Lyhyt puhelinkuva päivitys

Nyt onkin täälläpäin sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.
Viime maanantaina (28.7) Santulla kävi ratsastamassa jo aiemmin blogissamme tuttu 'vara pilotti' Janette. Janette aloittaa Santun kanssa puuhastelun nyt vähintään muutama kerta viikkoon kouluun menoni takia ja keheenkäs muuhunkaan luottaisin niinkään paljon kun vanhaan ystävään.
Harmittaa tietysti jättää Santtu jälkeen, mutta heti kun tallipaikka avautuu koulun lähipiiristä on herralla taas muutto edessä jos asiat sellaisiksi katson. Saattaa olla kuitenkin että Santtu jää pidemmäksikin aikaa nykyiseen paikkaansa jos puuhaajia löytyy. Itse pääsen tietty katsomaan herraa niin usein kun vain on rahaa matkustaa kotiseuduille.
Maanantaina Santulla ei ollut niin hyväntuulinen päivä kuin aiemmilla liikutus kerroilla joten ratsastin herran itse ensin 'läpi' vaikkei se siltä tuntunutkaan, ravi ei noussut ja laukkakin oli aivan kamalaa. Tipsutellen menimme sitten ympyröitä, voltteja ja kahdeksikkoja moneen otteeseen, että Santtu alkoi keskittyä edes hieman. Kun päätin, että Santtu osaa keskittyä nyt tarpeeksi päästin Janeten herran selkään.

Janette pyöri hetken aidassa Santun kanssa ja kysyin sitten ihan olan takaa, että haluaako hän kokeilla mennä pellolla ja vastaus oli myöntävä joten avasin portin ja katselin miten heillä meni pellolla pyöriessä. Kaikki askellajit löytyi hienosti ja yhteistyö rullasi muutenkin mukavasti. :)

Keskiviikkona(30.7) oli rennompi päivä niin minulla kuin Santullakin. Hieman palautusta edellisestä treenistä eli luvassa oli kevyt juoksutus hiekkasärkällä. Kaikki kuitenkin muuttui kun lähdimme menemään särkille päin. Iso vesilammikko oli ilmestynyt sateen jälkeen tienvarteen ja menimme katselemaan sitä ihmeissämme. Tämä minun vettä vihaava hevoseni meni sitten leikkimään ja 'pulikoimaan' tähän lammikkoon. Mitä ihmettä!? :D

Älkää pelästykö kylkiluita. Hieman on Santtu kuihtunut, mutta siihen syynä myslin loppuminen!

Kun lammikko oli katsottu tarkasti läpi ja leikitty tarpeeksi oli aika hieman humpata ympyrää. Kevyin varustuksin pyysin sitten Santun ympyrälle kävelemään ja siitä raviin. Kävimme molemmat puolet ensin käynnissä ja ravissa läpi kunnes oli aika siirtyä laukkaan. Laukka ei oikein noussut vasemaan suuntaan joten pienestä päähänpistosta sitten suunnitelmaksi:
Sonja nappasi liinan päästä ja minä hyppäsin siitä selkään ja annoin laukkapohkeet että saadaan laukka rullaamaan. Näinhän se sitten onnistui paremmin molempiin suuntiin paljon paremmin. Santulle iski pieni pintahiki joka viittaa siihen, että herralla on aika huono kunto, mutta saahan se näin kesällä vähän ollakkin kun itsekkin olen rapakunnossa.