Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.
Kävimme viime tiistaina(30.9.-14) tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.
Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.
 |
| Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei |
Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.
Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.
En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3
 |
| Kesän lämpöä muistellen |
