Lämminveristen ryhmäajo JOENSUU

Heipparallaa!
Kävin Joensuun raveissa apurina Heikille ja huolehdin hänen hienosta ruunasta reissun ajan.
Lassi on lämminverinen ravihevonen joka on syntynyt 1.6.2010. Tämä ruuna omaa aivan ihastuttavan luonteen ja on helppo käsitellä ja toivonmukaan tätäkin poikaa näkyy joskus sillointällöin blogissa enemmän ja varmaan näkyykin.

Päivä 23.1.2015 oli varattu kokonaan raviurheiluun ja niinhän siellä menikin kokopäivä vaikka nämä päiväravit olivatkin ja meidän lähtömme oli ensimmäinen.

1. lähtö - klo: 12:01 - Lämminveristen ryhmäajo - 2140m

Aamulla menin tallille kahdeksan aikaan hoitamaan Lassin lähtökuntoon eli perusteellinen harjaus, loimitus ja kuljetussuojien laitto ennen koppiin kävelemistä. Lassi seisoi nätisti tallin käytävällä valmiina lähtöön, kuitenkin hieman jännittyneenä kun avasimme trailerin takaluukun ja Heikki toi purua kopin pohjalle. Minä sillävälin täytin säkin heinällä matkaa varten ja vein sen koppiin.
Seuraavana olikin sitten hepotin vuoro ja kävin Lassin nappaamassa käytävältä ja se käveli pöristen perässäni ja juuri kun olimme astumassa koppiin herra päätti laittaa jarrut pohjaan ja katsella ympärilleen hölmistyneenä. Hetken siinä se pällisteli ja yritti ampaista trailerin ohitse, mutta onneksi tallin ovi oli edessä eikä se päässyt karkuun. Päätimme sitten kääntyä pois ja yrittää uudelleen keskemmältä ramppia ja siitä Lassi käveli nätisti koppiin.
Matka menikin Leppävirralta Joensuuhun hyvin, mutta kauhistukseksemme raviradalla huomasimme, että trailerin yläluukku oli auennut matkan aikana ja lunta oli päässyt traileriin. Lassin selänpäällä oli n.10cm lumikerros, trailerin sisäseinät olivat lumiset ja Lassi raukka oli aivan luminen. Trailerin yläluukku oli jossain töyssyssä pamahtanut auki emmekä me pysähtyneet missään tarkistamaan asiaa. Onneksi Lassi ei näyttänyt olevan kylmissään ja otimme hevosen trailerista ja minä lähdin kävelyttämään sitä raviradan viereen. Kävelimme reipasta tahtia ainakin 15minuuttia kun kurvasimme valjastuskatokseen ja aloimme laittaa poikaa valmiiksi lämmittelyyn.

ruuna - Trillion Tricks ''Lassi'' - om. Heikki Kauhanen

Lassi odotteli katoksessa ohjastajaa joka tuli pian nappaamaan ruunan ja katosi raviradalle lämmittelemään hevosta. Minä laitoin ravikypärän päähäni ja jäin Heikin kanssa odottelemaan portille kunnes kaksikko marssi tyylikkäästi radalta ulos ja minä hyppäsin kärryn kyytiin ja kävin kävelyttämässä Lassia raviradan vieressä ja huomasi heti että tämä taitaa olla hyväpäivä kun herra ei malttanut edes kävellä vaan hölkkäsi kun yritin pyytää sitä hidastamaan. Välillä se kävelikin hyvin, mutta innoissaan aina nosti raville, mutta pääsimme turvallisesti katokselle odottelemaan lähtöämme. Heitimme herralle loimet päälle ja odotimme kuulutuksia sekä taas ohjastajaa joka oli muuten Pekka Vehviläinen.

Kun hevosia pyydettiin radalle saapui ohjastajamme juurikin sopivasti paikalle ja nappasi Lassin taas radalle mukaansa. Lassi oli intoa täynnä ja siitä näki, että se oli valmis juoksemaan. Kävelimme Heikin kanssa taas radan viereen ja minulla oli kypärä valmiina päässä sillä tehtäväni oli taas kävelyttää hevonen radalta tullessaan. Naureskelimme Heikin kanssa siinä, että nyt se juoksee ainakin palkinnoille asti kun se oli niin vireä lämmittelyssä ja tuntui muutenkin ohjastajasta hyvälle.

Kun lähtöön oli aikaa 10sekuntia ja laskenta alkoi on minun kyllä pakko sanoa, että jännitti ainakin vähän jos ei jopa paljoa. Siellä pienessä kohmeessa pakkasesta hytisten katselin kun Lassi juoksi todella hienosti ja se pysyi hyvin kolmen parhaan joukossa suurimman osan matkasta, hieman hiipuen jonka jälkeen kuin tilauksesta se lähti kiihdyttämään ja oli toisena hyvin pitkään. Loppumetreillä Lassi tippui kolmoseksi, mutta siitä saa kyllä olla todella tytyväinen sillä se juoksi todella hyvin siihen nähden, ettei se vielä taida edes tajuta mistä tässä onkaan kyse.

Kun Lassi tuli radalta hyppäsin taas kyytiin ja tälläkertaa se sitten käveli nätisti ja ymmärtäähän sen kun on juuri juossut kovaa ja niin hienosti. Kevyin ohjin köpöttelimme radan vieressä ja menimme sitten taas katokseen. Taputuksien jälkeen purimme kamat ruunan päältä ja nakkasimme loimet päälle nopeaan tahtiin sillä pakkasta oli melkein -20astetta ja sen huomasi. Sormet jäätyivät ravivarusteita avatessa ja itse kärritkin olivat jäätyneet pikalukoista niin että lukkoja joutui hieman sulattelemaan ennenkuin ne aukesivat ja saimme kärrit pojan perästä pois. Kuljetussuojat koipiin ja herra koppiin popsimaan heinää.
Ennekuin lähdimme liikenteeseen katsoimme loput lämminveristen lähdöt ja laitoimme yläluukun niin tiukkaan kiinni, ettei se varmasti aukeaisi matkanvarrella. Hevonen oli hikinen joten ei olisi yhtään hyvä jos luukku aukeaisi taas ja pyryttäisi lunta sisään.
Onneksi tallille päästessämme luukku oli pysynyt kiinni ja Lassi ei joutunut kärsimään enää lumipyrystä ja saapui tallille kuivana ja pääsi loimen vaihdon sekä perus hoitojen kautta omaan karsinaansa syömään heiniä.

Mielestäni Lassi juoksi todella hyvin vaikken vielä kauhean perillä olekkaan näistä ravihommista. Osaan vain valjastaa ja ajaa, mutta ehkäpä pitäisi opetella hieman enemmän näitä hommia että tietää kuka juoksee hyvin tai huonosti. Täytyy opetella myös ravimaailman termit!
Lassi on siitä hassu kun se hölköttelee omaa tahtiansa radalla, kyllä siis vauhtia löytyy ja liikettä senverran, että vauhtiakin voi kaivaa vielä lisää esille. Treenillä ja radoillahan sitä saadaan, joskus lähdetäänkin niin harjoitusradalle että laitetaan Lassi ja Santtu traikkuun ja lähdetään vähän hippasille ;)

Tästä linkistä pääset katsomaan lähdön tulokset ja vaikka tuulettelemaan videon parissa jos haluat!

Ylläoleva paketti kertookin mitä tein ravireissun jälkeen. Ajattelin käydä Santun kanssa vielä maastossa otsalampun turvin vaikka olikin jo aika pimeää, mutta suunnitelmat kaatuivat isoon hokinpolkemaan joka sijaitsi vasemmassa etujalassa. Harmillisesti minulla ei ole kuvaa itse haavasta ilman pakettia mutta voin sanoa että haava oli senverran iso, että minun oli pakko laittaa se pakettiin puhdistuksen jälkeen. Kävin kävelyttämässä pienen lenkin tallin ympäri poikaa, että näkisin, ontuisiko se ja onnekseni niin pahasti eivät asiat olleet. Kerkesin jo pelätä, että seuraavana päivänä sovittu koeratsastus ei olisikaan mahdollinen, mutta onneksi minun ei tarvinnut perua sitä.

Kuva © Tiia Paananen

Seuraavana päivänä(24.1) olikin sitten Santulle jännä päivä mistä olenkin jo aiemmin kertonut. Kyseessä oli siis päivä jona herrasta kiinnostunut tyttö kävi ratsastamassa ja katsomassa josko hän alkaisi Santtua liikuttamaan muutaman kerran viikossa. En siis ole Superia myymässä tai antamassa pois, siitä ei ole pelkoa!
Mitenkäs ratsastus sitten meni? Kaikki meni omasta, katsojan näkökulmasta hyvin. Katselin siis kun tyttö ratsasti ja hoiti Superin ja tietysti huikkailin ohjeita sekä olin tukena. Tyttö ratsasti hyvin ja sai herran kulkemaan tosi hyvin vaikka se ensin taisi hieman testaillakkin että onko pakko jos ei tahdo. Näin se herra tekee kyllä kaikille jotka ovat sen selkään nouseet, mutta minulle ei ole mitään lisättävää eikä moitittavaa päivästä ja luulempa, että muutaman yhteisen päivän jälkeen homma alkaa toimia paremmin.

Pääsiäis heppailut!

18.4 ÄLÄ JÄNNITÄ!

 Kaverin kyydillä taas tallille ja tänään oli tarkoitus liikuttaa hevoset jota jännitin hieman jo alussa ennen kentälle menemistä. Siksi minulla kaiketi meni pidempään varustaessa kuin normaalisti, noh kokeilin uusia suitsiakin joten sekin saattoi olla osasyynä viivästymiselle. Kun pääsimme Santun kanssa kentälle juoksutin sen molempiin suuntiin normaalisti ja tietty kaikki askellajit läpi. Huomasin että juoksuttaessa se repi aina kaveriin päin enemmän ja siinä olikin pidättelemistä, hyvin se loppujelonpuksi kuitenkin meni paitsi että Superi enemmänkin juoksi maantiekiitäjänä kuin keskittyneesti. Päätin sitten nousta selkään pölkyn avulla mutta mitä? Santtu jäi kaula pitkänä kyhnöttämään pölkystä hieman taaemmas ja ilme oli erittäin kiinnostuneen oloinen! Kävimme suolkemassa kaverini pyynnöstä tallin oven ja kokeilimme uudestaan mennä pölkyn viereen että pääsisin kyytiin ja sittempä ei ollut mitään ongelmia, Santtu seisoi nätisti paikallaan aina siihen asti kun sitä pyysin eteenpäin.
Sittempä se alkoi taas, juuri se mitä minä olin jännittänyt. Jopa 5m pääsimme kävelemään kunnes Santtu alkoi pomppia ja minuun iski kauhea jännitys sekä pelko, perhoset vatsassani jäin seisomaan Santun kanssa siihen samaiseen paikkaan missä se oli alkanut pelleillä. Minä tiesin että tästä ei tulisi mitään jos minä plekäisin. En ymmärrä, ensimmäistä kertaa pelkäsin jopa näinkin paljon ratsastaa omalla hevosellani. Annoin Santun seisoa paikallaan ja itse yritin rauhoittua sekä selventää ajatuksiani. Ystäväni saneli minulle jotakin mitä en enää muista mutta muistan hyvin mitä itse vastasin;
''Ei se siitä johdu vaan kun että minä pelkään nyt itse ihan hemmetisti''
Tämä oli vastaus johonkin kysymykseen minkä ystäväni esitti. Tunsin kuinka vatsassani lenteli miljoonia perhosia jotka yrittivät tulla yläkautta ulos, mutta pidin ne sisälläni ja tainnutin ne puhumalla rauhallisesti Santulle ja itselleni kaikenlaista rohkaisevaa ja hengittelin rauhassa kunnes pääni selveni. Olin tämän ajan rentoutunut ja nojasin Santun kaulaa vasten silitellen sen harjaa ja poskia. Jäin vielä hetkeksi siihen ja nousin sitten ylös ja henkäisin syvään sulkien silmäni ja näytin itselleni mielikuvituksen avulla että tänään ei kävisi mitään pahaa vaan kaikki menisi hyvin. Sitten otin ohjat käteeni ja pyysin Santtua eteenpäin. Kaikki meni senjälkeen aika hyvin, sain jatkuvasti olla pohkeella tyrkkäämässä sitä eteen tai käskemässä ohjalla taakse. Ystävänikin tokaisi että se testaa nyt oikein urakalla minua.
Loppupeleissä meni kuitenkin niin hyvin sekä rennosti että halusin kokeilla ravia ympyrällä joka ei sitten onnistunut vaan Santtu lähti viemään minua ihan toiseen suuntaan minne sitä pyysin. Yritin kuitenkin muutamaan otteeseen ja milloinkaan en saanut edes puolikasta ympyrää ravattua kunnolla. Mutta kun ystäväni lähti hevosensa kanssa kentältä niin Santtu oli täysin normaali itsensä, ei mitään possuilua, viemistä taikka rallittelua. Otin siitä sitten kaiken irti ja ravasin kenttää ympäri niin kolmikaarista kiemurauraa sekä voltteja, suunnanvaihtoja lävistäjältä sekä poikkisuuntaa leikkaa. Kun ravi meni hyvin ja sain takapäänkin hommiin hieman päätin nostella laukat myös. Laukka nousi hieman viivellä mutta nuistutin äänellä niin sitten se alkoi rullaamaan hyvin. Tunsin jopa hetkellisesti että se käytti takapäätänsä laukassa, vilkaisin tallin ikkunan kautta aina muutaman askeleen verran ja huomasin että kyllä vain se takapääkin oli mukana messissä. Oikeaan kierrokseen laukka oli tietty huonompaa, Santtu kallistuu aina niin paljon sisäpuolelle että on itsellänikin vaikeaa hallita hevosta sekä yrittää istua laukassa. Pyysin ulko ohjalla sekä sisäpohkeella aina isompaa ympyrää sillä halkaisijanahan meillä oli huimat 5metriä! Loppujelopuksi sain Superin liikkumaan aika kivasti tähänkin suuntaan ja isommalla ympyrällä jolloin pyysin raville ja loppuverkkailtiin pitkillä ohjilla kenttää ympäri hieman josta pyysin käyntiin. Oli iloinen tästä kerrasta vaikka alussa olikin hieman ongelmia, pääasia oli kuitenkin se että sain Santun kulkemaan hyvin lopussa.

19.4 PÄÄSTELYÄ

Aivan mahtava päivä ja kiitos kuuluu ihanille tallitovereilleni jotka innostivat minut lähtemään raviradalle päästelemään hevosten höyryjä. Kolmen porukalla siis lähdettiin matkaan, minua jännitti aivan kamalasti koska kun nousin selkään ja pyysin herraa eteen sille tuli taas kuuluisa hyppy-koikka-loikka fiilis. Siitäpä rauhoiteltiin ja kävelimme kentällä hetken kunnes lähdimme matkaan. Heti kun lähdimme tallipihan poikki Santussa heräsi into ja sen niska nousi ylös ja intoa löytyi, hienosti se kuitenkin pysyi rauhallisena, järjestelymme oli sellainen että olimme Santun kanssa molempien tammojen välissä ettemme pääsisi joko ryntäilemään taikka pomppimaan enempää, tämä toimi hienosti eikä ollut kertaakaan mitään ongelmaa!
Ylitimme ison tien ja siinäkään ei ollut ongelmia sen koommin mitä ihmettelin sillä Santtu on ottanut tien ylitykset vain tielle ryntäämisenä. Onneksi tätä ongelmaa ei ollut tälläkertaa sillä päätimme mennä rivissä tien yli ja taas olimme Santun kanssa tammojen keskellä. Matkamme jatkui hetken tien vierustaa pitkin kävelytiellä josta pääsimmekin sitten hiekkatielle ja siitä polulle mikä johtaa harjoitus raviradalle. Santtu käytäytyi jokaisessa tilanteessa todella hienosti ja olin kyllä aivan ällikällä lyöty kuinka Super heppa mulla onkaan. :)

 Kun pääsimme raviradalle kiersimme oikeaan kierrokseen radan ympäri ja tarkistimme ettei rata olisi joistain kohtaa liian litkua taikka siellä olisi routakuoppia. Radalla ei ongelmia joten vaihdoimme suuntaa ja annoimme palaa!
Tammat kirmasivat heti laukkaan ja hävisivät melkeimpä näkyvistä kun me tulimme ravilla takana. Santtu ei nostanut laukkaa ja enhän minä siltä sitä pyytänytkään vaan keskityin kyydissä pysymiseen sillä vauhti oli huimaa! Jalkani renklottivat Santun kyljissä pitkien jalustimien takia joten kyydissä pysyminen oli hieman vaikeaa jopa kevyessä istunnassa. Jo puolessa kierroksessa tunsin kuinka jalkani olivat tulessa ja selkääni sattui hieman. Laittakaamme ne sen piikkiin ettemme ole pitkään aikaan näin päästelleet ja että jalustimet olivat maasto jalustimien perukoilla eivätkä monté.
Hienosti menimme loppuun asti kierroksen ja hiljensin herran vauhtia risteyksen tullessa vastaan mistä radalle käännyimme ja pidin sisä ohjan kireällä, mutta kuinka ollakkaan herra tekee äkki käännöksen oikeaan eli juuri sinne risteykseen ja minä kiljuen heilahdan Santun kylkeen, jalustin tippuu jalasta ja tunsin kuinka olin helkein jo maassa kunnes nappasin Santun harjasta kiinni ja kapusin takaisin ravaavan hevosen kyytiin ja hiljensin vauhtia niin että pääsimme kääntymään takaisin radalle missä ystäväni köpöttelivät tammojensa kanssa meitä päin huudellen että tipuinko kyydistä. Onneksi en tippunut sillä Santtu olisi varmasti juossut tuli hännän alla tietä eteenpäin vielä montakymmentä metriä. Naureskelimme sitten vain mitenkä kävi ja otimme toisen kierroksen uudelleen alkuunsa mikä meni sitten paremmin kun päätimme loppukaarteessa hiljentää hevosia etteivät ne juoksisi sitten risteyksestä, tai siis Santtu juoksis taas risteyksestä läpi!
Otimme sitten vielä jäädyttely kierrokset rauhallisemmassa ravissa molempiin suuntiin että hevoset rauhoittuisivat ja sitten suuntasimme takaisin tallille. Nyt oli kaikilla hieman enemmän ehkä menohaluja sillä nehän olivat vasta juuri kuumuneet sopivaksi että voisivat enemmän juosta. Hienosti kotimatka kuitenkin sujui ilman ongelmia. Tienylityksessä sain olla suu ammollani kun Santtu käveli tien yli ilman minkäänlaista hipsuttelua ja vieläpä porukan kärkenä! Hirveästi se sai kehuja ja taputuksia, olihan se aika hieno poika kuitenkin. :P
Tallille päästyämme kiersimme Santun kanssa kentän ympäri muutamaan kertaan ja soten lopetimme hienon päivän. Herra oli ihan litimärkä, huopakin oli läpimärkä satulan siivekkeiden kohdasta, mutta ei mikään ihme kun ei Santtu ole huippukunnossa todellakaan. Saattoi tuo olla sille nyt liikaa sillä herran oikeaan etujalkaan tuli nestepatti vuohis nivelen yläpuolelle, kiepä taikka lämmin se ei ollut joten laitoin normaalisti vain linimenttiä jalkoihin ja seuraavana päivänä tiedämme kohtalon. Toinenkin seikka hieman mietityttää tuossa reissussa sillä loppuraveissa radalla herra kolskutti kauheasti kaviota toiseen, suurimmin osin oikea takakavio iski etuseen taikka takanen toiseen. Kuului enemmän kopsetta oikealta puolelta. Mysteereitä riittää aina kysymyksiin asti, vai mitä? :)

20.4 PALAUTTELUA

Ravirata päästelyn jälkeen oli hyvä palautella hevosia kevyellä juoksutuksella ettei lihakset jumittaisi. Santulle oli tullut lenkin jälkeen oikeaan etuseen vuohisnivelen yläpuolelle nestettä ja se oli vieläkin samanlainen pakkula kuin silloinkin. En pyytänyt Santulta paljoa ja olimme sen kanssa muuten pyöröaidassa narupäitsien kera. Välillä kun pyysin hieman tahdikkaampaa ravia ääniavuin nosti herra takasiaan minua kohti jolloin jouduin hieman sitä ajamaan että ei pomottelisi. Kun olimme käyneet moelmmat suunnat läpi niin käynnissä kuin ravissakin, pääsimme laukkaakin vasempaan suuntaan ilman senmoista pyytelyä, mutta pyysin hiljentämään vauhtia raviin ettei jalat paukataisi pahemmin. Juoksun jälkeen kun herran lihakset olivat lämmenneet hieman, venyttelin sen jalat ja varsinkin takajalat sillä ne näyttivät olevan enemmän jumissa. Yritin hieroa hieman Santun selkää sillä kun kokeilin sitä niin notkautti reilusti ristiselän alueelta molemmin puolin. Meille on tulossa pienimuotoinen 'sponssaus' isäni jälleenmyynti yhtiöltä kokeiluun mistä olen todella innoissani! Siitä tulee erikseen postausta, mutta saanen sano että se auttaa herran selkään toivonmukaan erittäinkin positiivisesti.
Venyttelyn ja pienimuotoisen hieronnan jälkeen vein herran talliin ja hieroin linimenttiä jokaiseen jalkaan. Hieroin hieman Santun lapojakin auki, mutta kun en mikään hieroja ole niin en todellakaan saanut niitä kauheasti auki vaan ehkä vähäsen. Tallilla joskus kävin hierontakurssin ja ei ollut kummoinen, enemmänkin sivusta katsomista kuin ammattilainen hieroi pientä ponia. Noh, oli sekin sentään jotain ja väärinhän ei voi hieroa, tai ainakin niin minulle on kerrottu! :)
Sitten oli iltaruoan aika ja kun herra oli sen popsinut, lisäsin hieman heiniä ja annoin vielä porkkanat kunnes oli kotiinlähtö aika. Ei kummoinen päivä mutta toivonmukaan seuraavalla liikutuskerralla takapää ei olisi niin jumissa ja etusen nestepatti olisi häipynyt.