Tyytyväisyys, tätäkö se on?

Palasin Supermiehen luokse kahden viikon jälkeen ja rinnassani riipi ikävä oman, rakkaan hevoseni luokse joka varmasti odottaisi myös minua. On ollut kamalaa vain olla kotona miettien, että mitä Superille kuuluu ja miten se voi, kuunnellen vain toisten sanoista:
''Hyvin se on pärjännyt''
Kävellessäni talliin koirien saattamana tiirailin Santun pihattoon ja kun näin herran se katseli kaukaisuuteen kunnes korva kääntyi suuntaani ja pian iloinen katse kohtasi omani, hevonen kierähti ympäri hörähtäen ja ravaten luokseni aitauksen laidalle maiskutellen suutaan. Silittelin herraa ja kerroin sille miksi en ollut käynyt sen luona hetkeen, tämä on joko minun outo tapani, mutta se on jotenkin ihanaa kertoa hörisevälle hevoselle asioita mitä se ei ehkä ymmärtäisikään. Hymy nousi kasvoilleni kun juttelin Santulle ja menin sen luokse aitaukseen ja halasin sitä taputellen sen lämmintä kaulaa. Onnea on oma hevonen!

Super hevosen selässä hymyilyttää ketävaan

Seuraavana päivänä päätin nousta Superin selkään jos se asian hyväksyisi ottamatta hernettä nenäänsä. Tiia oli taas sopivasti paikanpäällä ja auttoi minut selkään ja ladosta ulos. Luin herran vuokraajan kirjoituksen vihosta ja siellä luki että he olivat kiitolaukalla lähteneet ladosta viimeksi joten en haunnut ottaa sitä riskiä ja pyysin Tiian taluttamaan meidät ulos. Kaikki meni hyvin ja lähdimme köpöttelemään tallin ympäri vievää n.1km pituista lenkkiä.
Ratsastin tunnin, nostin ravit, laukat ja loppuun otimme vielä kiitolaukkaa herran mieliksi kun se oli käyttäytynyt niin hienosti eikä lähtenyt viemään minua vaikka olikin takana parin viikon lomapäivät ja odotin kunnollista tykkilaukkaa ja ravia muttei sellaisesta ollut tietoakaan.

Viimeisen ratsastuksen myötä korkkasimme uuden sivun heti seuraavalle päivälle tarinassamme, nimittäin Superi vihdoin muuti Suonenjoelle, lähelle minua. Santtu köpötteli jotenkin innoissaan traileriin ja hörisi kokoajan kun valmistelimme traileria tallin edessä lähtökuntoon. Ehkä Santtu tiesi pääsevänsä uuteen paikkaan?
Matka meni hyvin ja Santtu oli innoissaan kun avasin matkan päätteeksi trailerin etuluukun ja herra pääsi tiirailemaan uutta kotiaan höristen kyselevästi korvat tiukasti törröttäen eteenpäin. Oli aika ottaa hevonen ulos ja viedä tarhaan tutkiskelemaan paikkoja ja haistelemaan uusia hajuja mitä tuuli toi tullessaan. Talutin hevosen tallin katokseen ja otin kuljetussuojat pois ja kerroin Santun olevan kotona johon se hörähti ja maiskutteli suutaan. Nappasin herran irti ja vein sen laitumelleen jonne se meni innoissaan ja käveli ympäriinsä välillä maistellen vihreää.

Sillävälin kun Santtu totutteli uusiin maisemiin purin tavaramme trailerista, kiitin kyydistä ja aloin järjestelemään tavaroitamme varustehuoneeseen ja saamamme 10pikkupaalia heinää vein talliin maitokärrien voimin. Välillä katselin ulos ovesta kuullessani Santun ravailevan kun pelkäsin sen tulevan aidoista läpi mitä se harrasti viime kesänä. Onneksi herra pysyi aidoissa vaikka välillä urkkikin uhkailevasti aitojen ylitse.
Kun olin asetellut tavaramme mielestäni(näin aluksi) hyvin menin Santun luokse aitaan ja nappasin kameran tietysti mukaani jotta saadaan muistoja kasaan. Olen kertonut aiemmin, että tallin vierestä kulkee junarata mikä on mietityttänyt Santun sopeutumista talliin. Superi kun on stressaavaa tyyppiä ja aikamoinen pelkuri joissain asioissa pelkäsin, että sillä menisi puput pöksyyn ja juoksisi aidoista läpi tai hyppäisi ylitse, ihan mitä vain mutta kauhuissani ajattelin että kohta juoksen irti olevan pelokkaan hevosen perässä.
Kaksi junaa meni tallin ohitse ja ensimmäisen kerran Santtu nosti päänsä, kuunteli tarkkaan ja tiiraili puiden taakse odottaen mitä kamalaa sieltä tulisi. Yllätykseksi hevonen vain hieman säpsähti kun juna tuli esiin ja otti muutaman raviaskeleen. Toisen junan lähestyessä Santtu vain söi rauhassa hieman ehkä hermostuneen näköisenä korvat osoittaen sivuun silmät välillä muljahtaen junan suuntaan, mutta kaikki meni aika hyvin.

Olen tyytyväinen!

Kun junia ei tullut hetkeen Santtu sai hengähtää ja ottaa aurinkoa rauhassa aitauksen nurkassa kunnes se alkoi näyttämään lennokkaita liikkeitään ja vinkui innosta kun sillä oli niin paljon liikkumatilaa. Onneton raukka on joutunut olemaan pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa aina välillä päästen isompaan aitaan, mutta nyt se pääsee juoksemaan vapaasti isommassa aidassa jokapäivä sekä nauttimaan auringosta ja vihreästä heinästä. Santulta puuttuu vielä kaviokas ystävä joka toivottavasti ilmaantuu jonkun ilmoituksen myötä luoksemme mahdollisimman nopeasti.

Näyttääkö Santtu tyytyväiseltä?
Haluatteko tallin esittelypostauksen kuvina vai videona?

Kiitos & kumarrus 2014

Tammikuu

Santtu asusteli Outokummussa hienossa yksityistallissa missä pyöröaitaus oli päivittäisessä käytössämme ja herra alkoi oppia enemmän ratsun alkeita ja etsimme kadonnutta luottamusta toisiimme.
Sairastelin itse myös parvorokon tyylikkäästi alkuvuodesta!

Helmikuu

Ensimmäinen join-up sekä ilonkyynelten kuukausi. Pääsimme nauttimaan mieheni kanssa myös Apassionatan kauniista esityksestä Helsingin hartwall areenalle.

Maaliskuu

Hiphei, kirjoittaja täytti 18-vuotta ja koko kuukausi oli yhtä riemua. Hackamoret osoittautuivat meidän vermeiksi, ensimmäinen puomi treeni ja yllättävästi ensimmäiset kunnon laukat kentällä, voi sitä reimun määrää!

Huhtikuu
Kutitellaas hieman sua höyhenellä. Ensimmäinen BEMER hoito oli kutitteleva kokemus Santulle. Puhuttiin blogissa myös sosiaalisen median ärsykkeistä mm. arkikuvahaasteesta jonka minäkin sain haasteeksi tehdä. Kävimme myöskin possujunalla, kolmen könkässä maastoilemassa ja päästelemässä harjoitusradalla. Santtu köpötteli tyytyväisenä kahden tamman välissä! :D

Toukokuu

Hieman takapakkeja, mutta loppa kohti se sitten paranikin. Pomppasimme ensimmäisen, oikeilla puomeilla varustetun ristikkomme hienossa ja kesäisessä säässä. Katselimme myöskin vuosien varrelta löytyneitä 'hauskoja' kieli kuvia Santusta. Viimeisiä treenejä ennen toiselle tallille muuttoa.

Kesäkuu

Kokeilimme cross-under kuolaimettomia joka taisi olla viimeinen ratsastus sillä tallilla. Muutimme uuteen talliin missä Superi pääsi vihreälle laitumelle kesäksi. Hellettä, syöpöttelyä ja pientä treeniä. Lihastulehdus kiusasi Superia loppukuusta jonkatakia se oli lomalla jonkin aikaa.

Heinäkuu

Uusi tuttavuus kameran takana ja Superin selässä, hiljainen blogikuukausi, kavio huolia sekä mietintää erikoiskengityksestä ja pellolla päästelyä. Tutumpi varapilottikin alkoi käymään Superin luona sitä ratsastelemassa mikä helpotti tilannetta.

Elokuu

Santtu ei syönyt kunnolla heiniään joten soitimme eläinlääkärin raspaamaan hammaskaluston. Raspauksen jälkeen kaikki sujui paremmin syöpöttelystä ratsastukseen. Rakkauden täyttämä kuukausi sillä 22. päivä oli meidän vuosipäivämme ja 2vuotta kavioliittoa olikin jo takana!



Syyskuu

Pääsin puksuttamaan osaavammilla hevosilla poneilla koulupäivän päätteeksi ystävän luokse. Bloginpito huolia koulun takia, pellolla päästelyä ja työskentelyä chambonien kanssa ja ihana varapilotti taas Superin selässä.

 
Lokakuu

Kas kummaa, kun mies pomppasi Superin selkään! Surullisia päiviä jouduimme viettämään sillä rakas ystäväni sairastui ja viisi päivää oli täyttä kaaosta ja eläinlääkärin voimin autettiin ruunan rupsukka kuntoon. Täyttä totuutta sairastumisestä ei tiedetä, mutta hiekkaähkyn tavoin hoidettiin otus kuntoon. Tervehdyttyään ja sairasloman jälkeen kevyttä maastoilua sekä soramontuilla ratsastelua. Loppukuusta Santtu muutti kasvattajalleen ja olipas siinä ihmetystä kun oli taas tutussa paikassa missä se oli varttunut komeaksi kilpajuoksijaksi.



Marraskuu

Ensimmäienn kärrylenkki 2vuoteen ja hevonen oli todella innoissaan ja jälkeenpäin tyytyväisen näköinen. Kevyttä ratsastusta pellolla sekä maastossa niin kuolaimen ja hackamoren kanssa. Ensimmäinen maastolenkki tutuilla ravireiteillä oli niin kivaa, että Superi antoi kylmää kyytiä ja vetäisi sellaiset ilolaukat kotiinpäin ettei sitä meinannut saada millään pysähtymään <3



Joulukuu

Joululahjatoiveita, laulettiin joululauluja koristeltiin kuusta ja paketoitiin lahjoja. Joululomalla harrastettiin kärryilyä ja hankilaukkoja kun lumi satoi maahan. Joulupäivänä minä ja Santtu komeilimme kameran edessä joulukuvia varten ja kuvien jälkeen kävimme rentouttavan sekä vauhdikkaan maastolenkin selästäkäsin ja nautime toistemme seurasta. Jouluaattona olikin vapaapäivä ja senjälkeen kinkunsulattelua niin kärryiltä kuin selästäkäsin.

Varokaa vaan, kohta paukkuu raketit ja vuoden 2015 ensimmäinen päivä alkaa!

Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!

Super viikko tiedossa

Nyt kun lumet ovat taitaneet jäädä pysyväksi oli aika vaihtaa ulkoasuakin hieman talvisemmaksi ja vihdoin tuli inspiraatiokin esiin. Tein taas ulkoasun itse vaikka olisin halunnut jonkun toisen tekemän, mutta kun olen muutamalta taholta pyydellyt bannereita eivät he ole loppujenlopuksi saaneet mitään aikaan tai sitten heistä ei vain ole kuulunut mitään. Mutta toivottavasti teille käy tämmöinen hetkenaikaa. Kuva tulee luultavimmin vaihtumaan jos saan paremmin käsiini.

Olen huomenna matkaamassa taas Leppävirralle ja tietty koulu/työ asioiden puolella. Menen hoitamaan Santtua ja muita tallin hevosia viikoksi sillä omistaja lähtee lomailemaan ja pyysi minut avuksi. Matkustan kouluun taas seuraavana viikonloppuna ja palaan sovittuihin tallihommiin.

Tämä viikko tietää siis paljon aikaa tallilla ja tietty hevosten kanssa, mutta työt on hoidettava ensin ja sitten jälkeenpäin vasta huvit Superin kanssa. Luvassa kärryilyä, ratsastusta, maastakäsittelyä ja toivottavasti KUVIA, sillä poikaystäväni tulee kissojemme kanssa mukaan viettämään mökki viikkoa. :)

Voitte seuraavaa postausta odotellessa vaikka kommentoida tätä ulkoasua ja kertoa onko korjattavaa, poistettavaa tai lisättävää.

Terve hevonen, iloinen omistaja!

Postauksen kuvat otettu kännykällä joten laatu on senmukainen, eikä näissä ole blogin vesileimaakaan, laiska minä

Hei, rakkaat lukijamme! Haluan ilmoittaa, että Santtu sai supermiesvoimansa takaisin ja on taas terve sekä pirteä itsensä. Viikossa on kerennyt tapahtua paljon, kun viimeksi julkaisin postauksen odotimme seuraavan aamun tilannetta. Seuraavana aamuna eläinlääkäri kävi taas nesteyttämässä Santtua nenäletkun kanssa ja sama rutiini toistui seuraavinakin aamuina aina 5 päivän ajan jos laskin oikein. Päivät sekä aika 'sulivat' yhteen joten on hankala erottaa yötä päivästä. Välillä Superi oli jo parempi kunnes se taas romahti. Lisäsimme hoidon tehoja viimeisinä päivinä vielä tiputuksella nenäletkun lisäksi, eläinlääkäri iski herran kaulaan siis kanyylin ja kontin yläkulmassa olevaan koukkuun kiinnitettiin 5l pussi joka tippui hevosen suoneen pikkuhiljaa herraa nesteyttäen. Tiputus kohensi Santun tilaa todella paljon, siitä tuli pirteämpi sekä aktiivisempi, vaikka kivut olivatkin vielä tallella.

Välillä itketti hevosen puolesta ja välillä taas laskua miettiessä alkoi otsa rypistyä. Tämä ei tullut yhtään hyvään saumaan ainakaan rahatilanteeni takia. Toinen harmiteltava asia on että Santun muutto siirtyi nyt myöhemmäksi, mutta se ei ollut niin suuri menetys. Parasta on, että hevonen on nyt kunnossa ja alamme palauttelemaan Superia treeniin kävelyttäen selästä käsin, pikkuhiljaa lisäten kävelytyksen pituutta.

Nyt olemme käyneet pariin kertaan kävelemässä soramontulla ratsastusvyön kanssa ja fleece loimi on ollut Santun pyllyn päällä kylmän sään vuoksi. Tänään kun kävimme montulla kävelemässä otimme hieman kevyttä hölkkääkin, sillä Santtu alkoi heittää päätään ja repimään ohjia kädestäni kun ei saanut edetä kovempaa tahtia, joten kun herra kulki nätisti käyntiä, sai se sitten hieman hölkätä. Meillä oli tänään käytössä pitkästäaikaa omppu kolmipala ja herra kulki todella nätisti.

Nyt herralla on sitten molemmilla puolella kaulaa pienet klipatut alueet kanyylin takia, mutta onneksi on karvanlähtö aika niin karva kasvaa nopeasti takaisin(näkyy kuvassa)

''Niin siis MITÄ sä sanoit?''

Voi olla, että herra muuttaa loppuviikosta Leppävirran puolelle ja kevyt treeni jatkuu siellä ainakin kärryjen vetämisellä, juoksutuksella tai sitten jos hyvin käy niin löydän herralle liikuttajan ja voin palata hyvin mielin takaisin koulunpenkille. Toinen syy miksi en ole ollut koulussa on rahatilanne(ei ole rahaa matkata bussilla Kiuruvedelle) mitä itsekkin harmittelen ja mietitään nyt, että miten saan matka- sekä viikkorahaa kasaan että voin asuntolalle palata.

Uutta ilmettä

Ja taas tuli vaihdettua ulkoasua hieman uudempaan verisoon. Mitäs tykkäätte 'auringonlasku' teemastamme?

Minä lupaan tykätä tästä nyt edes jonkun aikaa, että saan paremman idean seuraavaan ulkoasuun. Muutama idea on käynyt mielessä, mutta ne eivät ole onnistuneet joten ole nehittänyt teokset roskakoriin eikä meillä ole sopivia kuvia uuteen banneriin minkälaisia tarvitsisin. Ehkäpä täytyy ottaa kaveri mukaan tallille ja käydä taas vähän kuvaamassa poikaa ja meitä tietty yhdessä.

Olen tässä miettinyt hieman vaihtaa postauksiamme senverran, että kertoisin joskus omia mielipiteitäni asioista sekä ehkä sekaan enemmän lifestyleä ja kissojemme kuulumisia, mitä olisitte siitä mieltä?
Uutta blogia en viitsisi luoda lifestyle tyyliseksi sillä asiaa minulla ei paljoa ole sillä elämäni on erittäin tylsää. Joskus kuitenkin tapahtuu isompia asioita kuten esim. hiusten värjäystä, ystävien kanssa ulkoilua sekä kissojen kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kokoajan.

Sitten pienimuotoisia uutisia. PÄÄSIN KOULUUN!
Ai että olen niiin onnellinen! Pääsin vihdoin unelma kouluuni nimittäin Kiuruvedelle. Tarkemmin Hinguniemeen opiskelemaan hevostalouden perustutkintoa hevosenhoitajana. Ratsastuksenohjaaja oli alunperin tähtäimessä, mutta kokeet menivät penkin alle joten päätin lähteä hoitajaksi ja sieltä ehkä haarautua ohjaajaksi jos taitoni sekä hermoni riittävät. Muutan siis Kiuruvedelle opiskelija asuntolaan kouluni ajaksi ja Santusta en ole vielä varma tulisiko se mukanani Kiuruvedelle, kovasti sen haluaisin tietty mukaan, mutta ensin on löydettävä hyvä tallipaikka ja jos sellaista ei löydy se luultavimmin jää tänne Outokumpuun ainakin toistaiseksi. Tästä blogista tulee sitten opiskelija painoitteinen kesän jälkeen, mutta yritän pitää aktiivisuuden yllä sekä kertoa Santun kuulumisista riippuen tuleeko se nyt mukaani vai ei. :)