Pääsiäinen

Voi mikä ihana pääsiäinen olikaan. Räntää satoi, mutta kyllä tämä Super hevonen piristi vaan kummasti päivää ja kadotti huolet mielestä. 3. päivä päätin nousta Santun selkään ja laittaa herralle kolmipalan suuhun pitkästäaikaa kun rei'itin oli vieläkin ostamatta, että saadaan hackamore oikeille paikoilleen eikä se lerpata vaarallsesti liian alhaalla nenäuun päällä.
Verkkasin Santun pitkillä alkukäynneillä ja tunnusteltiin kuolainta. Pyrin ratsastamaan hevosta eteen ja alas, mutta se kävi hieman hankalaksi sillä herralla oli meno taas päällä ja kun se rauhoittui aloitimme sitten vasta ravissa työskentelyn. Santtu ei kulkenut käynnissä vielä runkonsa läpi, mutta tyydyin siihen, että se myötäsi ja oli rentona.
Aivan unohdin kertoa, ettei tehty töitä nyt liinassa taikka pellolla, mutta sen varmaan tajusitte jo kuvistakin. Teimme töitä tälläkertaa ihan tiellä joka on noin puolen kilometrin mittainen lenkki tallin, sahan ja laitumien ympäri. Joissain kohti oikaisimme tallin poikki kun vaihdoimme suuntaa. Ravia otettiin tietysti molempiin suuntiin ja kun se tuntui hyvälle päätin kokeilla sitten vielä kevyttä laukkaa välikäyntien jälkeen.

Välikäynnit olivat lyhyehköt ja kävelimme edes' takaisin Tiian edessä joka oli taas kameran takana meitä vahtimassa. Käyntien aikana hain taas hieman kontrollia pysähdyksin, mutta pitkin ohjin ja pidin pohkeen irti hevosesta jotta se saisi kulkea täysin vapaana, mutta kontrollissa istunnalla. Kun Superi oli rentona, mitä ikinä sen pyysinkään tekemään aloitimme laukannostot loivaan ylämäkeen kulmien takaa jotta laukka nousisi hyvin, mutta toisin kävi ja ensin kaahotettiin pelkästään isolla ravilla eteenpäin. Moneen otteeseen kokeiltiin ja kun laukka ei noussut siirryttiin käyntiin ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuhiljaa tajusin hieman rytmittää laukkapohjetta ja pidätettä että Santtu tajuaisi mitä pyysin ja sittenhän se laukka nousi kun nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin komennon myös äänellä ja pidin pohkeen kiinni kevyesti.

Ensin laukattiin hrimuista kyytiä, mutta aloin hakea siihen sitten myös sitä kontrollia ja yritin saada hevosen kantamaan itseään lyhyempänä samassa askellajissa. Muutaman kerran siirryttiin raviin, mutta otettiin pohje uudestaan ja pidätteet niin Santtu osasi jopa kantaa itseään hetkellisesti laukassa, myödätä ja laukata ikkupikkuista laukkaa mistä olin totaalisen yllättynyt. Kiitokseksi taputuksia ja äänellä kehuin hirveästi kun hevonen kulki halutulla tavalla. On Santtu vaan S.U.P.E.R!
Pitkät loppukäynnit olivat paikallaan ja sitten talliin hoitamaan heppa takaisin pihattoonsa syöpöttelemään päiväheiniään.

Seuraavana pääsiäisen päivänä ystävämme Tiia kävi herran selässä pitkästäaikaa, kunhan minä ensin verkkasin alkukäynnit ja otin vähän ravia tunnustelemalla millä tuulella Santtu on. Sittempä Tiia ratsasti herralla hyvät ravit kunnes minä hyppäsin selkään ja otin sitten loppulaukat, tai no otettiin me hieman kovempaa raviakin muutama pätkä, mutta pääasia oli se laukka joka nousi vaikkakin ensin ei meinannut millään malttaa kuin ravata umpipähkää eteen. Muutaman kontrollitarkastuksen jälkeen laukka nousi ja todella hienosti ja sitten annoin Superin vain laukata, en kontrolloinut vauhtiakaan millään tavalla vaan annoin vaan rullata niin kovaa kun se itse halusi.

Maantiekiitäjä

Harmillisesti moni todellahyvä laukkakuva oli epäselvä ja pelkää blurria en niitä viitsinyt tähän laittaa ihan siitä syystä. Kun nousin Santun selkään se oli silloin jo hyvässä pintahiessä sekä meno päällä. Joissain kohdissa se painoi hieman kädelle, mutta tähän saattoi olla syynä kuolaimen vaihto kolmipalaan joka oli omituinen pitkään käytössä olleen nivel baucherin jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja huomasi miten tyytyväinen Santtu on kolmipalaan ja pakko sanoa että tämä on vaan paras suukappale meille. Nivelkin on hyvä, mutta kolmipala vielä parempi ja näin voin sanoa pidemmän kokeilun jälkeen. Kolmipalanhan minä taisin ostaa yli vuosi sitten ja siitä ollaan ainaa vaihdeltu ja kokeiltu nilvelen kanssa. Me ollaan kolmipala ihmisiä kun kuolaimiin tullaan, enemmän herran kanssa mennään tietty hackamoren kanssa heti kun mahdollista.

Terve hevonen, iloinen omistaja!

Postauksen kuvat otettu kännykällä joten laatu on senmukainen, eikä näissä ole blogin vesileimaakaan, laiska minä

Hei, rakkaat lukijamme! Haluan ilmoittaa, että Santtu sai supermiesvoimansa takaisin ja on taas terve sekä pirteä itsensä. Viikossa on kerennyt tapahtua paljon, kun viimeksi julkaisin postauksen odotimme seuraavan aamun tilannetta. Seuraavana aamuna eläinlääkäri kävi taas nesteyttämässä Santtua nenäletkun kanssa ja sama rutiini toistui seuraavinakin aamuina aina 5 päivän ajan jos laskin oikein. Päivät sekä aika 'sulivat' yhteen joten on hankala erottaa yötä päivästä. Välillä Superi oli jo parempi kunnes se taas romahti. Lisäsimme hoidon tehoja viimeisinä päivinä vielä tiputuksella nenäletkun lisäksi, eläinlääkäri iski herran kaulaan siis kanyylin ja kontin yläkulmassa olevaan koukkuun kiinnitettiin 5l pussi joka tippui hevosen suoneen pikkuhiljaa herraa nesteyttäen. Tiputus kohensi Santun tilaa todella paljon, siitä tuli pirteämpi sekä aktiivisempi, vaikka kivut olivatkin vielä tallella.

Välillä itketti hevosen puolesta ja välillä taas laskua miettiessä alkoi otsa rypistyä. Tämä ei tullut yhtään hyvään saumaan ainakaan rahatilanteeni takia. Toinen harmiteltava asia on että Santun muutto siirtyi nyt myöhemmäksi, mutta se ei ollut niin suuri menetys. Parasta on, että hevonen on nyt kunnossa ja alamme palauttelemaan Superia treeniin kävelyttäen selästä käsin, pikkuhiljaa lisäten kävelytyksen pituutta.

Nyt olemme käyneet pariin kertaan kävelemässä soramontulla ratsastusvyön kanssa ja fleece loimi on ollut Santun pyllyn päällä kylmän sään vuoksi. Tänään kun kävimme montulla kävelemässä otimme hieman kevyttä hölkkääkin, sillä Santtu alkoi heittää päätään ja repimään ohjia kädestäni kun ei saanut edetä kovempaa tahtia, joten kun herra kulki nätisti käyntiä, sai se sitten hieman hölkätä. Meillä oli tänään käytössä pitkästäaikaa omppu kolmipala ja herra kulki todella nätisti.

Nyt herralla on sitten molemmilla puolella kaulaa pienet klipatut alueet kanyylin takia, mutta onneksi on karvanlähtö aika niin karva kasvaa nopeasti takaisin(näkyy kuvassa)

''Niin siis MITÄ sä sanoit?''

Voi olla, että herra muuttaa loppuviikosta Leppävirran puolelle ja kevyt treeni jatkuu siellä ainakin kärryjen vetämisellä, juoksutuksella tai sitten jos hyvin käy niin löydän herralle liikuttajan ja voin palata hyvin mielin takaisin koulunpenkille. Toinen syy miksi en ole ollut koulussa on rahatilanne(ei ole rahaa matkata bussilla Kiuruvedelle) mitä itsekkin harmittelen ja mietitään nyt, että miten saan matka- sekä viikkorahaa kasaan että voin asuntolalle palata.

Informaatiota sekä huolia

Mökkimme ihana enoni rakentama kota minne suunnittelen seinämaalauksia!

Nyt on tapahtunut jos toisenkinlaista juttua ja asioita on selvitelty. Facebookissa ilmoitin että olin käynyt mökillä ja asia selviäisi myöhemmin. Nyt onkin sitten sen selvittämisen aika joten eiköhän mennä asiaan. Aiemmin jossain postauksessa(en itsekkään enää muista) kerroin, että on tapahtumassa isoja muutoksia liittyen itseeni sekä Santtuun. Isommat muutokset liittyvät nyt Superiin ja ensiviikolla herra kokeekin tämän muutoksen.
Tässähän on nyt kyseessä tallipaikan vaihto. Ei kuitenkaan minnekkään uudelle vaan tutulle ja turvalliselle tallille, sillä Superi lähtee viettämään talvea kasvattajansa tykö. Tämä päätös tehtiin nyt mökillä ollessani kun kävin hörppimässä kahvit Heikin luona joka on siis Santu kasvattaja ja oikein mukava ravimies. Hän oli huomannut tallin etsimis ilmoitukseni torilla ja oli käynyt äitini puheilla joka sitten ilmoitti minulle, että tämmöinen vaihtoehto olisi tarjolla. Ja miksi sitten vien Superin niin kauas on tälläkertaa sellainen, että meillä on rahahuolia ja vaikka nykyinenkin tallivuokra on halpa ja hyvä omalle kukkarolleni niin on ilmainen paikka tietty parempi. Minun ei tarvitse siis maksaa tallipaikasta mitään, mutta tietty ostan Superille rehut yms. tarvittavat.
Eräs hieman huono puoli tässä tallssa on taas se ettei ole kenttää, mutta mitäpä sitä ravitallilta odottaisi. Hyvin olemme nytkin pärjänneet Superin kanssa ilman kenttää ja varmasti saamme aidattua kentän kokoisen pläntin talveksi jostain kohti peltoa jos sellaiselle on tarve.

Hummeri laiduntamassa omassa pihatossaan minne Santtukin ehkä sitten pääsee

Pahinta tässä kuitenkin on se, että en pääse herraa näkemään niin paljon kuin nyt. Nykyinenkin tilanne on sellainen mistä en tykkää, mutta tässäkin on hyvät puolensa sillä herra saa liikuntaa enemmän kuin nyt. Santtu pääsee vetämään kärryjä taas perässään ja jospa Leppävirran puolelta löytyisi muutama vuokraajakin niin sepä olisi vielä parempi. Käyn itse paikanpäällä tietty niin monesti kuin pystyn, mutta kotonakin täytyy käydä katsomassa kissoja ja poikaystävää tietty.
Toinen, itselleni oma muutos on myöskin muutto rumba. Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa myöskin muualle  täältä Outokummusta heti kun vaan on rahaa takuuvuokraan sun muuhun.

Puffe tarkkailee vaihtikoira virassaan mökkitietä hätkähtämättä

Toinen iso MUTTA on koulunkäyntini. Kouluvuosi alkoi huonosti ja olen ollut monta tuntia/viikkoa poissa opinnoista joista saan syyttää vain itseäni ja jaksamistani. Näihinkin on joillekkin poissaoloille hyvät syyt kuten sairastaminen ja muut isommat asiat. Meinasin jo ottaa koulusta lopputilin sillä tuntuu ettei se vaan onnistu nyt. Kävin äitini kanssa koulussa puhumassa muutamalle opettajalle ja päätimme, että kokeilen vielä pystynkö jatkamaan koulua, sillä koulutus olisi nyt minun hyvä vihdoin  ja viimein saada. Puhuttelussa tuli esille sekin, että mitenkä vaikea minun olisi saada toista koulutusta enää tämän jälkeen jos nyt lopettaisin. Kukaan ei minua varmana enää ottaisikaan sillä olisin lopettanut kaksi koulua jo kesken ja se ei näyttäisi hyvältä papereissa. Olin kokoajan räjähtämispisteessä sinä päivänä sillä itse vihaan kaikkea tuommoista vääntämäistä ja ohjaamista vaikka sitäpä minä tarvitsisin nähtävästi enemmän kuin ajattelinkaan. Mutta nyt on SYYSLOMA joten jospa otettaisiin viikko ihan rauhassa ja rennosti, ja senjälkeen katsotaan taas uudestaan sitä koulua

Tämä herra juoksee kyllä vastaan jos joku tuntematon tulee pihaan

Tämä rento syysloma ei alkanutkaan ihan niinkuin piti, sillä Superilla on imusuonen tulehdus eli ''imppari'' takajalassaan. Ihmettelimme Sonjan kanssa tätä ihmeellistä takajalkaa joka oli turvonnut sekä kova, mutta mitään haavaa ei löytynyt mistä imppari olisi voinut saada alkunsa. Kylmäsimme jalkaa letkulla ja pesimme molemmat takaset hyvin ja tutkimme ne mahdollisimman hyvin, mutta mitään haavaa ei vaan löytynyt. Kylmääminen laski turvotusta ja käytin Santtua vielä pienellä kävelyllä hiekkamontuilla. Mira oli tallilla ja hän pääsikin herran selkään ratsuvyön turvin matkustamaan. Kuullemma impparia hoidettaessa on hyvä tehdä töitä kovalla alustalla, mutta Santulla on takakvioissa pientä ongelmaa jo muutenkin, että siinä mielessä ei olisi hyvä olla kovalla alustalla. Takakaviot eivät siis kasva oikeaan suuntaan ja oikeastaan eivät kasva ollenkaan.
Santun takakaviot ovat niin lyhyet ettei niihin välttämättä saa laitettua kenkiä, mutta kengät olisivat hyvät ettei kavioon tule enempää ongelmia. Herran kavio kun ei kasva niinkuin sen pitäisi. Säde ja päkiäinen on jatkuvasti maata vasten mikä aiheuttaa kipua ja pientä ontumista varsinkin kovalla alustalla.

Hummeri kuuntelee minkälainen auto siellä tiellä nyt päristelee

Erikoiskengitys on ollut mielessä, mutta kengittäjää ei tietysti silloin saa paikalle kun olisi tosi kyseessä. Imppari saattaa hyvinkin johtua tästäkin ongelmasta kun kavio ei kasva oikein ja päkiäinen on maata vasten. Takajalka on selvästi tulehtunut ja yritämme sitä nyt ainakin maanantaihin asti hoitaa kotikonstein betadinellä ja kylmäämisellä. Jos turvotus ei laske ja jalka näyttää samalta kuin nyt on syytä soittaa eläinlääkärille ja kysyä apuja. Olisi hyvä saada jalka kuntoon ennen herran muuttoa, sillä ei ole mukavaa liikuttaa ''kipeää'' hevosta trailerissa paikasta toiseen.

Tämänhetkinen rakenne. Pahoittelen puhki palanutt maata ja kavioita. Santtukaan ei ollut kuvauksellinen

Mökillä käydessäni kävimme Kuopion matkuksessa tiirailemassa Hööksin liiketilaa ja ihania tuotteita. Harmillisesti ei ollut tilipäivä joten en voinut sieltä mitään kivaa ostella vaikka silmään pisti monet huovat, suojat, loimet ja ratsastustamineet. Ostin kuitenkin vähissä varoissani Santulle herkkuja sillä olihan sieltä nyt pakko ostaa jotakin kun kerrankin pääsin siellä käymään. Vielä en ole kerennyt kokeilla, että tykkääkö Santtu niistä, mutta niistähän voisi tehdä vaikkapa mielipide videon jota Santtu itse tähdittää. :)

Mitä olette mieltä tulevista muutoksista? / Onko teillä jo alkanut syysloma?

Nelijalkaisen näkökulmasta

 No terve! Niinkuin kuvasta näkee on minun vuoroni kertoa päivästämme.
Ennen kun pääsemme päivän ärsyttäviin tekijöihin haluan kertoa teille mikä minua ottaa eniten päähän kun omistajani tulee tallille. Olen tooodella iloinen aina hänet nähdessään ja ilmoitan sen äänekkäästi ja juoksen portille odottamaan nätisti ja herrasmiesmäisesti että hän tulisi luokseni, mutta mitä hän tekee? Hmph, sanoo vain turhauttavasti nimeni ja muutaman muunkin lempinimen vielä hötkäyttää siihen väliin ja vain kävelee ohitseni. Törkeää käytöstä jos saan sanoa!
Saan aina odotella tuota kaksijalkaista monta kymmentä minuuttia ennekuin hän tulee luokseni pienen lohdunpoikasen kera, nimittäin porkkana, omena tai leivänpalanen ojentuu suuni eteen kun otan päitset nätisti päähäni. Tänään hän vei minut yllättäen tallin ulkopuomille mistä olin innoissani sillä puomin alapuolella oli paljon herkullista vihreää ruokaa mitä olisin halunnut nyhtää samalla kun saan perusteellisen vartalohoidon, mutta omistajani laittoi tylysti riimun lyhyemmälle puomiin kiinni etten ylettänyt edes pitempiin korsiin! Hieman protestoin kuopimalla maata mikä ei tuottanut tulosta, sain kyllä aina välillä makoisia makupaloja kun olin hienosti ja maltoin mieleni.
Yritin rentoutua kun kaksijalkainen harjasi minusta pölyt sekä kurat pois, mutta mielessäni oli edelleen nuo vihreät ruohonkorret tuolla puomin alapuolella. Sain kuitenkin kehuja kun osasin olla nätisti. Mutta mikä palkkio se sellainen on että kun ollaan hienosti ja nätisti seisottu neidin mieleen hän tuo eteeni kiristävän vyön sekä vaaleansinisen lätyskän aikoen laittaa ne selkääni. Pah! Näytin mielipiteeni asiasta luimimalla ja nyrpistämällä turpaani mikä ei tietysti auttanut.

 Kun hökötys oli saatu selkääni ja inhottava vyö kiristetty ympärilläni oli ihmiseni laittanut minulle uudenlaiset vekottimet poskieni ympärille ja todellakin kirjaimellisesti ruokaa päähän. Siis mitä nämä teidän ihmisten hommailut oikein on? Ei ruoalla pitäisi nyt näin leikkiä..

 Oli se kuitenkin ihan kiva juttu olla joskus muutenkin nättinä! Ihmiseni sanoi että olisin edes kerrankin kuvauksellinen. Kerrankin.. Enkös minä aina mukamasti ole?

 Kahtoo nyt tätäkin kuvaa minkä se nappas minusta ennen uusien pää hököttimien laittamista.

 Kun olimme jo valmiita ja menossa töihin lähti ihmiseni kuitenkin kyykistelemään taakseni ihmettelemään jotakin pientä mitä tämä sanoi ''söpöksi''. Ihmettelen teidän tapojanne toden teolla. Sanoa nyt tuommoista pientä ötökkää söpöksi.

 Hetken annoin ihmisten katsella tuota outoa pörriäsitä kunnes kopautin kaviollani maata ja sain haluamaani huomiota. Hetken sain ihania rapsutuksia kunnes huomasin että olimme jo työ aitojen sisäpuolella ja kaksijalkainen kapuamassa selkäni. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että en ollut valmis ottamaan häntä selkääni joten astelin takapuoleni pois pelistä, mutta hän korjasi asian ja pomppasi selkääni. Pumppauduin täyteen energiaa ja halusin jo lähteä liikkeelle kun hän vain halusi seisoa siinä paikallaan hetken aikaa mikä oli minusta turhauttavaa. Odotin kuitenkin nätisti ohjeita ja sain kehuja hienosta suorituksesta.

 Nämä uudet vekottimet joilla ihminen pyysi ja antoi apuja olivat todella oudot. Ne nimittäin ottivat painetta nenästäni mikä oli kyllä paljon mukavampaa kun se, että ihmiset repivät herkästä suustani. Välillä en ymmärtänyt mitä selässäni oleva olento haluaa, mutta hokasin asiat hyvinkin nopeasti ja sain aina kehuja paljon mistä tykkään sillä ne rohkaisevat minua tekemään asioita paremmin.

 Ihminen pyysi minua kiemurtelemaan aitojen sisällä monia mutkia ja ympyröitä joiden kautta vaihdoimme välillä kulkusuuntaamme. Minä halusin välillä vain mennä suoraan ja kovempaa, mutta yllätys, yllätys, ihminen oli erimieltä.

 Tässä olisin halunnut lähteä pääty-ympyrältä kentän toiseen päähän sillä siellä näytti paljon kiinnostavammalta kuin tässä päässä. Ihminen kuitenkin otti narut käteensä ja pyysi minut takaisin linjalle minne olimme alunperin menossa. Minua alkoi tympimään tämä kävely ja pyysin lupaa mennä eteenpäin muutamaan otteeseen sain vielä kieltoja, mutta sitten..

 Sainkin mennä! Oli kivaa päästää menemään vaikka ihminen hieman horjuikin epämiellyttävästi selässäni, mutta halusin olla nöyrä ja kuunnella hänen pyyntöjään. Hänhän antoi kuitenkin minulle luvan juosta kun olin muutamaan otteeseen pyytänyt vai mitä? Olin niin innoissani että heitin hieman takapäätäni josta sain hieman huomautusta heti joten oli pakko juosta nätisti ja pitää jalat maassa.
Olin todella vapautuneen oloinen näillä uusilla vekottimilla sillä minua ei sattunut ihmisen pyynnöt ja ne tulivat kevyesti nenälleni josta otin käskyt heti ne ymmärrettyäni.

 Olin niin innoissani että oli välillä pakko näyttää kamerallekkin kieltä ja sitten taas päästellä menemään!

 Hurjien juoksupäktien jälkeen olin todella tyytyväinen ja maiskuttelin suutani kertoen siitä ihmiselleni joka taputteli minua kaulalleni sekä kehui kovasti. Olimme molemmat tyytyväisiä tähän työkertaan ja se näkyi ehkä jopa minustakin sillä kerroin siitä kameralle hyvinkin näkyvästi.

 Nämä komeat kuvat on muuten ottanut omistajani kumppani jota en ole paljoa nähnyt viimeaikoina. Valkean ja kylmän aikaan en häntä nähnyt kun muutaman kerran. Toivon mukaan näen häntä nyt enemmän sillä pidän hänestä todella kovasti. Yritän näyttää sen tälle kaksijalkaiselle työntämällä turpaani hänen luokseen ja liikehtimällä kiinnostuneen oloisesti, mutten usko että hän on vielä sitä älynnyt, että olisi kiva nähdä häntä enemmän. Ihmiseni aina harmittelee minulle kun hän ei tule mukaan minua katsomaan, en sitten tiedä mikä minussa olisi vikana sillä minähän olen täydellinen!

Muutaman räpsäyksen jälkeen ihmiseni tuli alas selästäni ja kehui minua vielä kovasti taputellen sekä rapsutellen minua silmieni välistä mistä tykkään huuuimasti ja hän tietää sen! Töideni lopuksi pääsin syömään taas hieman vihreää mikä oli mieleeni. Ihmettelin kyllä kun ihmiseni hyppäsi vielä selkääni vaikka työpäivä oli ohi.

Eihän tuo tuolla haitannut kauheammin kun keskityin ahmimaan vihreää ruokaa ennenkuin joutuisin taas metsätarhaan missä ei paljoa vihreää löydy. Onneksi omistajani keräsi minulle ennen lähtöään tarhaani paljon vihreää. Olin todella innoissani enkä malttanut pysyä kavioissani kun tajusin mitä se hölmö siellä pöheikössä kykkii kunnes hän nousi syli täynnä vihreää. Kiiton häntä hörähdyksin ja hän sanoi minulle heipat ja hyvät yöt sillä harmillisesti hän käy vain kerran päivässä luonani, joskus aikaisin ja joskus illemmalla päivästä. En silti ole moksiskaan tästä asiasta vaan odotan aina innolla kun ihmiseni saapuu minua tapaamaan!
Ainiin melkein unohdinkin tämän eli tässä on kuullemma jonkinlainen video kooste työpäivästäni? En sitten tiedä mikä se mahtaa olla mutta liikkuvalta se ainakin näyttää, IHHAHAA!

Odotan innolla milloinka pääsen taas kertomaan teille päivästämme ihmiseni kanssa.