Kiitos & kumarrus 2014

Tammikuu

Santtu asusteli Outokummussa hienossa yksityistallissa missä pyöröaitaus oli päivittäisessä käytössämme ja herra alkoi oppia enemmän ratsun alkeita ja etsimme kadonnutta luottamusta toisiimme.
Sairastelin itse myös parvorokon tyylikkäästi alkuvuodesta!

Helmikuu

Ensimmäinen join-up sekä ilonkyynelten kuukausi. Pääsimme nauttimaan mieheni kanssa myös Apassionatan kauniista esityksestä Helsingin hartwall areenalle.

Maaliskuu

Hiphei, kirjoittaja täytti 18-vuotta ja koko kuukausi oli yhtä riemua. Hackamoret osoittautuivat meidän vermeiksi, ensimmäinen puomi treeni ja yllättävästi ensimmäiset kunnon laukat kentällä, voi sitä reimun määrää!

Huhtikuu
Kutitellaas hieman sua höyhenellä. Ensimmäinen BEMER hoito oli kutitteleva kokemus Santulle. Puhuttiin blogissa myös sosiaalisen median ärsykkeistä mm. arkikuvahaasteesta jonka minäkin sain haasteeksi tehdä. Kävimme myöskin possujunalla, kolmen könkässä maastoilemassa ja päästelemässä harjoitusradalla. Santtu köpötteli tyytyväisenä kahden tamman välissä! :D

Toukokuu

Hieman takapakkeja, mutta loppa kohti se sitten paranikin. Pomppasimme ensimmäisen, oikeilla puomeilla varustetun ristikkomme hienossa ja kesäisessä säässä. Katselimme myöskin vuosien varrelta löytyneitä 'hauskoja' kieli kuvia Santusta. Viimeisiä treenejä ennen toiselle tallille muuttoa.

Kesäkuu

Kokeilimme cross-under kuolaimettomia joka taisi olla viimeinen ratsastus sillä tallilla. Muutimme uuteen talliin missä Superi pääsi vihreälle laitumelle kesäksi. Hellettä, syöpöttelyä ja pientä treeniä. Lihastulehdus kiusasi Superia loppukuusta jonkatakia se oli lomalla jonkin aikaa.

Heinäkuu

Uusi tuttavuus kameran takana ja Superin selässä, hiljainen blogikuukausi, kavio huolia sekä mietintää erikoiskengityksestä ja pellolla päästelyä. Tutumpi varapilottikin alkoi käymään Superin luona sitä ratsastelemassa mikä helpotti tilannetta.

Elokuu

Santtu ei syönyt kunnolla heiniään joten soitimme eläinlääkärin raspaamaan hammaskaluston. Raspauksen jälkeen kaikki sujui paremmin syöpöttelystä ratsastukseen. Rakkauden täyttämä kuukausi sillä 22. päivä oli meidän vuosipäivämme ja 2vuotta kavioliittoa olikin jo takana!



Syyskuu

Pääsin puksuttamaan osaavammilla hevosilla poneilla koulupäivän päätteeksi ystävän luokse. Bloginpito huolia koulun takia, pellolla päästelyä ja työskentelyä chambonien kanssa ja ihana varapilotti taas Superin selässä.

 
Lokakuu

Kas kummaa, kun mies pomppasi Superin selkään! Surullisia päiviä jouduimme viettämään sillä rakas ystäväni sairastui ja viisi päivää oli täyttä kaaosta ja eläinlääkärin voimin autettiin ruunan rupsukka kuntoon. Täyttä totuutta sairastumisestä ei tiedetä, mutta hiekkaähkyn tavoin hoidettiin otus kuntoon. Tervehdyttyään ja sairasloman jälkeen kevyttä maastoilua sekä soramontuilla ratsastelua. Loppukuusta Santtu muutti kasvattajalleen ja olipas siinä ihmetystä kun oli taas tutussa paikassa missä se oli varttunut komeaksi kilpajuoksijaksi.



Marraskuu

Ensimmäienn kärrylenkki 2vuoteen ja hevonen oli todella innoissaan ja jälkeenpäin tyytyväisen näköinen. Kevyttä ratsastusta pellolla sekä maastossa niin kuolaimen ja hackamoren kanssa. Ensimmäinen maastolenkki tutuilla ravireiteillä oli niin kivaa, että Superi antoi kylmää kyytiä ja vetäisi sellaiset ilolaukat kotiinpäin ettei sitä meinannut saada millään pysähtymään <3



Joulukuu

Joululahjatoiveita, laulettiin joululauluja koristeltiin kuusta ja paketoitiin lahjoja. Joululomalla harrastettiin kärryilyä ja hankilaukkoja kun lumi satoi maahan. Joulupäivänä minä ja Santtu komeilimme kameran edessä joulukuvia varten ja kuvien jälkeen kävimme rentouttavan sekä vauhdikkaan maastolenkin selästäkäsin ja nautime toistemme seurasta. Jouluaattona olikin vapaapäivä ja senjälkeen kinkunsulattelua niin kärryiltä kuin selästäkäsin.

Varokaa vaan, kohta paukkuu raketit ja vuoden 2015 ensimmäinen päivä alkaa!

Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!