Länget ja kiesit

Herra Rasse pääsi kukoistamaan paikallisen kartanon kuvaus projektissa ja sai länget työvaljaineen päälle, sekä kaiken kukkuraksi vielä kiesit peräänsä.
Omistajan kanssa tuumasimme samalla kun puhdistimme iki vanhoja varusteita, että mitä ruuna mahtaisi olla moisesta mieltä. Herralla on tapana rynniä ja paikallaan seisominen kärryt perässä on hankalaa.

Pari päivää ennen projektia kävimme lykkäämässä Rasselle länget kaulaan jotta hän saisi miettiä asiaa. Juoksutimme ruunaa tarhassa ja kokeilimme painetta längissä, ei hänellä ollut sen suurempia sanomisia. Onneksi. Sillä kuvaus päivä tuli yllättäen ja meillä oli kamala hoppu vain heittää valjaat ruunan päälle ja kävellä kuvaus paikalle ilman sen suurempia harjoituksia. Kumpikaan meistä ei oikeastaan edes tiennyt miten valjaat laitetaan ja vanhoja remmejä poksahti poikki. Jouduimme vaihtamaan valjastukseen normaalit silat koska alkuperäisen silan mahavyö meni poikki.
Paikanpäällä rintaremmi poksahti poikki ja oikean puoleinen aisalenkki. Onneksi hevosen ei tarvinnut kuin seistä kiesit perässään. Kuvissa huomaa, että ummikot ovat asialla ja remmejä meni tosian muutama poikki, mutta idea tässä oli kuitenkin tärkein.

Vaaratilanteita ei tullut, Rasse jaksoi super hyvin seistä paikallaan ja vielä poseerata! Punaisen aitan vierestä siirtyminen kartanon eteen tuotti pieniä puuskutuksia, mutta muuten koko kuvaus tilanne oli todella rauhallinen ja hyvä. Tuli vähän jo intoa hommata kunnon vehkeet ja laittaa Rasse mies oikeasti länget päällä töihin kun se suoriutui tästä niin hyvin.

Lämppäri kesä

Pitkästä aikaa blogiin ilmenee omia hevos kuulumisia, jee!

Olemme poikaystäväni kanssa muuttaneet täksi kesäksi Valkeakoskelle ja olen päässyt harrastamaan hevosten kanssa oikein urakalla. Kyselin facebookin lämminveristen ryhmässä liikutus hevosta ja löysinkin paikan missä on neljä ihanaa hevosta ja poni. Parastahan tässä on se, että kaikki hevoset ovat lämminverisiä! Poni on nuori shetlanninponi ori ja yksi lämminverisistä on myös nuori ori poika.

Nämä seuraavat herrat ovat kaksi tämän kesän ratsuani, molemmat hyvin erilaisia. Minulla on tänä kesänä kaikkiaan kolme saman rotuista mutta hyvin erilaisia jätkää joiden kanssa on ilo harrastaa. Kolmannesta herrasta kerron seuraavassa postauksessa enemmän.
Olen iloinen, että löysin todella mukavan ihmisen, hevosten omistajan jonka kanssa pääsen näitä hienoja hevosia käsittelemään ja viemään jopa eteenpäin. Pääsen tunneille oppimaan ja tiedä mitä päähänpistoja meille vielä tuleekaan!

Holy on 15 vuotias ruuna joka on tästä porukasta pisimmälle viety ja todella mukava ratsastaa vaikka pienen kokonsa vuoksi askellajit ovat melko ponimaiset. Yksi suurimmista 'ongelmista' on kuolaimen takana kulkeminen.
Holy ei tee mitään ilmaiseksi ja vaatii todella tarkat avut, sekä määrätietoisen ratsastajan että poni tikitys muuttuu miellyttävämmäksi ratsastaa.
Ruuna osaa kulkea oikein päin kaikissa askellajeissa, jopa laukassa. Holy osaa etu- ja takaosakäännökset sekä väistää käynnissä ja ravissa. Tämä suloinen hörökorva omistaa ihanan, nöyrän ja kultaisen luonteen!

Seuraavaksi esittelen toisen herran, oriin nimeltä Make joka on vielä todella raaka nuoren ikänsä takia, mutta sitä viedään kokoajan eteenpäin. Hänestä yritettiin tehdä ravuria, mutta niin ei kuitenkaan käynyt ja hän toimittaa nyt ratsun virkaa. Ori on laukka herkkä ja omistaa todella lennokkaat mutta tasaiset askeleet.
Make kaipaa paljon treeniä ja massaa, varsinkin takapäähän. Luonne on upea, hoidettaessa seisoo melko nätisti paikallaan ja ratsastaessa hän on ehkä jopa laiska, ei ollenkaan orimainen vaan pikemminkin 20 vuotias ruuna. Haemme hänen kanssaan treeniin rentoutta ja hyvää mieltä, pikkuhiljaa hyvä tulee.

Eipä unohdeta ponia! Pate on nuori ori poika jota on ajettu ja ratsastettu mutta sopivan ratsastajan puutteessa hän on päässyt lihoamaan ja ehkä vähän unohtamaan opittuja asioita. Tämä kaveri on mukava maastakäsiteltävä ja olen myös häntä muutaman kerran ratsastanut hyvin lyhyen aikaa sillä minäkin olen liian pitkä ja painorajan plussa puolella.
Ponilla on nuoren ikänsä takia oma tahto ja tietysti toinen syy siihen on pallit. Ensimmäisen kerran kun touhusin ponin kanssa, hän kukkoili ja yritti jyrätä, hyppi takajaloilleen ja kävi päälle. Onneksi pienellä muistutuksella käytös loppui ja sitten oltiinkin todella nätisti ja väistettiin, peruutettiin ja seurattiin kuin koira. Odotan innolla sitä päivää kun pääsen ajamaan tätä ponia, jos vain kesän aikana löytyisi hyvät poni valjaat niin pääsisi pullukka vähän töihin.
Pian hänestäkin parempia kuvia tulossa! Super suloinen poniini.

Nämä eivät ole hyvästit

Olen siis muuttanut takaisin Kuopioon ja tämä ihana uljas musta jäi Jyväskylään. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että nämä eivät olleet hyvästit. Menemme käymään Jyväskylässä aika-ajoin, tai niin ainakin sovimme avopuolisoni kanssa. Meillä on tuttuja sekä harrastuksia vielä siellä, minulle tärkein on kuitenkin tuo ihana jättiläinen.

Kuopio ei ole täysin uusi kaupunki mikä helpottaa muutto stressiä, asuimmehan me vuosi sitten täällä. Kuopioon muutto oli ehdoton avopuolisoni koulun takia, aivan kuin muutto Jyväskylään vuosi sitten mitä vastustin kynsin ja hampain. Luulin että muutimme vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta toisin kävi. Ala ei kuitenkaan ollut herran mieleen ja hän päätti(päätimme yhdessä) muuttaa takaisin tuttuun ympäristöön. Jyväskylä antoi minulle paljon ja löysin oman paikkani yhdyskunnassa. Osasin sanoa tuota 'inhottavaa' kaupunkia kodikseni ja sen taakse jättäminen koski.

Credit oli toinen hevonen minkä selkään pystyin nousemaan Superin poismenon jälkeen. Kävin läpi hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kun kirjoitin nettiin lämminveristen ryhmään etsiväni liikutushevosta. Eniten minua ehkä satutti se, että suurella todennäköisyydellä vuokrahevonen tulisi olemaan lämminverinen, mutta olisiko se väärin Superia kohtaan.
Voin sanoa, että itkin samalla kun kirjoittelin Creditin omistajan kanssa ennen hevosen tapaamista. Koe ratsastuksessa itkin sisäisesti, sellainen Superi olisi voinut olla. Pääsin tämän hevosen kautta oman rakkaan kauraturpani poismenosta yli. Elämä jatkuu, hyvien sekä huonojen muistojen kanssa.

Credit opetti sekä muistutti minua. Aloin ruunaa ratsastaessa muistamaan mitä joskus osasin. Löysin itseni taas tämän rakkaan harrastuksen parista josta luulin jo luopuvani.

Tämän ruunan kanssa tuli koettua naurua, itkua, onnistumisia ja löysin itseni muutamaan otteeseen myös tekemässä tuttavuuksia ruohonjuuritasolla. Kehityin ja pääsin taas kisaamisen makuun, sain olla tämän ruunan pilotti sen ensimmäisissä kisoissa.
Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin todella ihana perhe hevosen takana. Sain ihania ystäviä joita lähden vaikka jalan tapaamaan. Kaunis vuosi takana, eteenpäin mennään rikkaampana kuin koskaan.
Nähdään taas pian, ystäväni Mr Credit.

Postauksen kuvat © Antti Saarimaa
Muokkaukset on tehnyt minä, Jessie