Asiaa on ja löytyy

Hei vaan kaikki! Blogi on taas alkanut hiipua epäaktiivisemmaksi johtuen kirjoittajan laiskuudesta ja siitä kun en haluaisi toistaa itseäni jokaisessa postauksessa ja kertoa samoja asioita moneen kertaan eri otsikoiden alla, niinkuin olen tainnut tehdä aika paljon. Nyt tähän tulee loppu vaikka se meinaisi postaustahdin hiipumista.
Kirjoitan blogia omaksi ilokseni kertoen meidän yhteisestä arjesta Superin kanssa ja haluan jokaisesta postauksesta kuvallisesti runsaan ja uusia kuvia ei ole ollut hetkeen joka on myöskin yksi syy miksi postauksia ei ole julkaistu. Asiaa on, pakko myöntää mutta jokainen hetki ei ole hyvä kertoa heti kaikkea mitä on tapahtunut. Nyt tulevaisuudessa yritän kehittyä kirjoittajana ja bloggaajana, joten katsotaan miten käy!

Nyt haluaisin kuitenkin valottaa meidän tilannetta teille, eli Santtu on niinsanotulla lomalla takajalkansa vuoksi josta kerroin myös facebook sivuillamme. Herra siis otti lähdöt maastossa pitemmllä suoralla ja otti osumaa vasempaan takajalkaansa ja heti pelästyin, että vanha hankosidevamma olisi pamahtanut uudestaan. Ei kuitenkaan, luojankiitos!
Lenkin jälkeen takanen oli turvonnut, normaaliin tapaan kylmäsin jalat ja laitoin lämpöpintelit yöksi. Santtu ei ontunut ja oli muutenkin tyytyväinen joten jätin diagnoosin aamuun ja aamulla kauhistelin itkuissani että nyt joutuu tämä hevonen monttuun. Jalka oli lämmin ja kovan turvotuksen alaisena ihankuin imppari joka ei ollut imppari. Jalka tuli hitaasti laahaten hevosen perässä ja katselin hevosen menoa hetken pienemmässä tarhassa kunnes tajusin, että liikkeessä oleminen auttoi jalan tilannetta. Se vetreni ja askel oli hetkenpäästä puhdas.
Eläinlääkärin kanssa soiteltiin ja kyselin myös kotiin päästyäni ensiavuksi myös internetistä apuja jalan hoitoon. Asiallisia hoito-ohjeita saimme:
Kylmäystä vedellä
Lämpöpintelit kylmäysten jälkeen
Kävelytystä
Jos jalka ei parane viikon kuluessa tai tunnu paremmalle soitto uudelleen eläinlääkärille.
Jalka tuntui jo parin päivän päästä normaalille ja sain huokaista helpotuksesta.

06.06.2015

Superin rallittelu episodi tapahtui 26.päivä toukokuuta eli tästä on jo yli viikko aikaa ja jalka tuntuu normaalille sekä liike on melkein puhdas. Turvotusta jalassa ei ole näkynyt ulospäin melkein ollenkaan, mutta kun menit itse kinttuun kiinni sen kyllä tunsit. Jalka tuntui heinäseipäälle, niin kova se oli ja turvotus ulottui kinnerpattiin asti kaviorajasta.
Santtu on saanut nyt päivittäin jalkahuoltoa erityisellä tarkkuudella, sillä minulle on tärkeää että hevoseni pysyisi kunnossa, terveenä ja onnellisena ilman kipuja. Olen hieronut Superia myös nyt paljon ja olemme lisänneet hierontaan vähän hevos pilatesta mihin sain idean Nooran blogista Kootussa Ravissa.

 Vaikka Superin jalka on nyt hieman huonommassa hapessa se on saanut laiduntaa isommalla laitumella ja olla oma itsensä. Ulos ja sisälle viemisessä on tietysti nyt uudet rutiinit jalkojen takia ja herraa ei aina huvita mennä pesupaikalle. Toissapäivänä Superi teki täyden stopin ulko-oven ja pesupaikan väliin ja jouduimme käydä haukkaamassa ulkoilmaa hetkeksi ja sitten käveltiin niin nätisti pesukoppiin ja leikittiin herrasmiestä.
Jotta vettä ei tarvitsisi lotrata niin paljoa niin olemme hankkimassa pikkuista pakastinta talliin sekä kylmäyssuojia kunhan saamme rahat kasaan, hetki tässä menee, mutta toivottavasti saamme ne nopeasti. :)

Varovaisesti

''Liinatyöskentely on mielestäni mukavaa kun on oikeanlainen ystävä auttamassa joka tietää mitä pitää tehdä''

Santtu on ollut todella pirteä näinä päivinä kun olen ollut sen kanssa tekemisissä. Aina kuulen hörinää ja pörinää kun kävelen sen aidan ohitse ja herra katselee ihanilla ruskeilla silmillään minua.
 Torstaina 26.Maaliskuuta päätimme kokeilla Santun jalkaa käytännössä kun se on päässyt juoksemaan isoon tarhaan eikä jalka ole ollut enää liikkeessä epäpuhdas. Jalka, sekä tietty koko hevonen on saanut erityishoitoa niin hieronnalla(omatoimisesti), venytyksillä sekä mitä ikinä ollaankaan keksitty sen parantamiseksi. Jalkoja ollaan kylmätty linimentillä jokaisen irtojuoksutuksen jälkeen ja lämpöpintelit on laitettu heti perään joksikin aikaa taikka jopa seuraavaan aamuun asti. Näin me hoidamme Superin jalat muutenkin, mutta pinteleitä emme välttämättä laita kevyen treenin jälkeen mitä nämä viimepäivät ovat olleet tämän jalkaepidosin aikana.

 Santun ristiselkä ja semitendinosus lihas(sijaitsee hevosen takapuolessa) on saanut lämpölinimenttiä aina iltaisin ja pientä hierontaa samalla linimenttiä laittaessa ja lihasten kireys on helpottanut ja hevonen liikkuu puhtaammin ja iloisemmin, ainakin minun silmääni.
 Tänäpäivänä varustaessa Santun suurin arkkivihollinen on ollut satula, joka on tuottanut kireää silmäkulmaa, hampaiden näyttelyä sekä takajalkojen nostelua sekä luimivia korvia, mutta tälläkertaa kun näytin satulan herralle ennen sen asettamista selkään ei herra sanonut mitään. Se suurinpiirtein nukahti turpa satulanpäälle ja kun laitoin satulan Superin selkään se ei näyttänyt mitään negatiivisuuden merkkejä. Se vaan seisoa törötti ja odotteli pirteän näköisenä, korvat hörössä.

Suitsien laitossa taikka missään ei ollut mitään negatiivista ja herra lähti hyvissä mielin minun ja Tiian matkaan pellolle töihin. Ensin se ihmetteli kun menimme pitkästäaikaa rallipellolle missä se sai pakkaspäivinä kyydittää meitä minne halusi paksussa lumikinoksissa, mutta nyt lumi oli lämmön ja pakkasen myötä kovaa pinnasta ja siinä oli hyvä juoksuttaa ja katsella hevosen liikkeitä jokaisessa askellajissa molempiin suuntiin ennenkuin nousisin sen selkään. Santtu oli melkein kokoajan kuulolla ja kuunteli pyyntöjäni hyvin vaikka välillä hitaanomaisesti.
Iloisesti katselin Superin liikkeitä jotka olivat ilmavia ja puhtaita. Laukkaa pyytäessä herra päästi muutaman ilopukin ja heitteli hetken nopeampaa laukkaa ympyrällä kunnes rauhoittui hieman ja kun laukka rullasi, siirryimme ravin kautta käyntiin ja vaihdomme suunnan.

Oikea kierros oli Santulle vaikeampi jo ihan alusta lähtien ja nyt kun oikea takajalka on tämä parantelun kohde, minua hieman mietitytti, mutta ainakin käynti oli puhdas.
Kävelytin herraa tähän suuntaan pidempään ja kun nostimme ravia oli meno aika hyvän näköistä. Ravi oli puhdas vaikkakin vähän nopea tahtinen ja yritin hidastaa herran menoa joka tuoti tulosta. Ravi oli osittain puhdas, mutta epäpuhtaitakin askelia tuli mutta todella vähän. Pyörittelimme ravia jonkin aikaa ja kokeilimme laukkaa. Laukka oli huteraa ja takanen jäi osittain jälkeen ja se ei polkenut kunnolla allensa. Siirryimme raviin jota piti rauhoitella jonkin aikaa. Santtu ei millään meinannut hiljentää paitsi sitten kun menin kyykkyyn joka on meidän omaa 'kieltämme' yhteisymmärryksineen ja tämä tarkoittaa juurikin hidastamista ja luokse tulemista. Kun Santtu hiljensi raviaan nousin ylös ja jatkoimme hetken vielä, kunnes sitten taas kävelimme hetken aikaa tarkkaillen liikettä.

Päätimme suunnitelmien mukaan, että nousisin Santu kyttiin juoksutuksen jälkeen ja niin tehtiin. Liike oli senverran tukeva ja jalka oli hyvin liikkeessä mukana.
Ajattelin, että menisin käynnissä ja ravissa, mutta herra itse muutti suunnitelmia laukkaamalla. Vasempaan suuntaan kun yritin saada hevosen ravaamaan se nosti laukan, mutta sen ymmärsin ja annoin hevosen laukata muutaman kierroksen loppujenlopuksi ympäri ja sitten keskityttiin raviin. Ympyrällä työskentely on Santulle hieman vaikeaa epätasapainoisuuden vuoksi joka aiheuttaa herkän laukan ja vaikka yritin suurentaa ympyrää ei tämä auttanut asiaa, ainakaan aluksi. Pian aloimme saada puhdasta ravia puolikkaan ympyrän verran ja siitä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja liike oli hyvä.

Vaihdoimme teitysti suuntaa ja kokeilimme samaa oikeaankin suuntaan. Sama homma jatkui, mutta huomasimme, että nyt liike oli epäpuhdas laukassa ja jalka oli heikko lisäpainosta mitä minä toin hevosen selkään ja lopetimme lyhyeen. Ravi oli puhdas jota menimme hetken ja teimme loppukäynnit irti liinasta.
Santtu oli urhea ja toimi tosi hienosti. Loppukäyntien jälkeen menimme talliin ja hoidimme hevosen asianmukaisesti sekä postauksen alussa kertomallani tavalla, kylmäämällä jalat ja laitoimme lämpölinimenttiä hevosen takapuolen päälle jonkajälkeen herra pääsi vielä ulkoilemaan.

Tästä on hyvä jatkaa kevyttä treenailua jalan mukaan ja hoitaa sitä asialliseen tapaan. Samanlainen treeni oli meillä parin päivän päästä uudestaan ja liike oli tälläkertaa puhdas jokaisessa askellajissa, molempiin suuntiin.
Santun selkään pääsi tuona päivänä myös naapurista serkkutyttö Milla joka ratsasti Santun kanssa pitkät loppukäynnit taivutellen hevosta ja vahingossa ottivat myös ravin ja laukan, mutta mitäs pienistä. Saipahan tyttö vähän vauhtia elämään ja kuullemma oli todella mukavaa. :)

Voihan kieli!

1. Hikinen pappa

Herra punaturkki pääsi taas ravilenkille kun pääsin takaisin riihirannalle perjantaina 20.Maaliskuuta. Kyselin taas Tiian mukaan seurakseni ja ehkä hieman valjastusavuksikin. Hommahan hoituu nopeammin kun on kaksi maalaisjunttia harjojen toisessa päässä, vai mitä?
Nopeasti oli Santtu valjaissa ja lähdimme köröttelemään hiekkatietä pitkin ihanan keväisessä säässä. Saimme maistella sulanutta tietä sekä herran karvasatoa kun lisäsimme vauhtia pitkällä suoralla. Yllättäen Santtu ei ollut niin virtainen kuin ajattelimme, papparainen vain hölkkäsi menemään ja katseli maisemia muina miehinä, paitsi kun teimme käännöksen kotiin.. Silloin kura lensi ja hevonenkin taisi hieman liikainnostuksissaan hypähtää muutaman ilmalennon verran. Saimme hetken kovaa kyytiä kunnes päätin kokeilla ottaa herran kiinni, jos auto tulisi vastaan, mutta sepä ei ollut Santun mieleen vaan se nykäisi päätään ja jatkoi menoa. Tämä on tuttua käytöstä mikä tulee ilmi usein kärryttelemässä, mutta kuolaimenvaihdon jälkeen pään nykäisy ei johda enää turbohybervauhtiin.

2. Tiia kertoi Santulle hyvän vitsin

Kesken Santun pyrähdystä se astui oikealla takajalallaan hassusti ja rikkoi senjälkeen laukalle takasillaan, mutta etuset jatkoivat ravia. Pyrin hiljentämään menon heti kun huomasin jonkin olevan vialla ja kun pääsimme käyntiin katselimme kun Santtu lönkytteli ja ei astunut jalallaan kunnolla, mutta kuitenkin aika hyvin ja melko tukevasti. Tiia hyppäsi kyydistä ja katseli hetken herran liikettä. Matkaa kotiin oli muutama kilometri joten oli pakko yrittää pitää Santtu käynnissä ettei jalka pahene, mutta sitten tajusin katsoa (onneksi) taaksemme ja sieltä tuli rekka. Sydän pomppasi kurkkuun ja melkein itketti kun jouduin pyytämään loukkaantuneen ystäväni raviin.
Santtu pelkää rekkoja kuollakseen ja päätin että parempi parannella hevosen jalkaa pidempään kun itseään sairaalassa. Jos olisimme jatkaneet käyntiä ja herra tajunnut rekan olisi se pyrähtänyt pakokauhun vallassa ties minne ja olisimme varmasti olleet ojassa ja hevonen ei pysähtyisi ennen kuin olisi kotona tai itsekkin ojanpohjalla. Moni olisi varmasti noussut kärryistä ja pysäyttänyt hevosen, mutta tämän herran tapauksessa sekään ei olisi riittänyt. Tienhaarojakaan ei ollut siinä välissä kun omamme mikä vei tallille ja sekin oli sadanmetrin päässä jota ennen hidastimme kuitenkin ja pyysin Tiiaa näyttämään rekalle käsimerkkiä, että se hidastaisi ja antaisi hevoselle tilaa.

3.

Onneksi rekka hidasti senverran, että kerkesimme tieltä pois, mutta kun tämä käännös johti ylämäkeen, meillä tuttuun 'Maijolanmäkeen' jossa Santtu pyrähti kovempaan raviin enkä saanut sitä hidastettua kun vasta mäen päällä, onneksi mäki ei ole jyrkkä taikka pitkä. Kävelimme loppumatkan tallille ja onneksi Santtu itsekkin tajusi vain kävellä ja rauhassa. Matka ei ollut enää pitkä ja heti tallille päästessämme purimme hevoselta vermeet ja tutkimme jalkaa.
Jalassa ei ollut ulkoisesti mitään vikaa enkä käsin löytänyt mitään huomauttamisen varaa. Hevonen oli hikinen ja kuuma joten en osannut sanoa että oliko jalka jostain kohti kuumempi, mutta selvästi sille oli kivuliasta astua vaikka urheasti herra kävelikin pihattoonsa ja jäi seisomaan hetkeksi paikalleen. Onneksi pihatto ei ole iso joten se käy hyvin sairastarhasta jossa ei voi kauheammin hillua. Tämmöinen jalkaepisodi on parempi diagnosoida seuraavana päivänä kun se on hieman kehittyneempi taikka sitten parempi ja kuivasta hevosesta paremmin tuntee mikä on vikana. Seurailimme hevosta tietysti ja otimme samalla kuvia kun papparainen tajusi omistavansa kielen. KIELEN. Tapaturma unohtui hetkeksi mielistämme kun nauroimme herran ilmeille.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Vaikka ikävä jalkaturma oli sattunut oli Santtu pirteä itsensä ja yritti kävellä. Takaliikkeestä huomasi, että lihas siinä oli ainakin ottanut osumaa joko tärähdyksenä tai revähdyksenä.
Tajusin taskussani olevat porkkanat ja annoin Santulle muutaman kunnes päätin kokeilla muutamaa temppua mitkä eivät vaikuttaisi herran takajalkaan, nimittäin 'pyytämistä' sekä 'hymyilyä' jotka se muisti pienen muistuttamisen jälkeen hyvin eikä malttanut lopettaa pyytämistä ennekuin oikeasti tajusi että namit loppuivat.

14.

15.

16.

17. Mualaas hölmöölyy

Herra sai jäädä vielä tunniksi ulos ennekuin kävin viemässä sen talliin jonne se jäi syömään ilta ruokaansa ja heiniään. Iltatallilla kävin vielä katsomassa herraa tietysti ja panin merkille, että sillä oli kylmä kun herra tärisi karsinassaan. Superi sai loimen päällensä ja heti alkoi pieni vapina helpottamaan ja muutamalla porkkanalla vielä sitä hemmottelin ennenkuin jakelin yöheinät sekä vedet ja sammutin tallista valot toivottaen hevosille hyvät yöt, toivoen, että Superin jalka olisi seuraavana päivänä diagnosoitavissa paremmin.

18.