Lämminveristen ryhmäajo JOENSUU

Heipparallaa!
Kävin Joensuun raveissa apurina Heikille ja huolehdin hänen hienosta ruunasta reissun ajan.
Lassi on lämminverinen ravihevonen joka on syntynyt 1.6.2010. Tämä ruuna omaa aivan ihastuttavan luonteen ja on helppo käsitellä ja toivonmukaan tätäkin poikaa näkyy joskus sillointällöin blogissa enemmän ja varmaan näkyykin.

Päivä 23.1.2015 oli varattu kokonaan raviurheiluun ja niinhän siellä menikin kokopäivä vaikka nämä päiväravit olivatkin ja meidän lähtömme oli ensimmäinen.

1. lähtö - klo: 12:01 - Lämminveristen ryhmäajo - 2140m

Aamulla menin tallille kahdeksan aikaan hoitamaan Lassin lähtökuntoon eli perusteellinen harjaus, loimitus ja kuljetussuojien laitto ennen koppiin kävelemistä. Lassi seisoi nätisti tallin käytävällä valmiina lähtöön, kuitenkin hieman jännittyneenä kun avasimme trailerin takaluukun ja Heikki toi purua kopin pohjalle. Minä sillävälin täytin säkin heinällä matkaa varten ja vein sen koppiin.
Seuraavana olikin sitten hepotin vuoro ja kävin Lassin nappaamassa käytävältä ja se käveli pöristen perässäni ja juuri kun olimme astumassa koppiin herra päätti laittaa jarrut pohjaan ja katsella ympärilleen hölmistyneenä. Hetken siinä se pällisteli ja yritti ampaista trailerin ohitse, mutta onneksi tallin ovi oli edessä eikä se päässyt karkuun. Päätimme sitten kääntyä pois ja yrittää uudelleen keskemmältä ramppia ja siitä Lassi käveli nätisti koppiin.
Matka menikin Leppävirralta Joensuuhun hyvin, mutta kauhistukseksemme raviradalla huomasimme, että trailerin yläluukku oli auennut matkan aikana ja lunta oli päässyt traileriin. Lassin selänpäällä oli n.10cm lumikerros, trailerin sisäseinät olivat lumiset ja Lassi raukka oli aivan luminen. Trailerin yläluukku oli jossain töyssyssä pamahtanut auki emmekä me pysähtyneet missään tarkistamaan asiaa. Onneksi Lassi ei näyttänyt olevan kylmissään ja otimme hevosen trailerista ja minä lähdin kävelyttämään sitä raviradan viereen. Kävelimme reipasta tahtia ainakin 15minuuttia kun kurvasimme valjastuskatokseen ja aloimme laittaa poikaa valmiiksi lämmittelyyn.

ruuna - Trillion Tricks ''Lassi'' - om. Heikki Kauhanen

Lassi odotteli katoksessa ohjastajaa joka tuli pian nappaamaan ruunan ja katosi raviradalle lämmittelemään hevosta. Minä laitoin ravikypärän päähäni ja jäin Heikin kanssa odottelemaan portille kunnes kaksikko marssi tyylikkäästi radalta ulos ja minä hyppäsin kärryn kyytiin ja kävin kävelyttämässä Lassia raviradan vieressä ja huomasi heti että tämä taitaa olla hyväpäivä kun herra ei malttanut edes kävellä vaan hölkkäsi kun yritin pyytää sitä hidastamaan. Välillä se kävelikin hyvin, mutta innoissaan aina nosti raville, mutta pääsimme turvallisesti katokselle odottelemaan lähtöämme. Heitimme herralle loimet päälle ja odotimme kuulutuksia sekä taas ohjastajaa joka oli muuten Pekka Vehviläinen.

Kun hevosia pyydettiin radalle saapui ohjastajamme juurikin sopivasti paikalle ja nappasi Lassin taas radalle mukaansa. Lassi oli intoa täynnä ja siitä näki, että se oli valmis juoksemaan. Kävelimme Heikin kanssa taas radan viereen ja minulla oli kypärä valmiina päässä sillä tehtäväni oli taas kävelyttää hevonen radalta tullessaan. Naureskelimme Heikin kanssa siinä, että nyt se juoksee ainakin palkinnoille asti kun se oli niin vireä lämmittelyssä ja tuntui muutenkin ohjastajasta hyvälle.

Kun lähtöön oli aikaa 10sekuntia ja laskenta alkoi on minun kyllä pakko sanoa, että jännitti ainakin vähän jos ei jopa paljoa. Siellä pienessä kohmeessa pakkasesta hytisten katselin kun Lassi juoksi todella hienosti ja se pysyi hyvin kolmen parhaan joukossa suurimman osan matkasta, hieman hiipuen jonka jälkeen kuin tilauksesta se lähti kiihdyttämään ja oli toisena hyvin pitkään. Loppumetreillä Lassi tippui kolmoseksi, mutta siitä saa kyllä olla todella tytyväinen sillä se juoksi todella hyvin siihen nähden, ettei se vielä taida edes tajuta mistä tässä onkaan kyse.

Kun Lassi tuli radalta hyppäsin taas kyytiin ja tälläkertaa se sitten käveli nätisti ja ymmärtäähän sen kun on juuri juossut kovaa ja niin hienosti. Kevyin ohjin köpöttelimme radan vieressä ja menimme sitten taas katokseen. Taputuksien jälkeen purimme kamat ruunan päältä ja nakkasimme loimet päälle nopeaan tahtiin sillä pakkasta oli melkein -20astetta ja sen huomasi. Sormet jäätyivät ravivarusteita avatessa ja itse kärritkin olivat jäätyneet pikalukoista niin että lukkoja joutui hieman sulattelemaan ennenkuin ne aukesivat ja saimme kärrit pojan perästä pois. Kuljetussuojat koipiin ja herra koppiin popsimaan heinää.
Ennekuin lähdimme liikenteeseen katsoimme loput lämminveristen lähdöt ja laitoimme yläluukun niin tiukkaan kiinni, ettei se varmasti aukeaisi matkanvarrella. Hevonen oli hikinen joten ei olisi yhtään hyvä jos luukku aukeaisi taas ja pyryttäisi lunta sisään.
Onneksi tallille päästessämme luukku oli pysynyt kiinni ja Lassi ei joutunut kärsimään enää lumipyrystä ja saapui tallille kuivana ja pääsi loimen vaihdon sekä perus hoitojen kautta omaan karsinaansa syömään heiniä.

Mielestäni Lassi juoksi todella hyvin vaikken vielä kauhean perillä olekkaan näistä ravihommista. Osaan vain valjastaa ja ajaa, mutta ehkäpä pitäisi opetella hieman enemmän näitä hommia että tietää kuka juoksee hyvin tai huonosti. Täytyy opetella myös ravimaailman termit!
Lassi on siitä hassu kun se hölköttelee omaa tahtiansa radalla, kyllä siis vauhtia löytyy ja liikettä senverran, että vauhtiakin voi kaivaa vielä lisää esille. Treenillä ja radoillahan sitä saadaan, joskus lähdetäänkin niin harjoitusradalle että laitetaan Lassi ja Santtu traikkuun ja lähdetään vähän hippasille ;)

Tästä linkistä pääset katsomaan lähdön tulokset ja vaikka tuulettelemaan videon parissa jos haluat!

Ylläoleva paketti kertookin mitä tein ravireissun jälkeen. Ajattelin käydä Santun kanssa vielä maastossa otsalampun turvin vaikka olikin jo aika pimeää, mutta suunnitelmat kaatuivat isoon hokinpolkemaan joka sijaitsi vasemmassa etujalassa. Harmillisesti minulla ei ole kuvaa itse haavasta ilman pakettia mutta voin sanoa että haava oli senverran iso, että minun oli pakko laittaa se pakettiin puhdistuksen jälkeen. Kävin kävelyttämässä pienen lenkin tallin ympäri poikaa, että näkisin, ontuisiko se ja onnekseni niin pahasti eivät asiat olleet. Kerkesin jo pelätä, että seuraavana päivänä sovittu koeratsastus ei olisikaan mahdollinen, mutta onneksi minun ei tarvinnut perua sitä.

Kuva © Tiia Paananen

Seuraavana päivänä(24.1) olikin sitten Santulle jännä päivä mistä olenkin jo aiemmin kertonut. Kyseessä oli siis päivä jona herrasta kiinnostunut tyttö kävi ratsastamassa ja katsomassa josko hän alkaisi Santtua liikuttamaan muutaman kerran viikossa. En siis ole Superia myymässä tai antamassa pois, siitä ei ole pelkoa!
Mitenkäs ratsastus sitten meni? Kaikki meni omasta, katsojan näkökulmasta hyvin. Katselin siis kun tyttö ratsasti ja hoiti Superin ja tietysti huikkailin ohjeita sekä olin tukena. Tyttö ratsasti hyvin ja sai herran kulkemaan tosi hyvin vaikka se ensin taisi hieman testaillakkin että onko pakko jos ei tahdo. Näin se herra tekee kyllä kaikille jotka ovat sen selkään nouseet, mutta minulle ei ole mitään lisättävää eikä moitittavaa päivästä ja luulempa, että muutaman yhteisen päivän jälkeen homma alkaa toimia paremmin.