Voi surku

Minua niin harmittaa että kaikilla on niin ihania kuvia omasta vapustaan joko ihmisten taikka eläinten kera ja minulla ei ole muuta kuin pelkkää tekstiä teille tälläkertaa. Kuvia olisi tullut jos tuo yksi nimeltä mainitsematon sohvaperuna olisi jaksanut tulla tallille mukaan taikka lähteä ulos kanssani.

No kaikkea ei voi saada. Tähän päivään tuo lause sopiikin täydellisesti nimittäin Santun kanssa meni sukset ristiin töitä tehdessä. Suurimmaksi osaksi talleilu meni hienosti sekä rattoisasti ystävän kanssa rupatellen niitä ja näitä.
Santtu sai taas bemer hoitoa ja ystävänikin hevonen sai nauttia tästä hienosta laitteesta oman aikansa. Hoidon jälkeen lähdimme kentälle ja laitoin Santulle taas kolmipalan sekä chambon piuhat. Kuolain sentakia kun herralla oli niin pitkä vapaa ja energiaa löytyi. Chambonit olivat taas hieman muistuttamassa Santtua että pää ei tarvitse olla pilvissä epämukavasti vaan alhaalla ja rentona. Kaikki alkoi todella mallikkaasti alkukäyntien kanssa jossa Santtu oli todella rento, piti päätänsä alhaalla ja pärkytteli jo silloin kun käänsimme suuntaa muutaman kierroksen jälkeen. Kun vaihdoimme taas suuntaa ja nappasin ohjia rennosti tuntumalle Santtukin hieman jo heräsi muttei sen enempää pöhköillyt kun lisäsi tahtia ja hitusen nosti päätänsä.
Teimme muutaman pysähdyksen ja sitten päätin nostaa raville, normaaliin tapaan otin ohjia hieman enemmän käteen ja valmistelin siirtymistä pohkeilla sekä asettaen hieman sisäpuolelle sillä lähdimme kulmasta pitkälle sivulle. Emme koskaan päässyt raville sillä kun annoin kunnon komennon siirtyä raviin Santtu herra nostaa oikeaa takajalkaansa taivaisiin ja näin se sivuvilmällä kun tunsin horjahtavani eteenpäin. Näin Santun niskan nousevan ja tartuin ohjiin kiinni ja pysäytin hevosen. Purskahdin nauruun ja ihmettelin tilannetta. Ystäväni nauroi ja kertoi juuri ja juuri nähneensä tapahtuman ja se oli huvittava.
Santtu ei sitten tykännyt nostaa raville. Ei ollenkaan! Hetken siinä nauraa hekottaen palauttelin itseni nykyhetkeen ja lähdimme sitten taas kävelemään. Seuraavan kerran kun pyysin herraa nostamaan ravia se nosti laukan ja tietty hiljensin tahtia haluamaani. Ravaamisesta ei kuitenkaan tullut mitään sillä Santtu peitsasi kokoajan niska ylhäällä eikä suostunut kuin kävelemään tai laukkaamaan.
Päätin sitten antaa herran laukata enimmät höyryt pois ja pyysin laukalle, mutta Santtu antoi minulle kunnon pukin ja pysäytin hevosen taas ja peruutin. En halua että Santtu oppii huonoille tavoille sillä sillä ei pääse mihinkään. Seuraava nosto menikin mallikkaammin ja annoin laukan pyöriä kunnolla vaikka takaljalat hieman sekosivatkin herralla mutta se korjaantui kuitenkin antamalla hieman enemmän vapaampaa ohjaa. Vaihdoimme suuntaakin ja molemmat suunnat menivät aika hyvin.
Kävelimme sitten vähän aikaa ja halusin sitten vielä lopuksi ravata pääty ympyrällä rennosti. Tämäkään ei mennyt kuin suunnittelin tai toivoin. Ystäväni oli hevosensa kanssa toisella puolella kenttää ja tietty Santtu halusi kaverin luokse. Noh, näin siinä sitten kävi;
Olimme lyhyellä sivulla ja lähdin pyytämään Santtua pääty ympyrälle kulmasta ja yritin nostaa tahdin raville jonka Santtu teki hienosti mutta kun pääsimme kaartamaan ympyrälle herra teki äkki käännöksen kaverin luokse ja minäpä sitten tipuin selästä vaikka kuinka yritin pysyä kyydissä. Tämä tippuminen oli samantapainen kuin postauksessa Lensin kuin leppäkeihäs! eli lensin suoraan takapuolelleni ja Santtu jäi odottamaan viereeni.
Nousin siltä seisomalta takaisin selkään ja yritimme uudestaan. Sama homma mutta tälläkertaa en tippunutkaan. Tippumisen jälkeen se sama kohta oli aina samanlainen piina eli herra puskee kentän toiselle puolelle mitä ikinä teen tai en tee. Kokeilin jopa käynnissä kävellä sen kohdan monesti ja aina sama laulu. Päätin sitten aina pysäyttää ja peruuttaa. Peruutus alkoi ottamaan Santulle päähän ja se veti itsensä lukkoon eli vaikka vedin ohjista taikka annoi löysät ohjat ja annoin pohkeita, maiskutin tai tein mitä se ei liikkunut kuin vasta sitten kun aloin kääntämään sitä. Huoh.
Sitten tämä sama taistelu jatkui monen kierroksen jälkeenkin ja minua alkoi raivostuttamaan. Ihan missä vain tai missä tilanteessa vain herra nostaa päänsä ja yrittää karata alta josta seurasi aina pysähdys ja peruutus. sittempä se teki vihoviimeisen temppunsa lukittautumalla kentän nurkkaan ja ei liikkunut ei mihinkään. Yritin kääntää ja annoin pohjetta niin ei mitään. Santun pää oli varpaissani kiinni ja hyvä ettei taittunut ympäri kun yritin saada sen liikkumaan. Karjuin ja huusin mutta ei yhtään mitään. Ihankuin olisin ollut patsaan selässä. Käänsin sitten toiseen suuntaan mistä se lähti kuin lähtikin liikkeelle ja pyysin herraa peruuttamaan vielä viimeisen kerran ja se totteli mutta ERITTÄIN tahmeasti.
Pääsimme siitä vielä liikkeellekkin. JES! Kävelimme ryhdikästä käyntiä kentän ympäri molempiin suuntiin ja kävimme pääty ympyröillä ja teimme pysähdyksiä kunnes Santtu oli rento eikä enää temppuillut. Päätin sitten lopettaa siihen ja niin me teimmekin.
Kun nousin Santun selästä alas se näytti niin ja niin tyytyväiseltä itseensä että minua oikein nauratti. Hah! Mokomakin Tonttu. Meinasi nukahtaa siihen paikkaan kun availin suitsien remmejä sekä löysäsin satulavyötä. Kyllä ripeästi virkosi kun lähdimme talliin ja herra sai taas syöpötellä.
Nyt olen tässä kotona vaan istunut ja rapsutellut kissoja, katsonut telkkua sekä youtubesta tylsiä videoita. Vaikka olenkin bilehile niin emme tunne täältä oikein ketään kenen kanssa jonnekkin mennä ehkä vappua juhlistamaan vaikka tanssi hinku olisikin kova. Ehkäpä ensi vuonna parempi tuuri!

Minullapa oli sellainen vappu, toivottavasti teillä muilla on mennnyt paremmin. :)