12. toukokuuta 2014

Erittäin huono tuuri

Noniin, en ole aivan täysin varma tästä postauksesta sillä siitä on ehkä jopa erittäin noloa kirjoittaa. Ennekuin menemme itse asiaan kerron että ''Tämä vai Tuo'' postauksen videovastaus tulee tällä viikolla jos jaksan sen editoida. Olen tällähetkellä nimittäin vatsataudissa ja kuumeessa että aikaa olisi ainakin tehdä jos vain kehtuuttaisi. Santunkaan luokse en nyt oikein pääse ennenkuin tervehdyn.

Tämä postaus koskee siis viime torstaita(8.5.-14) jolloinka kävin siis Kiuruvedellä.
Äitini tuli meidän luoksemme jo keskiviikkona(7.5) yöksi sillä aamulla oli aikainen herätys klo: 4:30 että kerkeäisimme ajamaan rauhassa Hinguniemeen.
Itse heräsin jo 04:10 enkä saanut kunnolla unta mutta yritin. Nukuin poikaystäväni kanssa olohuoneessamme yhdellä patjalla sillä annoimme äidilleni oman sänkymme joten nukkuminen ei ollut kovinkaan kuninkaallista vaikka olikin tärkeä päivä. Herätessäni niskani olivat kipeät ja jokainen lihas huusi hoosiannaa edellisen päivän maastolenkin takia Santun kanssa. Noh itsehhän minä sinne lähdin herran kanssa kävelemään joten sain siitä sitten itse hiljaa kärsiä.
Lähdimme äidin kanssa matkaan 05:15 ja ulkona taisi olla -2°C, mutta se tuntui enemmältä. Onneksi päivän mittaan lämpötila nousi auringon noustua, että tarkeni olla hupparilla ulkona.
Pysähdyimme yhden kerran matkanvarrella ja sekin oli alkumatkasta kun tarvitsimme kahvia. Loppumatkasta aloin hieman pelätä ettemme kerkeisi ajoissa paikan päälle sillä luokassa piti olla 8:15 ja viime vuonna myöhästyimme kun lähdimme samoihin aikoihin. Mutta kerkesimme todella hyvissä ajoin paikalle ja meille jäi jopa ylimääräistä aikaa jonka istuimme autossa sekä käytimme Puffea ulkona sekä annoimme sille juotavaa.
 Herra oli oikein tyytyväisen näköinen vaikka ympärillä olikin tuntemattomia hevosia ja tallikissa jonka se taisi viimekerralla ajaa puuhun kun äiti päästi sen juoksemaan vapaasti hetken ajan. Nyt oli herra kiinni niin ei päässyt ajolle.
Istuntomme alkoi suurinpiirtein asetettuun aikaan ja siellä kerrottiin koulutuksesta sun muusta sekä kokeiden muuttumisesta. Nyt oli lisätty soveltuvuuskoe mukaan tähän putkeen sekä ratsastuskokeessa vaadittiin pohkeenväistöä. Viimevuonna menimme askellajit läpi jonka jälkeen hyppäsimme radan ja se oli siinä. Tälläkertaa oli siis enemmän haastetta ja toivoin että ei tulisi saman kaltaista hevosta kuin viimeksi sillä viimekerta oli katastrofi.
Viimevuonna käsi siis niinkin huono säkä että sain hevosen joka oli todella iso ja omasi isot askeleet. Ja kun minä olin ratsastanut Dustyllä sekä Santulla viimeisen vuoden läpi enkä ollu päässyt istumaan edes laukkaakaan kunnolla niin oli haastetta kerrakseen ja varsinkin kun en saanut mokomaa hevosta liikkumaan. Huomasin jo alkukäynneissä etten saanut hevosta hereille en millään. En pidätteillä enkä pohkeilla. Kun pyydettiin pääty-ympyrällä laukkaa niin eihän sekään onnistunut. Vasta kun alettiin hyppäämään sain hevosen laukkaamaan ja sekin hankalutti esteelle viemistä kun hypin selässä kuin mikäkin vieteri. Yritin saada hevosta jatkuvasti tuntumalle, tein mitä ikinä osasinkaan ja mitenkä olin saanut ennen hevosen jopa hetkittäin peräänantoon ja hyvään muotoon mutta tämä hevonen ei totellut minua sitten yhtään vaan kulki niska ylhäällä ja todella laiskasti. Kun pääsin hevosen selästä alas lähdin ulos ja lyyhistyin maahan kuinka huono olinkaan. Haastattelukaan ei sinä vuonna mennyt nappiin sillä minut lyyhistettiin penkkiin aliarvioimalla.
Tiedän sen etteivät kokeissa todellakaan anna helpoimpia hevosia ratsastettavaksi, mutta tuo oli kyllä sellainen hevonen minkä kanssa kemiamme eivät kohdanneet.
Tänävuonna oli hieman sama tilanne eli olen päässyt ratsastamaan vain Santulla enkä päässyt tunneilla käymään rahatilanteen vuoksi, mutta halusin silti yrittää pyrkiä kouluun sillä tämä on se paikka minnekkä haluan enkä muualle.

No kuinka huono säkä voikaan sitten hevosten jaossa olla että sain saman hevosen kuin viimeksikin? ''Ei voi olla totta'' ajattelin mielessäni mutta en sanonut asiasta mitään vaikka olisin voinut. Raippa mukaan ja hevosen selkään. Ja kaikki samat ongelmat tulivat esille. Ratsastin kuitenkin enemmän ja topakammin kuin viimeksi ja sain hevosen ehkä muutaman kerran pudottamaan päänsä ja myötäämään mutta se painoi niin kauheasti sitten kädelle että oli pakko ottaa se takaisin kiinni ja ylös. Hevonen oli jopa laiskempi kuin viimeksi, no eihän kukaan pidä aamutöistä mutta että kuitenkin. Siinä vieressä oli paljon virkeämpiä ja pienempi kokoisia hevosia ja minä sain sen isoimman ja ''laiskimman'' tapauksen.
Äitini otti video pätkiä ratsastuksestani mutten pystynyt katsomaan ne kuin kerran ja sekin oli liikaa. Hevonen ei liikkunut mihinkään ja minä jopa itkin hevosen selässä että ei tämä onnistu ei yhtään. Pohkeenväistö oli ainoa mikä onnistui edes jotenkin. Pääty-ympyrällä laukkaaminen ei onnistunut taaskaan. Hevonen vain juoksi raviin eikä kuunnellut pidätteitä ollenkaan, asetin, pidätin, annoin pohjetta mutta ei mitään. Yritin monta kertaa mutta ei onnistunut, joko hevonen veti päänsä alas tai veti pienelle ravi ympyrälle muiden keskelle.
Tiemme esteillekkin olivat liian tiukkoja ja hevonen ei polkenut allensa ollenkaan sillä en saanut siihen mitään tolkkua. Saimme hypätä verkka esteet ja minua ei kutsuttu radalle sillä en saanut hevosta liikkumaan minkä ymmärsin hyvin ja en olisi uskaltanut lähteäkkään rataa hyppäämään, tiedä mitä siitä olisi tullut.
Monet hevoset kuullemma kielsivät okserille joka oli radalla ja joku tippuikin. En ollut sitten ainoa jolla ei mennyt putkeen.
Ratsastuksen jälkeen meillä oli noin tunti aikaa soveltuvuus kokeeseen ja siitä toinen tunti haastatteluun. Istuskelin autossa ja mietin mitä minä täällä oikein tein. En ollut valmis mihinkään tämmöiseen en ollenkaan sillä olen todella ruosteessa kaikesta mitä olen oppinut 12vuoden aikana hevos historiassani. No sille ei voinut mitään ja meille sanottiin alku istunnossa ennen kokeita että jos tämä ratsastuskoe ei menen nappiin ''se ei ole maailmanloppu'', mutta kyllä se siltä tuntui kun mikään ei mennyt putkeen.
Onneksi soveltuvuuskoe ja haastattelu menivät paremmin minkä takia taisin olla jopa tyytyväinen kun lähdimme kotiin päin. Haastattelussa minua pyydettiin ottamaan hoitajan paikka vastaan jos ei ohjaajan puolelle nyt ovet avaudu, mutta saa nähdä mikä on fiilis juhannuksena kun saan tietää kuinka surkea todellakin olin.

4 kommenttia:

  1. Kyllä kieltämättä paskaa tuuria, ei voi muuta sanoa :/ Mutta peukut ja varpaat pystyyn (Y)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä niin! Pidetään vaan peukkuja pystyssä. Jospa olisi paikka edes siellä hoitajan puolella sitten mulle auki. Haastattelussa kuullemma minuun ''hurmaannuttiin''. :D

      Poista