Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.
Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.
Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain
hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin
peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi
homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan
hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta
sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä
se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen
aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta
meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani
pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.
Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.
Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.
Puffe leikki linssiludetta
Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota'' Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.
Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja
Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.
Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.
Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.
Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)
Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:
Äiskä hei, tää on oikeesti noloa..
Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.
26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan. Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.
Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.
Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.
Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.
Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.
Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta
Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D
Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!
*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!
Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)
Kesä on aina liian lyhyt, kylmä tai sateinen. Ainakin minun mielestäni, mutta nyt oli harvinaisen mukava kesä ja suurimman osan siitä vietin Superin kanssa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois vaikka alamäkiäkin löytyy, mutta hei! Sehän kuuluu asiaan.
Lukijat olette varmasti huomanneet, että Santtu ei ole kauhean lihaksikkaassa kunnossa ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä johtuu niistä alamäistä mitä matkanvarrella on tullut eteen. En ole antanut sen häiritä millään lailla blogin pitämistä taikka harrastamista Santun kanssa. Olen ajatellut tehdä herrasta kunnon lihaskimpun mutta sekin tulee vain kovan työn takaa ja Santun liikutukset ovat olleet epämääräisiä melkein jatkuvasti mikä harmittaa itseäni todella paljon. Ennen kuin lähdin opiskelemaan Hingunniemeen Santtu liikkui niinkuin sen halusinkin, vähintään 3krt. viikkoon ja treenit olivat tasaisia. Nyt kun etsin vielä tallipaikkaa kouluni läheltä sekä vuokraajaa herralle on liikunta todella vähäistä, yksi ihana hoitaja herralla jo on, mutta ilmeisemmin hänkään ei opintojensa vuoksi kerkeä herraa liikuttamaan kuin viikonloppuisin. Santtu on liikkunut nyt vain silloin kun olen itse päässyt tallille eli herralla on ollut joko kahden tai yhden viikon lomat, mikä on näkynyt tietysti herkkyytenä, juoksuhaluna ja pienimuotoisena jäykkyytenä.
Viime postauksessa kerroin kun kävin Santun luona sitä juoksuttamassa sekä ratsastamassa viikko sitten. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina takaisin kouluun, mutta sairastuin akuuttiin ylähengitysteiden tulehdukseen joten ja sain sairaslomaa. Jäin viikoksi siis kotiin ja Santtua en päässyt liikuttamaan mikä harmitti itseäni todella paljon, mutta tiesin että jos nyt lähtisin satulaan, olisin sängyssä seuraavankin viikon. Olo oli aivan kammottava, kurkkuun koski, en saanut henkeä ja ääni ei kulkenut. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua mikä oli helpotus. Oli taas tarkoitus lähteä perjantaina kouluun, mutta yksi ja ainoa bussi lähti 11 aikaan aamulla ja arvaatte varmaan, minä nukuin pommiin eikä lauantaina kulkenut yhtäkään vuoroa. Osasi kyllä ottaa päähän taas vaihteeksi kun tajusin etten pääse kouluun vieläkään. Jäin sitten tietty kotiin ja kävin Santun luona lauantaina.
Tallilla odotti ihana yllätys, nimittäin mutainen hevonen joka oli piehtaroinut sateen jälkeen omassa sonnassaan juuri sopivasti. Onneksi suurinosa oli kuivunut niin se oli hieman helpompi harjata, mutta kyllä siinä sai 30min puunailla. Kun Santtu oli puhdas siedettävän näköinen, heitin varusteet niskaan ja eikun pellolle. Seuranani oli herraa hoitamassa taas ihana Mira joka pääsi myös herran selkään kunhan itse verkkasin siitä enimmät höyryt pois.
Selkään nouseminen ei ollut helppoa sillä Santtu alkoi pyöriä ja juoksi melkein altani pois, mutta huijasimme sitä hieman niin, että nousinkin ns. väärältä puolelta selkään eikä herra tajunnut mitään. Kirimme satulavyön ja lähdimme kävelemään pitkin peltoa. Kävelin ja hain Santtua hyvälle tuntumalle ja pyysin takapuoltakin peliin, kun herra oli kuulolla ajattelin, että lähdemme rauhallisessa ravissa työskentelemään ympyröitä ja kahdeksikkoja, mutta kuinka ollakkaan herra syöksyi kiitoravin kautta laukkaan. Ensin yritin pistää vastaan joka johti hetkelliseen veto kilpailuun josta päätin lähteä työstämään sitä laukkaa, ettei Santtu opi ryöstämään yhtään enempää. Tämä oli huono alku, mutta herra parani heti kun sai ensin tuuletella viikon energiat. Teimme enimmäkseen ravi-laukka siirtymisiä ja ympyröitä kun aloin pyytämään enemmän ravia. Ravi löytyi hyvin aina kun sitä enemmän vain pyysi ja tahti oli hyvä.
Välillä päästin Santun viilettämään kovempaa, ettei tulisi enempää kiistoja vauhdin suhteen. Santtu tuntui yllättävän jäykältä ja kääntyminen ei ollut sille helppoa(ilmeni venyneinä kulmina ja ympyröillä), välillä tuntui että vetää kilpaa tiiliseinän kanssa, mutta kun herra rentoutui oli meno parempaa ja taipuisampaa. Saimme sitten tehtyä sitä mitä pitikin eli niitä kahdeksikkoja sekä ympyröitä missä taivuteltiin ja kokeilimme taas pohkeenväistöä ja muutama raviväistö askel sieltä tuli yllättäen mukaan.
Pikkuhiljaa Santtua alkoi ärsyttämään näiden kiemuroiden teko ja se alkoi nostella päätään myös käynnissä ettei sen suuhun saanut kunnolla kontaktia. Menimme muutamat, hieman vauhdikkaammat laukka ympyrät välissä jotta herra jaksaisi vielä hieman edes keskittyä ja saataisiin takapäätä mukaan myös raviin. Laukkapätkien jälkeen Santtu keskittyi taas hienosti raviin ja alkoi myödätä hieman jo siinäkin kunnes se taas närkästyi ja päätin antaa Miralle ohjat käteen. Vaihdoimme siis pilottia ja Mira meni Santun kanssa kiitoravia ja hieman laukkaakin mikä näytti oikein mallikkaalle. Nauratti katsoa kun Santtu pinkoi kovempaa ravuri ravia peltoa ympäri Mira kyydissään ja jarrutus sekä suunnan vaihdos venyi todella pitkäksi, kaksikko juoksi melkein puskaan muttei kuitenkaan!
Tässä vielä loppuun videon pätkänen päivästämme. En yrittänyt tehdä videosta mitenkään hienoa, mutta jokseenkin katsottavan kuitenkin muutamalla efektillä. Kamerajälki oli niin heiluvaista välillä sekä tarkennukset metsässä, että nämä pätkät olivat parhaimpia.
.jpg)
