Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!

♥ Santtu ♥

Nyt minulta on loppunut työkokeilu tallilla ja se, jos mikä harmittaa ja vaivaa. Käyn silti tallilla tietty Santun luona jokapäivä kun on mahdollista. Uusi työnhaku on ollut päällä jo kuukauden verran mutta kuinka ollakkaan olen ollut erittäin laiska kyselemään mistään yhtään mitään. Mutta kaksi ensimmäsitä vaihtoehtoa on kuitenkin poissuljettu. Muutama ässä on mulla kyllä vielä hihassa mutta katsotaan nyt miten käy! :)

Tänään menin tallille yhden jälkeisellä bussilla ja olimme taas sopineet ystäväni kanssa että näkisimme mikä oli aivan mahtava juttu! Oli kivaa saada tallille seuraa vaikkakin ei ystäväni ollut tallilla aivan alusta alkaen, olin tallilla ensimmäisen tunnin yksin jolloin kerkesin siivota karsinamme sekä hakea herran pihalta joka oli omaa mieltä asiasta..

Hyvin mielin se kuitenkin lähti mukaani talliin jossa se sai kunnollisen harjauksen ja harjoittelimme taas hieman suihkepullon kanssa. Santtu nimittäin plekää esim. ötökkä karkote- taikka harjan selvitys sprayta. Ääni ja haju on aina uusi juttu, mutta tälläkertaa pääsimme aika helpolla, edellisestä kerrasta kun on aikaa niin en muuta odottanutkaan kun muutaman kerran karsinassa pyörähdystä sekä pörhätelyä. Muuten meni tosi hienosti ja Superi sai porkkanaa palkinnoksi jota se kinusi sitten koko loppu harjauksen ajan yrittäen hamuta käsiäni sekä jopa yritti kumartaa kun laitoin pinteleitä sen jalkaan. Hassu polle. :D
Kun olin saanut herran suitsittua sekä satuloitua iski ajatus harjan letittämisestä. Mutta päädyimme kuitenkin otsaharjan pystyyn nykkäämiseen!

Näillä eväillä lähdimme ystäväni kanssa kentälle kun hän saapui sopivasti lähdön aikaan. Nakkasin herralle juoksutusliinan kuolaimeen ja chambonit laitoin kentällä kiinni kun se oli hitusen kiereämmällä kuin edellisellä kertaa niin ajattelin että se varmana peruuttaa muutaman askeleen niinkuin herra tekikin. Lähdin kävelemään kentän keskelle Santtu oikealla puolellani ja pyysin sitä ympyrälle maiskuttamalla ja hieman heilauttamalla liinaa, jolloinka herra meinasi ottaa hatkat ja minulle ambulanssikeikan! Se nimittäin pukitti suoraan minuun päin ja tämä kävi muutamankin kerran peräkkäin. Naurahdin kuitenkin vain herran tempuille kun se vinkaisikin hassusti pukittaessaan. Minun mielestäni juoksutuksen ei tarvitse olla niin vakavaa hommaa vaan silloin saa riekkua kaikin mokomin. :)
Hienojen ja rentojen ravipätkien jälkeen ajattelin nostaa hieman laukkaa oikeaan suuntaan ja se nousi oikein hienosti muutaman kerran jolloinka rauhoittelin herran käyntiin missä kestikin hieman aikaa kun herra oli niin tohkeissaan juoksemisesta. Lopulta sain herran pysähtymaan eteeni pienentämällä ympyrää pikkuhiljaa. Tämän jälkeen laitoin jalustimet paremmin sekä kiristin satulavyön yhdellä rei'ällä ja muutaman vetkuttelukerran jälkeen pääsin hyppäämään herran selkään.
Olisin päästänyt ystäväni ensin mutta käytimme tälläkertaa pelham kuolainta ja halusin testata miten herra niillä kulkee ennenkuin päästän ketään muuta kyytiin ihan vain varmistaakseni miten Santtu toimii. Ja herrahan toimi todella hienosti! Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kaikki kuolaimet käyvät meille. Mutta etsin vielä sitä parasta mahdollista kuolainvalikoimistamme mikä ei ole korvia hipova mutta sellainen kuitenkin meiltä löytyy ja parempi olisi jos joku niistä kävisi herran suuhun ilman mitään muttia.

Kääntelin Santun kanssa kentällä ravissa ympyröitä sekä yritin saada sen hieman taipuisammaksi sen jälkeen kun se pysyi lapasessa. Herra kun punkee lapa edellä tallin kauimmaisen kentän päädyn kulmissa mikä on kyllä aika outoa mutta perus ravuri hommahan tämä. Se pitää vaan kyniä pois niinkuin peitsikin! Santtu meni niin hienosti ravissa että päätin mennä kentän keskelle ympyrälle taivuttelemaan sen runkoa hieman ja herra tarjosi minulle laukkaa jonka otin ihan mielelläni mutta vasta sen jälkeen kun itse sitä pyysin. Todella hienosti ja pitkiä pätkiä pääsimme oikein mukavaa ja tasaista laukkaa! Jopa niin ihana tunne minulle tuli että muutama kyynel valui poskeani pitkin kun pääsin istumaan niin mahtavaa laukkaa! Huusin ja hurrasin herralle selässä, kehuin kauheasti ja ystäväni jo katsoikin sivusta;
''Hyvä hyvä, mutta rauhottuisit jo!'' :D

Molempiin suuntiin sain todella hienosti laukan nousemaan että siihen oli hyvä lopettaa ja pääsin ystäväni selkään. Yllättäen tuli mieleeni juolahti ajatus kokeilla puntata kaverini selkään ilman pölkyn luo menemistä joten nousin alas Santun selästä ja ahdotin ystävälleni tätä oivallustani ja hän suostui. Ja ihmeissäni katselin kun herra ei sanonut asialle yhtään mitään. Seisoa möllötti siinä vaan huulet lipoen kun nakkasin kaverin kyytiin! :D
Hän käveli ja ravaili ympäri kenttää Santun kanssa todella hienosti että siinäkin meinasi jo tulla tippa linssiin! Ps. Kuvat ovat otettu kännykällä ja parempi laatu perunasta..

Ystäväni verrytteli Santun kanssa kunnes tuli samaiselle ympyrälle missä minä itse nostin laukkaa ja hän yritti samaa onnistuen todella hienosti!

Nyt saa olla omistaja hevosestaan kyllä muuta kuin toivoton, nimittäin ERITTÄIN YLPEÄ!

Sinua en mihinkään muuhun vaihtais.
Koska tänään, kun katsoin silmiisi..
Rakkauteni sinua kohtaan kasvoi.
Se on vahvempi kuin koskaan.
Minä sain valita, ja valitsin sinut.
Mitä ikinä tapahtuukaan...

Se on parhain valintani koskaan♥

♥ Santtu ♥