28. toukokuuta 2014

Maastolenkki 24.5.2014

Takapakkia, mutta ehkä tästä vielä jotakin hyvä tulee? Meillä ei Santun kanssa ole mennyt oikein hyvin nyt viimeaikoina. Ehkä se riippuu eniten minusta sillä masentaa jatkuvasti enkä jaksa vänksälä ylimääräisiä asioita. Santun kanssa olen kyllä tykännyt olla mastakäsin tekemisissä mielummin kun selässä.
Viime lauantaina(24.5) käytiin Santun kanssa maastossa revittelemässä sillä edellisellä ratsastuskerralla se oli hieman holtiton ja ei kuunnellut kunnolla vaikka se kerta menikin odotettua paremmin. Minulla oli tarvoitteena käydä Santun kanssa maastossa revittelemässä alkuviikosta mutta jänistin joten se jäi lauantaille jolloin mietin kovasti uskallanko lähteä kuolaimen kanssa mihinkään. Hackamoreen olen yrittänyt löytää uusia remmi menetelmiä netistä muttei ole vielä tärpännyt ainakaan tämänhetken budjettiin sopivalla hinnalla ristittyjä remmejä.
Kaikki meni kuitenkin aika hyvin, mutta ei niinkään hallitusti. Aluksi tein kentällä kontrollin harjoitus tehtäiä eli kävelimme, pysähtelimme ja peruuttelimme käynnissä. Teimme myöskin voltteja ja muutaman käynti-ravi-käynti siirtymisen pienillä sivuilla mitkä sujuivat hyvin joten lähdimme maastoon kentältä.
Alkumaasto meni todella mallikkaasti vaikka Santulla oli kova halu juosta ylämäet ylös sain pidettyä sen rauhallisena ennen sopivaa päkää missä halusin kokeilla ravata. Pyysin siis santun raville joka ampaisi täyteen raviin ja siitä nosti oikean laukan hetkeksi joka tippui taas raviin. Santtu pysyi hyvin rauhallisena ja kuunteli pyyntöjäni vaikka tämän ensimmäisen pätkän jälkeen se ei malttanut kävellä rauhallisesti vaan yritti hieman kipsutella peitsiä jonka sain sitten kuitenkin loppumaan pysähdyksellä. Kun herra oli rauhoittunut jatkoimme matkaa a seuraava isompi ylämäki oli sopiva laukata ylös joten annoin pohkeet ja päästin Santun menemään. Ja se muuten lähti äkkiä ja innoissaan ylös mäkeä kirmaamaan, ehkä jopa liiankin innoissaan sillä jarrutus pätkämme mäen jälkeen oli pitkä. Meillä oli tämän mäen päällä vaihtoehtona mennä pidempää metsäreittiä ja kiertää motocross radan toiselle laidalle tai sitten laskeutua hiekkasärkältä alas radalle ja siitä myöhemmin taas tielle mikä veisi tallille.
Päätin pyytää Santtua metsään sillä tiesin että sillä olisi hyvä mennä vähän kovempaa pitemmällä pätkällä ilman kenkiä. Päästin Santun sitten juoksemaan sydämentä kyllyydestä välillä pidätteillä muistuttaen olemassaolostani. Vauhtia kyllä piisasi koko pätkän ajan. Tämän pätkän jälkeen Santtu ei enää malttanut ollenkaan kävellä, se tipsutteli peitsillä pää ylhäällä menohalu päällä. Päätin sitten mennä motocross radalle päästelemään ylämäkiin jotta se saisi juosta tarpeekseen. Laukkailimme moocrossa radan ylämäkiä ja isommalla alueella oli vesilätäkköjä jossa kävimme kahlaamassa, vettä oli Santun polviin asti eikä se ensin meinannut haluta mennä veteen vaan pelkäsi hieman. Se yritti viedä minua kieli ulkona toiseen suuntaan ja vain sinne minne se halusi mikä närkästytti minua hieman joten pysäytin Santun veteen ja rauhoituimme siinä. Santtu seisoi vedessä täristen innosta ja jos yhtään jalkani tärähti kyljessä se pomppasi eteenpäin.
Kun Santtu oli suht rauhallinen lähdimme viimeiseen ylämäkeen mistä pääsisimme motocross radalta takaisin tielle ja Santtu ryösti minulta ohjat ja pintoi kuin viimeistä päivää höyryten mäkeä ylös. Meinasin tässävaiheessa tippua mutta nappasin harjasta kiinni ja keräsin ohjat ja ratsastin mäen ylös josta rauhoittelin hikistä ja innoissaan olevaa Santtua hieman.
Käännyimme tästä jo tallille päin ja edessä oli muutama suora jossa tiesin Santun lähtevän käsistä joten pyysin sitä itse eteen ennenkuin se itse lähtisi ja pidätteillä pidin herran kontrollissa. Santtu yllättäen hyppäsi erään vesilammikon yli laukasta johon yllättäen pystyin valmistautumaan sillä herra on aiemminkin harrastanut veden yli hyppäämistä. Pysyin hypyssä mukana ja jatkoimme siitä matkaamme laukaten tallille päin.

Metsäpoluilla 'kävelimme'(peitsasimme) rauhallisesti sillä tiellä oli kiviä joihinka Santu olisi voinut kompastua ja olisimme lentäneet metsään. Onneksi Santtu itsekkin ymmärsi hidastaa tahtiaan mistä oli kiitollinen. Tallille päästyämme päätin vielä kentällä nostaa laukat molempiin suuntiin sillä maastossa menimme vain oikeaa laukkaa myöskin vasempiin kaarteisiin. Halusin ett vasen laukka löytyy Santulta myös puhtaasti ennen lopettamistamme.
Herra sai pesun lenkin jälkeen sillä se oli märkä ja vaahtosi kaulasta, ryntäistä ja takajaloistaan. Oma takapuolenikin oli märkä sekä satulahuopa niin ala sekä yläpuolelta. Mielelläni olisin mennyt maastoon satulan kanssa, mutta kun sellaista ei tällähetkellä ole sopivaa joutuu hieman riskeeraamaan ja luottamaan ratsuvyöhön.
Santtu oli hyvinkin tyytyväisen näköinen pesun jälkeen. Päätin antaa sen piehtaroida mieluiten tässä kentällä ennen tarhaan viemistä sillä siellä se oilsi pyörinyt mudassa mikä olisi ollut mukavaa seuraavalla kerralla harjata pois.



Tämän jälkeen sukaisin enimmät hiekat pois samalla kun Santtu aterioi vihreää kentän laidalta jonka jälkeen se pääsi tarhaan jonne se huomatavasti halusi. Heti kun otin tarhassa sen päitset pois herra lähti käppäilemään pois luotani. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti