17. toukokuuta 2014

Loman jälkeen

Nyt ollaan taas päästy työn makuun Santun kanssa viikon loman jäkeen mistä itse olen ainakin iloinen. Santtu oli taas omaa mieltään asiasta mikä tuli ilmi oudolla käyttäytymisellä.
Sain polkupyörän lainaan ystävältäni 15. päivä torstaina ja lähdin seuraavana päivänä tallille tällä pyörällä innoissani, mutta huomasin heti alkumatkasta että pyörä oli todella jäykkä. Jopa suoralla ajaessa jouduin polkemaan ihankuin menisi ylämäkeä ylös ja polviini alkoi sattua ensimmäistä kilometriä polkiessani, mutta en luovuttanut sillä halusin päästä Superin luokse. Olihan minulla sitä kova ikävä. Ajoin pyörällä tallille n. 30min mikä olisi mennyt nopeammin hieman kevyemmällä pyörällä mutta olin silti tyytyväinen, olihan meillä koko päivä aikaa yhdessä ilman juoksemista bussiin.
Kun tallipiha oli vain yhden ylämäen takana huomasin Santun tienviereisessä aitauksessa missä se oli ollut talven mitä hieman ihmettelin, mutta olin tyytyväinen ähdessäni herran heti ensimmäisenä ja sekin taisi olla iloinen minut nähdessää. Santtu nimittäin nosti päänsä ylös, antoi komean hirnahduksen kaikua ja lähti laukkailemaan ympäri aitaa ja nosteli innoissaan pöristen ja vinkuen pukkeja ilmaan juosten suoraan aidan portille minne olin matkalla. Naureskelin herralle kun se oli niin iloinen minut nähdessään ja menin tietysti tervehtimään rakasta ystävää, joka hörisi innoissaan portilla. Annoin hieman rapsutuksia sen mutaiselle poskelle ja lähdin sitten talliin siivoamaan karsinaamme ja katsoin taakseni niin näin Santun kiertävän ympyrää heitellen päätään portin luona.
On ihanaa nähdä mitenkä joku voi minuakin kaivata noinkin paljon. :)
 Karsinan siivottuani ja herran iltaruuan mitattua hain Santun tarhastaan ja sain vastaan iloisen kuuloisen, mutta luimivan hevosen mikä oli ristiriitaista. Mielellään se kuitenkin lähti mukaani niinkuin aina ja hörisi lämpimästi kun kaarsimme sen karsinaan. Santtu oli yltä päältä kuivassa mudassa mikä oli tietty helppoa harjata pois mutta huomasin että Santusta lähtee vielä aivan tolkuttomasti karvaa. Muutamalla harjan heilautuksella piikkisuka oli täynnä herran karvaa joten päätin harjata sen oikein kunnolla ja lopuksi suihkuttaa vielä harjan/karvan hoitoainetta sillä herra pölisi todella paljon pientä pölyä mitä en saanut harjattua irti. Pesua vaillahan tuo olisi.
Laitoin herralle sitten suojat jalkaan, ratsuvyön selkään ja suitset omppu kolmipalalla varustettuna sillä hackamoren remmit ovat rikki edellisen juoksutuksen takia. Sitten lähdimme kentälle liinan kera.
Juoksutin Santtua ensin vasempaan suuntaan jossa se toimi hienosti välillä hieman säikkyen kentän laidalla olevaa kasvimaata missä pressu humisi kovassa tuulessa. Kun vaihdoimme suuntaa, ongelmat alkoivat. Santulla löytyi oikeaan kierrokseen vain käynti tai laukka ja se kääntyili jatkuvasti minua kohti ja kun pyysin sitä eteenpäin herra käänsi suuntaa jonkatakia sitten jouduin sen pysähtymään ja viemään sen oikeaan suuntaan. Sama toistui ja nyt se ei halunnut enää lähteä liikkeelle ennekuin kävelin sen vasemman kyljen viereen ja pyysin sitä äänellä eteenpäin josta se lähti rivakasti eteenpäin. Se oli hyvä että herra liikkui mutta liikkeelle lähtö oli hätäistä ja aivankuin se olisi pelännyt minua. Aina kun tämä toistui ja pyysin sitä eteenpäin se nosti päänsä ylös ja lihaksiaan täräyttäen veti takajalat allensa ja lähti 'liitämään' mikä ihmetytti kovasti. Ymmärsin kyllä että oikea kierros oli ollut kipeämpi puoli satulan kanssa mutta nyt sillä ei ollut mitään syytä kiukkuilla ratsuvyön kanssa joka ei painanut yhtään kipualueelle eivätkä selän patit olleet kipeät.
Päätin sitten kävelyttää Santtua hieman kipeämpään suuntaan missä ei löytynyt mitään ognelmia edes pienillä ympyröilläkään ja sitten pikkuhiljaa pyysin sitä ympyrälle ja lisäämään vauhtia raviin mutta sain vain laukkaa tai peistiä josta pysäytin aina niin monta kertaa kun sain haluamani joka sitten loppujenlopuksi toimi ja sain muutaman kierroksen ravia ja siitä laukkaa.
 Olin sitten siihen tyytyväinen ja tallikaveri tuli pitämään meitä liinassa kun nousin selkään kokeilemaan josko se ei temppuilisi kun olen selässä. Selkään nousu arvelutti Santtua ja se vei takapuolensa pois pölkyn vierestä kun yritin nousta slekään mutta hetken vetkuilun jälkeen pääsin hienosti ratsaille ja sitten eteenpäin.
Menimme molempiin suuntiin käynnin ja ravin. Oikeaan suuntaan tuli kuitenkin laukkaa mutten katsonut sitä tärkeäksi mitä askellajia menimme vain että ratsastus sujuisi ilman vetkuiluja ja niin se sitten menikin. Nousin tyytyväisenä Santun selästä alas hetken vielä käveltyämme ja kiitin ystävääni joka uhrasi omaa aikaansa auttaakseen meitä. :)

1 kommentti:

  1. Pääsit linkkaa blogisi- postauksessa 3 parhaan joukkoon! Käy siis katsomassa mielipiteeni ;)

    VastaaPoista