Polvi irti satulasta

Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.

Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.

Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.

Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.

Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.

Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.

Uusia tilanteita

Vihdoin se tapahtui! Pääsimme Creditin kanssa ohjatulle tunnille lähitallille missä tuntia oli pitämässä Kati Hiiliaho joka käy kys. tallilla vain kerran kuussa. On ollut tarkoitus käydä Ceen kanssa tunneilla, mutta siihen ei ole ollut mahdollisuuksia, koska maneesitallilla oleva opettaja ei niinkään ymmärrä lämminverisiä. Katin tunnille olen yrittänyt hakeutua muutamaan otteeseen ollen itse aina muualla tuona päivänä kun hän käy tunteja vetämässä, mutta nyt vihdoin pääsimme mukaan.

Tämä oli Creditillekkin hyvin uusi tilanne, olla muiden ratsukoiden kanssa 'vaativammalla' tunnilla mukana, kentällä missä se ei ole käynyt pitkiin aikoihin. Ceellä on käyty maneesitallilla muutaman kerran, mutta voidaan sanoa että tämä oli sillekkin kokemus.
Alkuverryttely hoitui mukavasti kun matkustimme puolisen tuntia maastojen kautta toiselle tallille missä oli todella hyväpohjainen kenttä. Olimme muutamia minuutteja yli 12 kentällä ja pahoittelimme myöhästymistä, mutta pääsimme suoraan töihin ja pieni myöhästyminen ei opettajaakaan onneksi haitannut.

Teimme tunnilla paljon ravityöskentelyä, tehtävissä olivat suuressa osassa puomit mitkä olivat lyhyen sivun keskellä, molemmin puolin kenttää.

Ennen puomitehtäviä teimme ravissa hidastuksia/lyhennyksiä isolla pääty-ympyrällä ja kokeilimme miten hidasta ravia hevoset pystyivät menemään. Kymmenen askelta hyvää etenevää ravia ja kymmenen askelta perus istunnassa hidasta ravia.
Tämä oli itselleni ensin hyvin hankalaa koska Creditin ravi ei ole paras ravi istua ja jalustimeni tippuivat jatkuvasti jalasta, minkä en antanut kyllä haitata sen koommin kestittymistäni. Muutaman epäonnistuneen hidastuksen myötä istuntani parani ja pääsimme hidastamaan ravia niin että itsekkin pysyin kyydissä ilman suurempia ongelmia. Toinen ongelma oli käyntiin siirtyminen, en ilmeisesti osannut pitää pohkeita kiinni, mutta pääsimme kuitenkin tekemään hyviäkin pätkiä.

Hyvin onnistuu puomin ylitys kun molemmilla on silmät kiinni!

Puomitehtäviin kuului käynnin kautta pysähdykset ennen puomia niin että hevoselle pystyi myötäämään ohjaa ennen liikkeelle lähtöä. Puomi ylitettiin ensin käynnissä ihan vain että hevonen tietäisi sen olevan siinä. Tehtävää jatkettiin muutaman kerran jälkeen ravissa, siirtyen lyhyillä sivuilla käyntiin, pysähdys ja puomin ylitys käynnissä.

Pysähdyksiä käynnissä puomin eteen teimme muutaman kerran molempiin suuntiin kunnes lähdimme pysähtymään puomin päälle eli puomi jäi hevosen etu- ja takajalkojen väliin.

Pysähdykset ja puomien ottaminen tehtäviin oli Creditin mielestä ärsyttävää. Puomit mennään kyllä aina yli mutta nyt kun niiden eteen tai päälle oli pysähdyttävä, meni herne nenään. Hyvin ruuna käsitteli asiaa ja tarpeeksi monen toiston jälkeen pääsimme tekemään todella monta hyvää siirtymistä ja pysähdystä.

Ei kinosta, onko pakko?

Puomi tehtäviin liitettiin loppupäässä myös laukka joka nostettiin puomin jälkeen kulmasta. Credit otti tästäkin hepulia koska kaverit pääsi ja hän ei. Pysyin itse rauhallisena ja C malttoi hienosti muutaman spurtin jälkeen rauhoittua itsekkin. Pääsimme kuitenkin laukkaamaan ja vaikka oikea laukka jäi lyhyeksi ja melko tahdittomaksi oli nosto kuitenkin hyvä ja jätimme sen siihen. Vasemman laukan otimme vielä tunnin lopuksi sillä se ei noussut tehtävässä, mutta loppupelissä kun se nousi oli se aivan mahtava laukka. Pyöri hyvin ja rennosti.

Creditistä saa olla kyllä ylpeä kun se jaksoi melko rankan tunnin kunnialla läpi. Ruuna oli ihan kuitti ja kävelimme kentällä hetken ennen takaisin tallille lähtöä minne oli vielä kuitenkin matkaa. Opettajamme Kati kehui ruunan liikkeitä ja olen kuullemma täydellinen ratsastaja sille, koska osaan olla rauhallinen ja reilu. Itse en osaa muuta sanoa kun että huh kun oli hiki, mutta oli se sen arvoista ja todella kivaa!

(linkki videoon)

Omaan ratsastukseeni en niinkään saanut parempaa otetta, mutta tunsin miten Credit liikkui ja osaan pyrkiä samantapaiseen suoritukseen jatkossa.
Ensi kertaa täällä jo suunnitellaan ja jos ei Katin tunnille ensikuussa päästä niin soittelen muille valmentajille jotka mahdollisesti pääsisivät pitämään meille tuntia, vaikka ihan yksikseenkin.