
+muutama porkkana

Nyt olisi teidän vuoro avata taas suunne. Kertokaa mitä olette mieltä uudesta ruokinnasta, minkä klippauksen valitsisin ja voitte tietysti kertoa mitä olette mieltä tallin vaihdosta joka tuli melkein yllätyksenä itsellenikin

Pääsiäinen

Voi mikä ihana pääsiäinen olikaan. Räntää satoi, mutta kyllä tämä Super hevonen piristi vaan kummasti päivää ja kadotti huolet mielestä. 3. päivä päätin nousta Santun selkään ja laittaa herralle kolmipalan suuhun pitkästäaikaa kun rei'itin oli vieläkin ostamatta, että saadaan hackamore oikeille paikoilleen eikä se lerpata vaarallsesti liian alhaalla nenäuun päällä.
Verkkasin Santun pitkillä alkukäynneillä ja tunnusteltiin kuolainta. Pyrin ratsastamaan hevosta eteen ja alas, mutta se kävi hieman hankalaksi sillä herralla oli meno taas päällä ja kun se rauhoittui aloitimme sitten vasta ravissa työskentelyn. Santtu ei kulkenut käynnissä vielä runkonsa läpi, mutta tyydyin siihen, että se myötäsi ja oli rentona.
Aivan unohdin kertoa, ettei tehty töitä nyt liinassa taikka pellolla, mutta sen varmaan tajusitte jo kuvistakin. Teimme töitä tälläkertaa ihan tiellä joka on noin puolen kilometrin mittainen lenkki tallin, sahan ja laitumien ympäri. Joissain kohti oikaisimme tallin poikki kun vaihdoimme suuntaa. Ravia otettiin tietysti molempiin suuntiin ja kun se tuntui hyvälle päätin kokeilla sitten vielä kevyttä laukkaa välikäyntien jälkeen.

Välikäynnit olivat lyhyehköt ja kävelimme edes' takaisin Tiian edessä joka oli taas kameran takana meitä vahtimassa. Käyntien aikana hain taas hieman kontrollia pysähdyksin, mutta pitkin ohjin ja pidin pohkeen irti hevosesta jotta se saisi kulkea täysin vapaana, mutta kontrollissa istunnalla. Kun Superi oli rentona, mitä ikinä sen pyysinkään tekemään aloitimme laukannostot loivaan ylämäkeen kulmien takaa jotta laukka nousisi hyvin, mutta toisin kävi ja ensin kaahotettiin pelkästään isolla ravilla eteenpäin. Moneen otteeseen kokeiltiin ja kun laukka ei noussut siirryttiin käyntiin ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuhiljaa tajusin hieman rytmittää laukkapohjetta ja pidätettä että Santtu tajuaisi mitä pyysin ja sittenhän se laukka nousi kun nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin komennon myös äänellä ja pidin pohkeen kiinni kevyesti.

Ensin laukattiin hrimuista kyytiä, mutta aloin hakea siihen sitten myös sitä kontrollia ja yritin saada hevosen kantamaan itseään lyhyempänä samassa askellajissa. Muutaman kerran siirryttiin raviin, mutta otettiin pohje uudestaan ja pidätteet niin Santtu osasi jopa kantaa itseään hetkellisesti laukassa, myödätä ja laukata ikkupikkuista laukkaa mistä olin totaalisen yllättynyt. Kiitokseksi taputuksia ja äänellä kehuin hirveästi kun hevonen kulki halutulla tavalla. On Santtu vaan S.U.P.E.R!
Pitkät loppukäynnit olivat paikallaan ja sitten talliin hoitamaan heppa takaisin pihattoonsa syöpöttelemään päiväheiniään.

Seuraavana pääsiäisen päivänä ystävämme Tiia kävi herran selässä pitkästäaikaa, kunhan minä ensin verkkasin alkukäynnit ja otin vähän ravia tunnustelemalla millä tuulella Santtu on. Sittempä Tiia ratsasti herralla hyvät ravit kunnes minä hyppäsin selkään ja otin sitten loppulaukat, tai no otettiin me hieman kovempaa raviakin muutama pätkä, mutta pääasia oli se laukka joka nousi vaikkakin ensin ei meinannut millään malttaa kuin ravata umpipähkää eteen. Muutaman kontrollitarkastuksen jälkeen laukka nousi ja todella hienosti ja sitten annoin Superin vain laukata, en kontrolloinut vauhtiakaan millään tavalla vaan annoin vaan rullata niin kovaa kun se itse halusi.

Maantiekiitäjä

Harmillisesti moni todellahyvä laukkakuva oli epäselvä ja pelkää blurria en niitä viitsinyt tähän laittaa ihan siitä syystä. Kun nousin Santun selkään se oli silloin jo hyvässä pintahiessä sekä meno päällä. Joissain kohdissa se painoi hieman kädelle, mutta tähän saattoi olla syynä kuolaimen vaihto kolmipalaan joka oli omituinen pitkään käytössä olleen nivel baucherin jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja huomasi miten tyytyväinen Santtu on kolmipalaan ja pakko sanoa että tämä on vaan paras suukappale meille. Nivelkin on hyvä, mutta kolmipala vielä parempi ja näin voin sanoa pidemmän kokeilun jälkeen. Kolmipalanhan minä taisin ostaa yli vuosi sitten ja siitä ollaan ainaa vaihdeltu ja kokeiltu nilvelen kanssa. Me ollaan kolmipala ihmisiä kun kuolaimiin tullaan, enemmän herran kanssa mennään tietty hackamoren kanssa heti kun mahdollista.

Jalat mahansa alla

1.

 Lauantaina 21.Maaliskuuta päätimme Tiian kanssa ottaa Superista kuvia kun aamulla sää oli kaunis vaikkakin hyinen ja hieman pilvinen. Illemmasta sitten tartuimme toimeen kun minulla oli aiemmin menoja joten emme kerenneet ehkä siihen parhaimpaan 'aurinkokylpyyn'.
Kuvissa huomaatte Santulla testissä D-kuolaimet, jotka olivat liian pitkät, mutten suitsien pukemisen jälkeen malttanut niitä sitten enää vaihdella kun pelkäsin auringon menettämistä joka meni juuri pilveen kun astuimme tallista ulos. Hetken siinä tuumailimme paikkaa, missä kuvata ja päädyimmekin aika lähelle, nimittäin tallin risteykseen ja jäimme odottamaan aurinkoa, mutta kun se ei meinannut tulla esiin aloitimme kuvaukset etukäteen toivoen, että aurinko pilkistäisi edes jossainvälissä pilven takaa meitä moikaten.

2. Missä se aurinko on?

3.

4.

5.

6.

7.

8.

 Alkukuvat ja seisomisharjoitukset otimme pienessä mäessä josta siirryimme sitten itse tielle, hieman tasaisemmalle alustalle ja Superi alkoi heti protestoida asiaa ilmeilemällä ja katselemalla kavereihin päin sekä kävelemällä kokoajan kohti minua. Malttoi se sitten seistäkkin, vaikkakin tosi rumasti ja sitäpä jouduin korjailemaan niin peruutuksilla, eteenpäin astumisella ja omilla käsillä kävin herran jalkoja asettelemassa.

9. Mua lapsettas nyt ihan hirveesti

10. Miitä sää mamma teet??

11. En ymmärrä. Mähän seisoin äskenkin hyvin

12. Jospa mää tässä hetken sulle poseeraan sit et päästään syömään

13.

 Hetken levähdys ja taas auringon odottelua onnistuneiden rakennekuvien jälkeen. Santulle annoin välilä muutaman (pienen) porkkananpalasen jonka se pystyi popsimaan vaikka kuolain olikin suussa. Turparemmithän meillä ei olleet kireällä joten ne eivät haitanneet herkkujen etenemistä huulilta vatsaan.
Kun aurinko tuli VIHDOIN esiin, iloitsimme ja asettelin heti Santun seisomaan, jossa meni hetki aikaa että sain sen seisomaan edes hieman edustavammin kuin normaalisti, takajalat mahan alla.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

 Kun olimme pyörittäneet Santtua rakennekuvien parissa ja viereisessä tarhassa olevat kaverit oli viety talliin, menimme mekin tallin puolelle ja kokeilimme studio kuvailua, mutta kerron siitä seuraavassa postauksessa lisää

Löysitkö kuvan mikä on selvästi suosikkisi? Kerro se meille :)