Jalat mahansa alla

1.

 Lauantaina 21.Maaliskuuta päätimme Tiian kanssa ottaa Superista kuvia kun aamulla sää oli kaunis vaikkakin hyinen ja hieman pilvinen. Illemmasta sitten tartuimme toimeen kun minulla oli aiemmin menoja joten emme kerenneet ehkä siihen parhaimpaan 'aurinkokylpyyn'.
Kuvissa huomaatte Santulla testissä D-kuolaimet, jotka olivat liian pitkät, mutten suitsien pukemisen jälkeen malttanut niitä sitten enää vaihdella kun pelkäsin auringon menettämistä joka meni juuri pilveen kun astuimme tallista ulos. Hetken siinä tuumailimme paikkaa, missä kuvata ja päädyimmekin aika lähelle, nimittäin tallin risteykseen ja jäimme odottamaan aurinkoa, mutta kun se ei meinannut tulla esiin aloitimme kuvaukset etukäteen toivoen, että aurinko pilkistäisi edes jossainvälissä pilven takaa meitä moikaten.

2. Missä se aurinko on?

3.

4.

5.

6.

7.

8.

 Alkukuvat ja seisomisharjoitukset otimme pienessä mäessä josta siirryimme sitten itse tielle, hieman tasaisemmalle alustalle ja Superi alkoi heti protestoida asiaa ilmeilemällä ja katselemalla kavereihin päin sekä kävelemällä kokoajan kohti minua. Malttoi se sitten seistäkkin, vaikkakin tosi rumasti ja sitäpä jouduin korjailemaan niin peruutuksilla, eteenpäin astumisella ja omilla käsillä kävin herran jalkoja asettelemassa.

9. Mua lapsettas nyt ihan hirveesti

10. Miitä sää mamma teet??

11. En ymmärrä. Mähän seisoin äskenkin hyvin

12. Jospa mää tässä hetken sulle poseeraan sit et päästään syömään

13.

 Hetken levähdys ja taas auringon odottelua onnistuneiden rakennekuvien jälkeen. Santulle annoin välilä muutaman (pienen) porkkananpalasen jonka se pystyi popsimaan vaikka kuolain olikin suussa. Turparemmithän meillä ei olleet kireällä joten ne eivät haitanneet herkkujen etenemistä huulilta vatsaan.
Kun aurinko tuli VIHDOIN esiin, iloitsimme ja asettelin heti Santun seisomaan, jossa meni hetki aikaa että sain sen seisomaan edes hieman edustavammin kuin normaalisti, takajalat mahan alla.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

 Kun olimme pyörittäneet Santtua rakennekuvien parissa ja viereisessä tarhassa olevat kaverit oli viety talliin, menimme mekin tallin puolelle ja kokeilimme studio kuvailua, mutta kerron siitä seuraavassa postauksessa lisää

Löysitkö kuvan mikä on selvästi suosikkisi? Kerro se meille :)

Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!

Toukokuiset kuvat

Käytiin kokeilemassa Santun kanssa maastossa kävelemistä eilen ja kaikki meni todella hienosti lukuunottamatta sitä, että se jyräsi minun edelläni suurimman osan ajasta.
Tallille mennessäni tuumailin päivän puuhia sekä päätin ottaa kuvat myytävistä tavaroistamme jota lisään myöhemmin blogikirppiksellekkin kun tästä jaksan sekä kehtaan. Satulamme on nyt siis myynnissä eli jos joku teistä lukijoista tietää lämppärin vailla satulaa ja on suht samanlainen selkä kuin Santulla voitte vinkata. Satula on kapea ja sopii korkea säkäiselle pollelle, lapatilaa siinä ei siis ole ja sentakia etsimme uutta.
Tallilla otin siis ensin kamppeista kuvat ja sitten hain Superin harjattavaksi, mutta tälläkertaa päätin hoidella herraa ulkona sillä oli nätti ja lämmin päivä.

  Ihmetellen Santtu käveli puomille kanssani, mutta osasi käyttäytyä hyvinkin herrasmiesmäisesti kun sen puunasin puhtaaksi ja pintelöin jalat kuvia varten. Kamera minulla oli kokoajan vieressä ja tarkoitus oli ottaa rakenne kuvia näin kuukauden alkajaisiksi. Kun oli herra valmis kuvattavaksi lähdimme kävelemään maastopoluille ja etsimme hyviä paikkoja missä saisi valoisampia kuvia. Tietysti muitakin kuvia tuli otettua ja Santtu oli omaa mieltään asiasta. :)

 Herralta tuli hyvinkin mielekkäitä ilmeitä mutta en kerennyt niistä aina napata kuvaa kun se välillä karkasi kameran linssistä. Sain muutaman ihan hyvän rakennekuvan kun se keskittyi kuuntelemaan metsän ääniä.

 Näissä se kyllä seisoo takajalkojensa päällä aika rumasti. Hieman harmitti kun kuva katsoin läpi mutta ei kaikkea voi saada ja olihan se muutenkin jännää olla maastossa ilman kaveria.
Kävimme sitten kävelemässä sammal metsässä mitä kautta pääsee motocross radalle mutta emme sinne kuitenkaan menneet kun kuului mopojen pörinöitä senverran paljon.
Päätin sitten päähänpistosta kokeilla kameran ajastinta ja asetin kameran sammaleisen kiven päälle ja tämmöinen kuva tuli. Ihan hyvä jan ätti mutta tarkennukset eivät ole kohdillaan. Sen kuitenkin ymmärtää siitä kun oli 10sek aikaa yrittää asetella Santtuakin hyvin ja kamera tarkentaa vain silloin kun nappia painaa puoliksi pohjaan.

 Tämän kuvan jälkeen Santtu alkoi nähdä mörköjä pusikoissa ja se kuunteli tarkkaavaisena metsää joten päätin että nyt on aika lähteä ennenkuin se puskee minun päälleni. Säpsyllä päällähän tuo sitten oli ja otti raviaskeliakin eteen, mutta rauhoittui kuitenkin kävelemään nätisti vierelläni.

Kävimme ennen tallille menoa vielä tallitien päässä kävelemässä ja katsomassa isompaa autotietä missä meni muutama rekka ohitse. Siedätyshoidoksi sitä voisi sanoa sillä Santtu pelkää hieman rekkoja ja autoja välillä jos ne tulevat yhtäkkiä nurkan takaa ja varoittamatta. Hetken siinä norkoilimme kunnes käännyimme takaisin tallille päin. Santtu käveli hienosti vierelläni ja rentona maiskutellen suutaan mistä olin ylpeä ja taputtelin herran kaulaa tallin pihaan saapuessamme.
Juoksutin Santun vielä ilman varusteita pyörö aidassa ja kokeilimme join-uppia joka ensin onnistui, mutta sitten Santtu alkoi hölmöilemään ja lähetin sen taas ympyrälle. Join-Up ei sitten enää toiminut mutta kun sain sen kääntymään ja tottelemaan minua niin siihen oli hyvä sitten lopettaa.
Hieroin vielä lopuksi Santun selkää ja kaulaa. Tämä rentoutui jopa niinkin hyvin että haukotteli ainakin 10kertaa peräkkäin. En saanut selkää enkä kaulaa kokonaan auki mutta ainakin vähän mihin olimme molemmat tyytyväisiä.