1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 

Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.

Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.

Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.

Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta

Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!

Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)

Onhan tullut kesä (kuvia +video)

Olen monesti haaveillut ratsastavani ilman satulaa ja muita vermeitä Santulla maastossa ja kentällä ongelmitta ja nyt otimme siihen suuntaan osoittavan askeleen. Tai ainakin pienen sellaisen.

Tänään kävin tallilla poikaystäväni kanssa jonka nappasin koulupäivänsä päätteeksi mukaani kuvaajaksi ja tietty mukavaksi seuraksi. Suu mutrussa tuo lähti mukaani mutta oli meillä ainakin mukava päivä yhdessä jos ei muuta.

Tallille saapuessamme Santtu oli laitumella piehtaroimassa melkein tien vieressä ja kun oli molemmat kylkensä kääntänyt, se lähti vinkuen peräämme hurjaa vauhtia ja jäi ihmettelemään portille kun menimme viemään pyörän tallin seinustalle ja siivoamaan karsinan.
Kun herran karsina oli puhdas ja iltaruoka laitettu valmiiksi lähdin hakemaan herraa tarhasta joka pörisi minut nähdessään. Siitä alkoi kunnon puunaus sillä Santtu oli yltä päältä mudan peitossa, onneksi kuivuneen sellaisen. Kentälle lähtiessämme varusteina meillä oli ratsuvyö jalustimien kera ja suitset omppu kolmipalalla sekä liukumartingaali. Tietysti herralla oli suojat(pintelit & putsit) ja minulla kypärä.

Kävelytin Santun kentän ympäri muutamaan otteeseen molempiin suuntiin ja suljimme aukinaiset portit varmuuden vuoksi jos jotakin sattuisi. Santtu pelkäsi hieman porttien naruja eikä halunnut tulla niiden lähelle joten jouduin jättämään sen hieman kauemmaksi seisoskelemaan muutaman yrityksen jälkeen. Siinä se sitten odotteli kunnes tulen sen luokse ja jatkoimme matkaa.
Muutamaan otteeseen jouduin tyhjentämään kenkiäni sillä Santtu potki etusillaan hiekkaan kenkien sisään ja minulla oli vain nilkkuri sukat ja kylmä hiekka tuntui ikävältä kengässä. Santtu ihmetteli omituisia touhujani. :D

 Minua mietitytti pitkään päälläni olevat farkku shortsit että olisivatko ne kuitenkaan hyvät ratsastaa ratsuvyön kanssa sillä vyö painaa aika pahasti polvia. Ei ollut kuitenkaan aikaa vaihtaa housuja sillä olimme jo kentällä ja muutenkin olisin pakahtunut kuumuuteen jos olisin vaihtanut ratsastushousut.
Mutta alkukäynnit olivat nyt ohi ja eikun selkään HOP!

''Moi! Mä oon menossa töihin.''

Santtu: ''Hei mitäs me tässä seisoskellaan! Mennään jo!'' Minä: ''Niin mitä mun pitikään nyt tehdä?''
-Näytän kyllä niin kärsivältä! :D

 Kävelin Santun kanssa myöskin selästä käsin molempiin suuntiin ja hain hieman rentoutta sekä kontrollia tässä vaiheessa. Pahoittelu kuvista, poikaystäväni ei osaa kunnolla käyttää kamerani tarkennusta jonka takia se on yleisesti aina taustassa.

Onko tämä nyt se kun hevonen käyttää takajalkojaan? :D

 Lähdimme verryttelemään ravilla joka tippui yleisesti aina peitsiin ja tämä ratsastuskerta piti olla puomien kanssa työskentelyä mutta kun poikaystävä oli mukana ja kinusi kotiin nii nen viitsinyt alkaa asetella puomeja kentälle. Joten työskentelimme sileällä ja ehkäpä ensikerralla otamme puomit eteemme ja harjoittelemme sitä rentoa ravia.
Verryttely volttien sekä ravi pätkien jälkeen nostimme laukkaakin. Seuraavat kuvat ovat päätä huimaavan tarkkoja vai mitä!? :D

Täältä me tullaan niinkin kovaa ettei kamera pysy mukana!

Ja siitä nousi oikea laukka joka pyöri aika hyvin

 Muutamien laukannostojen jälkeen olikin vuorossa muutama ravipätkä ja loppukäynnit.

Santtu viilettää menemään ja ratsastaja on taas itse muualla huuhailemassa.

 Tähän väliin laitan vaikkapa tämän videon. Lyhyen puoleinen, mutta ehkä riittävä. Tässä näkyy hyvin miten Santtu laukkaa vasempaan kierrokseen. Harmillisesti poikaystäväni ei kuvannut toista laukka pätkää mikä olisi ollut oikeaan suuntaan.



Melkein 100% onnistuneen ratsastuksen jälkeen otimme ratsuvyön ja martingaalin pois ja kävelimme ilman satulaa vielä kenttää ympäri muutamaan otteeseen. Pitihän siinä yrittää poseeratakkin että saataisiin yhteiskuviakin kokoon.

Tarkennus taas metsässä :P

Santtu: ''Mua nukuttaa. lopetettasko jo tähän?'' Minä: ''No mitäpä sitten seuraavaksi keksisi?''

Perus; Nouse selästä ja laita housut kondikseen tilanne

Minun rakkaat mieheni yhdessä ja kavereita. :) Syy miksi herralla on suitset jo auki oli se kun purin sen suoraan tuohon ulos ja vein takaisin tarhaan vielä hetkeksi ennenkuin menisi yöpuulle talliin.
  Hieno päivä vaikka huomasinkin että Santtu ei liiku kovin puhtaasti ravissa tai laukassa. Se johtunee takapään jumista jota yritin hieman availla kun löysin muutaman jumi lihaksen. Pitäisi BEMER kiikuttaa tallille tässä jokupääivä että saisi herra taas hoitoa mutta pyörällä se on aika hankalaa, se on iso laukku mitä ei saa repuksi ja tarakalla se ei pysy sillä lainapyöräni tarakassa ei ole minkäänlaista kiinnitys tsydeemiä eikä meilläkään ole niitä 'mustekaloja' eli kumilenksuja missä on ne ihmeelliset kouku päissä. Näillä siis mennään nyt mutta yritän keksiä keinon kantaa BEMER'in mukaan tallille.

Ilman satulaa ja facebook takaisin!

Jes! Nyt on hyvä fiilis sillä oli aika hyvä päivä. Aamulla poikaystäväni herätteli minut ennen kouluun lähtöään ja nousin siitä melkein heti ylös. Torkuin puolisentuntia pedissä ja kyllästyin siihen kun nuorin kissamme, Maniac huusi kuin hullu ja juoksi ympäri kämppää.

Täytyihän siihen joku tolkku saada? No ruokaa kuppiin niin jo rauhoittui meno. Ajattelin sitten, että nukkuisin tunnin verran vielä sillä olin aika väsynyt edellisen yön valvomisesta. Mutta nukuinkin hieman liian pitkään vaikka herätys olikin soimassa useaan otteeseen. Minulla oli suunnitelmissa lähteä tallille 9:20 bussilla mutta heräsin 12:30 ja siitä olikin seuraava bussi lähdössä 13:25 joten kiireellä nousin ylös ja panikoidessa puin ylleni jopa ratsastushousut väärinpäin! Nauroin itselleni ja korjasin tilanteen.
Kerkesin hyvissä ajoin bussiin ja huomasin miten ihana sää olikaan. Minulla on ollut mielessä monta viikkoa pyöröaitaus tallilla joka on ollut harmillisesti jäässä aina kun olen halunnut sitä käyttää. Mutta tänään se oli hyvässä kunnossa joten päätin ottaa herran vain narupäitsien kanssa aitaan. Kävin ensin tietty siivoamassa karsinamme, laittamassa iltarehut ja harjaamassa Superin.
Huomaa kyllä, että kesä on lähellä, sillä kun lopetin harjaamisen oli karsinanpohja ruskean karvan peitossa ja herra vaan mutusteli tyytyväisenä heiniään. Itsekkin oli karvojen peitossa ja jopa suustakin löytyi muutama kappale.
Nappasin taskuuni muutaman porkkanan palasen ja lähdimme Santun kanssa pyöröaitaukseen humppaamaan. Päätin ottaa Santulta narupäitsetkin pois kokonaan, että se saisi juosta ihan ilman mitään naruja ja miten lystäsi, mutta mitä ihmettä? Minä sain oikeasti ajaa herraa ensin, että se liikkuisi mihinkään. Se olisi mielellään jäänyt seisomaan portille ottamaan aurinkoa. Maiskutin ja menin hieman 'tuuppimaan' sitä kyljestä sekä takapuolesta muttei se möhkäle halunnut liikkua. Lopulta sain sen sitten hyvin eteenpäin, se juoksi pää alhaalla ja todella rennosti. Muutamaan otteeseen se otti spurtteja korvat luimussa ja näytti miten se osaa pukittaa. Vaaratilanteita ei ollut ollenkaan ja herra totteli todella hyvin sekä melko herkästi pyyntöjäni. Päätin sitten laittaa narun sille päähän ja katsoa mitä se sanoisi siitä jos nousisin ilman satulaa selkään. Noh, itse yritin rynniä herran selkään ainakin 20minuuttia kunnes viimein pääsin ponnistamaan tarpeeksi ylös ja möyrin herran selkään. Hieman se ihmetteli tätä episoodia mutta tyytyväisenä nappasi porkkanan kädestäni vaikka olinkin selässä.
Kävelimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen ja päätin kokeilla raviakin, hieman minua jännitti, että kestänkö selässä sillä tasapainoni on huonontunut sitten kesän 2012. Mutta näinhän sitä sitten parannetaan eikös juu? Tässä muuten pieni video siitä köpöttelystä, en jaksanut editoida mitenkään vaan lykkäsin suoraan youtubeen. :)


Tämä videon jälkeen otin sitten sitä ravia molempiin suuntiin n. 3kierrosta. Tuntui todella oudolta olla pitkästäaikaa ilman satulaa herran selässä ja vieläpä ilman suitsia. Narupäitsillä vaan huideltiin ja eihän minulla edes kypärääkään ollut. Hyi, hyi ties mitä olisi käynyt. :)
Olin todella iloinen miten rennosti Santtu otti tämän ns. uuden homman. Varmaan hänenkin mielestään tämmöinen vaihtelu virkistää ihan varmasti.



Sitten muuta 'ilon' aihetta. Facebook on saanut käyttäjätilini tarkistettua ja olen saanut sen nyt taas käyttööni mistä olen helpottunut ettei minun tarvitse enempää selvitellä ystävilleni miksi olen estänyt heidät. Ilmeisesti olin siis hävyyksissä koko facebook 'kansasta' kun tilini oli väliaikaisesti suljettu. Nyt pääsen taas päivittämään meidän facebook sivuja ja keskustelemaan kavereideni kanssa jopa helpommin. :)