Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Viikko Helsingissä

Blogi on ollut nyt taas hiljainen ja syy siihen oli minun yhden viikon Helsinkilomani. Viikko hurahti nopeasti, ehkä liiankin. Mukaan kuului Jumbossa pyörimistä, uudet kengät, ratsastus käsineet, muutamat sukat ja muuta kivaa. Nyt on hyvä kävellä ensitalvi kunnon kengilläkin ja toivonmukaan eivät varpaani jäädy. Onneksi on villasukat!

Kävin hetken mielijohteesta Lahdessa moikkaamassa ystävää ja olin siellä jopa yötä. Näin myös ihmisen jonka olin tuntenut 5vuotta mutten vielä ikinä nähnyt. Tapasin hänet ja tyttöystävänsä Tikkurilassa, kävimme kahvilla ja myöhemmin löysin itseni hänen seurastaan baarista. En juomassa vaan olin ystäväni seurana, hän on nimittäin järjestyksenvalvojan pestissä. Siellä sitten rupateltiin kunnes kolmen aikaan aamusta vuoro loppui ja sain kyydin keskustasta isän luokse nukkumaan. Kiva selväpäinen ilta.

Lauantaina olin isäni apuna Vantaanseudun steiner koulun keskiaikamarkkinoilla auttamassa juontohommissa. Puhuin siis vuorotellen isäni kanssa mikrofooniin ja infosimme missä tapahtuu ja mitä. Tapahtuman oli järjestänyt siis steiner koulu ja paikanpäällä oli poniratsastusta, myyntikojuja, kahveeta sekä pullaa. Myös kaikenlaisia esityksiä, kuten tanssai laulua ja Barbaaritallin ritariesitys ratsain. Minä juonsin tapahtumaa ja kiertelin kuvaamassa tapahtumia kaikessa rauhassa. Ohjelmaa kesti kahdestatoista kahteen jonka jälkeen kävimme isän ja pikkuveljen kanssa syömässä, vaihtamassa vaatteet ja lähdimme linnanmäelle. Jihuu!

Lintsillä pikkuveljeni kanssa ja oli kyllä tosi mahtavaa viettää aikaa hänen kanssaan. Viimeksi näimme toisemme isoveljeni lapsen ristiäisissä kesällä. Ensin kun tulin vantaalle oli veli hiljainen ja ujo. En minäkään osannut hänelle puhua.. Masentavaa ajatella että ei osaa omalle veljelleen puhua mutta kyllähän se muuri siitä kaatui ja sitten se oli menoa. Ihana ja fiksu kaveri! Pikkuveli uskalti tulla mun kanssa linnanmäellä vaikka mihinkä laitteeseen. Aloitimme kummitusjunasta mikä oli aika tylsä mutta siitä menimme linnunrataan ja vuoristorataan ja vaikka mihin. Uskaltauduimme illan lopussa Kieppiin, kieputtimeen ja Ukkoon! Hui.. Mulla on korkeanpaikankammo ja aika huono  maha joten oli ihme ettei mitään ylimääräistä lentänyt suusta taikka paniikkikohtaus iskenyt laitteiden korkeimmassa pisteessä. Kingiin en vain uskaltanut lähteä.. Se oli jotai niin kamalaa jopa ajatella!

Yhteen päivään mahtuu monta tuntia mutta joskus sen on loputtava. Aamulla 4h keskiaikamarkkinoita ja illalla 4h linnanmäkeä. Mikäpäs siinä jos on mahtavaa seuraa!? Illalla tosin lähdin vielä moikkaamaan Helsingin keskustaan kaveria ja ilta venähti entistä enemmän ja väsyneenä kömmin sohvalle nukkumaan.
Kaksi viimeistä päivää otin rennosti löhöillen ja kävin hermohoidossa. Hoidolle ei ole virallista nimeä mutta isäni ystävä joka on hoitanut monia ihmisiä on mm. parantanut tenniskyynärpään ja saanut halvaantuneita ihmisiä kävelemään käsitteli minun lonkkani. Huusin, itkin ja meinasin käydä miehen kurkkuun kiinni, mutta hoito oli kivun arvoista. Lonkkiini ei ole hoidon jälkeen sattunut tippaakaan. Ihan mahtavaa! Ensikuussa on keikkaa taas Helsinkiin ja tähän kys. hoitoon ihan kunnolla. 3kerran kipu ja huuto 9päivän sisään tuntuu kamalalle mutta se että voisin joskus elää ilman jokapäiväistä kipua olisi mahtavaa.

Nyt olen kuitenkin kotiutunut ja päässyt Santun ja Turon luokse takaisin. Oli ihanaa nähdä ne pitkästäaikaa ja sain jopa sellaisen vastaanoton mitä en unohda. Menin aitaan poikien luokse ja molemmat painoivat päänsä syliini eivätkä meinanneet päästää minua lähtemään. Kierivät minun ympäri ja tökkivät turvillansa. Ihania otuksia ja niin rakastettavia!

 Ps. Minun on hieman pakko avautua tänne teillekkin tästä minun tämänhetkisestä tilanteestani. Syksy on saapunut ja sitämukaa syysmasennus. Minua ei tällähetkellä kiinnostaisi pitää blogia pystyssä taikka jaksaisi huolehtia mistään muustakaan, mutta yritän pysyä pinnalla joten nämä on niitä asioita jotka minut siellä pitävät. Isompiakin asioita saattaa nyt tapahtua mutta pidän teidät ajantasalla mahdollisimman hyvin. Mutta varautukaa siihen, että blogi on epäaktiivinen.