Otsikoton postaus

Taas yksi uneton yö takana ja kauhea väsymys.. Argh! Milloin tää helpottaa? Toviottavasti pian. Terveyshän tässä kärsii.. Ja kun en ole muutenkaan terve ihminen.

Mutta tänään menin aamulla töihin että pysyisin hereillä. Päätin mennä 9:55 bussilla töihin ja menin pysäkille uimahallin eteen mikä on lähin pysäkimme. Minulla oli mukanani uudet suitset muovipussissa jotka päätin sovittaa tänään. Harmikseni tajusin bussin olevan pikavuoro kun se kurvautti ohi minusta ja tällä kyseisellä pysäkillä ei ole pikavuoro laattaa joten harmissani lähdin kävelemään takaisin kotiin mutta käännyink uitenkin takaisin keskustaan päin päättäen että jaksan odottaa yksikseni sen tunnin ajan kun seuraava bussi tulee.
Menin käymään kirppiksellä kierähtämässä löytämättä mitään tarpeellista ja menin istten matkahuollon pihaan istumaan ja mussuttamaan kanelipullia jotka olin ostanut eilen eväiksi tallille. Ilma oli kylmä ja tuuli oli kova. Onneksi bussi tuli nopeasti ja pääsin tallille hyvässä aurinkoisessa säässä.
Aloitin siivoamisen ja yritin kuvata tätä sessiota mutta kun siivoamisen jälkeen katsoin videon harmikseni olin asettanut puhelimeni kuvaamaan liian alhaisessa kulmassa, eli pääni ei näy ollenkaan.. Joten jospa en sitä videota teille nyt näytä vaan teen jonkun kollaasin tai jotain näistä tämän päivän pikku pätkistä.. :D
Siivouksen jälkeen pesin hevosten vesi astiat, täytin ne ja laitoin ruoat valmiiksi iltaa varten. Nappasin sitten suitset mukaani ja lähdin Santun luokse laitumelle muutama herkku taskussani. Päätin etten viitsinyt hakea poikaa talliin pelkkien suitsien sovitukseen joka kävisi kuitenkin nopeasti.
Otin virran pois aidasta ja menin rapsuttelemaan poikaa antaen sille namipalasen. Rupesin sitten avaamaan suitsi nippua ja herra päätti sitten lähteä tympeästi karkuun. Sain sen kuitenkin tulemaan luokseni kutsumalla sitä. Pistin suitset päähän, säädin ne sopivaksi ja annoin jätkälle vielä muutaman namipalan kun nappasin kuvia.

Suunnitelmissa oli käydä hautaamassa Pikku-Pantteri tänään äidin tontille ja olin soittanut aamulla äidillni että tulisi hakemaan minut tallilta, käytäisiin kaupassa, haettaisiin pentu meiltä ja mentäisiin hautaamaan pikkuinen.Joten näin kävi. Olin ottamassa Santulta suitsia pois ja äiti karautti tallipihaan autollaan mummo ja Puffe kyydissä.
Kävimme kaupassa, otimme poikaystäväni apteekin pihasta kyytiin, haimme pennun ja lähdimme äidin piilopirttiin. Piilopirtti siksi koska äitini asuu nykyään niin korvessa ja kaukana sivistyksestä että ei voisi paremmin sanoa.
Pihalla odotti äidin juuri ottama uusi koira Mörö josta tein teille joskus postaustakin (:

Mörö haukkui ja oli iloinen nähdessää paljon ihmisiä. Se rakastui täysin poikaystävääni, Mörö oli ollut edellisessä kodissa miehen paras ystävä joten se tykkää paljon mies henkilöistä. Minutkin se taisi jopa muistaa viime kerrasta (:
Näimme myös vanhan neitimme Nekun. Nekku on lapinkoira narttu, 16vuotias ja ollut meillä pennusta asti niinkuin sen äiti Musti joka on kylläkin jo menehtynyt. Nekku oli todella pirteä ja iloinen nähdessää minut pitkästäaikaa. Se hyöri ja pyöri ympärilläni ja puhkui ilosta (:

Poikaystäväni lähti heti kaivamaan hautakuoppaa Pikku-Pantterillemme kun minä jäin rapsuttelemaan koiria. Kun kuoppa oli melkein valmis menin viemään pikkuisen pienessä pahvilaatikko arkussaan takapihalle minne se pääsisi lepäämään Katti kissan viereen joka lopetettiin tässä vähänaikaa sitten.

Surua kerrakseen kun kasasimme kiviä haudan päälle. Muistelimme pikkuisen taistelija luonnetta ja kyyneleet valuivat poskilla.

Pikkuinen pääsi hyvään ja leppoisaan paikkaan viimeiselle matkalleen. Ylempänä kuvassa Katti kissan hauta ja alempana meidän pikkuinen taistelija. Hautakuopan vieressä oli pajukko joka lähti juurineen irti, istutin sen hautaan ja toivon mukaan se suojelee Pikku-Pantteriamme tästä eteenpäin. Hautojen väliin on tulossa risti missä on pienet laatat joissa lukee menehtyneiden nimet.

Hieman surkeissa merkeissä lopetan tämän postauksen, toivotaan että tulee lisää asiaa kerrottavaksi nopeasti ettei surkeilla pidempään.