18.4 ÄLÄ JÄNNITÄ!
Kaverin kyydillä taas tallille ja tänään oli tarkoitus liikuttaa hevoset jota jännitin hieman jo alussa ennen kentälle menemistä. Siksi minulla kaiketi meni pidempään varustaessa kuin normaalisti, noh kokeilin uusia suitsiakin joten sekin saattoi olla osasyynä viivästymiselle. Kun pääsimme Santun kanssa kentälle juoksutin sen molempiin suuntiin normaalisti ja tietty kaikki askellajit läpi. Huomasin että juoksuttaessa se repi aina kaveriin päin enemmän ja siinä olikin pidättelemistä, hyvin se loppujelonpuksi kuitenkin meni paitsi että Superi enemmänkin juoksi maantiekiitäjänä kuin keskittyneesti. Päätin sitten nousta selkään pölkyn avulla mutta mitä? Santtu jäi kaula pitkänä kyhnöttämään pölkystä hieman taaemmas ja ilme oli erittäin kiinnostuneen oloinen! Kävimme suolkemassa kaverini pyynnöstä tallin oven ja kokeilimme uudestaan mennä pölkyn viereen että pääsisin kyytiin ja sittempä ei ollut mitään ongelmia, Santtu seisoi nätisti paikallaan aina siihen asti kun sitä pyysin eteenpäin.Sittempä se alkoi taas, juuri se mitä minä olin jännittänyt. Jopa 5m pääsimme kävelemään kunnes Santtu alkoi pomppia ja minuun iski kauhea jännitys sekä pelko, perhoset vatsassani jäin seisomaan Santun kanssa siihen samaiseen paikkaan missä se oli alkanut pelleillä. Minä tiesin että tästä ei tulisi mitään jos minä plekäisin. En ymmärrä, ensimmäistä kertaa pelkäsin jopa näinkin paljon ratsastaa omalla hevosellani. Annoin Santun seisoa paikallaan ja itse yritin rauhoittua sekä selventää ajatuksiani. Ystäväni saneli minulle jotakin mitä en enää muista mutta muistan hyvin mitä itse vastasin;
''Ei se siitä johdu vaan kun että minä pelkään nyt itse ihan hemmetisti''
Tämä oli vastaus johonkin kysymykseen minkä ystäväni esitti. Tunsin kuinka vatsassani lenteli miljoonia perhosia jotka yrittivät tulla yläkautta ulos, mutta pidin ne sisälläni ja tainnutin ne puhumalla rauhallisesti Santulle ja itselleni kaikenlaista rohkaisevaa ja hengittelin rauhassa kunnes pääni selveni. Olin tämän ajan rentoutunut ja nojasin Santun kaulaa vasten silitellen sen harjaa ja poskia. Jäin vielä hetkeksi siihen ja nousin sitten ylös ja henkäisin syvään sulkien silmäni ja näytin itselleni mielikuvituksen avulla että tänään ei kävisi mitään pahaa vaan kaikki menisi hyvin. Sitten otin ohjat käteeni ja pyysin Santtua eteenpäin. Kaikki meni senjälkeen aika hyvin, sain jatkuvasti olla pohkeella tyrkkäämässä sitä eteen tai käskemässä ohjalla taakse. Ystävänikin tokaisi että se testaa nyt oikein urakalla minua.
Loppupeleissä meni kuitenkin niin hyvin sekä rennosti että halusin kokeilla ravia ympyrällä joka ei sitten onnistunut vaan Santtu lähti viemään minua ihan toiseen suuntaan minne sitä pyysin. Yritin kuitenkin muutamaan otteeseen ja milloinkaan en saanut edes puolikasta ympyrää ravattua kunnolla. Mutta kun ystäväni lähti hevosensa kanssa kentältä niin Santtu oli täysin normaali itsensä, ei mitään possuilua, viemistä taikka rallittelua. Otin siitä sitten kaiken irti ja ravasin kenttää ympäri niin kolmikaarista kiemurauraa sekä voltteja, suunnanvaihtoja lävistäjältä sekä poikkisuuntaa leikkaa. Kun ravi meni hyvin ja sain takapäänkin hommiin hieman päätin nostella laukat myös. Laukka nousi hieman viivellä mutta nuistutin äänellä niin sitten se alkoi rullaamaan hyvin. Tunsin jopa hetkellisesti että se käytti takapäätänsä laukassa, vilkaisin tallin ikkunan kautta aina muutaman askeleen verran ja huomasin että kyllä vain se takapääkin oli mukana messissä. Oikeaan kierrokseen laukka oli tietty huonompaa, Santtu kallistuu aina niin paljon sisäpuolelle että on itsellänikin vaikeaa hallita hevosta sekä yrittää istua laukassa. Pyysin ulko ohjalla sekä sisäpohkeella aina isompaa ympyrää sillä halkaisijanahan meillä oli huimat 5metriä! Loppujelopuksi sain Superin liikkumaan aika kivasti tähänkin suuntaan ja isommalla ympyrällä jolloin pyysin raville ja loppuverkkailtiin pitkillä ohjilla kenttää ympäri hieman josta pyysin käyntiin. Oli iloinen tästä kerrasta vaikka alussa olikin hieman ongelmia, pääasia oli kuitenkin se että sain Santun kulkemaan hyvin lopussa.
19.4 PÄÄSTELYÄ
Aivan mahtava päivä ja kiitos kuuluu ihanille tallitovereilleni jotka innostivat minut lähtemään raviradalle päästelemään hevosten höyryjä. Kolmen porukalla siis lähdettiin matkaan, minua jännitti aivan kamalasti koska kun nousin selkään ja pyysin herraa eteen sille tuli taas kuuluisa hyppy-koikka-loikka fiilis. Siitäpä rauhoiteltiin ja kävelimme kentällä hetken kunnes lähdimme matkaan. Heti kun lähdimme tallipihan poikki Santussa heräsi into ja sen niska nousi ylös ja intoa löytyi, hienosti se kuitenkin pysyi rauhallisena, järjestelymme oli sellainen että olimme Santun kanssa molempien tammojen välissä ettemme pääsisi joko ryntäilemään taikka pomppimaan enempää, tämä toimi hienosti eikä ollut kertaakaan mitään ongelmaa!Ylitimme ison tien ja siinäkään ei ollut ongelmia sen koommin mitä ihmettelin sillä Santtu on ottanut tien ylitykset vain tielle ryntäämisenä. Onneksi tätä ongelmaa ei ollut tälläkertaa sillä päätimme mennä rivissä tien yli ja taas olimme Santun kanssa tammojen keskellä. Matkamme jatkui hetken tien vierustaa pitkin kävelytiellä josta pääsimmekin sitten hiekkatielle ja siitä polulle mikä johtaa harjoitus raviradalle. Santtu käytäytyi jokaisessa tilanteessa todella hienosti ja olin kyllä aivan ällikällä lyöty kuinka Super heppa mulla onkaan. :)
Tammat kirmasivat heti laukkaan ja hävisivät melkeimpä näkyvistä kun me tulimme ravilla takana. Santtu ei nostanut laukkaa ja enhän minä siltä sitä pyytänytkään vaan keskityin kyydissä pysymiseen sillä vauhti oli huimaa! Jalkani renklottivat Santun kyljissä pitkien jalustimien takia joten kyydissä pysyminen oli hieman vaikeaa jopa kevyessä istunnassa. Jo puolessa kierroksessa tunsin kuinka jalkani olivat tulessa ja selkääni sattui hieman. Laittakaamme ne sen piikkiin ettemme ole pitkään aikaan näin päästelleet ja että jalustimet olivat maasto jalustimien perukoilla eivätkä monté.
Hienosti menimme loppuun asti kierroksen ja hiljensin herran vauhtia risteyksen tullessa vastaan mistä radalle käännyimme ja pidin sisä ohjan kireällä, mutta kuinka ollakkaan herra tekee äkki käännöksen oikeaan eli juuri sinne risteykseen ja minä kiljuen heilahdan Santun kylkeen, jalustin tippuu jalasta ja tunsin kuinka olin helkein jo maassa kunnes nappasin Santun harjasta kiinni ja kapusin takaisin ravaavan hevosen kyytiin ja hiljensin vauhtia niin että pääsimme kääntymään takaisin radalle missä ystäväni köpöttelivät tammojensa kanssa meitä päin huudellen että tipuinko kyydistä. Onneksi en tippunut sillä Santtu olisi varmasti juossut tuli hännän alla tietä eteenpäin vielä montakymmentä metriä. Naureskelimme sitten vain mitenkä kävi ja otimme toisen kierroksen uudelleen alkuunsa mikä meni sitten paremmin kun päätimme loppukaarteessa hiljentää hevosia etteivät ne juoksisi sitten risteyksestä, tai siis Santtu juoksis taas risteyksestä läpi!
Otimme sitten vielä jäädyttely kierrokset rauhallisemmassa ravissa molempiin suuntiin että hevoset rauhoittuisivat ja sitten suuntasimme takaisin tallille. Nyt oli kaikilla hieman enemmän ehkä menohaluja sillä nehän olivat vasta juuri kuumuneet sopivaksi että voisivat enemmän juosta. Hienosti kotimatka kuitenkin sujui ilman ongelmia. Tienylityksessä sain olla suu ammollani kun Santtu käveli tien yli ilman minkäänlaista hipsuttelua ja vieläpä porukan kärkenä! Hirveästi se sai kehuja ja taputuksia, olihan se aika hieno poika kuitenkin. :P
Tallille päästyämme kiersimme Santun kanssa kentän ympäri muutamaan kertaan ja soten lopetimme hienon päivän. Herra oli ihan litimärkä, huopakin oli läpimärkä satulan siivekkeiden kohdasta, mutta ei mikään ihme kun ei Santtu ole huippukunnossa todellakaan. Saattoi tuo olla sille nyt liikaa sillä herran oikeaan etujalkaan tuli nestepatti vuohis nivelen yläpuolelle, kiepä taikka lämmin se ei ollut joten laitoin normaalisti vain linimenttiä jalkoihin ja seuraavana päivänä tiedämme kohtalon. Toinenkin seikka hieman mietityttää tuossa reissussa sillä loppuraveissa radalla herra kolskutti kauheasti kaviota toiseen, suurimmin osin oikea takakavio iski etuseen taikka takanen toiseen. Kuului enemmän kopsetta oikealta puolelta. Mysteereitä riittää aina kysymyksiin asti, vai mitä? :)
20.4 PALAUTTELUA
Ravirata päästelyn jälkeen oli hyvä palautella hevosia kevyellä juoksutuksella ettei lihakset jumittaisi. Santulle oli tullut lenkin jälkeen oikeaan etuseen vuohisnivelen yläpuolelle nestettä ja se oli vieläkin samanlainen pakkula kuin silloinkin. En pyytänyt Santulta paljoa ja olimme sen kanssa muuten pyöröaidassa narupäitsien kera. Välillä kun pyysin hieman tahdikkaampaa ravia ääniavuin nosti herra takasiaan minua kohti jolloin jouduin hieman sitä ajamaan että ei pomottelisi. Kun olimme käyneet moelmmat suunnat läpi niin käynnissä kuin ravissakin, pääsimme laukkaakin vasempaan suuntaan ilman senmoista pyytelyä, mutta pyysin hiljentämään vauhtia raviin ettei jalat paukataisi pahemmin. Juoksun jälkeen kun herran lihakset olivat lämmenneet hieman, venyttelin sen jalat ja varsinkin takajalat sillä ne näyttivät olevan enemmän jumissa. Yritin hieroa hieman Santun selkää sillä kun kokeilin sitä niin notkautti reilusti ristiselän alueelta molemmin puolin. Meille on tulossa pienimuotoinen 'sponssaus' isäni jälleenmyynti yhtiöltä kokeiluun mistä olen todella innoissani! Siitä tulee erikseen postausta, mutta saanen sano että se auttaa herran selkään toivonmukaan erittäinkin positiivisesti.Venyttelyn ja pienimuotoisen hieronnan jälkeen vein herran talliin ja hieroin linimenttiä jokaiseen jalkaan. Hieroin hieman Santun lapojakin auki, mutta kun en mikään hieroja ole niin en todellakaan saanut niitä kauheasti auki vaan ehkä vähäsen. Tallilla joskus kävin hierontakurssin ja ei ollut kummoinen, enemmänkin sivusta katsomista kuin ammattilainen hieroi pientä ponia. Noh, oli sekin sentään jotain ja väärinhän ei voi hieroa, tai ainakin niin minulle on kerrottu! :)
Sitten oli iltaruoan aika ja kun herra oli sen popsinut, lisäsin hieman heiniä ja annoin vielä porkkanat kunnes oli kotiinlähtö aika. Ei kummoinen päivä mutta toivonmukaan seuraavalla liikutuskerralla takapää ei olisi niin jumissa ja etusen nestepatti olisi häipynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti