Lukijat olette varmasti huomanneet, että Santtu ei ole kauhean lihaksikkaassa kunnossa ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä johtuu niistä alamäistä mitä matkanvarrella on tullut eteen. En ole antanut sen häiritä millään lailla blogin pitämistä taikka harrastamista Santun kanssa. Olen ajatellut tehdä herrasta kunnon lihaskimpun mutta sekin tulee vain kovan työn takaa ja Santun liikutukset ovat olleet epämääräisiä melkein jatkuvasti mikä harmittaa itseäni todella paljon. Ennen kuin lähdin opiskelemaan Hingunniemeen Santtu liikkui niinkuin sen halusinkin, vähintään 3krt. viikkoon ja treenit olivat tasaisia. Nyt kun etsin vielä tallipaikkaa kouluni läheltä sekä vuokraajaa herralle on liikunta todella vähäistä, yksi ihana hoitaja herralla jo on, mutta ilmeisemmin hänkään ei opintojensa vuoksi kerkeä herraa liikuttamaan kuin viikonloppuisin. Santtu on liikkunut nyt vain silloin kun olen itse päässyt tallille eli herralla on ollut joko kahden tai yhden viikon lomat, mikä on näkynyt tietysti herkkyytenä, juoksuhaluna ja pienimuotoisena jäykkyytenä.
Viime postauksessa kerroin kun kävin Santun luona sitä juoksuttamassa sekä ratsastamassa viikko sitten. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina takaisin kouluun, mutta sairastuin akuuttiin ylähengitysteiden tulehdukseen joten ja sain sairaslomaa. Jäin viikoksi siis kotiin ja Santtua en päässyt liikuttamaan mikä harmitti itseäni todella paljon, mutta tiesin että jos nyt lähtisin satulaan, olisin sängyssä seuraavankin viikon. Olo oli aivan kammottava, kurkkuun koski, en saanut henkeä ja ääni ei kulkenut. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua mikä oli helpotus. Oli taas tarkoitus lähteä perjantaina kouluun, mutta yksi ja ainoa bussi lähti 11 aikaan aamulla ja arvaatte varmaan, minä nukuin pommiin eikä lauantaina kulkenut yhtäkään vuoroa. Osasi kyllä ottaa päähän taas vaihteeksi kun tajusin etten pääse kouluun vieläkään. Jäin sitten tietty kotiin ja kävin Santun luona lauantaina.
Selkään nouseminen ei ollut helppoa sillä Santtu alkoi pyöriä ja juoksi melkein altani pois, mutta huijasimme sitä hieman niin, että nousinkin ns. väärältä puolelta selkään eikä herra tajunnut mitään. Kirimme satulavyön ja lähdimme kävelemään pitkin peltoa. Kävelin ja hain Santtua hyvälle tuntumalle ja pyysin takapuoltakin peliin, kun herra oli kuulolla ajattelin, että lähdemme rauhallisessa ravissa työskentelemään ympyröitä ja kahdeksikkoja, mutta kuinka ollakkaan herra syöksyi kiitoravin kautta laukkaan. Ensin yritin pistää vastaan joka johti hetkelliseen veto kilpailuun josta päätin lähteä työstämään sitä laukkaa, ettei Santtu opi ryöstämään yhtään enempää. Tämä oli huono alku, mutta herra parani heti kun sai ensin tuuletella viikon energiat. Teimme enimmäkseen ravi-laukka siirtymisiä ja ympyröitä kun aloin pyytämään enemmän ravia. Ravi löytyi hyvin aina kun sitä enemmän vain pyysi ja tahti oli hyvä.
Pikkuhiljaa Santtua alkoi ärsyttämään näiden kiemuroiden teko ja se alkoi nostella päätään myös käynnissä ettei sen suuhun saanut kunnolla kontaktia. Menimme muutamat, hieman vauhdikkaammat laukka ympyrät välissä jotta herra jaksaisi vielä hieman edes keskittyä ja saataisiin takapäätä mukaan myös raviin. Laukkapätkien jälkeen Santtu keskittyi taas hienosti raviin ja alkoi myödätä hieman jo siinäkin kunnes se taas närkästyi ja päätin antaa Miralle ohjat käteen. Vaihdoimme siis pilottia ja Mira meni Santun kanssa kiitoravia ja hieman laukkaakin mikä näytti oikein mallikkaalle. Nauratti katsoa kun Santtu pinkoi kovempaa ravuri ravia peltoa ympäri Mira kyydissään ja jarrutus sekä suunnan vaihdos venyi todella pitkäksi, kaksikko juoksi melkein puskaan muttei kuitenkaan!
Tässä vielä loppuun videon pätkänen päivästämme. En yrittänyt tehdä videosta mitenkään hienoa, mutta jokseenkin katsottavan kuitenkin muutamalla efektillä. Kamerajälki oli niin heiluvaista välillä sekä tarkennukset metsässä, että nämä pätkät olivat parhaimpia.
Linkki videoon: Santtu 13.9.2014
