Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Taas pellolla +kuvia & video

Kesä on aina liian lyhyt, kylmä tai sateinen. Ainakin minun mielestäni, mutta nyt oli harvinaisen mukava kesä ja suurimman osan siitä vietin Superin kanssa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois vaikka alamäkiäkin löytyy, mutta hei! Sehän kuuluu asiaan.
Lukijat olette varmasti huomanneet, että Santtu ei ole kauhean lihaksikkaassa kunnossa ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä johtuu niistä alamäistä mitä matkanvarrella on tullut eteen. En ole antanut sen häiritä millään lailla blogin pitämistä taikka harrastamista Santun kanssa. Olen ajatellut tehdä herrasta kunnon lihaskimpun mutta sekin tulee vain kovan työn takaa ja Santun liikutukset ovat olleet epämääräisiä melkein jatkuvasti mikä harmittaa itseäni todella paljon. Ennen kuin lähdin opiskelemaan Hingunniemeen Santtu liikkui niinkuin sen halusinkin, vähintään 3krt. viikkoon ja treenit olivat tasaisia. Nyt kun etsin vielä tallipaikkaa kouluni läheltä sekä vuokraajaa herralle on liikunta todella vähäistä, yksi ihana hoitaja herralla jo on, mutta ilmeisemmin hänkään ei opintojensa vuoksi kerkeä herraa liikuttamaan kuin viikonloppuisin. Santtu on liikkunut nyt vain silloin kun olen itse päässyt tallille eli herralla on ollut joko kahden tai yhden viikon lomat, mikä on näkynyt tietysti herkkyytenä, juoksuhaluna ja pienimuotoisena jäykkyytenä.

Viime postauksessa kerroin kun kävin Santun luona sitä juoksuttamassa sekä ratsastamassa viikko sitten. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina takaisin kouluun, mutta sairastuin akuuttiin ylähengitysteiden tulehdukseen joten ja sain sairaslomaa. Jäin viikoksi siis kotiin ja Santtua en päässyt liikuttamaan mikä harmitti itseäni todella paljon, mutta tiesin että jos nyt lähtisin satulaan, olisin sängyssä seuraavankin viikon. Olo oli aivan kammottava, kurkkuun koski, en saanut henkeä ja ääni ei kulkenut. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua mikä oli helpotus. Oli taas tarkoitus lähteä perjantaina kouluun, mutta yksi ja ainoa bussi lähti 11 aikaan aamulla ja arvaatte varmaan, minä nukuin pommiin eikä lauantaina kulkenut yhtäkään vuoroa. Osasi kyllä ottaa päähän taas vaihteeksi kun tajusin etten pääse kouluun vieläkään. Jäin sitten tietty kotiin ja kävin Santun luona lauantaina.

Tallilla odotti ihana yllätys, nimittäin mutainen hevonen joka oli piehtaroinut sateen jälkeen omassa sonnassaan juuri sopivasti. Onneksi suurinosa oli kuivunut niin se oli hieman helpompi harjata, mutta kyllä siinä sai 30min puunailla. Kun Santtu oli puhdas siedettävän näköinen, heitin varusteet niskaan ja eikun pellolle. Seuranani oli herraa hoitamassa taas ihana Mira joka pääsi myös herran selkään kunhan itse verkkasin siitä enimmät höyryt pois.
Selkään nouseminen ei ollut helppoa sillä Santtu alkoi pyöriä ja juoksi melkein altani pois, mutta huijasimme sitä hieman niin, että nousinkin ns. väärältä puolelta selkään eikä herra tajunnut mitään. Kirimme satulavyön ja lähdimme kävelemään pitkin peltoa. Kävelin ja hain Santtua hyvälle tuntumalle ja pyysin takapuoltakin peliin, kun herra oli kuulolla ajattelin, että lähdemme rauhallisessa ravissa työskentelemään ympyröitä ja kahdeksikkoja, mutta kuinka ollakkaan herra syöksyi kiitoravin kautta laukkaan. Ensin yritin pistää vastaan joka johti hetkelliseen veto kilpailuun josta päätin lähteä työstämään sitä laukkaa, ettei Santtu opi ryöstämään yhtään enempää. Tämä oli huono alku, mutta herra parani heti kun sai ensin tuuletella viikon energiat. Teimme enimmäkseen ravi-laukka siirtymisiä ja ympyröitä kun aloin pyytämään enemmän ravia. Ravi löytyi hyvin aina kun sitä enemmän vain pyysi ja tahti oli hyvä.

Välillä päästin Santun viilettämään kovempaa, ettei tulisi enempää kiistoja vauhdin suhteen. Santtu tuntui yllättävän jäykältä ja kääntyminen ei ollut sille helppoa(ilmeni venyneinä kulmina ja ympyröillä), välillä tuntui että vetää kilpaa tiiliseinän kanssa, mutta kun herra rentoutui oli meno parempaa ja taipuisampaa. Saimme sitten tehtyä sitä mitä pitikin eli niitä kahdeksikkoja sekä ympyröitä missä taivuteltiin ja kokeilimme taas pohkeenväistöä ja muutama raviväistö askel sieltä tuli yllättäen mukaan.
Pikkuhiljaa Santtua alkoi ärsyttämään näiden kiemuroiden teko ja se alkoi nostella päätään myös käynnissä ettei sen suuhun saanut kunnolla kontaktia. Menimme muutamat, hieman vauhdikkaammat laukka ympyrät välissä jotta herra jaksaisi vielä hieman edes keskittyä ja saataisiin takapäätä mukaan myös raviin. Laukkapätkien jälkeen Santtu keskittyi taas hienosti raviin ja alkoi myödätä hieman jo siinäkin kunnes se taas närkästyi ja päätin antaa Miralle ohjat käteen. Vaihdoimme siis pilottia ja Mira meni Santun kanssa kiitoravia ja hieman laukkaakin mikä näytti oikein mallikkaalle. Nauratti katsoa kun Santtu pinkoi kovempaa ravuri ravia peltoa ympäri Mira kyydissään ja jarrutus sekä suunnan vaihdos venyi todella pitkäksi, kaksikko juoksi melkein puskaan muttei kuitenkaan!

Tässä vielä loppuun videon pätkänen päivästämme. En yrittänyt tehdä videosta mitenkään hienoa, mutta jokseenkin katsottavan kuitenkin muutamalla efektillä. Kamerajälki oli niin heiluvaista välillä sekä tarkennukset metsässä, että nämä pätkät olivat parhaimpia.

Linkki videoon: Santtu 13.9.2014



Oliko tämä postaus hyvä? Kerro se kommenttina :)