Imppari ei ollutkaan imppari

Santun imppari ei sitten ollutkaan imppari vaan kovat tukkijalat viittasivatkin pidemmältä kehosta löytyvään kipuun. Vielä ei tiedetä mistä on kyse, mutta eläinlääkäri kävi meitä auttamassa nenäletkun sekä kipulääkkeen kanssa. Santtu ei ollut juonut koko päivänä yhtään mitään ja sitä aiempina päivinä juominen on ollut todella vähäistä. Ikenet olivat lumivalkeat ja hevonen nytkähti kun kokeili painella mahasta ja takajalat alkoivat potkia maata. Huomasi heti että nyt ei ole kaikki hyvin. Hetken kun mahaa paineli ja herraa käytin kävelemässä huomasi, että nyt alkoi tapahtua mahassa jotakin kun herra steppaili ja oli tuskaisen näköinen. Ristiriitaiset oireet viittasivat niin ähkyyn kun toisiinkin tapauksiin joten soitettiin eläinlääkäri paikalle.

Ensimmäisenä lääkäri tutki mahaäänet sekä pulssin. Mittasimme kuumeen sekä pällistelimme ikeniä jonka jälkeen kokeilimme laittaa letkun nenän kautta herran mahaan mistä ei tullut mitään ja sitten herra rauhoitettiin ensimmäisen yrityksen jälkeen kevyesti. Hetken odotettuamme letkun 'asennus' sitten onnistui ja saimme herran nesteytettyä. Lääkäri antoi Santulle vielä suoneen kipulääkettä varmuudenvuoksi ennen lähtöään ja kehotti seuraamaan tapausta yön yli ja jos asiat pahenevat on aamulla soitettava takaisin.

5-7h hytisin kylmässä syyssäässä Santun tukena ja sen kyllä tunnen luissani, sillä tärisen vieläkin kylmissäni viltin alla. Huomenna tiedetään enemmän, että joudutaanko soittamaan eläinlääkäri uudestaan paikalle, lähdetäänkö klinikalle vai saadaanko huokaista helpotuksesta.

Tälläkertaa tämmöinen pieni 'välipostaus' alla olevan videon turvin.
Tämä ei ole kauhean hieno tai hyvä, mutta sopivan pieni piristys tämmöisenään.