Pienenpieni Elli

Olin äitini mukana Siilinjärven Match Show'ssa 15.3.2015 esittelemässä hänen pentukoiraansa kehässä. Magical Rose's Enjoy The Silence, tutummin ''Elli'' on rodultaan Kleinspitz ja on nyt 4,5kk ikäinen joten ensimmäisissä mätsäreissä oltiin.
Nämä olivat itsellenikin täysin ensimmäiset näyttelyt joissa olin mukana ja vieläpä koiraa esittelemässä. En sentään täysin tietämättömänä siellä ollut, sillä joskus kaivoin tietoja match show'sta ja agilitysta omaa koiraani Puffea varten joka leimaantui äitiini ja asuu nyt hänen kanssaan. Onneksi paikanpäällä oli kuitenkin Ellin kasvattaja Piia, joka oli omien koiriensa kanssa kehässä pyörimässä. Häneltä sain vinkkejä ja apuja pieneen hermostuneisuuteen ja kysymyksiin.

Olimme paikanpäällä n. 10:30 ja kävimme ilmoittautumassa itsemme mukaan ja saimme lappusen missä luki PP 10 joka oli meidän numeromme ja PP(Pienet pennut) kertoi missä luokassa olimme. Show oli Siilinjärven tokmannin parkkihallissa minne oli rakennettu kolme kehää. Paikalla oli jo paljon koiria ja ihmisiä ja Elliä ihmetytti hirveästi, että missäs me nyt ollaan. Ihme kyllä neitiä ei pelottanut ollenkaan, ryhdikkäästi se tipsutteli ja katseli ympärilleen häntä pystyssä kun odottelimme kehään pääsyä. Kävimme teitysti harjoittelukierroksia kehässä sekä katselimme mitä Elli sanoo pöydällä olemisesta ja käpälöinnistä. Otimme myös yhteiskuvan Ellistä ja tämän isästä Aimosta, hoitopöydällä.

Ekaa kertaa pöydällä

Isäpappa & Elli

 Harjoittelukierrosten sekä sörkkimisten jälkeen olikin pitkä odotus ja hienosti tuo pieni, ehkä jopa paikan nuorin pentuliini jaksoi odotella ja katsella kun ensimmäiseksi kehään asteli lapsia koirien kanssa ja sitten olikin junnuluokka jonka jälkeen me pääsimme vasta kehään. Pareittain kävimme seisomassa, pyörimässä ja näyttämässä pentuja pöydällä. Elli oli hyvin mukana jokatilanteessa ja jaksoi seisoa hyvin vaikkakin välillä istahti namua pyytäessä joten laitoin käteni neidin takajalkojen viereen ja välillä muistutin että nyt seisotaan.

Odotellaan pöydälle pääsyä ja seisotaan näin hienosti

Pöydällä olikin jännät paikat kun tuntematon täti tuli hieman sörkkimään ja katselemaan purukalustoa, hienosti Elli jaksoi olla vaikka seisomisessa piti auttaa hieman ettei homma mene ihan istumiseksi. Lopuksi tuomaria odotti pusumyrsky ja siitä taas neiti pääsi ruohonjuuritasolle jossa piti tipsutella edestakaisin että nähdään taka- sekä etuliikkeet. Hieman Elli herpaantui kun pitkin mennä takaisin seisomaan eikä päästä mamman luokse joka olisi ollut ihan siinä liikeradan vieressä. Pantahan siltä irtosi siinä rytäkässä, mutta sain pennun kiinni ja pantaan juuri oikeaan aikaan eikä se pitkälle päässyt, onneksi. Seisoakkin siinä kerettiin hetki ja saatiin sitten sininen nauha ja kehuja.

 

Näin hienosti mää eskarilaiseks kävelen!

Mennään jo! Mamma on tuolla ja se hihkuu ilosta kun mä oon niin ihana

Eipä ollut Ellillä aikomustakaan jäädä siihen seisomaan kun se jo säntäsi emäntänsä jalkoihin hirveällä kyydillä ja minä tulin tietty perässä. Kamalasti hännän heilutusta ja äipältä kehuja kunnes oli taas hetken odottelu, että meidät kutsutaan muiden sinisten nauhojen saajien kanssa kehään ja sieltä valittaisiin 4parasta. Onneksi tässä ei mennyt kauhean kauaa vaikka eipä siitä mitään haittaakaan olisi ollut kun pentu oli täynnä virtaa. Hyvin kerettiin siinä välissä harjoitella seisomista ja kävelyä hetken kunnes kaikki pienet pennut olivat käyneet ringissä.
Ja niin siinä vaan sitten kävi, että seisoessamme siinä katselin sivusilmällä kun tuomari napsi muita kehästä pois ja sitten pikkuhiljaa sijoituksiin. Samalla kehuin Elliä kokoajan ja se seisoi nyt 100kertaa paremmin kun aiemmin ja malttoi hyvin pitää ryhtiä yllä. Asentoa ei tarvinnut korjailla paitsi hännän puolta hieman ja tökkiä välillä sitä takapuolta ettei istuta kun joku kävelee ohitse. Nameja se sai varmaan kourallisen.
Tuskanhiki siinä tuli kun tuomari napsi vain ympäriltä koiria ja sitten oli pakko vilkaista äitini ja Piian puoleen, että hei mitä me tässä vielä tehdään! Ei tää oo totta! Melkein itku isinä tuli kun me pääsimme Ellin kanssa kukoistamaan ykköspaikalle hienon punaisen ruusukkeen kera.

Ihailkaa mua, mä oon ELLI maailmanvaltias

Punaisen ruusukkeen saaminen vaati sitten vielä BIS rinkiin menemistä eli, Best In Show. Mutta nyt oli ansaitun tauon paikka ihan ulkoilmassa ja menimme paistattelemaan päivää, sillä odotus oli pitkä. Kävimme kiertelemässä tokmannin ympäristöä ja nappaamassa uusia hajuja Ellin nenä varastoon. Taisimme olla ulkona melkein puolisen tuntia josta menimme takaisin parkkihalliin jossa jouduimme odottamaan vielä seuraavat puolisen tuntia, tai siltä se ainakin tuntui.

 

 

Paikka oli hiljentynyt ja väkeä lähtenyt, joten Ellikin malttoi käydä hetkeksi maate ja tutkia vielä ympärillä pyöriviä koiria ja omistajia jotka odottelivat omaa vuoroansa. Pikkuhiljaa Elliäkin alkoi väsyttämään ja silmä luppasemaan. Neiti meinasi nukahtaa joten Piia ehdotti että laitetaas se isäpapan kanssa koppaan missä ei tarvitse maata kylmällä lattialla ja niimpä sitten tehtiin. Kovin urheasti se siellä yritti pysyä hereillä, mutta kaipa se hetken kerkesi levätä ja ehkä nukkuakkin ennen meidän viimeistä koitosta BIS ringissä.

 

Kun meidät kutsuttiin rinkiin oli Elli erimieltä ja sitä ujostutti hirveästi eikä se meinannut tulla mukanani, mutta sain sen kehumalla ja namin avulla mukaan jonka jälkeen kaikki meni tosi hienosti.
Siinä taas seisottiin monen monta minuuttia, mutta todella hienosti ja urheasti. Paljon en tässä sille edes nameja antanut ja silti jaksettiin törröttää ja odottaa kunnes puolet pyydettiin pois ringistä kun toinen puolikas kävelytti koiriaan ja me odottelimme ensimmäisen puolikkaan juoksut jonnka jälkeen mekin pääsimme hieman kävelemään ja siitä taas hetkeksi seisomaan.
Me pääsimme sitten 10. sijalle ja olo oli aivan huikee. Ekat mätsärit molemmilla mittarissa ja näin hyvin pärjättiin. Elli on kyllä ihan mahtava pentu.

sin.1    BIS-10

Näinki hieno punainen VSKK'n ruusuke sieltä mukaan tuli ja herkkuja tietysti, mukanlukien myös puruluita ja lelu.
Nyt täytyy äidin ostaa ruusuketaulu Ellille johon laitetaan sitten saavutukset. Seuraava Match Show on meillä jo korvan takana jonne on matkaa hieman enemmän ja ne ovat ulkona järjestettävät joten siinä taas uusi haaste, mutta tässä on aikaa treenailla Ellin kanssa vielä tätä kävelyä ja seisomista sillä nämä mätsärit ovat 4.4.2015 Mikkelissä jossa minä olen taas neitiä näillänäkymin esittelemässä.




ps. VSKK = Varpaisjärven Seura- ja käyttökoira Klubi ry

Ilman satulaa ja facebook takaisin!

Jes! Nyt on hyvä fiilis sillä oli aika hyvä päivä. Aamulla poikaystäväni herätteli minut ennen kouluun lähtöään ja nousin siitä melkein heti ylös. Torkuin puolisentuntia pedissä ja kyllästyin siihen kun nuorin kissamme, Maniac huusi kuin hullu ja juoksi ympäri kämppää.

Täytyihän siihen joku tolkku saada? No ruokaa kuppiin niin jo rauhoittui meno. Ajattelin sitten, että nukkuisin tunnin verran vielä sillä olin aika väsynyt edellisen yön valvomisesta. Mutta nukuinkin hieman liian pitkään vaikka herätys olikin soimassa useaan otteeseen. Minulla oli suunnitelmissa lähteä tallille 9:20 bussilla mutta heräsin 12:30 ja siitä olikin seuraava bussi lähdössä 13:25 joten kiireellä nousin ylös ja panikoidessa puin ylleni jopa ratsastushousut väärinpäin! Nauroin itselleni ja korjasin tilanteen.
Kerkesin hyvissä ajoin bussiin ja huomasin miten ihana sää olikaan. Minulla on ollut mielessä monta viikkoa pyöröaitaus tallilla joka on ollut harmillisesti jäässä aina kun olen halunnut sitä käyttää. Mutta tänään se oli hyvässä kunnossa joten päätin ottaa herran vain narupäitsien kanssa aitaan. Kävin ensin tietty siivoamassa karsinamme, laittamassa iltarehut ja harjaamassa Superin.
Huomaa kyllä, että kesä on lähellä, sillä kun lopetin harjaamisen oli karsinanpohja ruskean karvan peitossa ja herra vaan mutusteli tyytyväisenä heiniään. Itsekkin oli karvojen peitossa ja jopa suustakin löytyi muutama kappale.
Nappasin taskuuni muutaman porkkanan palasen ja lähdimme Santun kanssa pyöröaitaukseen humppaamaan. Päätin ottaa Santulta narupäitsetkin pois kokonaan, että se saisi juosta ihan ilman mitään naruja ja miten lystäsi, mutta mitä ihmettä? Minä sain oikeasti ajaa herraa ensin, että se liikkuisi mihinkään. Se olisi mielellään jäänyt seisomaan portille ottamaan aurinkoa. Maiskutin ja menin hieman 'tuuppimaan' sitä kyljestä sekä takapuolesta muttei se möhkäle halunnut liikkua. Lopulta sain sen sitten hyvin eteenpäin, se juoksi pää alhaalla ja todella rennosti. Muutamaan otteeseen se otti spurtteja korvat luimussa ja näytti miten se osaa pukittaa. Vaaratilanteita ei ollut ollenkaan ja herra totteli todella hyvin sekä melko herkästi pyyntöjäni. Päätin sitten laittaa narun sille päähän ja katsoa mitä se sanoisi siitä jos nousisin ilman satulaa selkään. Noh, itse yritin rynniä herran selkään ainakin 20minuuttia kunnes viimein pääsin ponnistamaan tarpeeksi ylös ja möyrin herran selkään. Hieman se ihmetteli tätä episoodia mutta tyytyväisenä nappasi porkkanan kädestäni vaikka olinkin selässä.
Kävelimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen ja päätin kokeilla raviakin, hieman minua jännitti, että kestänkö selässä sillä tasapainoni on huonontunut sitten kesän 2012. Mutta näinhän sitä sitten parannetaan eikös juu? Tässä muuten pieni video siitä köpöttelystä, en jaksanut editoida mitenkään vaan lykkäsin suoraan youtubeen. :)


Tämä videon jälkeen otin sitten sitä ravia molempiin suuntiin n. 3kierrosta. Tuntui todella oudolta olla pitkästäaikaa ilman satulaa herran selässä ja vieläpä ilman suitsia. Narupäitsillä vaan huideltiin ja eihän minulla edes kypärääkään ollut. Hyi, hyi ties mitä olisi käynyt. :)
Olin todella iloinen miten rennosti Santtu otti tämän ns. uuden homman. Varmaan hänenkin mielestään tämmöinen vaihtelu virkistää ihan varmasti.



Sitten muuta 'ilon' aihetta. Facebook on saanut käyttäjätilini tarkistettua ja olen saanut sen nyt taas käyttööni mistä olen helpottunut ettei minun tarvitse enempää selvitellä ystävilleni miksi olen estänyt heidät. Ilmeisesti olin siis hävyyksissä koko facebook 'kansasta' kun tilini oli väliaikaisesti suljettu. Nyt pääsen taas päivittämään meidän facebook sivuja ja keskustelemaan kavereideni kanssa jopa helpommin. :)