28. syyskuuta 2014

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.


 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.


Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

2 kommenttia:

  1. Wau toi banneri! :o Sä oot kyl niin taitava<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ehkä ole 100% tyytyväinen banneriin, mutta onhan tuo erilainen mitä on aiemmin ollut :D

      Poista