Kakkonen housussa

Kävimme lauantaina juhlimassa appiukon syntymäpäiviä Tampereella ja perjantaina kun ajelimme kohti Valkeakoskea Noora tuli mieleeni ja päätin kysellä josko hän kerkeäisi minua näkemään sunnuntaina. Emme ole koskaan vielä toisiamme nähneet ja ehkäpä oli jo senkin aika kun olemme toistemme blogeja seurailleet ja keskustelleet muutamaan otteeseen. Kyselin tapaamispaikaksi heidän talliaan josko pääsisin rapsuttelemaan myös hänen hevostaan, mutta pääsin myös kokeilemaan tätä ruunan rupsukkaa.

Vaikka minulla ei ollut ratsastusvermeitä mukana onnistui pieni humputtelu hyvin adidaksen tuulihousuissa sekä arkikengillä. Noora lainasi myös kypäräänsä minulle kun ei tosiaan tullut omaa mukaan kun en ajatellut pääseväni hevosen selkään.

Sunnuntaina kävimme isännän kanssa nappaamassa Nooran kyytiin ja ajelimme tallille missä hevonen asustelee. Talli oli melko mukavalla paikalla, peltojen ympäröimä ja talli oli todella tilava. Taisin jopa sanoakkin, että wau kun astuimme talliin ja veimme Hugon karsinaansa.

Hugoa oli hassu katsoa kun on tottunut nyt 170 senttiseen hevoseen ja tämä ruuna olikin vähän päälle 150 säkäinen. Hyvin suloisen persoonan omaava ruuna jonka kanssa tuli kyllä hiki. Ratsastukseni oli kyllä todella huvittavaa ja Nooran kanssa nauroimme suurimman osan ajasta, kun en minä vaan osannut rastastaa hevosta eteen.

Käynnissä ruuna laahusti, kuunteli minua silloin kun huvitti ja ei meinannut nostaa raviakaan. Niin kiltisti kun yritin pyytää kuuden kierroksen ajan ja en päässyt takaisin urille pääty-ympyröiltä. Oli se hankalaa! Herranjesta, ei näin. Noora muistutteli myös raipasta kädessäni ja käski käyttää sitä mutta enhän minä kukkahattutäti sitä osannut käyttää. Välillä jos kutittelin ruunaa sillä lavasta kunnes Noora alkoi jo varmaan turhautua minuun ja sanoi topakasti, että raippa, käytä sitä.(Lisää hymynaama tähän)

Kun pääsin ravin makuun oli pakko sanoa, että on aika hassu ravi tällä herralla. Sivuille keinuva, mutta rytmikäs askel jos sen nyt sai kulkemaan. Hugo vaati paljon ja kovasti minä yritinkin pyytää kunnes homma alkoi pikkuhiljaa sujumaan paremmin ja ruuna kuunteli minua aina enemmän ja enemmän. Ravissa horjuin välillä melko paljon johtuen omista rytmivirheistä ja pyytelin hevoselta anteeksi melko usein.

''En jaksa, onks tää oikeesti näin rankkaa!?''

Kun hevonen tuli pikkuhiljaa tutuksi ja sain sen jopa liikkeelle Noora laitteli meille pienen esteen kun olin ensin nostanut laukat, molempiin suuntiin tietty. Hugon laukka oli myös hyvin persoonallinen mutta hyvin hallittavissa. Härregyyd jos hevoselta saadaan 70% kouluratsastus suoritus niin kyllähän se osaa, jos osaa pyytää. Naureskelin Nooran kanssa, että minun on vaan pakko päästä ratsastustunneille ASAP.
Hauskuuttahan meiltä ei puuttunut kun päästiin hyppäämään. Ensin menimme peräti kaksi kertaa ravissa ristikon ja sitten Noora nosti pystyn jotta Hugo pääsisi edes hyppäämään. Se ensimmäinen hyppy oli kamala ja ilme sen mukainen etten ollut hypännyt hetkeen. Viimeksi hyppäsin Turolla kesällä 2015 ja se näkyi, kaikessa. Onneksi hevonen pelasti aika paljon omia virheitä kun muistuttelin miten tämä homma oikein toimikaan.

''Herranjumala, nyt tuli number kakkonen housuun!''

Muutaman hypyn jälkeen alkoi jokseenkin tulla varmempi olo koko hommasta ja se alkoi jopa sujua. Kyllä pari kertaa tuli itsellä laskutoimitus virheitä, ryntäsimme estettä päin ja puomit lentelivät. Ponnistuspaikat olivat kamalia, mutta hevonen oli kultainen ja antoi minun kerätä rohkeutta ennen estettä. Esteen korkeushan ei päätä huimaa ja ihan hyvä se on näinkin aloittaa taas tämä harrastus kun olen todellakin ruosteessa(myöskin siinä kouluratsastuksessa).

Hyppäsimme molempiin suuntiin sitten vähän korkeampaakin pystyä missä tuli heti olo, että lentäisi. Esteratsastus on hyvin lähellä sydäntäni ollut aina pienestä pitäen heti kun ylitin ensimmäisen 20 cm ristikkoni. Ehkä tämänkin takia en kouluratsastuksesta vielä paljoa ymmärrä kun olin aina kinuamassa este- enkä koulutunneille.

Kyllä tämä kouluratsastuskin alkaa sujua pikkuhiljaa ja on ihan mahtava päästä kokeilemaan toisenlaisia hevosia, varsinkin lämminverisiä sillä noh, ne nyt vaan ovat niin kultaisia. Kiitän suuresti Nooraa Hugon lainasta ja tästä kokemuksesta sekä uudelleen syttymisestä esteisiin. Oli meillä ainakin hauskaa! Ihana tutustua enemmän lämppäri ihmisiin jos niin voi edes sanoa, onhan meitä moneen lähtöön.