Pääsimme Creditin kanssa nauttimaan lämpimästä säästä ennen juhannusta kun kävin kevyesti herraa liikuttamassa. Tallille lähti tuttuun tapaan mukaan mies kameran kanssa ja koira, sekä myös saippuakuplia. Matkalla mietin, että jos ratsastaisin taas pitkästä aikaa hackamorella kun kyseessä oli kevyt palautus liikunta ja pidän muutenkin ehkä enemmän tuosta ruunasta kuolaimettomilla, se pääsee liikkumaan rennommin.
Alussa muistelimme taas miten hackamore toimii, joten teimme paljon pysähdyksiä sekä voltteja käynnissä. Raviin siirtyminen oli laiskanpulskeaa joten otin pohkeet enemmän käyttöön jotta saisin ratsastettua Credittiä eteen. Etupainoinen oli päivän suurin pulma joka korjaantui siirtymisillä sekä elävällä kädellä. C taipui todella mukavasti molempiin suuntiin mutta oli oikeaan suuntaan vähän tahmea liikkumaan. Sisäpohje on ollut meillä melkoinen ongelma alusta asti mutta nyt ruuna tuntui toimivan todella hyvin. Nappasimme muutamat onnistuneet raviväistötkin pitkille sivuille vaikka meno oli rauhallista ja jopa laiskaa.
Ravityöskentelyssä meillä meni kymmenen minuuttia kunnes otimme välikäynnin ja käynnissä taas muutamat pysähdykset, hieman ehkä unisen hevosen kanssa.
Kävelimme muutaman kierroksen josta lähdin valmistelemaan ravin kautta laukkaa pääty-ympyrälle. Ensimmäiset nostot olivat melko kammottavat ja ne näette videolla mikä löytyy alempaa. Laukka oli todella rauhallista. Creditin laukka ei aina ole mitään rauhallista, mutta nyt se malttoi laukata rauhallisemmin kuin yleisesti. Viimeksi hackamoren kanssa laukkaamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä tila meinasi loppua kesken. Tuolloin oli aivan eri virsi, mutta C oli muutenkin todella laiskalla päällä.
Muutamien laukannostojen jälkeen ruuna piristyi ja näytti upean puolensa. Laukan jälkeen Creditin ravi on jotain uskomatonta jos sen vain saa pidettyä tuntumalla sekä liikkeessä. Potentiaalisuus loistaa jos vaan osaisi ratsastaa. Alan ehkä kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään tuota hevosta ja saan sen hetkittäin kantamaan istensä rungon läpi eikä vain laahustamaan. Harvinaista herkkua ja siitä pitää nauttia aina kun mahdollista. Otimme pitkille sivuille muutamat ravilisäykset vielä loppuun ennen kuin siirryimme pellolle napsimaan muutamat saippuakupla kuvat.
Saippuakuplat eivät herra Ceetä innostaneet aluksi yhtään, ei pennin vertaa. Se olisi vain halunnut syödä vihreää. Otimme muutamat kuvat myös selästä, mutta hevosen ilme oli jotain muuta kuin kiinnostunut, joten kuvat jäivät postauksesta pois. Credit ei tainnut ensin edes nähdä kuplia, onhan raukka kuitenkin puolisokea jonka tajuttuani siirryin hevosen eteen näyttämään sille, että mitä me tässä vaan tönötettiin.
Kiinnostuskiikarit löytyivät. Ruuna puhkui ja puhisi paikallaan ihmetellen, että mistä nuo oudot ilmiöt oikein tulivatkaan ja mihin ne sitten hävisivät. Korvat hörössä ja sieraimet levällään käsiteltiin uutta asiaa jonkun aikaa kunnes minä itse en jaksanut puhaltaa enää kuplia ja olin saanut kutiavaa saippuavettä käsilleni.
 |
| ''Ei kinosta, saanko syyä'' |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti