Lämminveristen ryhmäajo JOENSUU

Heipparallaa!
Kävin Joensuun raveissa apurina Heikille ja huolehdin hänen hienosta ruunasta reissun ajan.
Lassi on lämminverinen ravihevonen joka on syntynyt 1.6.2010. Tämä ruuna omaa aivan ihastuttavan luonteen ja on helppo käsitellä ja toivonmukaan tätäkin poikaa näkyy joskus sillointällöin blogissa enemmän ja varmaan näkyykin.

Päivä 23.1.2015 oli varattu kokonaan raviurheiluun ja niinhän siellä menikin kokopäivä vaikka nämä päiväravit olivatkin ja meidän lähtömme oli ensimmäinen.

1. lähtö - klo: 12:01 - Lämminveristen ryhmäajo - 2140m

Aamulla menin tallille kahdeksan aikaan hoitamaan Lassin lähtökuntoon eli perusteellinen harjaus, loimitus ja kuljetussuojien laitto ennen koppiin kävelemistä. Lassi seisoi nätisti tallin käytävällä valmiina lähtöön, kuitenkin hieman jännittyneenä kun avasimme trailerin takaluukun ja Heikki toi purua kopin pohjalle. Minä sillävälin täytin säkin heinällä matkaa varten ja vein sen koppiin.
Seuraavana olikin sitten hepotin vuoro ja kävin Lassin nappaamassa käytävältä ja se käveli pöristen perässäni ja juuri kun olimme astumassa koppiin herra päätti laittaa jarrut pohjaan ja katsella ympärilleen hölmistyneenä. Hetken siinä se pällisteli ja yritti ampaista trailerin ohitse, mutta onneksi tallin ovi oli edessä eikä se päässyt karkuun. Päätimme sitten kääntyä pois ja yrittää uudelleen keskemmältä ramppia ja siitä Lassi käveli nätisti koppiin.
Matka menikin Leppävirralta Joensuuhun hyvin, mutta kauhistukseksemme raviradalla huomasimme, että trailerin yläluukku oli auennut matkan aikana ja lunta oli päässyt traileriin. Lassin selänpäällä oli n.10cm lumikerros, trailerin sisäseinät olivat lumiset ja Lassi raukka oli aivan luminen. Trailerin yläluukku oli jossain töyssyssä pamahtanut auki emmekä me pysähtyneet missään tarkistamaan asiaa. Onneksi Lassi ei näyttänyt olevan kylmissään ja otimme hevosen trailerista ja minä lähdin kävelyttämään sitä raviradan viereen. Kävelimme reipasta tahtia ainakin 15minuuttia kun kurvasimme valjastuskatokseen ja aloimme laittaa poikaa valmiiksi lämmittelyyn.

ruuna - Trillion Tricks ''Lassi'' - om. Heikki Kauhanen

Lassi odotteli katoksessa ohjastajaa joka tuli pian nappaamaan ruunan ja katosi raviradalle lämmittelemään hevosta. Minä laitoin ravikypärän päähäni ja jäin Heikin kanssa odottelemaan portille kunnes kaksikko marssi tyylikkäästi radalta ulos ja minä hyppäsin kärryn kyytiin ja kävin kävelyttämässä Lassia raviradan vieressä ja huomasi heti että tämä taitaa olla hyväpäivä kun herra ei malttanut edes kävellä vaan hölkkäsi kun yritin pyytää sitä hidastamaan. Välillä se kävelikin hyvin, mutta innoissaan aina nosti raville, mutta pääsimme turvallisesti katokselle odottelemaan lähtöämme. Heitimme herralle loimet päälle ja odotimme kuulutuksia sekä taas ohjastajaa joka oli muuten Pekka Vehviläinen.

Kun hevosia pyydettiin radalle saapui ohjastajamme juurikin sopivasti paikalle ja nappasi Lassin taas radalle mukaansa. Lassi oli intoa täynnä ja siitä näki, että se oli valmis juoksemaan. Kävelimme Heikin kanssa taas radan viereen ja minulla oli kypärä valmiina päässä sillä tehtäväni oli taas kävelyttää hevonen radalta tullessaan. Naureskelimme Heikin kanssa siinä, että nyt se juoksee ainakin palkinnoille asti kun se oli niin vireä lämmittelyssä ja tuntui muutenkin ohjastajasta hyvälle.

Kun lähtöön oli aikaa 10sekuntia ja laskenta alkoi on minun kyllä pakko sanoa, että jännitti ainakin vähän jos ei jopa paljoa. Siellä pienessä kohmeessa pakkasesta hytisten katselin kun Lassi juoksi todella hienosti ja se pysyi hyvin kolmen parhaan joukossa suurimman osan matkasta, hieman hiipuen jonka jälkeen kuin tilauksesta se lähti kiihdyttämään ja oli toisena hyvin pitkään. Loppumetreillä Lassi tippui kolmoseksi, mutta siitä saa kyllä olla todella tytyväinen sillä se juoksi todella hyvin siihen nähden, ettei se vielä taida edes tajuta mistä tässä onkaan kyse.

Kun Lassi tuli radalta hyppäsin taas kyytiin ja tälläkertaa se sitten käveli nätisti ja ymmärtäähän sen kun on juuri juossut kovaa ja niin hienosti. Kevyin ohjin köpöttelimme radan vieressä ja menimme sitten taas katokseen. Taputuksien jälkeen purimme kamat ruunan päältä ja nakkasimme loimet päälle nopeaan tahtiin sillä pakkasta oli melkein -20astetta ja sen huomasi. Sormet jäätyivät ravivarusteita avatessa ja itse kärritkin olivat jäätyneet pikalukoista niin että lukkoja joutui hieman sulattelemaan ennenkuin ne aukesivat ja saimme kärrit pojan perästä pois. Kuljetussuojat koipiin ja herra koppiin popsimaan heinää.
Ennekuin lähdimme liikenteeseen katsoimme loput lämminveristen lähdöt ja laitoimme yläluukun niin tiukkaan kiinni, ettei se varmasti aukeaisi matkanvarrella. Hevonen oli hikinen joten ei olisi yhtään hyvä jos luukku aukeaisi taas ja pyryttäisi lunta sisään.
Onneksi tallille päästessämme luukku oli pysynyt kiinni ja Lassi ei joutunut kärsimään enää lumipyrystä ja saapui tallille kuivana ja pääsi loimen vaihdon sekä perus hoitojen kautta omaan karsinaansa syömään heiniä.

Mielestäni Lassi juoksi todella hyvin vaikken vielä kauhean perillä olekkaan näistä ravihommista. Osaan vain valjastaa ja ajaa, mutta ehkäpä pitäisi opetella hieman enemmän näitä hommia että tietää kuka juoksee hyvin tai huonosti. Täytyy opetella myös ravimaailman termit!
Lassi on siitä hassu kun se hölköttelee omaa tahtiansa radalla, kyllä siis vauhtia löytyy ja liikettä senverran, että vauhtiakin voi kaivaa vielä lisää esille. Treenillä ja radoillahan sitä saadaan, joskus lähdetäänkin niin harjoitusradalle että laitetaan Lassi ja Santtu traikkuun ja lähdetään vähän hippasille ;)

Tästä linkistä pääset katsomaan lähdön tulokset ja vaikka tuulettelemaan videon parissa jos haluat!

Ylläoleva paketti kertookin mitä tein ravireissun jälkeen. Ajattelin käydä Santun kanssa vielä maastossa otsalampun turvin vaikka olikin jo aika pimeää, mutta suunnitelmat kaatuivat isoon hokinpolkemaan joka sijaitsi vasemmassa etujalassa. Harmillisesti minulla ei ole kuvaa itse haavasta ilman pakettia mutta voin sanoa että haava oli senverran iso, että minun oli pakko laittaa se pakettiin puhdistuksen jälkeen. Kävin kävelyttämässä pienen lenkin tallin ympäri poikaa, että näkisin, ontuisiko se ja onnekseni niin pahasti eivät asiat olleet. Kerkesin jo pelätä, että seuraavana päivänä sovittu koeratsastus ei olisikaan mahdollinen, mutta onneksi minun ei tarvinnut perua sitä.

Kuva © Tiia Paananen

Seuraavana päivänä(24.1) olikin sitten Santulle jännä päivä mistä olenkin jo aiemmin kertonut. Kyseessä oli siis päivä jona herrasta kiinnostunut tyttö kävi ratsastamassa ja katsomassa josko hän alkaisi Santtua liikuttamaan muutaman kerran viikossa. En siis ole Superia myymässä tai antamassa pois, siitä ei ole pelkoa!
Mitenkäs ratsastus sitten meni? Kaikki meni omasta, katsojan näkökulmasta hyvin. Katselin siis kun tyttö ratsasti ja hoiti Superin ja tietysti huikkailin ohjeita sekä olin tukena. Tyttö ratsasti hyvin ja sai herran kulkemaan tosi hyvin vaikka se ensin taisi hieman testaillakkin että onko pakko jos ei tahdo. Näin se herra tekee kyllä kaikille jotka ovat sen selkään nouseet, mutta minulle ei ole mitään lisättävää eikä moitittavaa päivästä ja luulempa, että muutaman yhteisen päivän jälkeen homma alkaa toimia paremmin.

1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 

Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.

Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.

Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.

Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta

Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!

Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)