Pienenpieni Elli

Olin äitini mukana Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Magical Rose's Enjoy The Silence, tutummin ''Elli'' on rodultaan Kleinspitz ja on nyt 4,5kk ikäinen joten ensimmäisissä mätsäreissä oltiin.
Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show on meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä on aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit ovat 4.4.2015 Mikkelissä jossa minä olen taas neitiä näillänäkymin esittelemässä.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry

Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!