Kisat lähestyy

Niin, lukijakansa joka ei meitä vielä facebookissa seuraa, olemme Ceen kanssa ilmoittautuneet kisoihin. Lähdemme hevosen ensimmäiseen kukkahattutäti koitokseen sunnuntaina 30.7. ratana Helppo D:3 2013. Itse olen nuorempana kisannut tietty jonkun verran, mutta kyllä itseänikin jännittä monen vuoden tauon jälkeen.

Vaikka Credit on kisannut nuorempana raveissa sekä montessa, ei ilmapiiri ole sama. Saamme jännityksellä nähdä mitä ruuna on mieltä moisesta tilanteesta. Emme odota mitään suurempia kenguruloikkia mutta mitä vain voi kuitenkin tietty käydä.
Olemme yrittäneet urheasti rataa treenata, mutta sää on tullut vastaan. Kista käydään tallilla missä on ulkokenttä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kenttä oli aivan liejua satisen sään takia, joten emme voineet muuta tehdä kuin kävellä sekä ihmetellä paikkoja. Kuvaajaa ei ollut mukana ja napsin selästä muutaman videon pätkän kun herra C yllätti ja leikki vesilammikossa! Kävimme kenttään tutustumisen jälkeen sitten lyhyen maastolenkin.

Viimekerralla, torstaina pääsimme tekemään rataa ja herättelemään laidunlomalaista horroksesta. Yö laitumella oli tehnyt tehtävänsä ja ruuna oli aivan unessa. Kokeilimme tällä kertaa myös kannuksia ja ruuna ei välittänyt niistä tipan vertaa. Hieman herkempi se oli kun teimme loppupuolella väistöjä, mutta moottori oli muuten sammunut. Sain oikeaan suuntaan laukankin nostettua hieman ensin painostettuani hevosta. Laukan jälkeen pääsimme tekemään radan ravissa ilman hyytymisiä.
Ruunan heikkouksia radassa tulee olemaan pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen, sekä suoraan taakse peruuttaminen, mutta eiköhän me pärjätä. Ensimmäiset kisat, hermojen kireyttä sekä jännitystä luvassa, mutta mennään vaikka henki menisi.

''Käynti väistöjä torstailta''

Lähden lauantaina Laukaaseen ja katsotaan mitä teemme vielä ennen sunnuntaita jos teemme mitään. Sunnuntaina kisat alkavat klo: 11:00 ja onneksi kys. talli on aivan vieressä, hyvän alkuverryttelyn päässä kosken toisella puolella. Luokassamme on 7 ratsukkoa ja olemme neljänsinä, haastavia vastustajia luvassa, mutta kokeilemaanhan me vain lähdemme, eikös niin? Mitään suurempia itse en odota, terv. rönöttävä kuski joka ei osaa istua. Katsotaan miten verryttelyssä menee niin tietää sitten enemmän. Kisapäivästä, ainakin radasta teille uskallan luvata videota!

Pienenpieni Elli

Olin äitini mukana Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Magical Rose's Enjoy The Silence, tutummin ''Elli'' on rodultaan Kleinspitz ja on nyt 4,5kk ikäinen joten ensimmäisissä mätsäreissä oltiin.
Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show on meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä on aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit ovat 4.4.2015 Mikkelissä jossa minä olen taas neitiä näillänäkymin esittelemässä.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry