Joulukalenterin luukku 12

Omistauduin kuvaamiselle kun tutustuin blogien maailmaan, mikään kännykkä räpsytin ei enää riittänyt. Sain Fujifilm Finepix harjoitusjärkkärin jolla kuvasin muutamisen vuotta ja nyt minulla on ollut yli vuoden käytössä Canon EOS M.
Alussa muutamisen vuotta olin tyytyväinen vain kuviin, mutta sitten tajusin, että niitä voi myös muokata. Olen muokannut kuvia Gimpillä sekä photoshopilla. Lighroom oli koneellani jonkun aikaa ja rakastuin siihen ohjelmaan, mutta sitten läppärini resetoitiin ja se hävisi eikä tämä nykyisin sitä varmaan pyörittäisikään. Olen tyytynyt nyt vanhaam Gimppiin ja PicMonekyyn jotka ovat molemmat ilmaisia, netistä löytyviä ohjelmia.
Hyvän ohjelman puutteessa minusta on tullut laiska muokkaaja. Mutta olen kuitenkin perfektionisti joten en tykkää kuvistani tällähetkellä yhtään vaikka kuinka kauan yrittäisin niitä muokata. En ole löytänyt muokkaukseen vielä sitä omaa tyyliä ja kuvat ovat, noh, tylsiä?
Jokaisen kuvan minkä julkaisen pyrin muokkaamaan mahdollisimman hyvin, että kuva on selkeä ja siinä on hyvä värimaailma. Minulla on vielä paljon opittavaa ja toivonmukaan saan vieläs joskus kunnon ohjelman millä harjoitella paremmaksi muokkaajaksi.

Tässä muutamia muokkauksia:

Koneellani on paljon kuvia, siis todella paljon, mutta vanhemmista kuvista ei löydy enää alkuperäistä versiota mikä harmittaa. Vanhoillakin kuvilla on välillä kiva harjoitella, huomaa kuinka paljon on kehittynyt matkan varrella.

Suuntana taivas

Olen joutunut tekemään raskaan päätöksen. Se tuntuu niin väärälle kuin oikealle. Olen päästänyt Santun, elämäni hevosen, ystäväni, pois kärsimyksestä. Jotain olisi voinut tehdä toisin, mutta tämä oli paras päätös.
Hevonen, 14vuotias. Selkä, maha sekä jalkavikoja. Näki täysin että ulostaminenkin sattui, koko hevonen veti itsensä kasaan. Riippuvainen omistajastaan ettei päänuppi kestä olla ilman häntä. Hilluu ja on vaaraksi täten muille. Ei syö tai juo kunnolla. Kaviokuumeen oireet etukaviossa. Herkkä muutoksille, joita sen elämässä on ollut jo tarpeeksi. Uuteen talliin muutto olisi ollut jo liikaa ja kaviokuumeen hoito olisi kallista ja riskipeliä näinkin ''vanhalta'' hevoselta. Hienot, loistokkaat käyttövuodet takana. Oloneuvoksena ei kestä. Tarvitsee liikuntaa. Hikilenkkiä. Päästelyä. Mutta sitä sen kanssa ei voinut enää tehdä.
Päätin päästää pojan kärsimyksestä, sillä minuun sattui nähdä ja tietää, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Sain kuulla kauhutarinoita miten hevonen rynni taluttajien päältä, luimi, potki ja rikkoi tallin seiniä. Ei se ole hevosen elämää.
Onneksi viimeisinä päivinään herra oli rauhallinen. Näin ystäväni viimeisen kerran, hymyillen ja sitä hoitaen. En unohda sinua, ystäväni. Näin minä haluan sinut muistaa, pirteänä, energisenä herrasmiehenä. Rakkaani, toivotan sinulle nyt hyvää matkaa ikiuneen..

It will be the past

and we'll live here together.

Not as it was to live

but as it is remembered.

It will be the past.

We'll all go back together.

Everyone we ever loved,

and lost, and must remember.

It will be the past.

And it will last forever.

Lepää rauhassa, rakkain Supermies

12.07.2001 - 03.01.2016

Let's Draw! : Sophia Backlund & Hilton III

Pitkästä aikaa hieman piirrustus postausta mitä olette jotkut jo pyydelleet. Taaskaan ei paljoa ole näitä välivaiheita, mutta toivottavasti kuitenkin tarpeeksi teidän mieleenne. Niinkuin aina, käytin tämänkin tekemiseen ruutu tekniikkaa eli piirsin ruudukon mallikuvan päälle ja samanlaisen(isomman kokoisen) ruudukon tyhjälle pohjalle jonka perusteella sain muodot sekä värit oikeille kohdilleen.

Aloitin ensin tekemään Hiltonia sillä hän on kuvassa etualalla. Ensimmäinen 'haaste' oli etsiä sopiva aloitusväri näinkin haastavalle värille kuin musta ja tummanharmaa oli mielestäni hyvinkin sopiva sävy. Nappasin sitten mallikuvasta aina sävyjä työhön mitä nakkelin ensin sinnetänne pikkuhiljaa saaden esiin Hiltonin korvat sekä silmien paikat.

Halusin tarkistaa että saan aikaan tällä menetelmällä hyvää jälkeä jonkatakia tein korvat sekä hevosen niskan viimeistelyä vaille valmiiksi jo näinkin alkuvaiheessa. Hain myös turvalle paikan sekä hieman tuleville suitsille varjoja vasemmalle puolelle päätä.

Tässä olen saanut jo hyvin Hiltonin rakennetta sekä päätä esiin harmaasta väristä. Ruusukkeet ja suitset ovat aina vaikeimpia ja ärsyttävimpiä yksityiskohtia kaikissa töissä joten haluan saada ne aina mahd. nopeasti pois alta. Joten kun työ oli edennyt jo siihen pisteeseen että sain värit koottua Sohpiaan oli suitsien sekä ruusukkeiden aika. Näiden suitsien tekemiseen minulla meni valehtelematta 2kokonaista tuntia työstää että sain ne haluamani näköisiksi. Otsapannan jätin myöhemmälle teolle ja että saisin Hiltonia enemmän valmiiksi piilotin suitset pois näkyvistä.

Tässä pieni välivaihe kun aloitin työstämään Sophian takkia ja muita vermeitä. Seuraava vaihe onkin jo siitä kun kaikki ovat jo viimeistelyä vaille valmiita. Innostuin työtä tehdessä ja silloin ei muista/malta välivaiheita kuvata.

Hilton takapuoltaan, silmiään sekä pään viimeistelyä vaille valmis!

Tässä on ratsukko melkein valmis. Suitsien ohjien varjostukset päätin tehdä uudestaan sillä ne olivat liian 'pehmeän' näköiset. Tässä jäi ehkä harmittamaan kun Sophia jäi sumennetun näköiseksi vaikka tarkoitus oli tehdä molemmista tarkemmat. Saatan vielä jokupäivä tarkentaa Sophian kasvoja että se tulisi yhteisymmärrykseen muun piirroksen kanssa.

Mallikuvasta oli muutenkin hankalaa saada selvää minkälaiset rypyt takissa on tai minkälainen tunnetila Sophialla oli sillä mallikuva oli todella pieni omaan mieleeni, mutta sain mielestäni aika hyvin selvää.

Ja tausta tekemisessä meni IKUISUUS. Temppuilin tämän taustan kanssa melkein kaksi päivää sillä en löytänyt sopivia värejä enkä tiennyt haluaisiko Sophia alkuperäisen taustan vai saisinko soveltaa kirkkaampaa ja 'rehevämpää' taustaa. Päädyin sitten tekemään ison puu pöheikön heidän taakseen ja vielä gimpin 'hienoilla' efekteillä tuhrasin sen tuon näköiseksi. Lisäsin vielä alareunaan ns. aitaa ja kentän pohjaa jotka saattavat pistää jollekkin silmään ikävästi ja rumasti.

Olen silti tyytyväinen tähän työhön.

Jos joku ei vielä ole tietoinen Sophian blogista niin käykääpä kurkkaamassa tästä!

Työ aloitettu 31.Toutokuu 2014 & lopetettu 5.Heinäkuu 2014. Näin pitkä aikaväli innostuksen sekä inspiraation tukahduttua. Sain silti onneksi inspiraatiosta kiinni ja sain työn päätökseen.