Elämä on elämisen arvoista

Tämän postauksen kuvat © Mira, ellei toisin mainita

 Muutaman vapaapäivän ansainnut Superi oli vastassani höristen ja iloisen näköisenä. Mirakin oli taas tallilla kamera kourassaan ja tuli taas kuvaamaan meidän puuhiamme. Tänään oli vuorossa peltorallia sekä maastoilua sillä aidassa ei voinut mennä sateiden takia. Olisimme menneet mukkelismakkelis jos Santtu olisi ottanut yhdenkin hataramman askeleen. Alkujumpat otimme kuitenkin aidassa ihan vain varmistaaksemme, että Santtu ymmärtää pitkästä aikaa kätössä olevat hackamoret. Heti kun varustaminen alkoi Santtu herrasemme masentui täysin joten yritin piristää sitä onnistumatta.

Korvat pystyyn ja pilkettä silmäkulmaan pliis!

 Santun murjotus vain jatkui joten luovutin ja hain satulan herran selkään. Tämä ei ollut ollenkaan hyvä idea herramme mielestä vaikka nätisti se paikallaan seisoi kun asettelin huovat sekä satulan kunnolla kohdilleen. Kun vyö oli kiritty ei ollut enää mitän ongelmia havaittavissa Santun käytöksessä joten 'heitin' sille hackamoret päähän ja eikun menoks!
Köpöttelimme reippaat alkukäynnit ja teimme muutaman pysähdys harjoituksen jotta saisin Santun kuulolle sillä se kuikuili jatkuvasti muualle.

''Mä niin en tykkää tästä, en yhtään!''

 Santtu kulki hyvin hackamoren kanssa, paremmin kuin muistelin. Herra oli rento ja ei viskellyt päätään sen enempää paitsi kun kokeilimme pohkeenväistöä. Santulle kaikki uusi on aina ärsyttävää ja närkästyttävää josta alkaa pään viskominen ja ylimääräinen steppailu. Salamannopeasti rento ja ihana hevonen muuttuu inhottavaksi laamaksi, mutta Santun onneksi kokeilin vain hetkellisesti molempiin suuntiin mitenkä tämä homma oikein toimii. Olemme harvoin kokeilleet pohkeenväistöä ja joskus se sujuu ongelmitta, mutta nyt Santtu ei ollut mielissään. Minäkään en ollut kouluväännön puolella jotenka muutaman hyvän ravipätkän jälkeen lähdimme pellolle revittelemään.

Tassahdellen eteenpäin!

Laama ei tykännyt pohkeenväistö harjoituksista yhtään :D

Kävelimme pellon viertä pitkin isommalle ja laajemmalle alueelle missä olisi hyvä revitellä isomman kaavan mukaan ja Santtu saisi juosta niin kovaa kun vain itse jaksoi. Fiilis oli katossa ihanan sään ja hevosen nostattamana. Ennenkuin lähdimme spurttailemaan mielessäni kävi kaikkia mahdolliset kamalat asiat mitä nyt voisi käydä, mutta pudistelin päätäni ja lähdimme matkaan!

Ensimmäisien hieman rauhallisten laukkapätkien jälkeen annoin Santuin vain viedä minua mukanaan ja piti aina fiiliksen mukaan sitten huutaa riemusta, että elämä on elämisen arvoista.

Täältä me tullaan!

Me lennetään!!

Tässä ollaan molemmat kyllä niin hakoteillä. Toinen luulee olevansa taas laama ja toinen miettii, että mitenkäs sitä on tähän jouduttu. :D

Monen spurtin jälkeen lähdimme takaisin tallipihaa päin ja Mira pääsi sitten kokeilemaan minkälainen Santtu oli ratsastaa. Mukavan näköistä aina katsella kun toinen ratsastaa hevosellaan niin näkee itse hevosen liikkeen ja miten se reagoi kaikkeen tekemiseen. Mukaanlukien tarkastelin hyvinkinpaljon herran ilmeitä ja mielentiloja jokaisessa askellajin vaihdossa ja tilanteessa.

Letkeä Santtu ja senmukainen ravi

Innostunut Santtu ja laukannosto

Nyt on ollut yllättävän mukavia päiviä Superin kanssa. Sitä tulee aivan kammottava ikävä kun lähden kouluun toiselle paikkakunnalle jo viikon päästä, mutta toivonmukaan näemme monesti ja ehkä jokupäivä saan sen taas lähemmäksi itseäni.

Something happend today / Jotakin tapahtui tänään
I realised something about you / Ymmärsin jotakin sinussa
About us / Jotakin meissä
I'm telling you it's the most / Vannon, että se on
Real thing that i have ever felt in my entire life / Aidointa mitä olen koskaan tuntenut elämässäni

I love you / Rakastan sinua