14. maaliskuuta 2014

Päivän palkintona rento hevonen

Tänään olikin hieman erikoisempi päivä Santulle sekä ehkä hieman itsellenikin. Olimme sopineet alkuviikosta ystäväni kanssa että hän tulisi Santtua moikkaamaan pitkästä aikaa. Päätimme sitten siinä sivussa että tämä ystävättäreni ratsastaisi herralla myös. Itseäni hieman hirvitti että mitä se sanoo kun minä en sinne selkään nouse, viimeksi kun toinen sillä ratsasti niin se pinkoi ulko karsinan oven irti pakoiltaan ja ratsastaja tippui ylitseni maahan. Mutta toisin kävi!

Aamulla hirvittelin kun katselin sää tiedotteita jotka lupasivat 20m/s tuulta myöskin Pohjois-Karjalan alueelle mutta ulos katsoessani tajusin että eihän tuo nyt niin kamala tuuli ole! Ei ollut täysin valettakaan se sää tiedote sillä kyllä meinasi pipo lentää kun lähdin ulos viimeistä kertaa virallisesti töihin tallille. Nyt on siis puolisen vuotta oltu samassa paikassa ja uutta pitäisi löytää, näin lukee säännöissä työkokeilijan paikkeilla.
Normi työpäivä se kuitenkin oli kaikenkaikkiaan vaikka hieman haikein mielin siivoilin, eihän tämä sitä kuitenkaan tarkoita ettenkö tallilla rumppaisi jokapäivä, pitäähän minun Santtua käydä hoitamassa ja oma koppi siivoamassa sun muuta hommaa. Tänään oli kuitenkin almanakka jo täynnä!
Kun sain hommat tehtyä tajusin että minulla olisi vielä puolisen tuntia ystäväni saapumiseen joten lakaisin käytävät jopa toiseen kertaan ja siivoilin hämähäkin seittejäkin pois sieltä sun täältä kunnes sain viestin mitä olin odottanut, ystäväni olisi kohta tallilla.
Kun hän saapui, haimme Santun sisälle karsinaansa ja harjasimme herran oikein puhtaaksi jonka jälkeen kävimme hakemassa varusteet, kun Santtu näki satulan se käänsi päänsä karsinan nurkkaan ja pörähti tylsistyneesti, nätisti se kuitenkin antoi laittaa varusteet mikä oli hyvä juttu! Hieman tuli kuitenkin vähän äksy möksyä, mutta siitä selvittiin pienellä komennolla.

Vanha kuva, mutta varustus sama. :)
Herra kun oli redy varusteidensa kanssa lähdimme kentälle mikä oli todella märkä pohjainen. Onneksi kenttä ei ollut täysin liejua, siinä pystyi menemään kuitenkin rennosti ja aika hyvin.
Juoksutimme Santun ensin niinkuin olen nyt tehnyt ennen selkään nousua. Yhden kerran santtu veti flipat mahallensa mutta siitä saamme syyttää jäälohkaretta johon se ravasi täyttä häkää ja kompastui. Siirryimme sitten keskemmälle kenttää jolloinka herra meni rennosti pää alhaalla ja tosi hienosti! Molemmat suunnat käytiin läpi ja oikeaan suuntaan herra hiemna kokeili onneaan ja kääntyi minua vasten eikä halunnut vaihtaa suuntaa. Jouduin muutamaan kertaan äksyämään sen kanssa mutta lopulta sain sen hienosti ja rennosti kulkemaan oikeaankin suuntaan. Ja sitten eikun kaveri selkään ja menoks! Hihi, no melkein juuh. Ohjasin Santun pölkyn luokse missä kaverini jo seisoi ja odotti kun vetkuttelin herran kanssa kun se meni kokoajan liian kauas pölkystä. Muutaman kiemurtelun jälkeen sain herran sitten tarpeeksi lähelle pölkkyä ja pyysin ystävääni hieman hölskyttämään satulaa herran selässä ja muutaman kerran tökkäämään jalustimella herran kylkeen ja katsoimme siitä onko herra tarpeeksi rauhallinen jotta hän voisi nousta selkään. Tämä on oma pieni rituaalimme sillä ei ole kivaa yrittää nousta hevosen selkään joka sitten yhtäkkiä juoksisi alta pois.

Santtu oli aika rauhallinen tästä rituaalista ja pyysin ystävääni hyppäämään kyytiin mikä meni oikein mallikkaasti. Seisoimme siinä pienen tovin ja kiristimme satulavyön sopivaksi. Kaarsimme siitä hyvin seisotun hetken jälkeen kentän keskelle Santun kanssa kävelemään. Pitelin ystävääni liinassa kun hän ratsasti Santulla ihan varmuuden vuoksi ettei mitään kamalaa tapahdu sillä itse en täysin 100% luota vielä Santtuun tämmöisissä tapauksissa ja ystävänikin oli ihan mielissään liinassa kun hän ei ollut vähään aikaan ratsastanut kunnolla niin tunne oli molemminpuoleinen. Siinä jutustelimme niitä näitä ja minä katselin jatkuvasti miten hienosti Santtu meni rennosti vaikka siellä olikin toinen ihminen kyydissä. Ystäväni ratsasti Santulla molempiin suuntiin ravia sekä käyntiä mutta sieltä se yritti punkea laukallekkin välillä mitä ei sitten yritetty etsiä enempää sillä kentän pohja oli niin pehmeää että siinä olisi mennyt hevonen mukkelismakkelis ratsastajansa kanssa.

Kun ystäväni oli ratsastellut mielikseen oli minun vuoroni nousta satulaan. Kävin kypäräni tallista sillävälin kun ystäväni piteli Santtua kentällä liinassa. Tulin takaisin kentälle ja vein Santun pölkyn luokse noustakseni selkään mutta herrapa olis sitä mieltä että näin ei käy. Se siirsi taas takamustaan poispäin muutaman kerran kunnes pääsin loikkaamaan selkään. Seisoimme taaskin siinä hetken että Santtu laski päänsä alas ja rauhoittui sillä se oli taas vaan menossa. Pääsimme sitten liikkeelle ja nostin melkein heti raville ettei Santulle tule kylmä kovassa tuulessa hyvän alkuverkan jälkeen ja se ei yhtään rynninyt eteenpäin. Niin hienosti rennossa ravissa menimme molmepiin suuntiin ja herran pää ei ollut pilvissä! Aivan mahtava tunne oli lopettaa reipas 20min ravi työskentely löysillä ohjilla ratsastaen kentän ympäri tyytyväisen oloinen sekä rento hevonen allaan. :)

Veimme Santun hienon työn jälkeen karsinaansa jossa sitä odotti jo iltaruoka minkä nakkasin pois sillä en halunnut sen syövän kuolaimet suussaan. Purimme herran varusteista, pesin kuolaimet ja annoin sitten ruoan sille eteen hetken kuitenkin kippo kädessäni seisoen karsinan edessä että se kääntäisi päänsä poispäin minusta sekä ruoasta ettei se hyökkäisi heti sen kimppuun kun avaisin oven.

Kun Santtu oli ruokansa popsinut ja astiansa nuollut oli meidän aika ystäväni kanssa lähteä pois. Minun oli ehdittävä bussiin ja ystäväni halusi kotiinsa lämpimään sillä hänelle tuli kylmä kun taas minulle hiki! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti