Omituisia polkuja

Ihmiseni tuli taas katsomaan minua ja antoi paljon huomiota. Hänellä oli mukanaan pitkästäaikaa taas miespuolinen rotunsa edustaja joka on aina niin mukava minulle. Taidan olla hieman liikaakin tykästynyt häneen, tai niin ainakin ihmiseni sanoo. Kuullemma muutun villivarsaksi hänen ollessa lähellä. En vain tykkää olla nolattavana hänen läsnäollessaan eikä ihmiseni vain ymmärrä sitä.
Siis voitteko kuvitella, että ihmiseni tunkee jalkoihini ylimääräisiä läpysköjä jotka ovat niin noloja että hävettää olla näkösällä. Siispä satulan nähdessäni juoksin aitaukseni toiseen päähän puun taakse piiloon ettei minun tarvitsisi olla naurun kohteena, ihmiseni hieman ärähti minulle kun juoksin häntä pystyssä karkuun satulaa. Katselin nolona puun takaa miten tilanne kehittyisi ja kun tuo mukava miespuolinen henkilö nosti tyhjästä ison ja ihanasti rapisevan porkkana pussin, kuola vierähti kielelleni ja korvat hörössä tepsuttelin takaisin heidän luokseen ja nappasin miehen kädestä hellästi porkkanan.

Ja ennenkuin tajusinkaan minulla oli varusteet ylläni ja olimme lähdössä töihin. Oli mukavaa kun ihmiseni ei laittanut suuhuni mitään tälläkertaa, mutta onhan nämä rautaiset vivutkin aika inhottavat mutta mielestäni paljon paremmat kuin suuhun tungettavat raudat. Osaan kulkea paljon rennommin ilman mitään kipua suussani ja olen paljon tyytyväisempi näihin vekottimiin kuin normaaleihin vermeisiimme.

Iso pelto alue jossa aiemmin olimme päässeet juoksemaan oli muutettu aivan ihmeelliseksi, luulempa että tähän liittyy jotenkin ne kovat äänet ja se pelottava kone mikä aiemmin liikkui niillä tienoilla. Pohja jossa jouduin nyt kävellä oli epätasainen ja minua ihmetytti tähä touhu kovasti, mutta kun tajusin että pohja oli todella pehmeä ja siinä oli mukava kävellä päätin antaa ihmiselleni hieman yllättävää kyytiä ja hyppäsin vauhtiin pienen ilopukin kera. Ihmiseni taisi hieman pelästyä tätä riemukasta ilmaisua sillä hän nappasi ohjista kiinni inhottavan nopeasti ja varoittamatta, mutta ymmärsin heti missä oli vika. En mennyt tarpeeksi kovaa!
Ampaisin sitten vielä vauhdikkaammin matkaan, pellolla oli hankalaa edetä pehmeän pohjan takia, mutta siinä oli oikeastaan todella mukava ainakin juosta kun kavioihini ei sattunut ja yritin ehkäpä hieman saada ihmiseenikin hieman eloa ettei me vain käveltäisi kokoaikaa miltä tämä vaikutti ensin.
Sain sitten haluamani läpi ja ihmiseni antoi minulle jaloillaan käskyn juosta ja siitä minä tykkäsin. Sain juosta vielä muutaman metrin ja sitten ihminen pyysi minua hidastamaan ja minä tietysti nöyränä herrasmiehenä tottelin.

Tykkäsin juosta rentona ja ottaa ihan iisistikkin välillä. Näin pehmeällä pohjalla emme olekkaan päässeet tekemään töitä ja minä tykkäsin siitä todella paljon ja osoitin sen kuuliaisuutena ja rentoina askelina. Kuljimme omituisen näköisiä polkuja pitkin ja halusin välillä mennä omia polkujani, mutta se osoittautui vaikeaksi sillä upposin maahan ainakin korviin asti ja tuli ikävä hyppiä taas oudolle polulle. Oli mukavaa kun ihmiseni oli rentona selässäni eikä hosuillut tai pyytänyt ihmeempiä, sain pitää päätänikin kokoajan rentona ja niinkuin halusin.

Minua ihmetytti sitten kun jouduin seisomaan hetken keskellä pellon outoa polkua ja ihmiseni nousi alas ja höpisi jotakin tuolle mukavalle miespuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä sain selville mistä tuosta höpinässä oli kyse sillä tuo miespuolinen hyppäsi selkääni aivan yllättäen. Pelästyin hieman kun hän tipahti selkääni niin ilkeän kovaa ja se sai minut hieman närkästyneeksi, mutta onneksi ihmiseni oli vieressäni silittelemässä kaulaani jotta rauhoittuisin ja keskittyisin häneen hetken kun tuo miespuolinen heilui selässäni epämukavasti. Pian hän pyysi minua eteenpäin potkien jaloillaan minun kylkiäni, mutta ihmiseni opetti häntä oikeille tavoille miten minua, Kuningasta oikein kohdellaan!

Omituisesti miespuolinen istui selässäni eikä antanut minulle omaa tilaa liikkua vaan roikkui ohjissa kunnes ihmiseni sanoi hänelle jotakin ja inhottavan kireä tuntuma hävisi ja sain liikkua melkein normaalisti. Tunsin kuinka miespuolinen oli hieman jännittynyt tilanteesta, mutta annoin sen hänelle anteeksi, olihan tämä kuitenkin toinen kerta kun hän on selässäni käynyt. Olin kiitollinen kun sain häneltä huomiota ja jokseenkin oikeanlaisia apuja miten toimia. Ihmiseni oli vierelläni aluksi kokoajan kunnes pikkuhiljaa irtaantui meistä ja antoi meidän mennä kahdestaan ympäri pellon omituisia polkuja pitkin. Sain välillä ristiriitaisia ohjeita, mutta selviydyimme niistä yhdessä kun miespuolinen osasi vain oikein pyytää ja ihmiseni opasti häntä äänellään.

Minulla oli aika mukavan rento päivä muutamasta vastoinkäymisestä riippumatta. Olen tyytyväinen ja toivonmukaan niin myös ihmisenikin on tyytyväinen minuun. Niin minä ainakin luulen sillä sain pussillisen porkkanoita palkinnoksi ja paljon huomiota myös töidenkin jälkeen. Jouduin kylläkin vielä jalkojen pesulle mikä ihmetytti ja inhotti ku vesi oli niin kylmää, mutta ihmiset ymmärtääkseni tukivat jalkojani jostain kumman syystä, en tuomitse heitä sillä minulla on hieman ongelmia kasvattaa takakavioitani oikein ja toivottavasti he auttaisivat minua tässä ongelmassa. Odotan myöskin sitä milloinka saan vahvikkeet jalkoihini, että saan viedä ihmistäni maastossa taas 100-0!

Tossa alhaalla extrana vielä lyhyt videon pätkänen!

Kameli vaiko hevonen?

Huutoa, paniikkia, itkua, mutta lopulta tyyntä iloa ja rakkautta.
Näin voisi kuvailla edellistä viikkoa Santun kanssa, sillä se on ollut täynnä pettymyksiä, mutta loppujenlopuksi hyvää mieltä. Jokainen hevosen omistaja tietää ettei niin ison ja arvaamattoman eläimen kanssa jokainen päivä ole ruusuilla tanssimista. Meillä on mennyt nyt todella huonosti sen jälkeen kun hackamoren remmit menivät rikki ja olemme joutuneet käyttämään kolmipalaa.

Vaikka Santtu toimii hyvin kuolaimen kanssa on se alkanut protestoida sitä enemmän ja enemmän.
Protestointi ilmenee ratsastaessa ohjien ryöstämisellä, liikkumattomuudella sekä pään viskomisella. Ongelmana on siis luultavimmin hampaat ja raspaaja on ns. tilattu tekemään pieni visiitti meidän luonamme mutta siihen menee aikaa muutama kuukausi täysin oman rahatilanteeni vuoksi. Raspauksessa minua jännittää hevosen kokemattomuus tähän tilanteeseen sillä Santtua ei ole kasvattajan mukaan ikinä raspattu. Joten mikä voiiskaan mennä pieleen? Ehkä kaikki tai sitten hevonen seisoo nätisti paikallaan, mutta aion tilata raspaukseen eläinlääkärin joka voi tarvittaessa antaa herralle rauhoittavan sillä minulla ei ole minkäänlaista hajua miten herra siihen reagoi.

Ja nyt mitä niihin ongelmiin tulee on alkanut ärsyttämään minua todella paljon. Yritän kuitenkin toimia mahdollisimman rauhallisesti ja positiivisesti ajatellen tilannetta. Viimekertainen ratsastus meni kuitenkin niinkin mönkään, että sain paniikkikohtauksen selästä pois noustessani. Näin ei saisi tapahtua, mutta olin niin stressaantunut ja oloni oli todella epämukava. Ratsastus sujui ensin todella hyvin ja mallikkaasti aina siihen asti kun olimme nostaneet laukat. Tämän jälkeen Santun mielestä olisi pitänyt lopettaa työskentely, mutta kun pyysin sitä taivuttamaan itseään ja käyttämään takapäätänsä kolmikaarisella kiemurauralla Santtu herpaantui ja alkoi heitellä päätään yrittäen saada ohjia käsistäni. Päätin sitten pitää tehtävät perus uralla tehden pysähdyksiä ja peruutuksia. Kolme ensimmäistä tehtävää sujui hyvin, mutta sitten neljännellä kerralla Santtu pysähtyi nätisti mutta peruutti todella tahmeasti ja kun pyysin sitä taas eteenpäin ei herra liikkunut ei mihinkään. Näpäyttelin pohkeilla ja käytin jopa kättäni sen takamuksella, mutta Santtu vaan nosti päänsä ylös ja teki kamelit(tämä on termi mitä käytän kun herra nostaa päänsä ja lörpöttää kieltänsä ulkona kamelin näköisenä korvat sivuilla). Päätin sitten että jos et liiku eteen liikut taakse, yritin peruuttaa mutta tuloksetta. Sitten aloin kääntämään Santun päätä kentän sisäpuolelle josta se lähti liikkumaan. Teimme siis pienen voltin ja jatkoimme matkaamme käynnissä ja muistutin sitä pohkeella puristaen että tämä on käsky mitä sinun täytyy totella.

Santtu jatkoi seuraavalle oysähdys etapillemme tyylikkäästi kaartaen kaulaansa, mutta taas kun oli pysähdyksen vuoro Santtu teki taas kamelit. Tälläkertaa se ei liikkunut kun käänsin sitä voltille. Tein kaikkea mahdollista, mutta Santtu vaan käänsi päätään sivuille eikä hievahtanut ei sitten mihinkään. Päätin sitten hieman tökkiä jalalla sen turpaa mikä ei kyllähään tehnyt mitään eloa tähän hevoseen. Aina kun vaihdoin Santun pään puolta jouduin voimalla vetämään sen päätä sillä herra oli täysin erimieltä. Se oli kun ruostunut vipu jota ei saisi millään vedettyä suuntaan eikä toiseen. Nousin sitten selästä itkuisena ja raivoten ja näytin mitenkä liikutaan eteenpäin. Otin ohjasta kiinni ja näytin kuinka mennään voltit olempiin suuntiin, pysähdytään ja peruutetaan. Nousin sitten takaisin pässinpään slekään ja kokeilimme uudestaan. Sama toistui mahdottoman monta kertaa ja päätin, että en nouse selästä ennenkuin saisimme yhden pysähdyksen suoritettua ilman jämähdystä. Santun mielestä tämä taisi olla vaan kivaa hommaa, mutta saimme vihdoin monen kerran jälkeen suoritettua hyvän pysähdyksen ja nousin sitten selästä alas ja vein Santun karsinaansa. Mielentilani oli murhaava ja olin huudellut Santulle kiakenlaista aina kun se ei liikkunut eteenpäin;
''Senkin aasin perse liiku!''
''Laitan sinut makkaraksi heti huomenna senkin luuska!''
''Jumankauta nyt liiku lehmänperä!''
Kaikkea muuta mukavaa olin myös huudellut ja kiroillut Santun korvaan. Ratsastuksen jälkeen olin itkuinen, raivoissani ja täysin muissa maailmoissa. Lyyhistyin Santun karsinan eteen yrittäen selvittää mieltäni turskahdin itkuun ja en saanut sitä lopetettua, hengitykseni tiheni ja huomasin olevani paniikki kohtauksen alaisena. Kesti hyvinkin tarkasti 3minuuttia, että sain itseni rauhoitettua ja nousin hoitamaan Santtua yöpuulle. Kamala päivä, mutta saimme kuitenkin hommat lopetettua onnistumiseen.

Eilen oli sitten mukavampi päivä mikä toi hymyn taas huulille. Tälläkertaa lähdin tallille vasta seitsemän aikaan sillä nukuimme poikaystäväni kanssa hieman pidemmät päiväunet kuin suunnittelimme. Kun saavuin tallille oli hevoset jo sisällä ja karsinamme ovessa oli lappu jossa tiedotettiin herran saaneen ilta viljansa. Siivosin siis karsinan ja harjasin Santun puhtaaksi pohtien kentällä kevyttä juoksutusta. Nakkasin sitten herralle vahvemmat päitset päähän ja niihin liinan kiinni josta lähdimme kentälle.
Annoin Santun kävellä rauhassa ja rennosti ympyrällä ennen tahdin lisäämistä raville. Seurasin Santun liikkeitä tarkasti tarkastaen jos niistä löytyisi epäpuhtautta. Huomasin että Santun ravi oli osittain epäpuhdas, tämä voisi selittää selästäkäsin tarjottavan peistin. Kokeilin sitten herran jalat ja etsin mahdollisia lihas jumeja joita löytyi lautasten alapuolelta takajaloista. Juoksutin Santun kuitenkin vielä molempiin suuntiin niin ravin kuin laukan kautta josta menimme popsimaan vihreää tallin vierestä. Tai no, Santtu popsi ja minä hieroin hieman sen takajalkoja joista sain ehkä hitusen jumeja auki. Nyt olisi BEMER hoito taas poikaa, täytynee vaan yrittää raahata se pyörän kanssa tallille.

Kännykkä laatu taas 10/10

Iloinen herra nautti puolituntisesta napostelusta kunnes jouduin viedä sen talliin ja lähteä polkemaan kotia kohti. :)