11. maaliskuuta 2014

Materiaalia kerrakseen

Nyt en kyllä osaa muuta tehdä kuin toistella itseäni viime postauksesta, oli nimittäin taas niin hieno päivä Santun kanssa että huhhuh!

Normaaliin tapaan aamulla lähdin tallille siivoilemaan karsinat ja tekemään muut perus hommat ennen omia juttujani, jäin kyllä lusmuamaan hieman varustehuoneeseen kun asettelin suitsemme paremmin, ärsytti hyvin suuresti kun ne olivat ihan sekaisin ja rumasti.
Minulla oli tylsää olla taas ihan yksin tallissa ilman seuraa ja hallusinoin taas autojen ääniä jotka olisivat tulleet pihaan, mutta ei sieltä ketään tullut. Oli mulla ainakin aamuvirkkuinen ja söpö pikku hämähäkki kaverina! :)
Töiden aikana mietin pitäisikö Santulla vapaapäivän vaiko vielä yhden työpäivän ennen ansaittua vapaapäivää ja päätin mennä ''kevyesti'' kentällä ratsastusvyön kera, eli satulaa ei siis tarvittu siirrellä, mistä olin iloinen kun en olisi jaksanut ottaa huopia pois sen päältä ja vaivalloisesti vetää se pois telineestään ettei toisten satulat romise alas. :D
Näinkin hienosti se on paikallaan ja huopa tietty kurtussa!
Töideni jälkeen menin varuste huoneeseen ja otin satulasta jalustimet remmeineen irti sillä en uskaltaisi vielä mennä arvaamattoman torpeedon selkään ilman minkäänlaista tukea. Riitti jo ajatus että satulan takakaari ei olisi vastassa jos herra lähtisi äkkiä rynnimään.
Suitsien kanssa olikin sitten pieni problema, ottaisinko kolmipalan vai pelhamit. Päädyin kolmipaloihin(oikealla) sillä niissä oli martingaali jo valmiiksi kiinni. Hackamoret sekä uudet Clardige Housen kuolaimettomatkin olivat vaihtoehtoina mutten kuolaimettomilla mene vielä hetkeen, ainakaan ennekuin Superilta löytyy jarrut.
Lähdin hakemaan Santtua laitumelta muutama porkkananpala taskussani taas ajatellen että joudun noutamaan sen mökötys nurkastaan, mutta mitä ihmettä! Herra itse kävelee heti minut nähdessää iloisen näköisenä portille vastaan. Oli ilo saada jopa näinkin yhteistyönhaluinen kaveri mukaan tarhasta. :)
Tälläkertaa kokeilin hoidella poikaa ilman minkäännäköistä narua päässä ja eipä tuo sanonut asialle mitään mikä oli hienoa. Sain harjata sen ilman minkäänlaisia väistämisiä tai luimuilua ja kiitoksena odotti tietty porkkana palkkio hienolle herralle. Pääsin jopa varustamaan ilman kauheampia komplikaatioita, jospa se olisi omaksunut jo ettei äidin kanssa kannata alkaa ryppyilemään.
 Päätin juoksuttaa Santun ennen selkäännousua vaikka alkuperäinen suunnitelma oli nousta sinne heti. Sentakia jalustimissa on paalinarua jonka avulla kiinnitin ne vyöhön ettei tule suurempia paukahduksia niistä herran kylkiin. Otin liinan käsiini ja suuntasimme kentälle missä käveliin kerran ympäri oikeaan suuntaan kunnes se itse lähti kaartamaan ympyrää keskelle kenttää ja oletin että kaipa olisi hyvä aloittaa työskentely kun superikin oli sitä mieltä.


Rennon juoksutuksen jälkeen menimme taas pölkyn luokse ja heitin liinan lumihankeen sen viereen Asetin Santun hyvin ja menin sen viereen kuin olisin selkään meinaamassa nousta niin herra astelee takapuolensa kanssa pois, noh eikun uudestaan asennus ja uusi yritys. Nyt pääsin jo melkein laittamaan jalkani jalustimeen kun herra taas asteli takapuolensa pois. Hieman ärähdin sille ja kokeilimme uudestaan, ei vieläkään onnistunut. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin kuin pääsinkin selkään ja istuin siellä hetken kehuen Santtua. Nousin sitten kuitenkin pois ja kiristin ratsastusvyötämme yhdellä rei'ällä ja nousin taas selkään ja nytpä ei herra sanonut mitään, hahaa! Seisoimme siinä kuitenkin vielä hetken ja sitten lähdimme köpöttelemään kenttää ympäri. Pääsin muutaman kerran kentän ravissakin ympäri kun äitini saapui hyvissä ajoin meitä kuvaamaan Puffen kanssa. :)



Äidin kuvatukset! :D
Missä nenä?

Voi tämä on kyllä paras kun Santtu näyttää menevän niin nätisti, mutta harmittaa että se tärähti!
Tässä on video ratsastuksesta kaikkia clippejä käyttäen. En jättänyt mitään pois, pahoittelen omaa heilumista sillä en pitkään aikaan ole ilman satulaa mennyt. :D

Ja näin, hevosestani tuli HIRVI

Suttasin naamani koska ilmeeni oli kammottava
Niin komea poika :)
 Ratsastuksen jälkeen vein Santun hetkeksi karsinaan kun purin varusteet sen yltä ja annoin porkkanaa kiitokseksi hienosta työstä. Vein herran sitten aitaukseensa jonne se jäi tyytyväisen näköisenä piehtaroimaan. Kun olin saanut tavarat paikoilleen ja kentän oven kiinni, vein Santulle vielä päivä heinät nenän eteen sekä annoin vielä omenan extra herkkuna jonka jälkeen lähdin äidin kyydillä kotiin. :)


Oliko tässä postauksessa hyviä kuvia ja oliko niitä tarpeeksi? Kerro kommenteissa mitä olet mieltä! :)

2 kommenttia:

  1. Tää oli tosi mukava postaus :) Kuvia oli tarpeeksi. Olisi mukavaa, jos kuvat olisivat isompia(huononäköinen lukija ei oikein erota kaikkia kuvien hienouksia :D ) Mutta super suloinen Santtu <3 Ihan mielen kiinnosta kysäisen niin monetko kuolaimet Santulla oikein on? :D ja mitä kuolaimia sillä oikein on? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klikkaa kuvaa niin se isonee eteesi! :)
      Ja meillä on kuolaimia muutamat kappaleet, nyt on käytössä nivel pelhamit sekä nuo omppu kolmipalat. Sitten meillä on perus nivel, olympiat, kupari rollerit sekä kimblewickit. Eli ei sinäänsä kauheammin kuolaimia, pyrin kuolaimettomiin sillä en tykkää vedellä hevosta suusta. Jos se ei ole Santun kanssa mahdollista niin menemme mahdollisimman kevyellä/pehmeällä kuolaimella. :)

      Poista