Super viikko tiedossa

Nyt kun lumet ovat taitaneet jäädä pysyväksi oli aika vaihtaa ulkoasuakin hieman talvisemmaksi ja vihdoin tuli inspiraatiokin esiin. Tein taas ulkoasun itse vaikka olisin halunnut jonkun toisen tekemän, mutta kun olen muutamalta taholta pyydellyt bannereita eivät he ole loppujenlopuksi saaneet mitään aikaan tai sitten heistä ei vain ole kuulunut mitään. Mutta toivottavasti teille käy tämmöinen hetkenaikaa. Kuva tulee luultavimmin vaihtumaan jos saan paremmin käsiini.

Olen huomenna matkaamassa taas Leppävirralle ja tietty koulu/työ asioiden puolella. Menen hoitamaan Santtua ja muita tallin hevosia viikoksi sillä omistaja lähtee lomailemaan ja pyysi minut avuksi. Matkustan kouluun taas seuraavana viikonloppuna ja palaan sovittuihin tallihommiin.

Tämä viikko tietää siis paljon aikaa tallilla ja tietty hevosten kanssa, mutta työt on hoidettava ensin ja sitten jälkeenpäin vasta huvit Superin kanssa. Luvassa kärryilyä, ratsastusta, maastakäsittelyä ja toivottavasti KUVIA, sillä poikaystäväni tulee kissojemme kanssa mukaan viettämään mökki viikkoa. :)

Voitte seuraavaa postausta odotellessa vaikka kommentoida tätä ulkoasua ja kertoa onko korjattavaa, poistettavaa tai lisättävää.

Hevosen pylly on paras

Niinkuin huomaatte, Janette on nyt myöskin aika iso osa tätä blogia sillä hän vierailee taas tässä postauksessa sekä tulevassa jonka vielä jemmaan toiseen kertaan. Tämä postauksen teksti liittyy viime keskiviikkoon(6.8) jolloin meillä oli luvassa ilman satulaa ratsastusta western huovan kera jonka Janette toi käyttöömme. Varusteissa oli mukana ratsastusvyö jos vaikka tuntuu, että tasapaino heikkenee ja tietty hackamore Superin ohjaamiseen.
Treenimme oli kevyehkö, mutta kuumuudessa Santtu hikosi odotettua enemmän(asteita taisi olla jopa täydet 30!). Janette ratsasti Superilla ensin kaikki askellajit läpi eli käynti, ravi(peitsi) sekä laukka mikä meni todella hyvin. Ravin kanssa oli taas hieman ongelmia sillä peitsaamisesta ei tule loppua, mutta ehkäpä ensikerralla kengityksessä kun lyödään herralle taas kengät jalkaan tämä omituinen kipsuttelu loppuisi ja ravi löytyisi normaalisti.

Janeten jälkeen oli luonnollisesti minun vuoroni nousta ratsaille jossa mekin kävimme tietty askellajit läpi parhaamme mukaan. Ilman satulaa on ehkä tietty helpompi pysyä kyydissä kun Santtu peitsaa, mutta en silti tykkää siitä yhtään, että herra käyttää sitä askellajia niin paljon. Saimme silti aika hyviä ravipätkiä aikaiseksi ja laukkakin pyöri hyvin molempiin suuntiin.
Kokeilimme taas tuota Santulle inhottavaa liikettä nimeltä pohkeenväistö ja tälläkertaa tämä sujui ajoittain todella hyvin vaikka herra veti välillä hernettä nenään ja ahkeraan tahtiin. Muutama metri sinne sun tänne teki kuitenkin Santun muistille hyvää ja kun päästiin taas normaalisti käppäilemään eteen oli herra tyytyväinen.

Kun pohkeenväistöstä sekä aidassa verkkailusta oltiin vedetty tarpeeksi herneitä nenään niin ratsastajien kuin hevosenkin puolesta oli hyvä päätös käydä nostamassa muutamat laukat pellolle. Ratsastin Santun aidasta pellon puolelle ja kävimme reittimme ensin käynnissä josta siirryimme laukkaan ja oli muutama kerta kun meinasin oikeasti sekä valehtelematta tippua Santun selästä, mutta onnekseni niin ei käynyt sillä hevonen olisi löytynyt pellon toiselta puolelta muutamassa minuutissa.

Tietty Janettekin pääsi laukkaamaan pellolle ilman satulaa josta tämä parivaljakko nautti huomattavasti. Molemmat suunnat tietty läpi käyden välillä kävellen sekä ravaillen Santtu alkoi hikoamaan enemmän joten pikkuhiljaa oli loppukäyntien aika ja Janette kävelytteli herraa pellolla josta Santtu oli täysin erimieltä. Välillä palaten laukkapoluille herra nosteli itsenäisesti ravia sekä laukkaa josta oli pakko käntyä aina pienemmälle ympyrälle, mutta eipä tuo ketään haitannut, että herra otti ilon juoksemisesta irti.

Ratsastuksen jälkeen Janette ratsasti Santun tallin pihaan ja nappasimme varusteet pois jättäen kuitenkin hackamoren herran päähän. Nappasin muutaman rakennekuvaa muistuttavan otoksen jonka jälkeen otimme vesiletkun käyttöömme ja sen avulla kylmäsimme herran jalat ja muutenvain helpotimme kuuman päivän takia herran oloa kastelemassa koko hevonen! Kuvien jälkeen on video tästä operaatiosta joka kannattaa katsoa huumorin kanssa.

Kun Santtu oli viilennetty, Janette vei herran pellolle syömään vihreää jolloin minä kannoin pesupaikalta varusteemme takaisin varustehuoneeseen ja kannoin Santulle vettä tarhaan jonka jälkeen liityin ystävysteni seuraan kera (Santun mielestä) pelottavan jaffa pullon.

Kun pelottava jaffapullo oli tullut tutuksi oli Santulla taas syöminen mielessä. Me istahdimme Janeten kanssa vihreälle ruoholle Santun viereen ja tutkailimme ottamiamme kuvia päivästämme samalla nauraen Santun hassuille ilmeille sekä pelleilyille. Totesimme vielä hyvän päivän lopuksi, että hevosen pylly on se paras pöytä vaikkapa piknikille! :)

Hassu muuli :D

Kertokaas omia kokemuksianne ilman satulaa ratsastuksesta ja oletteko te kokeilleet kiitolaukkaa avoimella pellolla?

Nelijalkaisen näkökulmasta

 No terve! Niinkuin kuvasta näkee on minun vuoroni kertoa päivästämme.
Ennen kun pääsemme päivän ärsyttäviin tekijöihin haluan kertoa teille mikä minua ottaa eniten päähän kun omistajani tulee tallille. Olen tooodella iloinen aina hänet nähdessään ja ilmoitan sen äänekkäästi ja juoksen portille odottamaan nätisti ja herrasmiesmäisesti että hän tulisi luokseni, mutta mitä hän tekee? Hmph, sanoo vain turhauttavasti nimeni ja muutaman muunkin lempinimen vielä hötkäyttää siihen väliin ja vain kävelee ohitseni. Törkeää käytöstä jos saan sanoa!
Saan aina odotella tuota kaksijalkaista monta kymmentä minuuttia ennekuin hän tulee luokseni pienen lohdunpoikasen kera, nimittäin porkkana, omena tai leivänpalanen ojentuu suuni eteen kun otan päitset nätisti päähäni. Tänään hän vei minut yllättäen tallin ulkopuomille mistä olin innoissani sillä puomin alapuolella oli paljon herkullista vihreää ruokaa mitä olisin halunnut nyhtää samalla kun saan perusteellisen vartalohoidon, mutta omistajani laittoi tylysti riimun lyhyemmälle puomiin kiinni etten ylettänyt edes pitempiin korsiin! Hieman protestoin kuopimalla maata mikä ei tuottanut tulosta, sain kyllä aina välillä makoisia makupaloja kun olin hienosti ja maltoin mieleni.
Yritin rentoutua kun kaksijalkainen harjasi minusta pölyt sekä kurat pois, mutta mielessäni oli edelleen nuo vihreät ruohonkorret tuolla puomin alapuolella. Sain kuitenkin kehuja kun osasin olla nätisti. Mutta mikä palkkio se sellainen on että kun ollaan hienosti ja nätisti seisottu neidin mieleen hän tuo eteeni kiristävän vyön sekä vaaleansinisen lätyskän aikoen laittaa ne selkääni. Pah! Näytin mielipiteeni asiasta luimimalla ja nyrpistämällä turpaani mikä ei tietysti auttanut.

 Kun hökötys oli saatu selkääni ja inhottava vyö kiristetty ympärilläni oli ihmiseni laittanut minulle uudenlaiset vekottimet poskieni ympärille ja todellakin kirjaimellisesti ruokaa päähän. Siis mitä nämä teidän ihmisten hommailut oikein on? Ei ruoalla pitäisi nyt näin leikkiä..

 Oli se kuitenkin ihan kiva juttu olla joskus muutenkin nättinä! Ihmiseni sanoi että olisin edes kerrankin kuvauksellinen. Kerrankin.. Enkös minä aina mukamasti ole?

 Kahtoo nyt tätäkin kuvaa minkä se nappas minusta ennen uusien pää hököttimien laittamista.

 Kun olimme jo valmiita ja menossa töihin lähti ihmiseni kuitenkin kyykistelemään taakseni ihmettelemään jotakin pientä mitä tämä sanoi ''söpöksi''. Ihmettelen teidän tapojanne toden teolla. Sanoa nyt tuommoista pientä ötökkää söpöksi.

 Hetken annoin ihmisten katsella tuota outoa pörriäsitä kunnes kopautin kaviollani maata ja sain haluamaani huomiota. Hetken sain ihania rapsutuksia kunnes huomasin että olimme jo työ aitojen sisäpuolella ja kaksijalkainen kapuamassa selkäni. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että en ollut valmis ottamaan häntä selkääni joten astelin takapuoleni pois pelistä, mutta hän korjasi asian ja pomppasi selkääni. Pumppauduin täyteen energiaa ja halusin jo lähteä liikkeelle kun hän vain halusi seisoa siinä paikallaan hetken aikaa mikä oli minusta turhauttavaa. Odotin kuitenkin nätisti ohjeita ja sain kehuja hienosta suorituksesta.

 Nämä uudet vekottimet joilla ihminen pyysi ja antoi apuja olivat todella oudot. Ne nimittäin ottivat painetta nenästäni mikä oli kyllä paljon mukavampaa kun se, että ihmiset repivät herkästä suustani. Välillä en ymmärtänyt mitä selässäni oleva olento haluaa, mutta hokasin asiat hyvinkin nopeasti ja sain aina kehuja paljon mistä tykkään sillä ne rohkaisevat minua tekemään asioita paremmin.

 Ihminen pyysi minua kiemurtelemaan aitojen sisällä monia mutkia ja ympyröitä joiden kautta vaihdoimme välillä kulkusuuntaamme. Minä halusin välillä vain mennä suoraan ja kovempaa, mutta yllätys, yllätys, ihminen oli erimieltä.

 Tässä olisin halunnut lähteä pääty-ympyrältä kentän toiseen päähän sillä siellä näytti paljon kiinnostavammalta kuin tässä päässä. Ihminen kuitenkin otti narut käteensä ja pyysi minut takaisin linjalle minne olimme alunperin menossa. Minua alkoi tympimään tämä kävely ja pyysin lupaa mennä eteenpäin muutamaan otteeseen sain vielä kieltoja, mutta sitten..

 Sainkin mennä! Oli kivaa päästää menemään vaikka ihminen hieman horjuikin epämiellyttävästi selässäni, mutta halusin olla nöyrä ja kuunnella hänen pyyntöjään. Hänhän antoi kuitenkin minulle luvan juosta kun olin muutamaan otteeseen pyytänyt vai mitä? Olin niin innoissani että heitin hieman takapäätäni josta sain hieman huomautusta heti joten oli pakko juosta nätisti ja pitää jalat maassa.
Olin todella vapautuneen oloinen näillä uusilla vekottimilla sillä minua ei sattunut ihmisen pyynnöt ja ne tulivat kevyesti nenälleni josta otin käskyt heti ne ymmärrettyäni.

 Olin niin innoissani että oli välillä pakko näyttää kamerallekkin kieltä ja sitten taas päästellä menemään!

 Hurjien juoksupäktien jälkeen olin todella tyytyväinen ja maiskuttelin suutani kertoen siitä ihmiselleni joka taputteli minua kaulalleni sekä kehui kovasti. Olimme molemmat tyytyväisiä tähän työkertaan ja se näkyi ehkä jopa minustakin sillä kerroin siitä kameralle hyvinkin näkyvästi.

 Nämä komeat kuvat on muuten ottanut omistajani kumppani jota en ole paljoa nähnyt viimeaikoina. Valkean ja kylmän aikaan en häntä nähnyt kun muutaman kerran. Toivon mukaan näen häntä nyt enemmän sillä pidän hänestä todella kovasti. Yritän näyttää sen tälle kaksijalkaiselle työntämällä turpaani hänen luokseen ja liikehtimällä kiinnostuneen oloisesti, mutten usko että hän on vielä sitä älynnyt, että olisi kiva nähdä häntä enemmän. Ihmiseni aina harmittelee minulle kun hän ei tule mukaan minua katsomaan, en sitten tiedä mikä minussa olisi vikana sillä minähän olen täydellinen!

Muutaman räpsäyksen jälkeen ihmiseni tuli alas selästäni ja kehui minua vielä kovasti taputellen sekä rapsutellen minua silmieni välistä mistä tykkään huuuimasti ja hän tietää sen! Töideni lopuksi pääsin syömään taas hieman vihreää mikä oli mieleeni. Ihmettelin kyllä kun ihmiseni hyppäsi vielä selkääni vaikka työpäivä oli ohi.

Eihän tuo tuolla haitannut kauheammin kun keskityin ahmimaan vihreää ruokaa ennenkuin joutuisin taas metsätarhaan missä ei paljoa vihreää löydy. Onneksi omistajani keräsi minulle ennen lähtöään tarhaani paljon vihreää. Olin todella innoissani enkä malttanut pysyä kavioissani kun tajusin mitä se hölmö siellä pöheikössä kykkii kunnes hän nousi syli täynnä vihreää. Kiiton häntä hörähdyksin ja hän sanoi minulle heipat ja hyvät yöt sillä harmillisesti hän käy vain kerran päivässä luonani, joskus aikaisin ja joskus illemmalla päivästä. En silti ole moksiskaan tästä asiasta vaan odotan aina innolla kun ihmiseni saapuu minua tapaamaan!
Ainiin melkein unohdinkin tämän eli tässä on kuullemma jonkinlainen video kooste työpäivästäni? En sitten tiedä mikä se mahtaa olla mutta liikkuvalta se ainakin näyttää, IHHAHAA!

Odotan innolla milloinka pääsen taas kertomaan teille päivästämme ihmiseni kanssa.