Pienenpieni Elli

Olin äitini mukana Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Magical Rose's Enjoy The Silence, tutummin ''Elli'' on rodultaan Kleinspitz ja on nyt 4,5kk ikäinen joten ensimmäisissä mätsäreissä oltiin.
Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show on meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä on aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit ovat 4.4.2015 Mikkelissä jossa minä olen taas neitiä näillänäkymin esittelemässä.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Apassionata 2014 Time For Dreams

 Nyt on tämän vuoden Apassionatassa käyty ja voin sanoa että oli MAHTAVA show!
Olin viimeksi muutama vuosi sitten ja muistot ovat vähäisiä mutta sen mahtavan tunnelman muistan ja pieniä pätkiä esityksestä. Mutta nyt on muistoja kerrakseen niin videoina sekä kuvian vaikkakin huonohko laatuisina mutta ideahan on tärkein. :)
Valvoimme poikaystäväni Rauskun kanssa koko yön ennen launtaita(8.2) että emme myöhästyisi bussistamme mikä lähti 5:30 Viinijärven linja-autoasemalta. Äitini oli lupautunut ajamaan meidät Viinijärvelle aamusta sekä hakemaan illasta kunhan saavumme takaisin reissustamme.
Bussi tuli ajallaan paikalle mistä nousimme kyytiin ja kammoksuin hieman sitä että jouduimme niin taakse bussia(olen siis matkapahoinvoiva pitemmillä matkoilla) mutta matka sujui ilman pahoinvointia ja muuta epämukavaa. Nukuimme oikeastaan koko matkan Viinijärveltä Helsinkiin pysähdys taukoja lukuunottamatta milloin kävimme toetty asioilla sekä ostamassa kahvia ja evästä.
Matka Helsinkiin oli pitkä ja hieman epämukava mutta se palkittiin itse Hartwall areenalla. Odottelin kokomatkan ajan että pääsen katselemaan osto kojuja ja ostelemaan kaikkea turhaa mutta hyvät hyssykät! Siellä ei ollutkaan tälläkertaa mitää muita kuin ruoka sekä Apassionatan omat kojut. Viimeksi kuin siellä käytiin niin oli kaikenmaailman kojuja hevostarvikkeista yksityisyrittäjien putiikkeihin. Harmitti hieman mutta olihan Show mitä mainioin! Otin paljon kuvia sekä videoita huomaten loppupeleissä miten kammottavalaatuista materiaalia tuli otettua... Mutta ehkäpä ensikertaan on parempi kamera käytössä. Loppupuolen videot sekä kuvat on valitettavasti otettu kännykällä sillä kamerani tila loppui, koska edellinen muistikorttini halkesi eli käytin pienempää korttia enkä tajunnut ostaa matkanvarrella isompaa.
Pyydän anteeksi että tämä on jaksottaisesti videoina(part1,2,3,4), mutta Premiere ei oikein ollut yhteistyöhaluinen yli 10min pitkien videoiden kanssa joten päätin pätkittää tämän näin.

Matkaan showsta tarttui ihanan pehmeä fleece tyyny sekä hieno kahvimuki!

Ensivuonna uudestaan? KYLLÄ! :)