Suuntana taivas

Olen joutunut tekemään raskaan päätöksen. Se tuntuu niin väärälle kuin oikealle. Olen päästänyt Santun, elämäni hevosen, ystäväni, pois kärsimyksestä. Jotain olisi voinut tehdä toisin, mutta tämä oli paras päätös.
Hevonen, 14vuotias. Selkä, maha sekä jalkavikoja. Näki täysin että ulostaminenkin sattui, koko hevonen veti itsensä kasaan. Riippuvainen omistajastaan ettei päänuppi kestä olla ilman häntä. Hilluu ja on vaaraksi täten muille. Ei syö tai juo kunnolla. Kaviokuumeen oireet etukaviossa. Herkkä muutoksille, joita sen elämässä on ollut jo tarpeeksi. Uuteen talliin muutto olisi ollut jo liikaa ja kaviokuumeen hoito olisi kallista ja riskipeliä näinkin ''vanhalta'' hevoselta. Hienot, loistokkaat käyttövuodet takana. Oloneuvoksena ei kestä. Tarvitsee liikuntaa. Hikilenkkiä. Päästelyä. Mutta sitä sen kanssa ei voinut enää tehdä.
Päätin päästää pojan kärsimyksestä, sillä minuun sattui nähdä ja tietää, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Sain kuulla kauhutarinoita miten hevonen rynni taluttajien päältä, luimi, potki ja rikkoi tallin seiniä. Ei se ole hevosen elämää.
Onneksi viimeisinä päivinään herra oli rauhallinen. Näin ystäväni viimeisen kerran, hymyillen ja sitä hoitaen. En unohda sinua, ystäväni. Näin minä haluan sinut muistaa, pirteänä, energisenä herrasmiehenä. Rakkaani, toivotan sinulle nyt hyvää matkaa ikiuneen..

It will be the past

and we'll live here together.

Not as it was to live

but as it is remembered.

It will be the past.

We'll all go back together.

Everyone we ever loved,

and lost, and must remember.

It will be the past.

And it will last forever.

Lepää rauhassa, rakkain Supermies

12.07.2001 - 03.01.2016

Jalkapotilas

Potilaamme Santtu tervehtyy pikkuhiljaa ja koipi on tukevampi jokapäivä. Pääsi vuokraajakin jo herran selkään ottamaan muutaman kierroksen kävelyä kentällä juoksutus tuokion jälkeen jonka päämääränä oli katsoa Superin liikkeet ja todeta ne puhtaiksi. Sokerina pohjalla oli vuokraajan ja Santun join-up juoksutuksen yhteydessä!

Olemme Santun kanssa harrastaneet nyt maastakäsittelyä paljon mikä meinaa kentällä vapaana hölkkäämistä, venyttelyä, temppuja sekä join-up harjoituksia. Punaturkki on saanut myös bemer hoitoa isommalla teholla mikä on virkistänyt hevosta paljon ja energiaa riittäisi vaikka muille jakaa.
Täytynee myös alkaa kohta lisäämään rehuja kuppiin, sillä ruunan rupsukka meinaa hieman laihtua vaikkei sen enempää nyt liikukkaan. Laidunkauden aikana Superi on syönyt vain mineral plussaa ja biotiini jauhetta.

Heinää täytyy ostaa lisää ja kengittäjä kutsua vuolemaan herrojen kaviot sekä katsomaan Superin hampaat. Ennen jalan kipeytymistä herra nimittäin ei suosinut kuolaintuntumaa ollenkaan ja syö toisepuoleisesti joten ehkäpä herralla on piikkejä. Edellinen raspaus ei onnistunut kamalan hyvin, ainakaan ei näyttänyt siltä kun ell. sijainen vähän vain hipsutteli hampaita raspilla.

Tästä uuteen nousuun ja toivonmukaan Superi pääsee tekemään vielä normitreeniä.